Hullu liikenne

Minä taisin jo joskus lapsena ihmetellä kun vanhemmat napsutteli peiliä. Tuntuu nimittäin että olisin tiennyt tuon peilin aina. Ei sitä meillekään autokoulussa opetettu.
Se sensijaan opetettiin että pitkät pitäisi laittaa päälle siinä vaiheessa kun autot ovat n. sekunttia vaille vierekkäin. Näin kuulemma tulee mahdollisimman lyhyt pimeä hetki. Hirvelle kun riittää se pari sekunttia hypätä metsäsätä tielle ja siinä kohtaa vastaantulijan katseen pitäisi olla jo niin pitkällä edessä ettei häikäise.
Toinen puoli on se millon laitetaan pitkät pois. Meille opetettiin että sitten kun valot kohtaavat. Mutta kun monet laittavat tosi aikaisin ja ei sitä nyt voi odottaa että omat pitkät kohtaavat vastaantulijan lyhyet! Tosi hankala sitten arvioida oikeaa ajoitusta. Jotkut taas tekevät sitä että alkaa hillitön vilkuttelu jos ei laita pitkiä pois juuri samaan aikaan kuin he (ja silloin yleensä raivopää minussa haluaisi ruveta vilkuttelemaan takaisin, mutta tähän asti olen kyllä niellyt kiukkuni). Välillä kyllä oikeasti ajatuksissani myös unohdan. varsinkin syksyisin kun ei ole koko kesänä tarvinnut valoja sen kummemmin pohtia. Se on kyllä aina jotenkin hirmuisen noloa.
Hankalaa on tämä valojen kanssa pelaaminen. Yritän toimia aina sen mukaan mitä autokoulussa on sanottu, mutta ei se aina muiden tiellä liikkujien "painostuksesta" ole niin helppoa eikä noiden ohjeidenkaan tulkitseminen välttämättä ole niin yksiselitteistä

Mä pidän kiinni siitä, et sitten kun valokeilat kohtaa. Aikaisemmin, jos minua häikäisee toisen valot tai toinen on jo kääntänyt omansa pois, koska minusta se on viesti siitä, että hei sun valot häikäisee käännätkö sinäkin ne pois, minäkin käänsin.

Jippiajee. Sain sakot. Tilanne on se, että varaan aina riittävästi aikaa työmatkaan, enkä näinollen myöskään koe tarvetta ajella ylinopeutta.

Mutta tänään olin ohittamassa 3 rekan tiheästi ajettua letkaa ja vauhtia alkoi pakostakin tulla, kun ohitus kesti ja kesti. TSAP! Tutka ja sakko. Sikäli asia on selvä, tutka osoitti liikaa nopeutta ja se siitä. Mutta ihan pikkuisen jää kaihertamaan sellainen epäreiluuden tunne...

Niin, jos olen ymmärtänyt oikein niin edes ohitustilanteessa ei saisi ajaa yli rajoitusten? Ristiriita tulee siinä että jos ohitus jatkuu pitkään niin se voi helposti aiheuttaa vaaratilanteen. Itsekin ohittelen aika reilua nopeutta jos ei ole erikseen ohituskaistaa. Ohituskaistalla pidän kohtalaisen tiukasti kiinni siitä ettei vauhti nousisi sen suuremmaksi kuin mitä muuten ajaisin. olen varmaan ärsyttävä tientukko välillä moottoritiellä kun ajan vasemmalla kaistalla tasan 120km/h tai korkeintaan jotain 122-123 km/h ja joku tahtoisikin ajaa 130km/h. Toisaalta olen myös siitä ärsyttävä että jos joku tahtoo ajaa ylinopeutta ja tulee siksi ihan perään niin kiusallanikaan en lisää vauhtia vaan pyrin entistäkin tarkemmin ajamaan juuri rajoitusten mukaan (lähinnä nyt ihan normaaliteitä koskien, mutta en edes painostettuna suostu ajamaan moottoritielläkään tuon kovempaa). Yritän kyllä silti päästä jaloista pois mahd. pian kuitenkaan ajamatta suoraan ohittamani auton eteen (täydellinen kuski).

Ohitustilanteessa ei saa ajaa yli rajoitusten.

