Hullu liikenne

Minä vähän vierastan ajatusta ahkerasta soittokellon käytöstä. Ehkä se liittyy myös siihen, ettei autonkaan äänimerkkiä koskaan käytetä. Tietysti kellon soittamisen voisi nähdä pelkkänä varoituksena lähestyvästä pyörästä. Tällöin viesti jalankulkijalle olisi, että ole vain siinä, tulen tästä ohi. Tällainen käytäntö vaatisi, että pyöräilijät käyttäisivät soittokelloa ahkerasti, koska muutoin on vallalla toinen kulttuuri, jossa soittokellon ääni vaatii jalankulkijalta jonkinlaisen toimen kuten siirtymisen tien laitaan. Jos jalankulkija on tottunut jälkimmäiseen tapaan, silloin kellon soitto herättää ajatuksen, että onko pyörä tulossa päin.

Potkulautailijat, jotkat tulevat vastaan Tampereen Hämeenkadun yksisuuntaisia pyöräilykaistoja. :/

Yksisuuntaiset pyöräkaistat tietysti ovat järkevä ajatus vilkkaasti liikennöidyllä ja kapealla kadulla, mutta ovat ne kyllä muuten hankalia. Ne ovat helposti väärällä puolella katua, jos ajaa sitä vain lyhyen matkan, jolloin pitäisi ylittää katu kaksi kertaa turhan takia. Ja kaksisuuntaiset kaistat voivat vain yllättäen muuttua yksisuuntaisiksi. Muutenkin pyöräilyssä on hämärää se, kun usein on kolmekin metriä leveitä jalkakäytäviä, joilla ei saa ajaa pyörällä, vaikka viereinen katu on vilkas ja kävelijöitä melko vähän. Toisella kadulla saattaa olla enemmän kävelijöitä, mutta kapeampi jalkakäytävä on silti jaettu pyöräilijöille ja jalankulkijille.
 
Itse näen kellon käyttämisen juuri varoituksena ja olen kiitollinen pyöräilijöille, jotka sitä käyttävät. Toki välillä kello viestittää myös pyyntöä siitä, että jalankulkijat siirtyisivät reunaan jos esim useampia henkilö kävelee rinnakkain eikä pyörällä mahdu turvallisesti ohi. Ei kuitenkaan voi luottaa siihen että jalankulkijat kävelevät täysin suorassa linjassa jolloin uskaltaisi mennä pienestä välistä ohi. Mietin, että mitä niiden jalankulkijoiden mielestä, jotka suuttuvat kellon soittamisesta pyöräilijän tulisi tehdä jos ei mahdu ohi eivätkä jalankulkijat huomaa, että pyörä on tulossa.
 
Minua pyöräillessäni (lyhyiden matkojen sunnuntaipyöräilijänä) ärsyttävät ne jalankulkijat, jotka (lähiöalueella tyypillisellä) yhdistetyllä pyörä- ja kävelytiellä kahden tai kolmen hengen porukassa kulkiessaan levittäytyvät sivusuunnassa mahdollisimman laajalle. Kun tulen näiden takaa pyörällä, on soittokellon käyttö jo hyvän matkan päästä välttämätöntä, mutta jotenkin epäilen että se koetaan häiritsevänä ja jalankulkijat voivat myös säikähtyneinä hypähdellä eri suuntiin. Toki tällaisia sumppuja lähestyessäni hidastan hyvissä ajoin lähelle kävelyvauhtia.
 
Osuin kerran seuraamaan sivusta kun kaksi hienon oloista vanhempaa rouvaa käveli rinnakkain Helsingin Bulevardin pyörätiellä, joka on ainakin siinä kohdassa kapea ja puilla(!) jalkakäytävästä erotettu. Rouvien takaa tuli pyörällä ruokalähetti joka soitti kelloa hyvissä ajoin ja onnistui jotenkin puikahtamaan ohi siitä huolimatta että rouvat eivät erityisemmin väistäneet. Ja tästäkös kaksikko suutahti että kun tuolla tavalla vaan päälle ajetaan! Koko tilanne oli ilmeisesti pyöräilijän vika ja heille ei tullut pieneen mieleenkään että heidän olisi pitänyt itse olla jossain muualla.

Samankaltaisista syistä inhoan ja stressaan kaupungissa pyöräilyä. En ole kauhean taitava pyöräilijä ja jännitän kaikenlaisia yllättäviä väistämisiä, pysähtymisiä ja muita tilanteita joita erityisesti jalankulkijat tuppaavat järjestämään vaeltelemalla pyöräteille ympärilleen katsomatta. Tähän päälle huonot liikennejärjestelyt (pyörätie häviää yllättäen ja yhtäkkiä et oikein tiedä missä pitäisi ajaa, tai se että pyöräkaista on ympäristöön verrattuna mukavan sileä ja siinä on kiva vaikka vetää lentolaukkuja) ja se että kellon soittamisen kanssa menee aina väärin.

