Hullut, mielisairaat ja juopuneet

Micco

Verkostelija
Suomen Tolkien-seura
Varsinkin kaupungeissa asuu usein monia ihmisiä, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia kuin muut. Sellaisia, jotka erottuvat joukosta omalaatuisin keinoin. Tällaiset ihmiset ovat keskenään hyvinkin erilaisia, mutta usein heidät kaikki silti mielletään jotenkin oudoiksi. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, he ovatkin mitä mielenkiintoisimpia persoonia.

Julkisilla paikoilla ja liikennevälineissä joskus kiinnittää huomionsa eri tavoin käyttäytyviin kummajaisiin. Jotkut nukkuvat penkeillä kun taas toiset juopottelevat, ja ehkä mielenkiintoisimpia ovat ne, joilla on jotakin asiaa muille ihmisille kerrottavinaan. Kelpo esimerkit näistä ääripäistä muistan parin vuoden takaa. Silloin eräs henkilö nukkui raitiovaunun penkillä. Siinä oli kaksi penkkiä vierekkäin, ja tämä mies oli valloittanut kummankin. Mies oli makuuasennossa ja hänen jalkansa osoittivat ikkunaan päin ja pää roikkui käytävällä niin, ettei siitä ohi päässyt kulkemaan. Muutama vanha nainen kerääntyi siihen ympärille ihmettelemään, ja muutaman pysäkin kuluttua raitiovaunuun tuli kaksi pitkää miestä, joiden takeissa luki "Vartija", ja he kantoivat tämän nukkuvan miehen pois – toinen otti kiinni olkapäistä ja toinen jaloista. Tällaiset tapaukset ovat kerrassaan valitettavia, sillä ne voivat päättyä huonosti. Tässäkin tapauksessa ei ollut ollenkaan varmaa hengittkö mies, sillä kukaan ei uskaltanut kokeilla, ja hän olisi myös saattanut valua siitä vaunun lattialle jolloin niska olisi taittunut.

Toinen esimerkki vastaavanlaisista miehistä taas on aivan erilainen, sillä sellaisissa tapauksissa kyseiset henkilöt tulevat juttelemaan mukavia, joskus he kertovat jopa vakavista ihmiskuntaa koskevista asioista, ja kun sellaista kuuntelee sivusta, huomaa että niilläkin on pakko olla järkeä päässä. Eräs mies esitti taannoin mielipiteensä siitä, ettei jänisten koloja saa tuhota, mikä voi tietysti tuntua oudolta sellaisessa tilanteessa, kun esimerkiksi julkisessa liikennevälineessä matkustaa paljon ihmisiä, jotka eivät päästä suustaan ääntäkään, mutta sitten tulee joku mies höpöttämään niitänäitä. Jälkeenpäin ajatellenhan miehen esittämä väite oli ihan täyttä asiaa, vaikkakaan hänen puheenvuorossaan ei juuri muuta vakavasti otettavaa ollutkaan.

Näitä ihmistyyppejä on varmasti lukematon määrä, mutta esittelen tässä nyt vielä yhden. Paikalliselle clubille asteli muuan iloinen henkilö, joka esittäytyi kohteliaasti, mutta kun hän alkoi keskustella, ilmeni että häntä oli pidetty mielisairaalan suljetulla osastolla kymmenen vuotta kuulemma ilman syytä ja hänen keskustelunsakin olivat sen mukaiset. Mutta siitä huolimatta hän on mainiota juttuseuraa ja kertoo mielenkiintoisia asioita. Hän tietää kuinka maailman voisi pelastaa tai kuinka voisi tienata huomattavan suuria summia rahaa ja hän aina kertoo suunnitelmansa muille ja ne ovat sellaisia, ettei niitä ainakaan ihan heti voi tyrmätä. Ovatko nämä hullut, mielisairaat ja juopuneet oikeasti viisaita vai esittävätkö he vain? Entä kuinka voisi auttaa sellaisia, joilla oikeasti on jotain ongelmia?

Näin siis Helsingissä. :grin: Onko muissa kaupungeissa vastaavaa porukkaa? Kertokaa toki kokemuksianne, niin jutellaan niistä sitten yhdessä.
 