Jasdril sanoi:

Mä pidän kiinni siitä, et sitten kun valokeilat kohtaa. Aikaisemmin, jos minua häikäisee toisen valot tai toinen on jo kääntänyt omansa pois, koska minusta se on viesti siitä, että hei sun valot häikäisee käännätkö sinäkin ne pois, minäkin käänsin.

Click to expand...

Mulla on sama logiikka, tosin käytännössä noudatan aina tuota "keskustelua" vastapuolen kuskin kanssa/omaa häikäistymistä, minä kun en hahmota missä ne valokeilat muka kohtaavat - suoralla ja tasaisella tiellä ehkä jollain tapaa, mutta harvoin on sellaiset olosuhteet. Ja hyvähän niitä on autokoulun oppikirjoissa neuvoa, kun valokeila on tarkkarajainen piirros ja tilannetta katsotaan ylhäältäpäin.

Mulla on myös pimeillä pikkuteillä tapana napsauttaa pitkät puoleksi sekunniksi pois kun olen ajamassa mäennyppylöitä ylös, jolloin näkee kivasti onko joku tulossa vastaan siellä mäen toisella puolella (jos siis ei ole niitä sähkö- tai puhelinlankoja). Tämäkin varmaan isältä tarttunut tapa. Tuntuu kyllä toisinaan siltä etten autokoulussa mitään hyödyllistä oppinutkaan, mutta sen sijaan sain kasapäin traumoja ja raivostuttavia tarinoita joita olen sitten kertonut ihmisille kyllästymiseen saakka. Peruskäsittelytaidot mulla oli jo etukäteen, teorian opin kirjoista, käytännön juttuja vanhemmilta yms, ja autokoulu oli vain välttämätön paha matkalla tähän oikeaan harjoitteluvaiheeseen. Nurinkurisesti kaikkien turhana rahastuksena haukkuma kakkosvaihe oli ainoa mielekäs ja kiva kohta saamaani virallista liikenneopetusta.

Autokouluista voisi puhua ihan oman keskustelunkin verran, mutta pikaisesti ilmaisen mielipiteeni kakkosvaiheeseen. Minusta se on hyvä. Minusta voisi hyvin olla myös kolmosvaihe joskus kun on kortti ollut tietyn aikaa. Ihan vaan että siellä voisi yrittää karistaa jo tulleita huonoja tapoja sitten pois. Se mistä en tykkää on se että autokoulu maksaa ihan tajuttomasti. Nuo hinnat ovat ihan älyttömiä ja varmasti siinä on hyvin paljon pelkkää rahastusta mukana. Inssitkin maksavat luvattoman paljon.

Kävin katsomassa ajokorttien hintoja ja musta oli ihan käsittämätöntä miten paljon B- ja C-korttien hinnat ovat lähentyneet toisiaan. Kun kävin autokoulua 90-luvun alussa, henkilöautokortti (B) maksoi n. 2000 mk ja kuorma-autokortti (C) noin 10000 mk. Nyt B-kortti maksaa 1300-1600 e ja C-kortti n. 2000 e. Toki riippuu paljon autokoulusta, sijainnista yms. (otantani oli aika pikainen ja pk-seudulta) ja lisäksi C-luokan suorittaminen on halvempi jos on jo ennestään henkilöautokortti.

Mulla on se käsitys, että kansainvälisesti ajatellen Suomessa ajokortti on aika kallis. En tiedä onko käsitykselläni perää.

Ajoin itse kortin silloin kun kakkosvaihe oli vastikään keksitty. Meillä kakkosvaihe käsitti yhden liukkaan kelin harjoituksen (eli luisteltiin miten luisteltiin pari kertaa suljetulla radalla joka oli kyllästetty rypsiöljyllä) ja ns. arviointiajon, jolloin ajo-opettaja oli yhden ajotunnin verran kyydissä ja antoi arvionsa sen jälkeen. Arvio ei kuitenkaan mitenkään vaikuttanut siihen että muutettiinko väliaikainen kortti pysyväksi ajokortiksi. Ja miksi olisikaan vaikuttanut. Näen aika paljon vikaa arvioinneissa, joissa arvostellaan noin puolen tunnin suoritusta, sen sijaan että arvioitaisiin yleistä suoriutumista, joustavuutta ja muiden huomioonottamista liikenteessä. Paha kyllä, sellaista arviointia on huono tehdä ilman jatkuvaa kyttäystä.

