Hullu liikenne

Pitää taas tulla mäkättämään "mieliaiheestani".

Tänään oli taas sellainen päivä tuolla tien päällä, että pääsi todistamaan liikenteessä kulkijoittemme "kerman" edesottamuksia. Sekä autoilijat, että jalankulkijat kunnostautuivat. Vaaralliset ohitukset, nopeusrajoituksista piittaamattomuus ja punaisia päin käveleminen vain noin muutaman mainitakseni.

Olenkin viimeisen vuoden aikana huomannut tuolla liikenteessä, että ainakin nopeusrajoitusten noudattaminen on rapautunut todella paljon.
Jo kymmeniä vuosia on ollut tosiasia, että 80 rajoitusta ei juuri noudateta. Kun itse olen koko ikäni ajellut aika tarkkaan sitä kahdeksaakymppiä, niin olen aina ollut sieltä hitaimmasta päästä ja ohi ajellaan surutta. Nyt viimeisen vuoden aikana olen tehnyt selkeän havainnon, että sama ilmiö on siirtynyt myös 100 rajoitukseen. Vielä vuosi sitten ajaessani satasta aika tarkalla mittarilukemalla (nopeusnäytöistä tarkistettu) ei minua hirveästi ohiteltu ja olin sieltä nopeimmasta päästä. Tänä päivänä minun ajolukemani on satasen alueelle edelleen sama mutta ajonopeudessa olen silti pudonnut ns. "keskikastiin". Ohittajia piisaa todella paljon verrattuna vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tietysti tämä ei anna mitään koko maan kattavaa tilastoa mutta kun olen aivan samaa reittiä ajellut nyt kaksi vuotta lähes joka arkipäivä, niin kyllä siitä voi jo jotain johtopäätöksiä mielestäni vetää. Ja minun mielestäni tahallinen piittaamattomuus nopeusrajoituksista ja muutenkin selkeä vastuuton ajokäyttäytyminen on selkeästi lisääntynyt.

Ja jotta ei luultaisi, että itse olen joku "virheetön autoilija" niin voin sanoa, että sellaista ei olekaan. Jokainen "törttöilee" liikenteessä joskus, myös allekirjoittanut. Mutta ne ovat yleensä väärästä /huonosta/liian nopeasta tilannearviosta johtuvia virheitä, eivätkä tahallista toimintaa.
 
Tietysti tämä ei anna mitään koko maan kattavaa tilastoa mutta kun olen aivan samaa reittiä ajellut nyt kaksi vuotta lähes joka arkipäivä, niin kyllä siitä voi jo jotain johtopäätöksiä mielestäni vetää. Ja minun mielestäni tahallinen piittaamattomuus nopeusrajoituksista ja muutenkin selkeä vastuuton ajokäyttäytyminen on selkeästi lisääntynyt.
Minulla ei ole noin pitkän ajan vertailukohtaa enkä ole kiinnittänyt huomiota onko käyttäytyminen muuttunut, mutta työmatkaani kuuluu 50km/t, 70km/t, 60km/t, 50km/t (taajamamerkillä määritelty nopeus), 40km/t, 50km/t, 60km/t, 40km/t, 60km/t, 80km/t, 50km/t, 40km/t ja tietty kotiin päin taas päinvastoin. Ja kun pyrin ajamaan aika tarkalleen rajoituksen mukaan tai ihan karvan yli kerään aina jonoa taakseni. Ehkä eniten tuossa 70km/h ja tuolla toisella 40km/h pätkällä joka on pisin kyseisen rajoituksen pätkistä ja kulkee kirkonkylän läpi melkein poikkeuksetta takaa tulee joku joka jää perään roikkumaan. Mutta kyllä kaikilla pätkillä olen saanut joskus useamman auton jonon perääni.
Minä olen sanonut aina (no aika pitkään) että jos joku ajaa ylinopeutta ja sen takia joku menehtyy on se tietoinen tappo/murha. Koska ylinopeutta usein (ei ihan aina, itsekin välillä vahingossa saatan painaat liikaa kaasua) ajetaan ihan tietoisesti ja se vähentää reagointiaikaa sekä pidentää jarrutusmatkaa eli on tietoinen riski. Se joka ajaa ylinoipeutta tietoisesti tietää että tästä voi aiheutua se että jollekin käy todella pahasti. Se halutaanko tätä ajatella vai eikö on asia erikseen, mutta ihan varmasti jokainen sen tietää.
 
