Huomioita elämästä, maailmankaikkeudesta yms.

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minulla on kynsien vierustat ihan kuivat ja hajalla. Tavallinen rasvaus ei enää riitä joten upotin käteni rasvaan, laitoin muovihanskat ja sitten neulesormikkaat (pitämään liian isot muovihanskat paikallaan). Sitten tajusin että minulla on kosketusnäyttöpuhelin johon vastataan pyyhkäisemällä ruutua. Jos joku nyt soittaa niin voin joko riisua hanskat, pestä liiat rasvat käsistä ja toivoa että puhelin vielä senkin jälkeen soi, pyytää lasta pyyhkäisemään ja toivoa että hän osaa tai pyyhkäistä nenälläni. Ei tällaisia ongelmia ollut tavallisen näppäinpuhelimen kanssa.

Niin tai voin laittaa puheliman taskuun, koska ilmeisesti se vastaa itsekseen jos on taskussa. Spyron puheterapeutti oli eilen soittanut pariin otteeseen kun olin kävelyllä ja puhelin oli vastannut itsekseen...
 

Telimektar

Fundamentalisti
Tämän päivän Helsingin Sanomien ooppera-arvostelussa (Hannu-Ilari Lampila: Wagnerin Reininkulta Suomen kansallisoopperassa, sivu C6) on kohtia, jotka olisivat melkein sopineet "Tolkien-huomioita" -keskusteluun.

..."Reininkullassa" Alberich takoo varastamastaan reininkullasta sormuksen, jossa on valtavaa voimaa ja jonka avulla voi päästä koko maailman valtiaaksi.

[Muistettakoon Karukosken elokuvan wagner-mehustelut.]

...Oikeaoppisen wagneriaaninen laulaja on tenori Dan Karlströmin seppä Mime...toinen hyvä musiikkikaraktääri on baritoni Jukka Rasilainen, jonka Alberichin äänessä on raakaa viettimäisyyttä ja vallanhimoa. Kumpikin kääpiö näyttää örkiltä, jollaista ei oikein voi ottaa vakavasti.

[Tästä viimeisestä huomautuksesta voi olla kriitikon kanssa jo aivan käsitteellisistä syistä samaa mieltä, kyseistä produktiota näkemättäkin.]
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Olen alkanut vieraantua viestinnän tarinaformaatista. Eihän todellisuudessa ole oikeasti tarinoita, ne ovat vain ihmislajin rajallisuudesta kumpuava merkityksellistämisen tapa. Äskenkin luin Dungeons & Dragonsin manuskaa, ja minua potutti kovasti se, miten siinä esitettiin roolipelikampanjan aikana tapahtuva pelihahmojen ja pelaajaryhmän päämäärien täyttymys yhdistettynä tietysti siihen, kuinka ekspaa tulee niin s******sti. Minun kampanjoissani ei kyllä tähän lähdetä, vaan hahmot sätkivät kohtaloa vastaan hyödyttömästi kunnes kuolevat. Eikä kaunokirjallisuus tai vähäisempi spefiroska ole sen parempaa, on kaikenlaista hahmonkehitystä, ja asioiden tilaa selitetään toisilla asioilla.

Jumalauta, minua huvita tänään taas mikään!
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Katselen Jari Tervon juontamaa Koivisto-sarjaa Yle Areenassa. Toisessa jaksossa todetaan, että Koivisto vastusti kommunismia, mutta sen sijaan, että olisi sijoittautunut puoluekentässä mahdollisimman oikealle, osoittikin hämmästyttävää kaukonäköisyyttä tuumien, että jonkinlainen sosialismi Suomessa kuitenkin toteutuu (silloin elettiin Neuvostoliiton varjossa) ja liittyi sosialidemokraatteihin. Mitä enemmän hän tutki kommunismia, sitä vastenmielisemmältä aate vaikutti. Siitä huolimatta hän muodosti suhteita suomalaisiin kommunisteihin lähinnä SKDL:n riveissä todeten, että jotkut heistä olivat aatettaan jalompia. Aika hieno ajatus ja sovellettavissa monen muun itsestä vastenmieliseltä vaikuttavan aatteen edustajiin.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Niinhän se on, että hienoimpienkin aatteiden kannattajien joukossa on aina rikkana rokassa kaikenlaisia fanaatikkoja, änkyröitä ja ihan vain persoonallisuudeltaan epämiellyttäviä tyyppejä, ja toisaalta hienoja persoonia eksyy ihan änkyröiden aateryhmien riveihin, koska on joku tärkeä yhdistävä tekijä. Perussuomalaisiinkin kuuluu kerrassaan hyviä ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat, että puolue ajaa pienen ihmisen asiaa tässä globaalin kaupallisuuden läpitunkemassa ajassa.
 
Ylös