Minusta kakkosvaihe oli melko turha. Itse en ainakaan kokenut hyötyväni siitä mitään. Varsinkin se arvinoitiajo oli ihmeellinen. Se tehtiin autokoulun autolla ja tietysti kun auto ei ole tuttu, niin ei sillä tule ehkä ajettua aivan samalla tavalla kuin omalla autolla. Sain nuhteita mm. ajoni taloudellisuudesta. Olihan se ihan kiva arvioinnin jälkeen huomata, että autossa oli vielä kuudes ns. normaalivaihde pakin lisäksi. Huristelin vitosella motaripätkät!

Toisaalta nyt viisi vuotta autokoulun jälkeen olisi ihan hauska mennä tuollaiseen arviointiajoon. Kokemustakin on jo sen verran, että omaan ajotyyliin on ehkä voinut pinttyä Jaamarin mainitsemia huonoja tapoja.

Tähän asti olen kyllä ihan hyvin pärjännyt liikenteessä. Yhtään sakkoa ei ole tilillä ja kolareiltakin on vältytty lukuunottamatta yhtä pakitusta päin postilaatikkoa muutama vuosi takaperin, kun jaoin postia kesätöikseni.

Arvioivasta ajosta vielä sen verran että minusta se oli ihan mielekäs vaikka pitikin ajaa autokoulun autolla. Minulla oli vielä hauska tilanne että olin ajanut koko välivaiheen automaatilla joten käytännössä myös auton tekniikka piti opetella uudestaan. Autossa oli laite joka mittasi keskikulutuksen. Ensin opettaja kertoi vaan minne mennään ja sain ajaa omalla tavallani. Seuraavaksi sama reitti uudestaan niin että opettaja antoi vinkkejä ja lopussa verrattiin kulutuksia. Vaikka minulla ensimmäinen ajo veikin vähemmän polttoainetta (opettajakin oli ihmeissään. Oli hänelle ensimmäinen kerta) niin myöhemmin teoriatunnilla kun tilastoja katseli niin vinkkien avulla suurin osa onnistui vinkkien avulla ajamaan huomattavasti taloudellisemmin. Minusta se oli hyvin toteutettu juttu. Käytiin myös liukkaanradalla, mikä oli pelkästään hauskaa, ei minulle hyödyllistä ja lopuksi turvatalossa jossa oli esillä erilaisia hyvässä ja huonossa kunnossa olevia renkaita ja muita. Päästiin myös kokeilemaan autoa joka käännettiin ylösalaisin kun olimme sisällä ja meille neuvottiin miten turvallisesti irrottaudutaan vöistä ja tullaan ulos. Muistan tuon tekniikan varmaan aina. Eli minulle kakkosvaihe oli kyllä hyvin toteutettu ja hyödyllinen (vähän mainosta Lappeenrannan Mäkisen autokoululle).

Autokortin kakkosvaihe on rahastusta sikäli, että siihen meni jo kolme vuotta sitten yli 250, eikä siihen kuulunut kuin vähän liukastelua, oppitunti ennakoinnista ja puolen tunnin arvioiva-ajo.

Ja 90-luvun alussa C-kortin sai luultavasti suorittaa suoraan. Nyt pitää olla sitä ennen B-kortti taskussa. Sitä paitsi sillä ei nykyään tee paljoa mitään, jos ei ole ammattipätevyyttä, jonka laajuus on 280 tuntia, mutta joissain tapauksissa 140. Ilman ammattipätevyyttä et voi ajaa kaupallista liikennettä. Nopea kuukletus ei tuottanut tuottanut tulosta ammattipätevyyden suorituspaikoista, mutta ainakin ammattikoulustahan sen saa. Sen sijaan viiden vuoden välein vaadittavaa viiden päivän täydennyskoulutusta oli tarjolla runsaasti. (Tämä täydennys koulutus turhauttaa monia kymmeniä vuosia rekkaa ajaneita.)

Mutta jos C-korttia haluaa, kannattaa hakea armeijan kuljettaja koulutukseen, niin saa ilmaiseksi sekä C1E C-kortin että ammattipätevyyden. Saa jopa maksumääräyksen poliisilaitosta varten. Jos on vielä niin särmä että pääsee AUK:iin moottorilinjalle, niin saa B-kortista suoraan CE-kortin. Tai jos on siviilissä C-kortti, armeijassa pääsee CE-linjalle.