Asia, joka mua on liikenteessä alkanut huolestuttaa, on raskaiden ajoneuvojen lisääntynyt tarve ohitella (ja ajaa samalla törkeää ylinopeutta). Moottoritiellä satasen alueella näkee harva se päivä, kuinka kuorma-autot ja jopa rekat lähtevät ohittamaan pienempiä ajoneuvoja, jotka ajavat jo suurinta sallittua nopeutta. Etenkin huonolla kelillä tämä on suorastaan pelottavaa, sillä suurella nopeudella ajava iso auto heittää pienemmän tuulilasiin vettä/loskaa jne. sellaisella voimalla, että näkyvyys saattaa kadota kokonaan useammaksi sekunniksi.
 
Ja vaikka motarilla paahtaisi tasan 120km/h eli mittarissa 125km/h, niin jonkun on silti pakko tunkea ihan p**seeseen kiinni tai pahimmillaan tunkea oikealta ohi vaikka olen ohittamassa jotakuta muuta. Ja sitten satasen alueella ajetaan vaarallisesti ohi töötti pohjassa melkein vastaantulevan rekan keulaan ja huidotaan keskarilla kun muka olen tientukkona vaikka ajan satasta.
 
Tänään oli eräs aivan holtiton ohittelija vain sekunnin, parin päässä vetää täysillä vastaantulijan keulaan. Lähti ohittamaan minua (suorastaan idiottimaisessa paikassa oikealle kaartuvassa mutkassa) ja Juuri ja juuri ehti takaisin omalle kaistalle kiilaamalla minun eteeni, kun minä (ja varmasti vastaantulijakin) painoin jarrut pohjaan.

Ja jottei vain ihmisten tyhmyys olisi siihen loppunut niin eräs jätkä sitten poltti sätkää bensamittarien vieressä auton tankkauksen yhteydessä. Tälle älyn jättiläiselle olisin jo kyllä ärähtänyt pahasti mutta ehti nousta autoonsa ja poistua paikalta ennenkuin itse pääsin ulos omastani.

"O tempora, o mores."
 
Minua kyrsivät autoilijat, jotka oikovat kevyenliikenteen väylien kautta. Tässä kuukauden sisään jo kahdesti saanut todistaa kun autolla vedetään läpi kodin lähellä olevasta lyhyestä pätkästä. Sen vieressä ei siis ole ajorataa vaan se vie autojen kääntöpaikalta suojatielle. Tyhmää on se, että kävellen ja pyörällä se on kotiin tullessa ainutta kävelijälle suunnattua infraa, muutoin on pakko kulkea autojen seassa pihatiellä = ajoradalla. Ja sitten tämä ainutkin kelvipätkä sekin selvästi autoilijoiden vakikäytössä kun siitä pääsee niin näppärästi oikomaan. Talvella siinä on aina autonrenkaiden jäljet. Eikä sille tehdä mitään, koska ei poliisi ikinä välitä tämänkaltaisista autoilijoiden omankäden oikeuksista. Poliisi kun on autoilija itsekin, hän on osa klaania.

En toki itse ole puhdas pulmunen, koska nykyisellään en välitä enää liikennesäännöistä tilanteissa joissa tiedän ettei ole mitään mahdollisuutta tulla autoilijan yliajamaksi. Eli jos autoilijoita ei näy eikä kuulu ja näkyvyys on hyvä, niin varmasti menen päin punaisia, varmasti oikaisen ajoradan yli, varmasti oikaisen rumasti risteyksestä läpi. Eritoten liikennevalot ovat olemassa vain ja ainoastaan autoilijoiden takia, joten jos autoja ei näköpiirissä ole, niin ei ole mitään syytä noudattaa sitä valoa. Se on siinä vain sen takia ettei minun ylitseni ajeta. Ei ole mitään syytä painaa armonappulaa ja odottaa. Ainut on "mutku liikennesäännöt!", mutta sitten taas: onko parempi että käyttäydytään hyvin ja huomioiden silloin kun on konfliktitilanne vaikka ei noudatettaisi sääntöjä, vai mennäänkö aina pilkkua viilaten sääntöjen mukaan ja pidetään kynsin hampain kiinni omista etuoikeuksista, koska säännöt?