Joku voisi puolestaan selittää ilmiön johon törmää autoillessa jatkuvasti: liikennevaloihin pysähtyessä auto pysäytetään yhteen kohtaan, seistään siinä hetki ja toinenkin ja sitten tajutaan että edessä on puolitoista autonmittaa tyhjää tilaa, voisinkin ryömiä viisi metriä eteenpäin. Mikä tämä ajatuksenjuoksu on, miksei voi kerralla ajaa siihen viisi metriä edemmäksi?
 
Joku voisi puolestaan selittää ilmiön johon törmää autoillessa jatkuvasti: liikennevaloihin pysähtyessä auto pysäytetään yhteen kohtaan, seistään siinä hetki ja toinenkin ja sitten tajutaan että edessä on puolitoista autonmittaa tyhjää tilaa, voisinkin ryömiä viisi metriä eteenpäin. Mikä tämä ajatuksenjuoksu on, miksei voi kerralla ajaa siihen viisi metriä edemmäksi?

Onpa erikoinen ilmiö tuo, että jäädään ensin odottamaan kauemmaksi. En ole tainnut tällaisiin tilanteisiin törmätä. Voisiko siinä ollu joku ajatus siitä, että kun huomaa autojen liittyvän jononjatkeeksi ja jonon pitenevän niin mennään lähemmäs edessä olevaa autoa/liikennevaloa, jotta jono ei levittäytyisi niin pitkälle? Mutta yhtä hyvin voisi heti pysähtyä siihen kohtaan.
 
Minulle itse asiassa opetettiin aikoinaan autokoulussa, että aina valoihin pysähtyessä jätetään autonmitta tilaa eteen ja sitten tarkkaillaan takaa tulevaa liikennettä. Tämän tyylin tarkoitus on ketjukolarin välttäminen, jos joku täräyttää jonon perään - ja jos se joku on täräyttämässä omaan takapuskuriin siksi, että aloitti jarruttamisen liian myöhään, eteen jätetty tyhjä tila antaa edes vähän väistövaraa.

Lirumisen voisi kuvitella johtuvan joko siitä, että huomaa taustapeilistä jonon perässä kasvaneen pitkäksi ja haluaa antaa tilaa muille tiivistämällä omaa turvaväliä, tai sitten siitä, että kokee taakse pysähtyneen auton olevan liian lähellä ja haluaa ottaa siihen vähän turvaväliä.
 
Minulle itse asiassa opetettiin aikoinaan autokoulussa, että aina valoihin pysähtyessä jätetään autonmitta tilaa eteen ja sitten tarkkaillaan takaa tulevaa liikennettä. Tämän tyylin tarkoitus on ketjukolarin välttäminen, jos joku täräyttää jonon perään - ja jos se joku on täräyttämässä omaan takapuskuriin siksi, että aloitti jarruttamisen liian myöhään, eteen jätetty tyhjä tila antaa edes vähän väistövaraa.

Lirumisen voisi kuvitella johtuvan joko siitä, että huomaa taustapeilistä jonon perässä kasvaneen pitkäksi ja haluaa antaa tilaa muille tiivistämällä omaa turvaväliä, tai sitten siitä, että kokee taakse pysähtyneen auton olevan liian lähellä ja haluaa ottaa siihen vähän turvaväliä.

Tämä on tosi hyvä pointti ja nyt muistan itsekin että autokoulussa opetettiin jättämään tilaa. Itse jätän jonkin verran tilaa edessä olevan auton ja oman auton väliin senkin takia että jos ollaan pysähdytty loivaan ylämäkeen voi edessä oleva auto valua taaksepäin jos kuski ei hallitse mäkilähtöä.
Hyvä muistutus että tilaa tulee jättää autonmitan verran!
 
Meille opetettiin, että tila otetaan pois kun takaa lähestyy auto, ts. juurikin Steelsheenin kuvaamalla tavalla, olettaen että takaa on näissä tilanteissa tulossa joku. Jos välejä jätetään pysyvästi, niin se haittaa liikennettä sikäli mikäli risteyksessä tulee uusia kaistoja ja niille pääsyä hankaloitetaan. Minua on myös joskus ärsyttänyt kun suoraan menevä on ryömittänyt autoaan kohti liikennevaloja ja samalla estänyt pääsemästä kääntyvien kaistalle, jolla olisi ollut vihreät.
 
Meille taas autokoulussa opetettiin aina välttämään pysähtymistä liikennevaloihin eli hidastamaan kohti punaista jo hyvissä ajoin ja sitten pysähtymään vasta jos tila loppuu. Kuorma-autokoulussa taidettiin painottaa, ettei risteyksessä saisi pysähtyä kiinni suojatiehen, koska silloin ei kunnolla näe, jos joku lapsi kulkee aivan keulan editse.
 