Jaamar sanoi:

Niin, jos olen ymmärtänyt oikein niin edes ohitustilanteessa ei saisi ajaa yli rajoitusten? Ristiriita tulee siinä että jos ohitus jatkuu pitkään niin se voi helposti aiheuttaa vaaratilanteen.

Click to expand...

Lain näkökulmasta tilanne on selvä: jos ohitusta ei voi tehdä nopeusrajoitusta noudattaen turvallisesti, niin se pitää jättää tekemättä.
Käytännössä pieni ylinopeus on yleensä suotava, mutta jos ylittää sakotusrajan, niin olisi ehkä kannattanut miettiä ohitusta pariin kertaan.

olen varmaan ärsyttävä tientukko välillä moottoritiellä kun ajan vasemmalla kaistalla tasan 120km/h tai korkeintaan jotain 122-123 km/h ja joku tahtoisikin ajaa 130km/h.

Click to expand...

Ärsyttävää siitä tulee siinä vaiheessa kun ohitettavan nopeus on 118 km/h ja takana joutuu roikkumaan viisi minuuttia. Sikäli pitäisin suotavana, että ohitukset tehtäisiin kohtalaisella ripeydellä jos takana on joku.
Etenkin ohituskaistoilla, jotta mahdollisimman moni ehtii hyödyntää kaistaa.
Lisäksi nopeusmittaria kytätessä on syytä muistaa, että omasta nopeudesta on lähtökohtaisesti tiedossa vain likiarvo. Se mikä sinun mielestäsi on 120 km/h voi toisen mielestä olla 116 km/h.

Superärsytys tulee tietenkin siinä vaiheessa kun rekka lähtee ohittamaan 88 km/h nopeudella toista rekkaa, jonka nopeus on 86 km/h.

Onko täällä muita paljon ajavia? Itsellä tulee sellaiset 3000 km/kk, usein 1000 km/vko. Joskus tuo ajaminen maistuu niin puulle, ettei mitään rajaa. Jos laskee 70 km keskinopeudella, niin viikossa viettää n. 14 tuntia autossa. Tänään näin taas oikein napakymppiohituksen. Kuten mainitsin tuolla yllä, niin en juurikaan ylinopeuksia ajele, enkä Charlien viestiin viitaten myöskään alinopeutta (navi näyttää todellisen nopeuden). Tämä aiheuttaa sen, että jonkun on melkein joka reissu pakko päästä ohi paikassa kuin paikassa. Tällä kertaa se oli keltaisella viivalla juuri ennen mäennyppylää ja vastaan tuli rekka. Rekkakuski hiiltyi sen verran, että läväytti ohittajalle (ja valitettavasti myös minulle) pitkät päälle.

Ja ajakaahan siististi, tällä viikolla on poliiseja näkynyt tien päällä todella paljon (kuten tuli todettua heti viikon aluksi ). Johtunee varmaan talvirajoituksien tulosta, että ovat innolla mittailemassa...

Jos ohitettavan vauhti on niin lähellä nopeusrajoitusta, että ohittaminen ilman nopeusrajoituksen selkeää ylittämistä on äärimmäisen aikaavievää, ei se ohittaminen taida lopulta paljon aikaa säästää... Moottoritiellä on hyvin aikaa ohittaa hitaamminkin ilman muuta vaaraa kuin takapuskuria nuuhkivat toiset ohittelijat. Pienemmillä teillä ohitukset toki on perusteltua tehdä nopeilla kaasutuksilla, mutta ei niissäkään tilannenopeus saisi kasvaa olosuhteisiin nähden liian hurjaksi.