Autoilijan näkökulmasta valojen noudattaminen on taas ihan eri asia, koska ei sieltä raskaan metallilaatikon sisältä yksinkertaisesti näe tarpeeksi, saati kuule ympäristöään, ja auto vielä kulkee lujaa sitten kun kulkee. Ja muutenkin autoilulle on annettu aivan törkeät määrät tilaa, tasaisimmat, optimaalisimmat ja laadukkaimmat reitit. Ihan järkytön määrä etuoikeutta kaikkea muuta liikennettä kohtaan. Ja tätä etuoikeuttahan ei sitten saa kyseenalaistaa saati ottaa pois, kuten Elokapina on hienosti kyennyt osoittamaan. Tai kuten aina kun tehdään hienoja pyörätie-ehdotuksia, niin jossain vaiheessa se pyörätie pistetään kuitenkin alikulkuun "turvallisuuden" vuoksi = jotta autoilijoiden ei tarvitsisi pysähtyä ja varoa. Ja tämän takia kävely ja pyöräily on sitten aina sellaista mäkiä ylösalas, kiemurrellen ja tunneliristeyspeloin kulkemista samalla kun ajorata kulkee vieressä tasaisena ja suorana.
 
jossain vaiheessa se pyörätie pistetään kuitenkin alikulkuun "turvallisuuden" vuoksi = jotta autoilijoiden ei tarvitsisi pysähtyä ja varoa. Ja tämän takia kävely ja pyöräily on sitten aina sellaista mäkiä ylösalas, kiemurrellen ja tunneliristeyspeloin kulkemista samalla kun ajorata kulkee vieressä tasaisena ja suorana.

Jep. Pidän siitä, että pyöräilyreitillä on vähemmän liikennevaloja (ja siten mahdollisuuksia jäädä auton alle), mutta miten kummassa etenkin alikulkuristeykset saisi pyöräilijöille turvallisiksi? Pyöräilijöille ei ole edes samaa vakiintunutta sääntöä väistää oikealta tulevia. Minulla ja joillakuilla muilla on tapana soittaa kelloa, kun laskeutuu alikulkuun, mutta ei sekään ole tae, ettei siellä kulman takana odottaisi vaaran paikka. Ehkä saa varoituksen, että siellä on joku menossa jonnekin ja tietää hidastaa (lisää).

Autoilijoille nykyään vastaavia nollanäkyvyyden ja nollasääntöjen risteyksiä tuskin tehdään minnekään? Jyväskylään on tullut todella paljon uusia alikulkuja, ja aina niihin on pelottavaa ajaa. En luota yhtään siihen, että kaupunkisuunnittelu pitäisi sitä ongelmana. Korkeintaan neuvotaan ajamaan hiljempaa.
 
Outo aamu Tampereen keskustassa. Alkuun liikennevaloissa seisoessani ihmettelin (suur?)pakettiautokuskia, joka tuijotteli vasemmalle kadun toiselle puolelle vaikka kääntyvän valot olivat vihreällä, eikä tämä reagoinut edes torvensoittoihin. Jäi tien tukkeeksi. Seuraavaksi omat jalankulkijan valoni näyttivät punaista todella pitkään, vaikka risteyksen toisella puolella vihreät paloivat useasti. Päätinkin yrittää toiselta puolelta (jolloin tietysti vanhat valoni vaihtuivat samalla). Olin kadun oikealla puolella, mutta tietyn bussipysäkin jälkeen katutyöt pysäyttivät kulun, ja lähin suojatie olisi ollut se sama risteys, jossa aiemmin jumitin. Ylitinkin tien laittomasti, jatkoin sitä jonkin matkaa, kunnes ylitin sen uudestaan oikealle puolelle.

Lopulta pääsin perille yliopiston Linna-rakennukselle, jossa pidin kokemusasiantuntijan esityksen sosiaalityön opiskelijoille. Tällä kertaa näillä olikin poikkeuksellisen hyviä kysymyksiä! Itsekin onnistuin oikein mukavasti. Liikenne ei siis pilannut kaikkea.
 
Olen taas tällä viikolla ollut todella "leipääntynyt" näihin humuihin, jotka eivät piittää ollenkaan liikennesäännöistä. (Ei viitsi täällä foorumilla käyttää heistä sitä sanaa, mikä todella on mielessä).