Itse koen tuollaiset ihmiset esim. bussissa vain häiriöksi, oli heillä sitten jotain fiksua sanottavaa tai ei. Maailman ärsyttävintä, kun joku setä (yleensä humalainen ja pahalta haiseva) tulee viereiselle penkille istumaan ja paasaamaan jotain, vaikka ketään ei kiinnosta kuunnella. Yritän yleensä katsella ulos ikkunasta enkä kiinnitä heihin mitään huomiota, mutta harvoinpa se auttaa. Viimeksikin joku humalainen setä jauhoi kovaan ääneen siitä, miten Suomessa kaikki oli ennen paljon onnellisempia, kun ei osattu lukea eikä laskea. "Nykyään ne vaan kaikki lukee lehtiä ja istuu tietokoneella, eikä ennen ollut avioerojakaan niinkun nykyään!" Ei niin, eihän sillon voitu erota kun se oli kamala häpeä, eikä naisilla ollut edes omaa omaisuutta... Ehkä tämän äijän mielestä se oli sitten parempi.
Nythän on HKL:llä menossa kampanja, jossa "siistitään" liikennevälineet juopoista ynnä muista häiriköistä. Itse pidän tätä oikeen tervetulleena kampanjana, vaikka jotkut ovatkin kritisoineet sitä, että lakaistaan vaan ongelmat maton alle, "heitetään köyhä rupusakki ulos etteivät häiriköi parempaa väkeä". Se "parempi" väki on kyllä jo äänestänyt jaloillaan ja ostanut oman auton, ettei tarvitse joka aamu töihin mennessä kuunnella Pertsan kännistä kiroilua...
 
Mä asun Helsingin Maunulassa, jossa asuu aika paljon esimerkiksi syrjäytyneitä, mielenterveysongelmaisia ja päihderiippuvaisia ihmisiä. Täällä busseissa näkee aika useinkin kaikenlaisia paasaajia ja muita erikoisia tapauksia. Yleensä ne eivät minua juuri häiritse, kuuntelen kannettavaa cd-soitintani omissa oloissani. Mutta tietty välillä tällaiset tapaukset ovat arvaamattomia ja jopa vaarallisia, ja niitä ei tietysti kukaan haluasi busseihin.

Paasaajista mua ärsyttää poliittiset ja uskonnolliset kiihkoilijat, jotka tuputtavat aggressiivisesti ahdasmielistä maailmankuvaansa. Niitä pyydänkin joskus tukkimaan suunsa, silloin kun koen itseni tarpeeksi rohkeaksi sellaiseen.
 
Kotkan puistoissa on paljon juoppoja kesäisin. Kerran yksi sellainen remmi istua retkotti penkillä kun huomasin kävelyreittini menevän heidän ohitseen. Loihdin kasvoilleni kylmän ja kovan ilmeen ohitusta varten jotta säästyisin kommenteilta, mutta turhaan: yksi nuorimmista juopoista sanoi kuuluvasti: "Hänen nimensä on Ringo. Ringo." Se hymyilytti. Hän oli assosioinut ilmeeni lännensankareihin.

Jyväskylän tunnetuin denso oli Koko Kaupungin Reiska. Jokainen tunsi hänen markkaa pyytävän hahmonsa. Kerran bussipysäkillä Reiska pyysi vuoron perään jokaiselta bussia odottavalta markkaa sitä saamatta. Kun bussi tuli, hän huikkasi kuskille: "Älä ota niitä kyytiin, ei niillä ole rahaa." Koko Kaupungin Reiska osallistui usein marathon-juoksuun kalsarit jalassa. Densoksi hän oli hyvin urheilullinen. Lenkkipolulta hänen kuollut ruumiinsa sitten aikanaan löytyikin.
 
Papa Legba sanoi:
Jyväskylän tunnetuin denso oli Koko Kaupungin Reiska. Jokainen tunsi hänen markkaa pyytävän hahmonsa. Kerran bussipysäkillä Reiska pyysi vuoron perään jokaiselta bussia odottavalta markkaa sitä saamatta. Kun bussi tuli, hän huikkasi kuskille: "Älä ota niitä kyytiin, ei niillä ole rahaa." Koko Kaupungin Reiska osallistui usein marathon-juoksuun kalsarit jalassa. Densoksi hän oli hyvin urheilullinen. Lenkkipolulta hänen kuollut ruumiinsa sitten aikanaan löytyikin.
Off-topic: Olin kirjastossa työharjoittelussa syksyllä ja käsiini sattui kyseisestä Reiskasta tehty elämäkertakirja. Oli aika mielenkiintoista luettavaa.

Muistan viime kesältä kun joku mies tuli selittämään minulle jotain kun istuin puistossa. Ei se ihan selvin päin ollut, mutta juttu oli niin mielenkiintoista etten ajanut sitä heti pois. Selitti ummet ja lammet vanhasta ajasta, nuoruudestaan ja siitä miten aurinkolasit tuhoavat näkömme.