Silloin harvoin kun itse ratin taakse joudun, alan kiroilla, pelätä henkikultani puolesta ja samalla epäilemättä ärsyttää toikkaroinnillani ja hitaudellani myös kaikkia muita liikenteessä. Toimiva joukkoliikenne

Omistan ajokortin kuten tietääkseni suurin osa täysi-ikäisistä (tai ainakin työikäisistä) suomalaisista. Autoa ei tarvitse käyttää arkipäivässä juurikaan - sinänsä vähän hassua miksi meillä sitten sellainen on kun mussunkaan työmatkoihin ei autoa tarvitse. Toisaalta koiran kanssa joukkoliikenteessä kulkeminen Suomen vastakkaisilla reunoilla asuvien sukulaisten luo on hiukan hankalampaa koiran kanssa kuin ilman (ainakin jos koira pitää nostaa junaan, kuten meidän nössö). Vuokra-autoihin taas ei kai saa perussääntöjen mukaan ottaa lainkaan koiria. Ne pari kertaa kun ollaan käytetty vuokra-autoa (oma auto lainassa tai huollossa), ollaan todettu että huolellinen imurointi käytön jälkeen ja hyvät eristeet koiran, sen karvojen ja pysyvien rakenteiden välillä vaikuttavat riittävän, koska valituksia vuokra-autoyhtiöistä ei ole kuulunut. Eilen ideoitiin karvaisten eläinten omistajien autopoolia, mutta Suomen väkimäärä ja -tiheys eivät taida tukea tämän idean toteutusta.

En oikein koskaan rutinoitunut käyttämään autoa. Kotona vielä asuessani perheellä oli vain yksi auto ja sitä ajamassa viisi ajokortillista ihmistä. Ehkä parempi näin päin, että yksityisautolla kulkeminen tuntuu edelleen luksukselta (varsinkin jos on vain kyytiläisenä!) ja joukkoliikenteen aikataulujen seuraaminen ja suunnittelu on se normi.

Ärsyttävyyteni liikenteessä koostunee pääasiassa epävarmuudesta. Kesällä autoilu voi olla melko mukavaakin, varsinkin jos soittimessa on hyviä levyjä ja ei ole kiire minnekään, mutta talvella huono näkyvyys ja auton lämmittämisestä huolehtiminen vievät kokemuksen vahvasti negatiivisen puolelle. Vaikka tietenkin pitäisi ajaa aina mahdollisimman suurella täyttöasteella, jostain syystä ajan mieluummin yksin tai kaksin kuin isommalla porukalla. Useamman ihmisen kuskina ollessa mielen reunoilla pomppii jatkuvasti ajatus että hitto vie, olen vastuussa näitten ihmisten elämästä, joku selittämätön pikku kramppi rattia pitelevissä käsissä suuressa nopeudessa ja ollaan vastaantulevien kaistalla, ojassa, puuta päin... En tiedä teistä, mutta minun arjessani ei ole muita tilanteita, joissa voisin aiheuttaa toisten ihmisten kuolemat niin helposti. Se stressaa.

Tästä syystä en halua koskaan muuttaa sellaiselle maaseudulle, jossa joutuisin käyttämään autoa työmatkoihin tai muuten säännöllisesti. Tietoinen valinta, tämän keskustelun ärsytyksiä lukiessa ihmettelen vain ettei useampi ole harkinnut sitä vaihtoehtoa.

charlie sanoi:

Ärsyttävää siitä tulee siinä vaiheessa kun ohitettavan nopeus on 118 km/h ja takana joutuu roikkumaan viisi minuuttia. Sikäli pitäisin suotavana, että ohitukset tehtäisiin kohtalaisella ripeydellä jos takana on joku.
Etenkin ohituskaistoilla, jotta mahdollisimman moni ehtii hyödyntää kaistaa.
Lisäksi nopeusmittaria kytätessä on syytä muistaa, että omasta nopeudesta on lähtökohtaisesti tiedossa vain likiarvo. Se mikä sinun mielestäsi on 120 km/h voi toisen mielestä olla 116 km/h.

Click to expand...

Juuri tuon mittarien heiton takia pyrin aina renkaat vaihtaessani tarkistamaan nopeuden navigaattorilla kunnes opin sen kunnolla. Käytän myös hyväkseni tienvarsien nopeusnäyttöjä silloin kun niitä kohdalle sattuu (tosin olen kuullut että ne eivät aina näytäkään ihan niin oikein kun pitäisi). Navigaattoriin luotan sen verran että ajan sen mukaan mitä navigaattori on ilmoittanut nopeudeksi mittarin näyttäessä tietyn verran.
Ymmärrän tuon ärsytyksen kyllä, mutta toisaalta ei ole myöskään minun vikani jos takanatuleva ei ole kyennyt, tullut ajatelleeksi tai halunnut tarkistaa omaa nopeuttaan tai jos hän vain tahtoo jostain syystä ajaa ylinopeutta.
Maanteillä kyllä rikon lakia juuri siksi että tahdon ehtiä turvallisesti ajoissa omalle kaistalle, mutta ohituskaistoilla pyrin ajamaan mahdollisimman hyvin sääntöjen mukaan (katsos kun minähän olen se täydellinen kuski joka tekee juuri oikein eikä muut osaa mitään ).