Viikon aikana olen todistanut esim. 3 kpl todella törkeää punaista päin ajamista. Ja todellakin törkeää, sillä kaikissa tapauksissa näin selvästi kuinka oikein kiihdytettiin punaista päin ja vihreä paloi jo jalankulkijoille ja risteävälle liikenteelle.
Eilen eräs toinen "malliesimerkki" taas ohitti minut 80 km/h alueella vastaantulevan liikenteen ohituskaistalla. Ja matkaa meidän suuntaan menevän ohituskaistan alkuun oli ehkä n. 750m. Itse ajoin hiukan yli 80 km/h mutta ilmeisesti hänellä oli niin kova kiire ettei millään voinut odottaa. Melkein tosin aavistinkin tämän peliliikkeen jo siitä, että kuski tuli AIVAN persiiseen kiinni roikkumaan. Olen huomannut, että aika hyvin pystyy jo ajotyylistä ennakoimaan mitä esim. takanatulija voi tehdä.

No, tälle tyypille vilkuttelin kyllä pitkiä valoja perään. Vaikka mitä se toisaalta auttaa. Eivät nämä tämmöiset tyypit välitä mitään muista tielläliikkujista. Heillä ei ole mielessään muuta kuin he itse.
 
Liikennesäännöissä ei erikseen sanota, että pyöräilijöiden pitäisi varoittaa koirien ulkoiluttajia, mutta olisihan se kiva. Tänä aamuna tarkkaavaisuuteni herpaantui hetkeksi kevyen liikenteen väylällä, enkä katsonut taakseni antaen koirien kulkea minne halusivat hihnojen päässä. Kuulin vasta rengasmelusta takaa tulevan pyöräilijän, kun hän ohitti oikealta. Toinen koirista ryntäsi kohti pyöräilijää ja jouduin kiskaisemaan hihnasta. "Käytä sitä s*****an kelloa!", huikkasin ystävälliseksi neuvoksi pyöräilijän perään. Pään liikkeestä päätellen hän kuuli edes jotain.

Ylitin tien ja näin, miten takaa lähestyi kaksi pyöräilijää rinnakkain. Tiesin pitää koiria lyhyen hihnan päässä ja kohta soi pyöränkello. Kun iäkkäämmät pyöräilijät ohittivat meidät kaukaa peräkkäin ajaen, huusin kohdalla "Kiitos varoituksesta!". Etummaisen ilmeestä päätellen hän oli tottunut toisenlaiseen palautteeseen.
 
Last edited:
Liikennesäännöissä ei erikseen sanota, että pyöräilijöiden pitäisi varoittaa koirien ulkoiluttajia, mutta olisihan se kiva. Tänä aamuna tarkkaavaisuuteni herpaantui hetkeksi kevyen liikenteen väylällä, enkä katsonut taakseni antaen koirien kulkea minne halusivat hihnojen päässä. Kuulin vasta rengasmelusta takaa tulevan pyöräilijän, kun hän ohitti oikealta. Toinen koirista ryntäsi kohti pyöräilijää ja jouduin kiskaisemaan hihnasta. "Käytä sitä s*****an kelloa!", huikkasin ystävälliseksi neuvoksi pyöräilijän perään. Pään liikkeestä päätellen hän kuuli edes jotain.

Ylitin tien ja näin, miten takaa lähestyi kaksi pyöräilijää rinnakkain. Tiesin pitää koiria lyhyen hihnan päässä ja kohta soi pyöränkello. Kun iäkkäämmät pyöräilijät ohittivat meidät kaukaa peräkkäin ajaen, huusin kohdalla "Kiitos varoituksesta!". Etummaisen ilmeestä päätellen hän oli tottunut toisenlaiseen palautteeseen.

Tuo on tosi ärsyttävää kun pyöräilijät suhahtaa ihan vierestä soittamatta kelloa! Liittyyköhän siihen joku tällainen suomalaiselle kulttuurille tyypilinen ajattelu, että ei haluta herättää huomiota tai häiritä? Mutta oli syy mikä tahansa niin se on vaarallista olla pimputtamatta. Kun itse pyöräilen ja soitan kelloa jos joku kävelee keskellä tietä saan välillä vihaisia katseita. Kiitän aina kellon soittamisen jälkeen kun olen jalankulkijan kohdalla mutta jostain syystä ihmiset tuntuvat suhtautuvan nihkeästi kellon soittamiseen. Toki on poikkeuksiakin kuten sinä itse, joka kiittää varoituksesta.

