Huomioita elämästä, maailmankaikkeudesta yms.

Vanhana laitaa

Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Yksi hyvä mittari on se kun kaupan kassat alkavat teititellä. Jotkut teitittelevät kaikkia paitsi ihan lapsia, joten kovin tarkka mittari se ei ole. Meillä erityisen korkeilla ihmisillä on ihan oma mittarimme: heti kun muut alkavat kysellä menneessä aikamuodossa koripallon pelaamisesta, alamme ainakin näyttää vanhoilta. "Pelaatko koripalloa?" muuttuu muotoon "Pelasitko koripalloa?". He päättelevät, ettei noin vanha ihminen voi enää olla huipulla. Päättely on jatkoa loogiselle päättelyketjulle "kaikki huippukoripalloilijat ovat pitkiä" -> "kaikki pitkät ovat huippukoripalloilijoita".

Minua on viime aikoina useastikin teititelty kaupassa, omituisin taisi olla leffalippukassalla ellen väärin muista. Että Papa Legba voi olla ihan rauhassa, se on todellakin hyvin epämääräinen mittari mitä vanhuuteen tulee.

Sitten taas itse olen huomannut epäloogisuutta teitittelemisessäni, on kamalan hankalaa kun huomaa aloittaneensa sinuttelulla ja siirtyneensä teitittelyyn.

Teitittely on jotenkin hirmuisen hankalaa. Vaikka sitä tietää, että vanhoja ihmisiä jne tulisi teititellä alan aina luonnostaan sinuttelemaan. Pitää aina ihan pysähtyä ajattelemaan, että käyttäisi sitä oikeaa puhuttelutapaa.

Ehkä nykyaikana sinutellaan niin paljon, että teitittely ei tule ihmisille enää niin luonnostaan. Muutama kymmenen vuotta sitten asiat olivat varmasti toisin.

Ei kyllä muistu mieleen, että minua olisi teititelty kaupassa. Pikemminkin siellä kysytään papereita.

Siviilipalveluspaikassa taistelutoverillani oli tapana sinutella lähestulkoon kaikkia. Itse olen pitänyt kohteliaisuuden rajana kuitenkin tuollaista 20 vuotta itseäni vanhempaa henkilöä. Kaupan kassallahan nuoret naiset nyt ainakin teitittelevät lähestulkoon kaikkia kun se on niille opetettu (mistä sitä tietää vaikka olisi esimies olkapään takana vahtimassa...).

Armeijasta vielä, en olisi koskaan uskonut että se on niin monelle ihmiselle niin tärkeä asia. Kaveripoika joutui parin kuukauden palvelusajan jälkeen jonkin sortin simputuksen uhriksi ja lähti sen jälkeen intistä keskisuurella ryskeellä. Nyt tuntuu siltä etten voi mennä mihinkään ilman, että aiheesta tapellaan.

Ja mitä inttijuttuihin yleensä tulee, yritän kestää niitä. Samainen ihminen valitti vielä siellä ollessaan, että oli joutunut niin ulkopuoliseksi muusta maailmasta, ettei osannut puhua mistään muusta.

Mitä pitää ajatella sitten, kun sama ihminen teitittelee ja kysyy papereita?

Poliisi voisi sellaista tehdä.

Poliisi Totti Karpela se luennoi hoitohenkilökunnalle väkivallasta. Kerran olin kuuntelemassa ja hän antoi esimerkin: sosiaalitoimistossa pienessä huoneessa asiakas nousee tuolista, tarttuu sosiaalityöntekijää hartioista, ravistelee, heittää seinään ja istuutuu ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sosiaalityöntekijä kömpii ylös lattialta, pudistelee pölyä vaatteistaan ja tuumii: "No, sillä on kai huono päivä" eikä tee mitään. Tavallinen tapahtuma sosiaalitoimistossa.

Totti antoi meille kotitehtävän: seuraavalla kerralla kun olen tulossa joltain kurssilta ja näen poliisiauton, minun on pysäyttämän maija ja pyytämän toista poliisia ulos. Sitten tartun poliiisia hartioista, ravistelen häntä ja heitä päin seinää tai poliisiautoa. Nouseeko poliisi maasta pölyä vaatteistaan pudistellen, toteaa "Sulla on varmaan huono päivä" ja lähtee pois? Vai tapahtuuko jotain vallan muuta?

