Hovi: foorumiropen pelitopiikki

Narri katselee tyytyväinen hymy kasvoillaan loittonevan ratsastajan perään. Mahtaneeko päästä pitkälle, kun sekä Yön Viikatteissa että muuallakin kansan joukossa on monta yksilöä, jotka mielellään haluavat soveltaa pyöveliin tämän omia menetelmiä. No, onpa noille ainakin jotakin tekemistä. Nyt pitää vain junailla sopimus Yön Viikatteiden ja Incánuksen välillä. Tuskinpa tuo on liian vaikeaa, Incánus ei tunne uudessa kuningaskunnassaan kovinkaan montaa henkilöä, joten hänen on pakko luottaa Narrin neuvoihin. Mitä taas Viikatteisiin tulee - no, hehän eivät koskaan toimi vastoin johtajansa Häränniskan neuvoja, joten miekkonen saa ilmaantua vielä kerran. Naapurikylän vajaamielinen ja mykkä renki saa vielä yhden kerran kunnian toimia kapinajohtajan vartalona. Hassua, ettei kukaan ole tajunnut häränniskojen johtuvan reppuselässä roikkuvasta pikkumiehestä... Mutta nyt on vielä hoidettava eräs asia...

Isä Archamon on nukkunut huoneessaan onnellisen tietämättömänä aamun tapahtumista. Yht'äkkiä hän herää oveltaan kuuluvaan koputukseen. Sisään puikahtaa Narri.
Mitä sinä pikkumies... piispa aloittaa, mutta Ereinion keskeyttää hänet sukkelasti.
Vallanperijä, jos saan pyytää. Iloitse, oi isä ja kiitä Archaelin suuruutta sillä nyt on rauha langennut linnaan. Kapinoitsija on saatu kiinni kerrassaan... ihmeellisten tapahtumien jälkeen. Ja niihin liittyen minun täytyykin puhua pari sanaa sinun kanssasi.
Piispa nyökkää tyytyväisenä. Ehkä Narri ei olekaan niin tyhmä kuin miltä näyttää.
Katsokaas, Isä, tänä aamuna vakuutuin, että Archael on totisesti olemassa ja meidän kurjien sielujemme valtias. Siksi kaipaisinkin teiltä anteeksiannon sakramenttia, sillä olen näiden valtataistelujen pyörteissä joutunut tekemään joitakin vakavia syntejä. Muistakaa, isä Narri sanoo huomatessaan Archamonin hieman pettyneen ilmeen, kun kyse ei olekaan valtakunnanhallintoon liittyvistä asioista, että katuvaa miestä, etenkään vallanperijää, ei ole sopivaa jättää syntiensä valtaan. Lupaan, että kun tämä muodollisuus on hoidettu, puhumme politiikasta.

Isä, olen syyllistynyt tänä aamuna vakavaan syntiin. Tapoin muudan kyökkipiian, sillä luulin häntä inhottavaksi noidaksi, myrkynsekoittajaksi suorastaan. Kävikin ilmi, että olin raskaasti erehtynyt. Hän olikin itse asiassa Archaelin lähettiläs, suuri henkiolento. Voinko saada anteeksi puolijumalattaren murhaamisen?

Piispa kuuntelee ällistyneenä Narrin tilitystä, mutta päättää sitten, että hulluille lienee syytä antaa anteeksi teot, joihin nämä kuvittelevat syyllistyneensä. Tuskinpa siitä haittaakaan on.
Olen myös juonitellut ja kapinoinut laillista hallitusta vastaan oman etuni nimissä, valehdellut ja pettänyt tovereitani ja salannut paljon tärkeää tietoa.
Hetkinen, miettii Isä Archamon, tämä kuulostaa huolestuttavalta. Narri huomaa piispan epäröinnin
Ymmärrän syntini raskauden ja haluan hyvittää sitä lahjoittamalla kuninkaallisesta aarrekammiosta Archaelin uskolliselle palvelijalle kolmesataa kultarahaa. Se lienee riittävä osoitus katuvasta mielestäni?
Viimeiseksi synneistä vakavin. Olen panetellut erästä kirkonmiestä ja valehdellut hänelle. Voitteko antaa tämänkin synnin anteeksi? Muistakaa, että minun kanssani on hyvä pysytellä hyvissä väleissä...
- Eiköhän tuo onnistu. Poikani, saat senkin anteeksi.
- Saanko, vaikka kyseessä oli piispa?
-Kyllä, kyllä, mutta siirrytään nyt politiikkaan. Hetkinen, eihän täällä ole muita piispoja kuin minä!
- Ei niin,
toteaa Narri ja avaa oven.
Kaartilaiset Hattu ja Tik, Isä Archamon ei ole keskustelumme aikana kiistänyt syyllisyyttään valtiorikoksiin. Kuten näette, hänellä on myös hallussaan kolmesataa kultarahaa kuninkaan aarrekammiosta. Tappakaa hänet!

Ja tämä,
toteaa Narri ulos astuessaan ja piispan kuolonkorinaa kuunnellessaan, oli se poliittinen osuus.
 