Itseäni ärsyttää kun jalankulkijat, ja pyöräilijät, ovat kävelytien keskellä tai vasemmassa reunassa oikean reunan sijaan.
 
Kellon soittamattomuuteen liittyy se, että osa ihmisistä suuttuu, kun heille soittaa kelloa, ja osa taas jostain syystä panikoi ja alkaa palloilla ihan päätöntä siksakkia sen sijaan, että menisi vain tien lähimpään laitaan pois tieltä. Osa koirista saa myös hepulin kellon äänestä. Soitan itse näistä syistä kelloa aika säästellen ja pyrin ensisijaisesti vain hidastamaan vauhtia muita kulkijoita lähestyessäni, jos tilaa ohitukseen on hyvin ilman äänimerkkejäkin.

Mitä tulee jalankulkijoiden vasemmassa laidassa kävelyyn, se on minun mielestäni fiksumpaa kuin oikeassa laidassa kävely. Pyöräilijät noudattavat yleensä kauniisti oikeanpuoleista liikennettä, ja silloin vasenta laitaa kävellen pysyy paremmin selvillä vastaantulevasta liikenteestä. Sama idea siis kuin autotien laitaa kävellessä. Toki kevyen liikenteen väylällä ei autotiestä poiketen ole oikeasti mitään sääntöjä siitä, missä laidassa kävelijän pitäisi olla. Riittää kunhan kävelijä ylipäätään pysyy reunassa, jotta väylän keskiosa on pyöräilijöiden käytettävissä.
 
Itseäni ärsyttää kun jalankulkijat, ja pyöräilijät, ovat kävelytien keskellä tai vasemmassa reunassa oikean reunan sijaan.
Minä en koskaan muista, missä minun pitäisi jalankulkijana kävellä. Olen oppinut vain sen, että maanteitä pitkin pyörät menevät oikealla ja jalankulkijat vasemmalla. Maalla kasvaessa tämä syöpyi mieleeni niin, että jalkakäytävillä ja kevyen liikenteen väylilläkin päädyn tallustamaan vasemmassa reunassa, ellei tiehen ole selkeästi merkattu omia kaistojaan suuntineen. Jostain syystä taajamien liikennesäännöt ja suositukset ei-autoilijoille eivät vain meinaa tarttua päähän. Minusta tosin tuntuu, että ne säännöt ovatkin epäselvemmät ja vaihtelevammat, kun taas autoille on yksiselitteisemmät säännöt ja matkan varrella paljon enemmän liikennemerkkejä luntattavana.

Keskellä tietä en sentään kävele tai pyöräile tai esimerkiksi rullaluistele (luistelu vie toki leveyssuunnassa eniten tilaa näistä kulkutavoista).
 
Hyviä pointteja!

Minä olen luullut että kävelytiellä kuuluu käyttää oikeaa reunaa, mutta hyvä tietää että tähän ei ole varsinaisia sääntöjä. Ehkä olisi hyvä jos kaikki jalankulkijat käyttäisivät samaa puolta niin se olisi selkeämpää kuin se että osa on vasemmalla ja osa oikealla puolella.
 
Minulla on sama huomma tuossa kevyenliikenteen väylillä kävellessä. Olen aina ihan hukassa, että missä minun kuuluisi kävellä. Minulla on kolme varsin vaihtelevaa tapaa toimia sen suhteen. Joskus katson missä muut kulkee. Jos ei ole muita tai kävelevät missä kukakin niin päädyn joko vasempaan laitaan tai autotiestä kauempaan laitaan. Jälkimmäinen on valintani varsinkin jos väylä on ihan tyhjä ja autoja kulkee enemmän. Se tuntuu turvallisemmalta ja miellyttävämmältä.
Nyt on tavallaan helpottavaa kuulla, että sille ei ole olemassa virallista sääntöä.
 
