Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Huomioita elämästä, maailmankaikkeudesta yms.

Keskustelu huoneessa 'Pöytä', aloittanut Pagba, 14.10.2005.

  1. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Merrin innoittamana loin uuden otsikon Kulmikkaan pöydän hengessä. Täällä voitte keskustella <b>ihan mistä tahansa</b> foorumin lait huomioonottaen. Viestien ei tarvitse liittyä toisiinsa. Aihepiiri on mahdollisimman laaja. Jos joskus tulisi kummaa tarvetta yhdistää kaikki Käärmeen keskustelut saman otsikon alle, se olisi tämä. Tänne voi kirjoittaa jos mikään olemassaoleva otsikko ei käy aiheelle eikä viitsi aloittaa uutta tai jos arvelee, ettei oma juttu yllä muiden tasolle. Esimerkkinä inttijutut, jotka eivät oikein sovi Pyöreän Pöydän Puolustusvoimat-otsikon arvokkaiden artikkelien jatkoksi.

    Kerronpa siis esimerkinomaisesti inttijutun.

    Laskuvarjojääkärikoulu tunnetaan erityisen kovana paikkana, mutta silti sinne riittää pyrkijöitä. Yhden kurssin onnekkaat aloittajat saivat kuulla, että hyvästä juoksusuorituksesta voi tulla kuntoisuuslomaa. Niinpä he juoksivat kuin hullut. Maalissa läähättäville, kaikkensa antaneille miehille kerrottiin, että he juoksivat pohja-aikansa. Kenenkään ei jatkossa pidä juosta hitaammin. Sanomattakin on selvää, ettei kuntsareita tippunut :wink:
     
  2. Merri

    Merri Hömelöitsittäjä Vastuuhenkilö Ylläpitäjä

    Sinällään tuo vaikuttaa hassulta, sillä käsittääkseni useimmilla ajat paranevat armeijan aikana. Enkä itse ollut poikkeus, vaikka juoksinkin molemmat kertani niin nopeasti kuin kykenin. Tosin ainahan riippuu muun päivän rääkistä, paljonko paukkuja on jäljellä: taitavat usein laittaa jälkimmäisellä testikerralla samalle päivälle vähän enemmänkin liikuntaa, joten se lienee tuonkin kerran takana?

    Armeijan unohtaminen on hankalaa. Toivoisi jatkuvasti, että unohtaisi enemmän herkemmin.
     
  3. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Ei sääliä. Lisää inttimuistoja.

    Minulla huononivat, mutta kävinkin lääkintäaliupseerikoulutuksen. Me emme paljoa juosseet. Joskus alokasaikana saatoin keskellä yötä herätä siihen että polvia särki mielettömästi. Taakkojen kanniskelu otti veronsa. Toisinaan heräsin paniikinomaisesti "nyt on komppaniassa herätys!"-tyyliin havaitakseni muiden vain koisivan rauhassa, mutta se oli vain psyykkistä.

    Ei inttimuistoista pääse ikinä eroon. Välillä näen unta että olen siellä taas ja edessäni on pitkä aika jo kertaalleen läpäistyä koulutusta. Jälleen kohtaan ylivääpeli "Karski" K--sen, jonka tunnuslause (lievästi kaunisteltuna): "Jos hommat eivät suju, niin minua alkaa vatuttaa. Ja kun minua alkaa vatuttaa, niin minä pidän huolen siitä, että kohta teitäkin alkaa vatuttaa. Ja eivätköhän ne hommat ala sitten sujua." Taas kurssinsa priimus pioneeriylikersantti M--nen takoo päähän: "Etenen niin että minua ei nähdä. Toistakaa. Etenen niin että minua ei nähdä. Toistakaa. Toistakaa tämä vielä kaksi kertaa mielessänne."
     
  4. le Fui

    le Fui Hobitti

    Minä en inttiä ole käynyt, käy, enkä tule koskaan käymäänkään, mutta oman osani saan silti inttimuistoista, koska veljeni siellä käy paraikaa.