Undo katselee kauhuissaan Narrin paljastuksia ja pudistelee päätään epäuskoisena.

<i>"Ei, tämä ei voi olla totta!"</i>, hän huudahtaa järkyttyneenä. <i>"Se kaikki oli niin lähellä, niin lähellä... Ja nyt tuo pahan lähettiläs, tuo julmuri on saanut kaiken vallan! Minun rakastajani, minun ritarini, hän olisi ollut niin paljon parempi vaihtoehto."</i>

"Ei, minä en voi jäädä tänne. Täällä koen vain yhden itselleni läheiseksi..."</i>, Undo vilkaisee Alxin suuntaan ja hymyilee surumielisesti, "...mutta elämäni ei ole turvallista täällä. Lähden pois, kauas, ja ehkä vielä löydän ritarini hengissä. Jos en, äitini ehkä lähettää minut toiseen hoviin. Ritarini, minkä teit, jätit minut yksin selviämään!"</i>

Sekavan puheensa jatkoksi Undo kävelee ulos huoneesta. Tallipihalla hän valjastaa hevosen yllättävän riuskoin ottein ja ratsastaa ulos portista. Jos hän ei löydä ritariaan, ehkä hän löytää turvallisen elämän.
 
Vastavalmistunus jumalatar tuijottaa tympääntyneenä linnan tapahtumia kristallimaljastaan ja vilkaisee viereensä ilmestynyttä Juspea säälin ja ylemmyyden sekaisin tuntein.

"Ne puheet kirkastuneesta ruumiista ja kauneudesta, pah, yhtä ruma sinä olet kuin ennenkin. Hush, mene nyt edes kunnianarvoisan isäni luo parannuttamaan haavasi ja pyytämään pientä... hmm, operointia kasvoillesi ennen kuin palaat eteeni, olen sentään jumalatar", entinen kyökkipiika toteaa viileästi.

Hän katselee tyytyväisenä, kuinka isä Archaemon kohtaa loppunsa. Narri sen sijaan saa pienen jumalattaren kulmakarvat kurtistumaan. "Saat peräpukamia ja syyliä kunhan opin hallitsemaan jumalalliset voimani paremmin", nuori neito lupaa. Sitä ennen on kuitenkin paljon tehtävää, on perustettava uusi uskonto, hankittava seuraajia, keploteltava Archaelilta tuonelan avaimet...
 
Alaexella seisoo hiljaa paikoillaan muiden lähtiessä yksitellen huoneesta. Hiljaa hoviräätäli poistuu viimeisten joukossa ja lähtee työsaleille. Miltei vuorokauden nainen on hiljaa työhuoneessaan ompelemassa. Oppilaat käyvät hänen luonaan silloin tällöin tuomassa ruokaa, kysymässä neuvoa ja kertomassa, mitä linnassa oikein tapahtuu

Seuraavan päivän illansuussa Alx lopulta tulee ulos. Hän on pukeutunut yksinkertaiseen mustaan pukuun. Käsivarsillaan hän kantaa tummanvihreitä kirjailtuja suruliinoja ja koria. Päättäväisesti räätäli kulkee halki linnan ja käskee kolme riuskaa palvelijaa kaivamaan pihalle kuoppaa ja odottamaan sen luona illalla.

Tixin ruumis on yhä alakerran viileissä kellarihuoneissa. Alx pesee ja pukee ystävänsä ruumiin yksinään. Se vie aikaa, mutta sitä räätälillä on juuri nyt toistaiseksi. Sen jälkeen hän kaivaa punotusta koristaan yhden kynttilän ja valvoo sen palaessa yksinäisenä ruumissaattona Tixin ruumista. Räätäli noutaa kaksi palvelijaa ja he nostavat Tixin arkkuunsa. Ruumiin päälle Alx levittää suruliinat totutun tavan mukaisesti. Yhden kapean kaistaleen hän sitoo omaan hihaansa. Sen jälkeen he kulkevat hautamaan hovimaistaja Tixin hautausmaalle, jossa loput palvelijat odottavat. Alx jää kuopan umpeen luomisen jälkeen yksinään haudalle joksikin aikaa.

Seuraavana aamuna hoviräätäli on lähtenyt jälkiä jättämättä. Hänen työhuoneensa on siistitty ja kaikki keskeneräiset työt jätetty selkeiden ohjeiden kera työpöydälle. Kaikki räätälin henkilökohtaiset tavarat ovat työhuoneesta kadonneet. Kun hoviräätälin huoneella käydään, todetaan sen olevan aivan yhtä tiukan asiallisessa järjestyksessä kuin räätälin läsnäollessakin. Joitakin kirjoja näyttää hyllystä kadonneen, mutta muutoin miltei kaikki näyttää olevan entisellään. Pöydällä on hieman jotakin jauhetta, sekä kaksi auki repäistyä tyhjää kirjekuorta. Toisen päällä lukee "Undo", toisen "Tix".
 
Ylös