Minunkin piti nyt tarkistaa, etten puhu läpiä päähäni ja toistele jotain vanhentunutta sääntöä, johon onkin ehkä tullut jo muutos jossain vaiheessa. Liikenneturvan mukaan sääntö on kuitenkin juuri tämä: yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä kävelijän paikka on reunassa, mutta hän saa itse vapaasti valita, kummassa. Esimerkiksi lasten ja koirien kanssa kulkeville suositellaan Jaamarinkin mainitsemaa autotiestä kauempaa laitaa.
 
Omalla kohdalla pyöräily on ollut jo monen, monen vuoden ajan tauolla mutta aktiiviselta pyöräilyajaltani muistan kyllä sen, että kelloa soittamalla sai jalankulkijoilta yleensä vain harmistumisen merkkejä tai jopa vihaisia katseita, huutoja ja pahimmassa tapauksessa haistatteluja. Tämä ei todellakaan kannustanut kellon soittamiseen varoitusmerkkinä, joten aloin useimmiten toimia Isilmiren tapaan van hidastamalla ja katsomalla etukäteen parasta tilaa ohitukselle, usein jopa pientareen kautta.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä että kulkeepa sitten pyörällä, kävellen, koiran kanssa, laudalla tai isommassa porukassa, niin, jos se oma kulkeminen "tukkii" kevyen liikenteen siten, ettei toinen mahdu normaalisti ohittamaan, niin ensisijainen vastuu tilanteen tarkkailusta on silloin kulkijalla itsellään. Toki pyöräilijän olisi hyvä sitä kelloa kilauttaa, varsinkin jos tällaiseen tilanteeseen takaa tulee (kun usein sitä vauhtiakin on) mutta kuten yllä todettu, ei siihenkään välttämättä reagoida positiivisesti.
 
Omalla kohdalla pyöräily on ollut jo monen, monen vuoden ajan tauolla mutta aktiiviselta pyöräilyajaltani muistan kyllä sen, että kelloa soittamalla sai jalankulkijoilta yleensä vain harmistumisen merkkejä tai jopa vihaisia katseita, huutoja ja pahimmassa tapauksessa haistatteluja. Tämä ei todellakaan kannustanut kellon soittamiseen varoitusmerkkinä, joten aloin useimmiten toimia Isilmiren tapaan van hidastamalla ja katsomalla etukäteen parasta tilaa ohitukselle, usein jopa pientareen kautta.

Muutoin olen kyllä sitä mieltä että kulkeepa sitten pyörällä, kävellen, koiran kanssa, laudalla tai isommassa porukassa, niin, jos se oma kulkeminen "tukkii" kevyen liikenteen siten, ettei toinen mahdu normaalisti ohittamaan, niin ensisijainen vastuu tilanteen tarkkailusta on silloin kulkijalla itsellään. Toki pyöräilijän olisi hyvä sitä kelloa kilauttaa, varsinkin jos tällaiseen tilanteeseen takaa tulee (kun usein sitä vauhtiakin on) mutta kuten yllä todettu, ei siihenkään välttämättä reagoida positiivisesti.

Se on kyllä kummallista, että kellon soittamisesta suututaan kun sehän on vain toisten ja omasta turvallisuudesta huolehtimista.
 
Täälläpä näyttää olevan kaikenlaisia tilanteita kevyen liikenteen väylällä. Useimmat jalankulkijat eivät lainkaan katso taakseen, kun lähtevät sieltä pyörätien oikealta laidalta vasemmalle ja minä pyöräilijänä saan aika usein olla kädet ja jalat jarruilla ja silmät tötteröllä, jotta voin havaita vähäisimmänkin vinkin siitä, että tuo toinen ehkä painelee kohta eteeni.

Viimeisin mielenkiintoinen tapaus nyt puolen tunnin takaa. Pyöräilin oikeata reunaa, kuten kuuluu ja nousin alikulkutunnelista ylös. Potkulautailijalla oli lähes 180 asteen käännös ja tuo ei saanutkaan potkulautaa pysymään oikealla laidalla vaan tuli sinne minua vastaan, jolloin se/tuo ohitti minut ruohikon puolelta. Onneksi minulla oli tiukassa ylämäessä olematon vauhti, mutta kyllä sitä ehti nousta pään päälle taas pari kysymysmerkkiä, että osaavatko kanssakulkijat lainkaan alkeellisiakaan liikennesääntöjä? Tuollaisella pelillä tulee seuraavalla kerralla kolari.
 
Ylös