Ringladin kanssa olen samaa mieltä että jos ero nopeudessa on vain muutama km/h niin ohitus on aika turha. Usein jäänkin sellaisten perään roikkumaan (eli kasaamaan jonoa joka sekään ei toisaalta ole hyvä) ja manaan ja kirroilen ja raivoan siellä yksikseni. Ja sitten raivoan vielä niille jotka viitsivät painaa hullua vauhtia ohi meistä molemmista

Mutta jos tietää ettei aio mennä ohi siitä 78 km/h köröttelevästä autosta niin eikö voi itse roikahtaa sen verran kauas että takaatulijoiden ei tarvitse ohittaa monta autoa kerralla? Jonoja tielle syntyy kyllä vaikka kaikki ajaisivat yli rajoituksen, aina toisilla on vähän enemmän kiire kuin toisilla. Ehdottomasti inhottavin tekemäni ohitus oli se kun satasen tiellä edessäni oli yhtäkkiä tukkirekka sekä henkilöauto peräkärryn kanssa, ja jälkimmäisen mielestä oli hyvä ajatus pitää niin olematonta väliä edelläajavaan että jos halusi ohittaa, oli ohitettava molemmat samalla kertaa. Muutama niin pitkä suora sillä tiellä kyllä oli että jopa minä uskalsin lähteä ohi, mutta siinä ei paljon ollut enää nopeusrajoitusten noudattaminen mielessä. Oon kyllä jälkeenpäin aika monesti kelannut sitä tilannetta ja sen viisautta (vaikka paljon typerämpiäkin ohituksia olen nähnyt, ja kuten aiemmin sanoin, olen arka ohittaja ja kaikki ohittaminen ilman sille varattua kaistaa on musta inhottavaa) mutta en olisi myöskään viitsinyt körötellä kahdeksaakymppiä kauniina kesäpäivänä. Ja ehkä se peräkärryllinen kuskikin olisi vähän voinut miettiä omaa panostaan liikenteen joustavuuteen.

Toisessa kummallisessa tilanteessa joku halusi kovasti mennä minusta ohi (ajoin moottoritiellä varmaan jopa lievää ylinopeutta), mutta siinä kesti ja kesti ja kesti. Lopulta tyyppi pääsi ohi ja palasi eteeni ajamaan hitaammin kuin minä olin sitä ennen ajanut. Olin niin hämmentynyt etten kehdannut ohittaa sitä itse, mutta onneksi se suht lyhyen ajan päästä poistuikin sitten tieltä.

Moottoriteillä muuten ärsyttää se, että aina ei osaa lähteä rekkoja ohittamaan kovin pitkän matkan takaa, varsinkin jos peilistä näkyy joku 150 km/h paahtava audimies. Sitten kuvittelee että no annanpa audimiehen mennä tuosta kivasti ja lähden sitten sen peesissä ohi, mutta sitten sieltä hyökkääkin jo minun takanani ajanut ohituskaistalle. Tässä vaiheessa on kiva tajuta että onneksi autossa on jarrut koska muuten ajaisin rekan perään, enhän tietenkään ole varsinaisesti hiljentänyt vauhtia kärkkyessäni ohitusmahdollisuutta.

Tuo väli on tosiaan kohteliasta jättää. Ja mieluummin niin pitkä että sillä tekee selväksi ettei ole aikomustakaan ohittaa. Tosin jos näitä eiohittavia on useampi peräkkäin niin siten on pattitilanne, mutta sille nyt ei vaan voi mitään. Sitä paitsi joskus on mukava körötelläkin rekan peesissä. Samalla kun saa vähän vetoapua niin saa hyvän syyn ajella vähän hiljempaa jos ei satu olemaan kiire.
Moottoritiellä ei tunnu vallitsevan minkäänlaista ajatusta siitä kuka ohittaisi ensin ja kuka sitten. Jokainen menee siihen väliin mihin pääsee. Ja yleensä se siellä toimiikin ihan hyvin. Ainakin sen kohtalaisen vähäisen kokemuksen peruteella mitä minulla on. Yleensä mieluummin käytän ihan maanteitä moottoritien sijaan jos se on järkevästi mahdollista. Välillä on kiva ajaa lujaa, mutta jostain syystä se 120km/h on minulle monesti jo vähän liikaa jos ei oikeasti ole kiire. Mieluummin ajelen satasta tai kaheksaakymppiä maantiellä.