    Hänellä on 67 päivää siihen, että aliupseerin natsat tulee.
    vaikka tätä vaihetta ei kyllä enää intiksi kutsutakaan, mutta pienet siitä.
    Veljelläni sen sijaan ei tunnu olevan kuin yksi huono inttimuisto: aamuheräämiset.
    Siitä saa kuulla. "Ei siihe ikinä totu!"
    Mutta tuon juoksemisen saralla hän ei ole ollut mitenkään poikkeus. Toisella kerralla juoksi 3100, kun ekalla oli juossut, öh, 2800? En muista. Mutta kuitenkin. Urheilijanuorukainen, ainakin melkein.
    Kovasti olisi laivastoon haikaillut, vaan ei päässyt, kun sukunimi petti.

    Diabeetikkojen ei kyllä pitäisi käydä armeijaa. Ei. Piste.
     
  5. Ereinion

    Ereinion Kontulainen

    Eivät kai diabeetikot edes armeijaan pääsekään. Ainakin luokkakaverilleni annettiin sokeritaudin perusteella suoraan D:n paperit. Sinällään ironista, että hän oli luokan kovakuntoisimpia tyyppejä, cooperissa lukiossa päälle 3200 ja muutenkin niin pätevä tyyppi, että RUK.hon olisi päässyt heittämällä, jos olisi halunnut...
     
  6. le Fui

    le Fui Hobitti

    Kyllä diabeetikko pääsee. Se vain vaihtelee ilmeisesti kunnittain, että kutsutaanko vai ei. Mutta pääsee pääsee.

    Jos kerran täällä saa keskustelu mennä mihin vaan, niin haluan kiinnittää huomionne hetkeksi yhteen pienimuotoiseen kysymykseen:
    Häiritsevätkö ne inttijutut tavallista tallaajaa? Jos ei ole intissä ollut eikä ole menossa, niin onko se ihan hepreaa kaikki tyynni vai kivaa kuunneltavaa vai vain ärsyttävää?
     
  7. Ruby

    Ruby Hobitti

    Jos kerran inttijuttuja täällä huudellaan, niin pakko kertoa yksi. Itse en ole inttiä käynyt, sitä tosin harkitsin yhdessä vaiheessa vakavasti. Nykyään eivät minua huolisikaan enkä menisikään.
    Eräs ystäväni on saanut vapautuksen intistä, täydellisen motivaation puute lukee virallisissa papereissa syyn kohdalla.
     
  8. hedelmälepakko

    hedelmälepakko Hobitti

    Tarkoititko tuossa unohtamista yleensä vai pelkästään armeijan unohtamista? Jos tarkoitit armeijan unohtamista niin on pakko heittää kysymys: Onko armeijassa tosiaan niin kurjaa olla?

    Itse yritän mahdollisuuksien mukaan unohtaa oman rippileirini, mutta köykäisesti sujuu.
     
  9. douv

    douv Kontulainen Vastuuhenkilö Suomen Tolkien-seura

    Pienissä määrissä menettelee. Jos jatkuu pitkällisesti ja itse on ainut "ulkopuolinen" seurassa, sitten kyllä alkaa risoa. Uskoisin että kaikki tosi hyvät ja hauskat inttijutut ei välttämättä kuulosta ollenkaan hyviltä ja hauskoilta, ellei ole ollut itse mukana, vaan pelkästään tyhmältä äijäilyltä.
     
  10. Hero

    Hero Hobitti

    Itseäni ärsytti ennen erittäin paljon inttijutut. Tarinat, joista ei ymmärtänyt puoliakaan jne. Nykyään, kun siellä lafkassa on pitkät päivät ja pääsee lomille, niin on itse siinä tilanteessa, että se olen minä mistä ne samankaltaiset tarinat taas pulppuaa. Köyhä elämä, köyhät tarinat - näin olen asian oppinut tuntemaan.

