Hullu jalankulkuliikenne. Tästä piti kirjoittaa jo kauan sitten, mutta tänä syksynä on minulle korostunut heijastimettomien ihmisten katoaminen hämärään syysiltaan. Ensimmäinen kokemus oli kun käännyin risteyksestä ja juuri risteyksen jälkeen oli kaksi teiniä tiellä koirien kanssa täysin ilman heijastimia. Risteyksessä ei kunnolla näe tien oikeaa laitaa sillä maasto nousee sen verran. Näin teinit arviolta ehkä kahden metrin päässä ja joutuivat hyppäämään penkalle. Onneksi hyppäsivät ja risteyksen takia minulla hyvin vähän vauhtia. Toki heijastimillakin olisivat tulleet aika äkkiä, mutta olisi kuitenkin ollut (jälleen)arviolta kolmekertaa pidempi matka reagoida.
Toinen tapaus oli kun jotenkin lamppujen katvealueelle jäävää suojatietä käveli mies(?) koiran kanssa. matkaa oli paljon, mutta rupesin ihmettelemään että hämääkö joku silmiä vai liikkuuko tuolla oikeasti joku. Paikka ei edes ollut oikeasti pimeä, mutta tummat hahmot katosivat lamppujen väliseen hämäryyteen. Tällä kertaa minulla oli onneksi hyvin aikaa ihmetellä ja reagoida, mutta hyvä oli suojaväritys heilläkin.
Se mikä on viime vuosina ilahduttanut on heijastinliivien yleistyminen. Vielä joskus vajaa kymmenen vuotta sitten niitä oli työmiesten lisäksi ainoastaan (siis niitä jotka tiesin) lievästi vammautuneella kunnan talkkarilla joka haravoi silloisen työpaikan pihat ja teki siellä lumityöt. Itse ostin liivin kun muutin silloisen asuinkunnan keskustaan ja aloin kävellä koiran kanssa autotien varsilla. Tunsin itseni vähän turhan silmiinpistäväksi kun muilla ei liiviä ollut, mutta toisaalta en myöskään luottanut autoilijoihin. Meillä oli koiran kanssa molemmilla keltaiset huomioliivit päällä. Nykyään niitä näkee melkein jokatoisella kulkijalla (ainakin siellä missä minä asun) eikä enää tarvitse miettiä tekeekö itsestään naurettavan pitämällä liiviä. En lähtisi ilman sitä valaisemattomalle (enkä ehkä vähän heikommin valaistullekaan) tienpätkälle kulkemaan. Naurettavaa toki pohtia ulkonäköseikkoja kun omasta hengestä on kyse, mutta myönnän etten ole niin täydellinen ettenkö olisi ajatellut sitä kun liiviä ensikertoja käytin
Toinen tapaus oli kun jotenkin lamppujen katvealueelle jäävää suojatietä käveli mies(?) koiran kanssa. matkaa oli paljon, mutta rupesin ihmettelemään että hämääkö joku silmiä vai liikkuuko tuolla oikeasti joku. Paikka ei edes ollut oikeasti pimeä, mutta tummat hahmot katosivat lamppujen väliseen hämäryyteen. Tällä kertaa minulla oli onneksi hyvin aikaa ihmetellä ja reagoida, mutta hyvä oli suojaväritys heilläkin.
Se mikä on viime vuosina ilahduttanut on heijastinliivien yleistyminen. Vielä joskus vajaa kymmenen vuotta sitten niitä oli työmiesten lisäksi ainoastaan (siis niitä jotka tiesin) lievästi vammautuneella kunnan talkkarilla joka haravoi silloisen työpaikan pihat ja teki siellä lumityöt. Itse ostin liivin kun muutin silloisen asuinkunnan keskustaan ja aloin kävellä koiran kanssa autotien varsilla. Tunsin itseni vähän turhan silmiinpistäväksi kun muilla ei liiviä ollut, mutta toisaalta en myöskään luottanut autoilijoihin. Meillä oli koiran kanssa molemmilla keltaiset huomioliivit päällä. Nykyään niitä näkee melkein jokatoisella kulkijalla (ainakin siellä missä minä asun) eikä enää tarvitse miettiä tekeekö itsestään naurettavan pitämällä liiviä. En lähtisi ilman sitä valaisemattomalle (enkä ehkä vähän heikommin valaistullekaan) tienpätkälle kulkemaan. Naurettavaa toki pohtia ulkonäköseikkoja kun omasta hengestä on kyse, mutta myönnän etten ole niin täydellinen ettenkö olisi ajatellut sitä kun liiviä ensikertoja käytin