Mattfieldin kanssa samaa mieltä kakkosvaiheesta. Viisivaihteisella vanhalla pikkupösöllä huristelu ei todellakaan ole sama kuin autokoulun kaksi vuotta vanha audi, joka vapaalla vaihteellakin heittää nollakierroksille eikä pidä käytännössä minkäänlaista ääntä - minä kun nimenomaan olen tottunut vaihtamaan vaihdetta sitten, kun autoni kuulostaa siltä, että kierrokset ovat korkeat. Nopeuteni myös heitteli, kun yritin keskittyä taloudelliseen ajamiseen ja vierailla teillä jäi nopeusrajoituksetkin katsomatta. Ymmärtäisin syventävän vaiheen sellaisenaan, jos se maksaisi 50-100 euroa. Mutta kun se maksaa 430 euroa. Naurettavaa. Olkoonkin että päivän aikana olisin saanut kuusi kertaa (otin vain neljä) automaatista kaakaota, sekä yhden sämpylän (jossa oli niin paljon kananmunaa, että ellen olisi huomannut, kurkku olisi varmaan turvonnut umpeen).
(Sain muuten leikkimielisestä jarruta mahdollisimman lähelle tolppia -kilpailussa palkinnoksi leffalipun. Harmittaa vietävästi se, että kadotin lipun jo ennen kuin pääsin kotiin.)

Noista Jaamarin ja Steelin välimatkapuheista päästäänkin sutjakasti turvaväleihin. Faktahan on, että jos pitää sellaisen turvavälin, joka kuuluisi pitää, ei syntyisi tilannetta jossa väliin ei mahtuisi yksi ohittaja. Joskus katselen ihan jo huvikseni muiden autojen turvavälejä; rekka ohitti tuon tolpan nyt, yksi sekunti, kak-- ja sen perässä ajava onkin jo ohittanut sen tolpan. Hyvä sääntö tähän kai on suunnilleen kolme sekuntia väliä nopeudessa kuin nopeudessa, ja tätä on äärimmäisen helppo tarkkailla juurikin valotolpista, reunustolpista tai vaikka tietystä puusta. Sekunteja nyt ei millilleen voi ainakaan ratissa laskea, mutta kyllä jokainen kuski suunnilleen tietää kuinka pitkä sekunti on. Tiedän itsekin pitäväni liian lyhyttä turvaväliä, mutta en kyllä ole koskaan ollut sellainen takapuskurinnuolija. Vähintään pari autonmittaa yleensä.

Mattfield sanoi:

Minusta kakkosvaihe oli melko turha. Itse en ainakaan kokenut hyötyväni siitä mitään.

Click to expand...

Jos ajaa ajokortin ja käy inssiajon Suomen valoisan kesän aikaan, niin kakkosvaihe pimeänajoineen ja ajovalojen vaihtoineen on ihan hyvä käydä silloin pimeään aikaan. Liukkaankelinajoa vartenhan on jo omat harjoitteluratansa. Itse olen oppinut autolla ajon isukkini opetuksella ja silloin liukkaankelin ajolle varattiin oma päivänsä ja puolen vuoden päästä pimeällä ajon treeni.

Hullu oli liikenne taas perjantain. Joku torvelo siinä ajoi siksakkia ohitellen autoja kaksikaistaisella tiellä. Juuri niitä typeriä ohituksia. Se auto jäi punaisiin valoihin ja minä ajoin rinnalle ja tuijotin pitkällä tuijotuksella KUKA se siellä ratin takana oikein on. Tuli tämä keskustelu mieleen ja mietin, jos olisin tavoittanut kuljettajan katseen olisinko paheksunut keskisomea näyttämällä. Olisin sen tehtyäni kuitenkin itse mokannut liikenteessä sen jälkeen, joten keskisormen on hyvä pysyä lestissään.