Poliiseilla on nollatoleranssi itseensä kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan. Miksei sitä voisi olla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisillakin?

Allekirjoitan täysin Papa Legban viestin. Sairaaloissakin riittää väkivaltaisia potilaita eikä ole mitenkään harvinaista että hoitaja joutuu fyysisen väkivallan uhriksi. Kunnollisia mukilointeja nyt on harvemmin, mutta kyllä esim. päihteidenkäyttäjillä, dementoituneilla vanhuksilla, mielenterveyspotilailla jne nyrkit heiluvat useamminkin. Pienempien iskujen yms. kohteeksi joutuminen on yllättävän yleistä ja niistä tulisi aina tehdä ilmoitus ihan jo senkin takia että jos sinulle tulee myöhemmin jotain vaivaa tai kuluja ko. tapahtuman takia, et joudu itse korvaamaan niitä.

Sosiaali - ja terveysalan ammattilaiset taitavat olla vähän turhan kilttejä ja alistuvat hiljaa kohtaloonsa. Naisvaltainen ala on kuitenkin kyseessä, eiköhän sekin vaikuta jollain tavalla. Hyvänä vertauksena juuri Papa Legban esittämä poliisi-vertaus, millä muulla alalla annetaan toisen ihmisen lyödä sinua tekemättä asialle mitään?

Armeija on siitä ikävä asia,että miehet puhuvat siitä ja naisia ärsyttää. Armeijan käyneet naisetkin varmaan kyllä niitä inttijuttuja kertoo. Oma kantani on se,että on se sen verran kenku paikka,ja tavallaan jänskäkin,että kyllä se vaikuttaa.

Armeijasta puhumattomuus on kuin pistettäisiin vankilaan tai vanhaan brittiläiseen sisäoppilaitokseen,eikä siitä ajasta sitten saisi puhua jälkikäteen lainkaan...


Väkivaltaa ei saisi koskaan jättää. Mutta poliisi osaa itseään suojella. Sosiaalitoimiston työntekijä ei välttämättä. Ja vaikka osaisi,niin mites on,voisiko olla,että tulisi syyte omaan nurkkaan,jos puolustautuisi?
Miten yleensä ottaen todistaa mitään tapahtuneen?

Millaista intissä muuten on oikeasti? Joitakin inttijuttuja olen kuullut, mutta vähänpä oma isäni muistaa, tai ainakaan mitään sellaista mikä minua kiinnostaisi. Eli asepalveluksen syvin olemus ( )? Onko se pahimpien painajaisten ruumillistuma, vai voiko siellä olla ihan kivaa?

Matikan opettajamme kertoi meille, että asepalvelus oli tehnyt tosi monista toimintaelokuvista aivan surkeita, kun intin jälkeen rupesi jotain tajuamaankin aseista ja sodankäyntimetodeista. Että tämän verran minäkin tiedän

Noista poliiseista vielä sitä, että henkilön X joutuessa kohtuuttoman kovakouraisen käsittelyn kohteeksi poliisin jostain syystä pystäyttäessä tien laitaan, kukaan ei ota henkilöä X tosissaan tämän tehdessä asiasta ilmoitusta. Satun kuitenkin tuntemaan useamman poliisin ja tiedän joukosta löytyvän myös hyviä tyyppejä ja valitettavasti tuollaiset idiootit leimaavat koko ammattikuntaa. Myös itse poliisit myöntävät, että systeemissä on paljon mätää. Hyvät tyypit savustetaan ulos käsittämättömän huonolla palkalla ja sairailla työtunneilla ja jäljelle jää ne idiootit, jotka vielä katkeroituvat entisestään huonosta palkasta. Ehkäpä jätän tämän tähän ennen kuin tuohdun enempää...

hedelmälepakko sanoi:

Millaista intissä muuten on oikeasti? Joitakin inttijuttuja olen kuullut, mutta vähänpä oma isäni muistaa, tai ainakaan mitään sellaista mikä minua kiinnostaisi. Eli asepalveluksen syvin olemus ( )? Onko se pahimpien painajaisten ruumillistuma, vai voiko siellä olla ihan kivaa?