    Mitä tulee kunnon kasvamiseen, niin aika paljon tapauskohtaista. En ole päässyt testaamaan viime aikoina kuntoa, niin vaikea sanoa onko kasvanut vai heikentynyt. Voi olla että heikentynyt, sillä ei ainakaan meidän yksikössä niin paljon juosta. Ennen inttia kävin lenkillä monta kertaa viikossa, ja nykyisin on aika heikoilla hommat. Painokin päässyt nousemaan, kun jeppaillaan vaan ja käydään syömässä, joten ajattelin hieman yrittää nostaa tuota kuntoilunmäärää iltavapailla itseasiassa tästä eteenpäin.
    Voisi kyllä yrittää huomioida samalla näitä viikonloppuvapaiden tekemisiä, kun pitkälti menee koneella istuessa ja syödessä (und nukkuessa).

    Mutta minäpä suuntaan nyt Kajaaniin. Perjantaina tavataan.
     
  11. Alx

    Alx Hobitti

    Joitakin oikeasti hauskoja juttuja on ihan kiva kuunnella. Lopputuloksena on kuitenkin se, että jos joku kertoo toista tuntia inttijuttuja sellaisille ihmisille jotka eivät ole armeijaa käyneet, eivätkä näin ollen oikein kykene osallistumaan muutoin järkevästi kuin nyökkäillen, kiinnostus on samaa luokkaa kuin jos a) kertojana olisi nainen, joka luennoisi kuukautisista ja niiden aikana sattuneista "hauskoista" mokailuista miesjoukolle b) kertoja jaarittelisi muistoillaan lakitiedon tenttisalejen hämäristä c) ydinfyysikko selittäisi uusinta teoriaansa mahdollisimman teknisiä termejä käyttäen... Jatka listaa vapaasti ja valitse eniten itseäsi ärsyttävä ja tylsistyttävä kohta.
     
  12. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    Vanhaan hyvään aikaan oli hauskaa ärsyttää seurueen naisväkeä suoltamalla inttijuttuja. Nykyään jotkut naisista saattavat olla veteraaneja.

    "Sotilaallinen kuri on annettujen käskyjen ja määräysten järkähtämätöntä noudattamista", luki palvelusohjesäännön ensimmäisessä pykälässä kansiossa tuvan pöydällä. Käskyjen noudattamista harjoiteltiin siisteydellä mutta erityisesti sulkeisharjoituksilla. Automaattinen totteleminen iskostui selkärankaan niin, että jos joku äkkiä huusi omasta joukosta "Lepo!" kun seistiin asennossa, niin jalat retkahtivat lepoasentoon ihan itsestään.

    Yksi resepti "hauskaan" sulkeisharjoitukseen, josta nykyään saattaa rapsahtaa simputussyyte:
    1. Komenna joukkue mahdollisimman neliömäiseen muodostelmaan, esimerkiksi "Neliriviin järjesty!"
    2. Mene keskelle muodostelmaa ja käännä kaikkien rintamasuunta itseesi päin käskyllä "Joukkue!"
    3. Käännä kaikkien rintamasuunta itsestäsi poispäin käskyllä "Täyskäännös vasempaan päin! Lepo!" ja kävele pois muodostelmasta
    4. Käske "Asento! Taakse poistu!" laittaaksesi kaikki käännähtämään paikoillaan ja ryntäämään päin muodostelman keskustaa. Tulee hyvin ahdasta :)
     
  13. amtjoska

    amtjoska Hobitti

    Kuulostaa ihan Möyrinnältä. Se on semmoinen hauska ja opettavainen icebreakker-peli, jossa leikkijät ovat ensin tiiviissä ringissä, ja yrittävät sitten päästä ringin keskelle kaikki yhtä aikaa. Peli toimii välineenä siihen, että leikkijät uskaltavat sen jälkeen koskettaa toisiaan vapaammin, vaikka olisivat vieraita entuudestaan. En tiedä onko tällä armeija-versiolla sama taustaidea..
     