Mutta yleensä minua eivät nuo laitapuolen kulkijat hirveästi häiritse. Riippuu tietenkin miten paljon sellaisten kanssa joutuu olemaan tekemisissä, mutta itse olen selvinnyt suht vähällä. Joillakin voi olla ihan oikeasti kuuntelemisen arvoisia juttuja ja ajattelutavat voivat muuttua kun kuulee tällaisen ihmisen elämäntarinan. Useimmiten törmään haiseviin juoppoihin ja yritän olla välittämättä.
 
Niinhän se on, että meitä on joka junaan ja jotkut jäävät vielä asemallekin. Koen olevani jonkin kaltainen hullumagneetti, kaikki tulevat aina juttelemaan tai huutelemaan minulle, ehkä olen olemukseltani vain sen näköinen.

Selittäjät vielä menettelevät, niiltä saattaa kuulla tosi hauskoja juttuja. Yksikin nainen raahasi polkupyörää ylösalaisin, hän oli myös maalannut pilkkuja vesiväreillä naamaansa. Sain kuulla saarnan kuinka hänellä on täysi oikeus a)olla nainen b)vetää pyörää väärinpäin ja c)maalata pilkkuja kasvoihinsa. Minkäs siinä voi muun tehdä kuin myöntyä ja luikahtaa tiehensä?

Pahimpia ovat häiriköivät tapaukset: Ajoin pyörällä kun edessäni kävellyt nainen alkoi (häntä lähestyessäni) yllättäen huutaa "aja päälle, aja päälle". Häkellyin ja kiersin naisen mahdollisimman kaukaa autotien kautta. Kun olin ohittanut hänet, takaa alkoi kuulua kirkuna "ajoit päälle, ajoit päälle". Muut paikalle osuneet ihmiset ilmeisesti luulivat että olin tehnyt naiselle jotain, olivat ainakin sen näköisiä. Painelin vaan pois paikalta, turha oli alkaa selittelemään, toivottavasti he hoksasivat itsekin asian oikean laidan.

Humalaiset ym. huutelevat useimmiten rumia juttuja tai selittävät perhehistoriansa. Riippuu hirveästi juoposta. Korson asemalla sain arvosanaksi 9 1/2 portaiden ripeästä noususta. Nauratti.
 
Minulle on Lappeenrannan kamalimman asemalla viihtyvän juopporeppanan toimesta yritetty myydä pässiä. Mitä siinä sanot, etenkin kun olet nuorempi ja ujoa mallia? Yritin katseellani pyytää apua mahdollisimman monelta, koska miehen lähelläolo vaivasi minua. Onneksi kaksi komeaa inttipoikaa pelasti minut vielä siihen klassiseen "Aiheuttaako hän neidille ongelmia?" - tyyliin :D

Minulla on myös kummallinen tapa kerätä noita usein itseäni 20-40 vuotta vanhempia miespuolisia henkilöitä ympärilleni, usein häiritsijät ovat lievässä sievässä ja ilmestyvät kun minulla ei kertakaikkiaan ole aikaa leikkiä maailmanparantajaa.
Naispuolisilta en ole koskaan saanut moista häirintää, paitsi kerran ollessani siskon kanssa liikenteessä. Eräs miespuolinen kysyi tuolloin, että olimmeko Karhumäen (kaupunginosa Imatralla) tyttölöitä ja myönnyttyämme sanoi innokkaasti itsekin olevansa Karhumäen tyttölö. Lähdettiin melko nopeasti karkuun kyseisen miehen luota.

Toinen mitä minulle jostain syystä kerrotaan aina, on tarina uskovaisesta perheestä näiden vanhempien miehien tasolta. Tätä tapahtui etenkin keväällä bussissa uskonnon yo-kirjoituksiin lukiessani.

Useimmat ukoista ovat olleet vaarattomia, jollei lasketa mukaan kamalaa hajua (saan tupakasta allergisia oireita). Äitini sanoin, etsisivät ikäistään seuraa.
 
Tekisi mieli rutista tuosta otsikon niputuksesta, mutta jätän väliin tällä kertaa.

Meillä oli viime Tre-kontumiitissä oma ihailija: äijä kiersi porukkaamme koko kolmen tunnin ajan ja kävi välillä kättelemässä pojat ja antamassa käsisuudelmia tytöille. Epäselväksi jäi, oliko se oikeasti jossain aineissa vai esittikö vain tehdäkseen tuttavuutta. Kumarrukset ja muut taivutukset sujuivat niin horjumatta, että vähän jäi epäilyttämään.