Click to expand...

Syvin olemus? Parempi varmaan olla siitä asiasta hiljaa, mutta itse aiheeseen eli armeija voi olla niin painajainen kuin mukavakin kokemus. Samalla tavalla kuin esimerkiksi koulu, tai elämä ylipäänsä, että aina ei voi olla kivaa, ja joskus voi asiat mennä niin päin sitä että harvaa siinä vaiheessa naurattaa.
Se on joka tapauksessa kiinni pitkälti jokaisen omasta suhtautumisesta ja tavasta kohdata eri asiat. Omasta palveluksestani, joka paraaikaa rulla etiäpäin, voin sanoa senkin verran, että mitä vähemmän mietin viikkoa pidemmälle niin sitä mukavammin asiat etenee.Kun taas kalenteria vilkuilemalla, ja ihastelemalla niitä tulevia kokeita harvoin saavuttaa mitään hyvänolontunnetta. Ainakaan omalta kohdaltani en voi sellaisista kokemuksista puhua.

Matikan opettajamme kertoi meille, että asepalvelus oli tehnyt tosi monista toimintaelokuvista aivan surkeita, kun intin jälkeen rupesi jotain tajuamaankin aseista ja sodankäyntimetodeista. Että tämän verran minäkin tiedän

Click to expand...

Voisi hyvin paljon allekirjoittaa opettajasi sanomat. Esimerkkinä, eräs viikonloppuna katsomani elokuva, jonka aikana keskityin enemmän erään aseen tunnistamiseen kuin elokuvan tapahtumiin (onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu, ja pystyin olemaan varma että tapauksessa oli todellakin ase itärajan takaa (7.62 kk PKM)).

Mutta mitään elokuvaa en ole tosin nähnyt vielä erityisen negatiivisessa valossa. Esim. Tuntematon Sotilas oli intissä ihan jees katsoa ensimmäistä kertaa itseasiassa kokonaan.

Poistin toisen osan kahteen kertaan tulleesta viestistä. T.Samooja
----
Ai se tuli sittenkin kahteen kertaan . Ja olin muka katsovinani ettei niin käynyt, mutta liekkö Operalle sattunut samalla pieni lapsus. Virheittä nimittäin lykkäsi viestiä lähettäessä, joten osasin tätä epäillä. T. kohta Kajaaniin varuskuntaan lähtevä sankari.

Joillakin poliiseilla on sekin, että he tietävät millaisen vaikutuksen saavat aikaan esimerkiksi liikenteessä. Isäni ajoi kerran reippaasti alinopeutta ajavan poliisiauton perässä. Ilmeiseti kuski oli keksinyt keräävänsä mukavan jonon, kun kukaan ei kuitenkaan uskaltaisi lähteä ohi. Muistaakseni auto ajoi sellaista 70km/h 80-alueella. Pitkä suora ja rajoitus vaihtui 100 km/h. Meidän isän auto kiihtyy ihan nätitsi, niin eikun talla pohjaan ja ohi nätisti rajoituksia ylittämättä! Eivät olleet poliisit kiihdyttäneet eivätkä jääneet perään roikkumaan. Sitäkin olen kuullut joidenkin tekevän..

Se on kyllä uskomatonta, miten ihmiset reagoivat poliisin nähdessään. Ajoin kerran jonossa, joka kulki suurin piirtein kahdeksaakymppiä. Poliisi auto tuli vastaan ja sen jälkeen ajettiinkin alle seitsämääkymppiä monta kilometriä!

squirrel sanoi:

Armeija on siitä ikävä asia,että miehet puhuvat siitä ja naisia ärsyttää. ajasta sitten saisi puhua jälkikäteen lainkaan...

Click to expand...

Poikkeus, joka vahvistaa säännön! En ole ollut armeijassa enkä sinne menossakaan, mutta armeijajutut ovat silti mielenkiintoisia! Matikan luennoistakin on viimeisimmät menneet ohi, kun pojat ovat oikein innostuneet puhumaan (osa on ollut jo ja osa menee nyt tammikuussa). Vaikka matikan luentoihin verrattuna miltei mikätahansa on mielenkiintoista! Eräs kavereistani kyllä veti armeijastakin puhumisen hieman yli. Hänen suustaan ei kertakaikkiaan kuullut mitään muuta. Kerran testatessani sain olla parikymmentä minuuttia ihan hiljaa, lausummatta edes pieniä välikommentteja, eikä hän ihmetellyt mitään. Selitti vain juttujaan...