  14. Ereinion

    Ereinion Kontulainen

    Nelirivin sijasta kannattaisin kyllä opetusavoneliötä, se on siistimmän näköistä kun kaikki menee täysin ohjesääntöjen mukaan. Eihän nyt tuollainen keskelle muodostelmaa meno ja härdellimuodossa olevan joukon käskytys ole lainkaan sotilaallista. :wink:
    Niin, ja en ole mokomaa tehnyt, ja simputusyyte saattaisi uhata jos moista tekisi. Tosin jonkun pitäisi asiasta valittaa kouluttajille, ja sellaista ei välttämättä tapahtuisi, jos kaikki pitäisivät asiaa huumorina. Itse ainakin olisin halunnut olla tuollaisessa mukana :p
     
  15. Merri

    Merri Hömelöitsittäjä Vastuuhenkilö Ylläpitäjä

    Syy ei ole täysin suoraan armeijassa, vaan omasta tilanteesta armeijan aikana ja ennen armeijaa, sekä niistä syistä tulleista huonoista muistoista. Armeija + heikko kunto + masennus = huono yhdistelmä.

    Huu, tuli viiden sanan sta/stä -putki. Pistäkää paremmaksi.


    amtjoska: Kontuun voisi tuosta Möyrinnästä kehitellä oman version: Järin Möyrintä. Kaikki sitten vain miitissä Järin Möyrimään.
     
  16. Nieve

    Nieve Hobitti

    Meikäläisellä on hieman toisinpäin. Ärsyttää kun välillä tuo poikaystävä ei kerro juuri mitään. Haluaa vain puhua jostain muusta, kun minä taas haluaisin kuulla, mitä mies on viikon aikana puuhaillut.

    Hauska huomio on myös se, että eri paikoissa armeijassa olevilla on eri "termistöjä". Kun selitän jotain, mitä poikaystäväni on tehnyt tai kertonut, kaverilleni, joka myös on armeijassa ,(tai toisin päin) kuulen aina välillä: "Täh? Siis mikä?" :grin: Sitten minä saan selittää armeijatermistöä alikersantille. :p Ne muuten tarttuvat aika nopeasti, kaikki lyhenteet sun muut sellaiset. Sama juttu kyllä täällä yliopistollakin. Kavereille tulee puhuttua titepk:sta (=tietotekniikan peruskurssi) tai lake ykkösestä (=laaja kemia 1). :hups:
     
  17. Alanya

    Alanya Hobitti

    no joo... mun poikaystv. taas jätti tekstarilla ja sit sano ettei halua et mä puhun sille... veemäinen jätkä...(olen pahoillani asiattomasta kommentista... :hups: ) onkos muilla omakohtasia kokemuksia?
     
  18. Pagba

    Pagba Hyvienkin vitsien kertoja

    No ei tekstiviestillä lemppaamisesta, mutta puhelimitse kylläkin. Minä hoopo tein sen virheen etten itkenyt ja surrut tapausta tarpeeksi vaan yritin ohittaa sen olankohautuksella. Vaivasi sitten vuositolkulla. Taisin oikeasti rakastaa sitä naista. Snif.
     
  19. Vohobitti

    Vohobitti Kontulainen

    Tuosta tulikin mieleen tämä. :wtf:
     
  20. douv

    douv Kontulainen Vastuuhenkilö Suomen Tolkien-seura

    Hm-mm. Ainahan olisi parempi kasvokkain puhua. Kirjoitetuista muodoista kirje hakkaa tekstiviestin 160-0.

    Sain kuulla olevani melkolailla tykätty tekstiviestitse ja se tuntui ihan mukavalta :) Soitossa olisi pitänyt sanoa jotain ja se olisi ollut hankalaa. Iih kasvokkain. Olisin varmaan juossut karkuun.
     

Jaa somessa