Humalaiset/aineiden käyttäjät ovat mielestäni paljon ahdistavampia kuin satunnainen yksinäinen vanha pappa tai hulluksi kutsuttu toisinajattelija. Niiden kanssa on sellainen olo, että ikinä ei tiedä miten ne reagoivat ja aggressio voi pulpahtaa pintaan mistä syystä vain ja koska tahansa.

Hieman jäi mietityttämään väite siitä että nämä häiriköt olisivat kaupungeissa yleisimpiä. Eiköhän meillä niitä mökkeytyneitä ja alkolisoituneita riitä siellä maaseudullakin.
 
Niihin törmää kaupungeissa satunnaisemmin ja täällä liikkuu enemmän ihmisiä niin = enemmän pyörii näkökentässä.
Ihan varmasti on paljon niitä maallakin tosin.
 
Oulun linja-autoasemalla pyörii kesäisin vanhoja miehiä pyytämässä rahaa, heillä on pelottavat tuijottavat silmät ja heidän puheestaan ei saa mitään selvää. He oikeasti pelottavat minua. Paljon epämiellyttävämpi oli kuitenkin eräs siististi pukeutunut keski-ikäinen mies, joka käveli minua vastaan kerran, keskustellen toisen miehen kanssa. Minun kohdallani hän pysähtyi ja kysyi muina miehinä onko minulla antaa hänelle rahaa. Aivan tuntematon mies ja varmasti paremmin toimeentuleva kuin minä. Sen jälkeen tuntui jotenkin iljettävältä.

Muuten en ole juuri tullut häirityksi, viime aikoina tosin parikin vanhaa miestä on ehdotellut minulle koulumatkallani.
 
Tästä puuttuu vielä sellainen ryhmä kuin vanhuudenhöperöt. Eivät he ehkä kuulu ihan samaan sarjaan näiden juoppojen kanssa, mutta koska tämä on Kulmikas Pöytä, niin voidaan keskustella heistäkin. Joku tuli minulle kerran juttelemaan, että on se niin ihmeellistä, kun nämä kivet ovat olleet olemassa niin kauan, tuhansia vuosia, ja me ihmiset olemme täällä niin vähän aikaa, ja sitten sillä oli siinä kädessä jotain kiviä. Se muistaakseni keräilee kiviä. Tiedä häntä.
 
Tänään tuli just hyvä.. "Hei anteeks, onko tänään perjantai vai lauantai?" :grin:
 
Jos oot tavannut laitoksesta irtaantuneen suuruudenhullulta vaikuttavan henkilön, hänkin on vain viihteellä. Totta kai tyyppi laitostuu 10: nen vuotta sellaisessa majaillessaan. Luulen häneltä vain puuttuneen rahaa eli kapasíteettia toteuttaa suuret rahan tahkoamisensa. Joskus sairaalassa ollaan varsin vähäpätöisistä syistä hoidokkina , eli pään pipi on 10: n vuoden asukillakin varsin yleinen. Alkoholisti? Avioero? Lievä skitsofrenia? Hänellä on ollut onnea, että on päässyt niin monen asuntoonsa nyrjähtäneen kahun tai holistin / nistin sijasta huoltoon laitokseen välillä. Ja suoraan sanottuna monet kahut selviää , kun saavat lämmintä ruokaa ja juomista psykoosiinsa toisinaan laitoksissa asuessaan . Kyllä viihteellä oleva hullujenhuoneasukki monet tappajat ja murhamiehet linnasta voittaa ilmapiiriä virittäessään, jos tuoppikaveriseuraa valitaan ? Suomen työttömyysluku on n, 500000 ja se kertoo paljon vakiasukeista laitoksien , sekä kotiinsa jääneiden " ikitoipilaiden " määrästä ja ongelmista .

---

Tosi sairas muisto kylähullusta, joka tuli mieleen , on eräs tapaus, jossa paikallinen nimeltä mainitsematon henkilö oli väsännyt paffilaatikon risteykseen ja ponkaissut sieltä moikatakseen kohti tulevaa autoilijaa. HUI!
_________________

[color=blue:5096f83116]Yhdistin kaksi peräkkäistä viestiä. Tik[/color]
 
Risa Tune sanoi:
Suomen työttömyysluku on n, 500000 ja se kertoo paljon vakiasukeista laitoksien , sekä kotiinsa jääneiden " ikitoipilaiden " määrästä ja ongelmista .