Mitä hoitohenkilökuntaan kohdistuvaan väkivaltaan tulee, siinä on ehkä joitain eroja poliisintyöhön verrattuna. En missään nimessä hyväksy kumpaakaan, ja työolot pitäisi tehdä sellaisiksi, ettei väkivallan kohteeksi joudu kukaan. Sairaanhoitajat kuitenkin ovat tekemisissä sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät aina välttämättä ole syyntakeisia. Jos on täysin harhainen tai vaikeasti dementoitunut, ei käytökseen minusta voi soveltaa ihan samoja kriteerejä kuin terveellä (tämä ei tietysti tarkoita kaiken sallimista, mutta on lieventävä seikka, jos jotain tapahtuu).

Huumeriippuvaisten ja muiden sosiaalisesti pihalla olevien potilaiden suhteen en oikein tiedä, miten pitäisi menetellä. Psykoosissa nekin voivat olla, mutta useammin kyse voi olla ihan tavallisesta rettelöinnistä. Ehkä sellainen lastentarhasäännöstö, malliin "Jos lyöt hoitotätiä/setää, et saa karkkia so. lääkeannosta" voisi auttaa. Itse en kyllä ihan fyysisesti uskaltaisi olla sellaisessa työssä, jossa voi tulla asiakkaalta turpaan .

Lachesis sanoi:

Ehkä sellainen lastentarhasäännöstö, malliin "Jos lyöt hoitotätiä/setää, et saa karkkia so. lääkeannosta" voisi auttaa.

Click to expand...

Mitähän jos se lääkeannos olisi tarpeen sen rettelöimisen estämiseksi. :roll:

Kahvikupeissa on niin pienet kahvat, ettei niistä saa pidettyä kiinni kuin kahdella sormella. Tai no, saisi varmaan, jos olisi joku keijukainen, mutta kun en ole. Ja varsinkin käy sääliksi isääni, jolla on mleko "jämäkät" sormet, ja joka usein tuskailee kylässään kuppien kanssa.

Kun niistä sittne ottaa kiinni kahdella sormella, ote on epävarma ja lipsahtaa helposti. sitten kahvia kaatuu vaatteille ja pöytäliinalle ja läikkyy juodessa ja koko juomisesta lähtee se ilo ja nautinto, jota sen pitäisi tuoda.

Kahvikuppeihin pitäisi laittaa isommat kahvat!

Vehka sanoi:

Kahvikuppeihin pitäisi laittaa isommat kahvat!

Click to expand...

Kahvikuppien pitäisi olla isompia! "Juhlakuppi"-kokoa olevat on ihan naurettavan pieniä, mahtuuko niihin peräti 1,5 vai 2dl... Useimmiten kuppi tulee maidon jälkeen niin täyteen, että minun käsieni vapinalla saa kahvin aina lentämään. Isompia kuppeja, näyttää fiksummaltakin.

Hilgaria sanoi:

Mitähän jos se lääkeannos olisi tarpeen sen rettelöimisen estämiseksi. :roll:

Click to expand...

En puhunut siitä. Riippuvuus ja riippuvuusoireet (mm. sekavuus) ovat yksi juttu, kontrolloimaton käytös, kuin pellossa eläminen ja auttajien uhkailu toinen juttu. Kaikki huumeongelmaisten vaikeudet eivät ole suoraa seurausta huumeiden vaikutuksesta aivoihin, osa johtuu myös niistä sosiaalisista ja psyykkisistä syistä, jotka ovat osaltaan riippuvuuteen johtaneet. Jos väkivalta ja sillä uhkailu eivät ole suorastaan psykoosin oireita, niille pitää voida tehdä jotain. Ei apteekistakaan saa rauhoittavia reflojen hoitamiseen, vaikka kuinka räyhäisi ja uhkaisi tappaa jonkun. Jos jatkuvasti saa tahtonsa läpi asiattomalla käytöksellä, homma luisuu entistä pahemmin käsistä. Siksi sosiaalitoimistossa, terveysasemalla ja vieroitusklinikalla pitää olla keinot sanoa vastaan, vaikka huumeriippuvainen asiakas kuinka tekisi pahojaan.