Minäkin muistan, että taloudellisessa ajossa opetettiin nimenomaan ennakoimaan liikennevaloja ja ajelemaan hitaammin kohti punaisia niin, että välttyisi turhalta pysähtymiseltä jos mahdollista.
Tosin voin kuvitella miten Charlien mainitsemassa tilanteessa ottaisi päähän.
 
Meidät opetettiin "liu'uttamaan" auto punaisiin valoihin, ts. vaihde vapaalle, kytkin pohjaan ja jarrutellaan alkuun vähän, sitten enemmän jos valot eivät näytä vaihtuvan. Puolisolle taas opetettiin joku ihan toinen tapa, kun hän hankki oman korttinsa reilut kymmenen vuotta myöhemmin, eikä hän pidä lainkaan siitä, että minä liu'utan rutiininomaisesti. Kuulemma se kuluttaa enemmän bensaa tms.
 
Myös autot ovat varmasti muuttuneet paljon. Voisiko olla, että vanhoissa autoissa vapaalla liu'uttaminen onkin ollut taloudellisempaa ja ehkä modernimmissa ei. Minäkin olen nimittäin kuullu, että joku päästi aina isommissa alamäissä vaihteen vapaalle säästääkseen polttoainetta ja kun itse puhuin tästä jollekin toiselle ajatus tyrmättiin täysin.
Minä olen oppinut tuon kevythybridini kanssa, että mitä enemmän liu'uttaa vaihde päällä sitä taloudellisempaa kun auto lataa silloin akkua, samoin kun jarrutuksissakin. Toisaalta välillä joudun vähän putsaamaan jarruja kun pitkät ja lempeät jarrutukset keräävät jotain töhnää jarruevyihin ja sen saa pois napakalla jarrutuksella. Tietenkin varmistan ensin, että ketään ei ole takana.
 
Sähköisen auton omistajana liu'utan vaihde päällä aina kun vain on mahdollista. Mutta vasta taustapeiliin vilkaistuani. En viitsi liu'uttaa myös takana tulevaa jonoa :)

Ajotapani on muutenkin huomattavasti rauhoittunut, koska yritän saada mahdollisimman paljon kilometrejä ajettua sähköllä.
 
Meille opetettiin autokoulussa käyttämään moottorijarrutusta mutta nykyään käytän automaattivaihteista autoa joten otan jalan pois kaasulta lähestyessäni punaista valoa tai risteystä niin ei tarvitse välttämättä jarruttaa ollenkaan jos valo ehtii muuttua vihreäksi.
 
Siinä laitetaan auton nopeuteen sopiva vaihde päälle ja nostetaan jalka kaasupolkimelta. Sitten kun nopeus on laskenut tarpeeksi, laitetaan pienempi vaihde päälle. Jatketaan näin kunnes kunnes auto on lähes pysähtynyt. Tätä opetettiin n. 6 vuotta sitten, voihan olla että opetus on ehtinyt muuttua.
 
Jalka pois kaasulta ja odottaa, että vauhti hidastuu (uskoisin). Itse ainakin teen tätä, jos takaa ei tule ketään ja tiedän lähestyväni satasen alueella kauempana näkyvää 80-aluetta.
 
Asiasta toiseen, pitäisikö mielestänne kaikkien suojateiden olla sellaisia, että autojen pitää päästää sekä jalankulkijat että pyöräilijät yli? Nythän vain osassa suojateitä on se kolmio + polkupyörien kuva.
 
Kuten Arien jo tuossa sanoikin, niin moottorijarrutus on juuri sitä, että nostetaan jalka kokonaan pois kaasupolkimelta. Tällöin siis rullataan vaihde päällä ja moottori tuottaa vastusta, mikä saa vähitellen auton liikkeen hidastumaan. Vauhdin hidastuessa voidaan aina vaihtaa pienemmälle vaihteelle, koko ajan kaasuun koskematta. Itse ainakin käytän tätä tyyliä todella paljon ihan tavallisessa maantieajossakin kun tiedän että vauhtia on kohta, syystä tahi toisesta, hidastettava. Tai vaikkapa jonossa ajaessa. Monesti esim. letkassa edellä ajavien jarruvalot vilkkuvat jatkuvaan syöttöön, kun taas itse en ole koskenutkaan jarruihin koko aikana. Itse kuvailisin tätä aika tavalla myös ennakoivaksi ajoksi, eli hidastetaan hyvissä ajoin moottorilla, eikä sitten äkkiseltään jarruilla.

Tämä onnistuu siis ainakin bensiini- tai dieselkäyttöisillä autoilla. Sähköautosta en tiedä kun en omista sellaista.
 
Last edited:
Hmm. Pystyisiköhän tuota vielä opettelemaan. Olen kyllä liu'utellut menemään vapaalla vaihteella jo 25 vuotta, joten uuteen tapaan totuttelu voi olla hankalaa.
 
Ylös