Suomen työttömyysluku ei onneksi ole ollut puolta miljoonaa kuin viimeksi pahimpaan 90-luvun alun laman aikaan. Työttömyys on jo pitkään ollut vähenemään päin, tässä heinäkuussa työttömiä oli Tilastokeskuksen mukaan 179 000.
 
Liitettäköön noin arviooni työikäiset eläkeensaajat ja kotiäidit ja isät , mutta on se hienoa , että lukema on saatu pienenemään n. 10: ssä vuodessa , eli on työllistetty 321000. Itse kuulun kotiäiteihin ja olen pitkäaikaistyötön, en ole työttömyyskortistossa edes kirjoilla, koska " nautiskelen " kahden lapsen kotiäitinä n. 430 €: tuloa kuukaudessa 370€: n kelan työttömyyskorvauksen sijaan . Mukavaa, että työllistetyistä valatosa on päässyt esim. kaupunkien työpajoille työttömyyskorvaustaan vastaan kaffilipun hinnalla.
 
Tilastokeskusksessa tiedettäneen myös, että joka vuosi syntyy 60000 pikkuista vauvaa suomalaisiin perheisiin, jolloin jompikumpi tai molemmat vanhemmista siiirtyy äitiyspäivärahalle, ja sen jälkeen kotihoidontuelle .
 
Joku kutsui heitä "vanhuudenhöperöiksi" joten käytetään sitten sitä termiä. Vanhuudenhöperöitä (eli siis vain luultavasti yksinäisiä vanhuksia jotka haluavat puhua jollekin) on minusta mukava kuunnella jos ei ole mihinkään kiire. Olen kuullut monia mielenkiintoisia tarinoita, harmittaa vain kun ei voi mitenkään tietää mitkä niistä ovat totta.

Ahdistavia ovat taas juurikin humalaiset päälle keski-ikäiset miehet. Olen kuullut ikäviä kommentteja, ja vaikka ne pitäisikin jättää omaan arvoonsa niin kyllä niistä tulee paha mieli. Erään kerran teki mieli tosissaan alkaa huutamaan humalaiselle (ulkomaalaiselle) rikkaannäköiselle miehelle. Olin pikkusiskoni kanssa erään hotellin aulassa Saksassa, kun mies käveli luokseni, sanoi minulle englanniksi huoneen numeron ja että odottaa siellä meitä kaverinsa kanssa, maksukin luvattiin etukäteen. Siis. Tietääkseni en näytä maksulliselta naiselta, ja pikkusiskoni oli noin 13-14 vuotias tapauksen aikaan. Tuli jotenkin niin suojelunhaluinen olo että teki mieli tirvaista sitä äijää, vaikken väkivaltainen muuten olekaan. :| Saksassa taitaa (ainakin jalkapallon MM-kisojen uutisointien mukaan) olla hieman vapaampi suhtautuminen prostituutioon, mutta silti!

Eniten miulla on kokemuksia juuri humalaisista ihmisistä. Välillä näkee ihmisiä jotka varmaan ovat aineissa tai muuten vain sekaisin, mutta he ovat aina olleet harmittomia. Papa Legban viestiin kommentoiden; Kotkassa olen törmännyt yllättävän vähän juoppoihin. Joensuussa tuntui että heitä pyöri joka paikassa talvellakin.
 
Suhtaudun tietyllä kauhulla ja epäluulolla tuttuihinkin ihmisiin heidän vahvassa humalassa ollessaan, joten voitte arvata, etten erityisesti nauti vieraiden humaltuneiden seurasta. Suhteellisen selvinä erikoiset katujen hiipparit eivät minua kuitenkaan erityisesti häiritse. Viime kesänä toleranssini kasvoi merkittävästi. Olin feissarina ja työtoverini oli huomattavasti minua avoinmielisempi henkilö, joka tunsi ainakin etäisesti muutaman kadulla asuvan entisen ja ei niin entisen huumeidenkäyttäjän ja jutteli deekujen kanssa, jos ne tulivat juttelemaan.

Aikaisemmin aina jotenkin häpesin sitä, etten osaa olla vastaamatta, jos joku kulahtanut selittäjä tulee juttelemaan. Nykyään osaan olla hyvän esimerkin ansiosta jopa vähän ylpeä pehmoudestani. Eihän sitä nyt todellakaan tarvitse hävetä, että on kohtelias.
 
Ylös