Siis tarkoitin nimenomaan sellaista lääkettä, joka on tarkoitettu rauhoittamaan, en mitään huumetta. Vaikka morfiinia (okei, sitä voi käyttää myös huumeena) jollekin raivotautiselle. Sellaiselle, joka ihan oikeasti tarvitsee lääkettään, jottei menisi sekaisin. En puhunut mistään vieroitusoireista.

Keinot vain ovat vähissä maassa, jossa ei ole NRA:n kaltaista järjestöä puoltamassa hoitohenkilökunnan aseistamista (mitä en siis kannata, koska se johtaisi vain suurempaan väkivaltaan - vaikka olisihan tuo Uzi tosi kolee vyöllä. Huumeveikolla kun voi olla kaksi). Onhan noita turvajärjestelyitä. Yöpäivystäjillä voi olla taskussa langaton hälytin, jolla saa turvamiehen paikalle. Samassa huoneessa häirikön kanssa pitää aina jonkin huonekalun välissä ja tsekkaa nopean poistumistien valmiiksi. Jos sossutoimistossa kuuluu huoneesta meteliä, ovesta kurkkaa kohta kollega sisälle ja kysyy työtoverilta, osallistuuko tämä seuraavan viikon kurssille. Vastauksesta riippuu, tarvitaanko apua vai ei. Poliisi ratsiassa huikkaa työtoverille omalla nimellään jotain jonninjoutavaa asiaa, joka saa hälytyskellot soimaan kollegankin päässä. Viimeksimainittu niksi ei oikein toimi jos työtoverit ovat eri sukupuolta

Nuo olivat Totin esimerkkejä. Humaltuneen räyhääjän rauhoittamiseksi hän ei suositellut puolinelsonia, vaan puhumista. Pienellä nyökyttelyllä ja toisen sanojen toistamisella voi tulla "hyväksi jätkäksi", jota ei humaltuneeseen mieleen tulekaan huitaista. Sitten kun tulee kehottamisen aika, voi sen tehdä niin että toisen on vaikea vängätä vastaan, kuten "sinähän olet niin fiksu heppu, että..."; "Enkä ole!", on harvemmin kuultu vastaus.

Päättäjät tuntuvat olevan häiriköijien puolella. Jos vuodeosastolla on väkivaltaisesti ja arvaamattomasti käyttäytyvä potilas, niin sitä tietoa ei saa kirjata minnekään koska se on "ikävää leimaamista". Verikokeen jos tilaa sellaiselle potilaalle, niin pyyntöön ei voi lisätä varoitusta laboratorionnoutajalle jotta tämä osaisi varoa potilasta, vaan se täytyy tehdä kiertoteitse eli kehottamalla näytteenottajaa käymään ensin osaston kansliassa ennen potilashuoneeseen menemistä. Siellä sitten varoitetaan suusanallisesti jos muistetaan.

Sami sanoi:

Kahvikuppien pitäisi olla isompia! "Juhlakuppi"-kokoa olevat on ihan naurettavan pieniä, mahtuuko niihin peräti 1,5 vai 2dl... Useimmiten kuppi tulee maidon jälkeen niin täyteen, että minun käsieni vapinalla saa kahvin aina lentämään. Isompia kuppeja, näyttää fiksummaltakin.

Click to expand...

Kahvikutsutkin pitäisi kieltää. Juhliessa ajtus itse kahvinjuonnista jää tausta-alalle, ja siinä keskustellessa kahvi ehtii jäähtyäkin, varsinkin kun sitä mahtuu niihin kuppeihin niin sietämättömän vähän. Juhlat pitäis järjestää itseään varten ja tarjoilla jotain järkevämpää juotavaa ja kahvia juoda sitten kun juodaan kahvia. Tai jotain.

Edit. Muokkasin lainauksen oikeaan muotoon, jotta se näkyisi "laatikkona". T. Samooja

Kiitos. -Vehka