Huomioita elämästä, maailmankaikkeudesta yms.

Pääsiäisnippelitietoa

Hathaldir sanoi:

Telimektarin siteeraamissa raamatunkohdissa Matteuksen mukaan Jeesus on rakennusmiehen poika ja Markuksen mukaan rakennusmies. Nämähän eivät kumoa toisiaan, sillä isä ja poika todennäköisesti harjoittavat samaa ammattia. Mistä se puuseppä tulee?

Click to expand...

Veikkaukseni ompi, jotta wanhan kansan keskuudessa on rakennusmies -sanan tilalla käytetty kirvesmies-sanaa, (tai jotakin sen suuntaista), kun se ne talot kuiteskin tekee. Koska täällä talot tehdään puusta, on ennen wanhaan useinkin ollut näppärää, jotta pienessä kylässä yksi heppu hoitaa kaikki spesiaalit puutyöt, on siis sekä kirvesmies että puuseppä. Ja niin on Jeesus muuttunut kirves/rakennusmiehestä puusepäksi.
Tai siten asiaan on jokin toinen syy. Wanhat Bibliat (1642 ja 1776) näemmä ovat käyttäneet vaan sanaa seppä. Jänskää. Onkohan Jeesus siihen aikaan useinkin sitten kuvattu hevosenkenkiä pajassaan kilkuttelemassa?
Muuten, "Tiellä ken vaeltaa" on oikeastaan enempi adventti- kuin pääsiäislaulu, 1. adventtisunnuntai Hoosiannoineen kun käsittelee samaa aihetta kuin Palmusunnuntai. Syytä tuplabuukkaukseen en tiedä, ilmeisesti kyseessä on joku Pohjoismaiden kirkkojen liturgisen kalenterin spesialiteetti.

Harmaatakki sanoi:

Pääsiäisen ei-kristilliset juuret näkyvät mm. englannin sanassa Easter, joka tulee anglosaksisen kevään ja aamun jumalattaren Ostaran (eli Eostren) nimestä. Suomen pääsiäinen taitaa olla Agricolan keksimä uudissana, taisi liittyä jotenkin paastosta (pois)pääsemiseen.

Click to expand...

Ehkä pääsiäisen ei-kristilliset juuret näkyvät kuitenkin paremmin latinan sanassa pascha, kreikan sanassa Πάσχα, hollannin sanassa pasen, ranskan sanassa pâques, espanjan sanassa pascua ja ruotsin sanassa påsk, jotka kaikki viittaavat juutalaiseen pesah-juhlaan? Juutalaista pesahia vietetään Egyptistä poispääsemisen muistoksi (syödään pääsiäislammasta ja happamatonta leipää), ja tämän juhlan kristityt sitten ottivat modifioituna omaan käyttöönsä.
Pääsiäisen suhteen (toisin kuin esim. joulun, jonka sijoittaminen talvipäivänseisauksen aikaan on toki ihan tietoinen juttu) kyse ei olekaan siitä, että vanha juhla olisi tietoisesti omittu uuteen käyttöön, vaan suunta lienee paremminkin ollut päinvastainen: Vanhat kansanperinteet ovat siirtyneet uudella ajankohdalla olevaan juhlaan, kun vanhan juhlan viettäminen on lakannut. Koska uskonnolliset auktoriteetit olisivat tykänneet pahaa, jos vanhoja juhlia olisi vietetty, on niitä parempi juhlia lähimpänä olevana uutena juhlapyhänä. Kansa on ovelaa
(Etäisesti tähän liittyen voisi tietysti pohdiskella, onko juutalaisen pesahin keväisellä ajankohdalla jotain vuodenaikojen kiertoon liittyvää merkitystä. Näemmä ovat aloittaneet ohrankorjuun siihen aikaan, eli ilmeisesti jokin idea ko. päivämäärän valintaan on ollut.)
Pääsiäisen nimistä muuten sen verran, että suomen pääsiäistä (joka on muuten näppärästi sepitetty, kun alkusointu pesahiin säilyy) vastaavia nimiä ovat viron lihavõtted ja unkarin húsvét, jotka viittaavat siihen, että lihansyönti oli taas paaston jälkeen sallittua. Useimmissa slaavilaisissa kielissä nimi taas tarkoittaa joko "suurta päivää/yötä" (esim. tshekin velikonoce) tai ylösnousemusta (esim. kroatian uskrs). Englanti ja saksa ovat sitten erikoisuuksia ja ovat napanneet nimen juhlan ajankohdasta, se kun sattui eostremonat -nimiselle kuulle joka oli nimetty Ostaran kunniaksi pidetyn juhlan mukaan. (Näemmä Amerikan ortodoksit eivät suostu käyttämään moista pakanallisperäistä nimeä vaan heille pääsiäinen on Passover, jota sanaa englanninkieliset raamatunkäännökset käyttävät.)

Alkukielellä eli kreikaksi J. ja isänsä olivat kumpikin ammatiltaan τέκτων. Sanaa on ensisijaisesti käytetty puuta työstävästä työmiehestä. Käännös "puuseppä" ei niin ollen ole kovin kaukaa haettu. Mutta sanaa käytetään yleisemmässäkin merkityksessä ja joskus muidenkin erikoisalojen käsityöläisistä.

Uuden raamatunsuomennoksen "rakennusmies" on ovela käännös, koska silloin ei tarvitse ottaa tarkkaa kantaa asiaan. Sama oveluus ilmenee myös latinankielisessä Vulgatassa, jossa käännös on <i>faber</i>, yhtä lailla moniselitteinen, jopa yleisluontoisempi kuin "rakennusmies".

Ammattinimike on peräisin verbistä τίκτω, joka tarkoittaa kaikenlaista matkaansaattamista, esim. synnyttämistä, siittämistä, tuottamista, luomista.

Aikaansaapa mies joka tapauksessa oli tuo J.

Re: Pääsiäisnippelitietoa

Ereinion sanoi:

Ehkä pääsiäisen ei-kristilliset juuret näkyvät kuitenkin paremmin latinan sanassa pascha, kreikan sanassa Πάσχα, hollannin sanassa pasen, ranskan sanassa pâques, espanjan sanassa pascua ja ruotsin sanassa påsk, jotka kaikki viittaavat juutalaiseen pesah-juhlaan?
[...]
Pääsiäisen suhteen (toisin kuin esim. joulun, jonka sijoittaminen talvipäivänseisauksen aikaan on toki ihan tietoinen juttu) kyse ei olekaan siitä, että vanha juhla olisi tietoisesti omittu uuteen käyttöön, vaan suunta lienee paremminkin ollut päinvastainen: Vanhat kansanperinteet ovat siirtyneet uudella ajankohdalla olevaan juhlaan, kun vanhan juhlan viettäminen on lakannut. Koska uskonnolliset auktoriteetit olisivat tykänneet pahaa, jos vanhoja juhlia olisi vietetty, on niitä parempi juhlia lähimpänä olevana uutena juhlapyhänä. Kansa on ovelaa

Click to expand...

Vähän harkitsin noiden pascha -jne. sanojenkin laittamista, mutta laiskuus esti. Ajattelin, että sitten tulee vääntämistä siitä, että onko kristillisyys juutalaisuuden lahko vai ei, enkä minä ollut sellaisissa tunnelmissa. Pelkästään Ostaraan keskittyminen oli helpompi vaihtoehto :wink: Ja ajattelin myös, että ehkä joku toinen ahkerampi ottaa homman harteilleen, niin kuin kävikin.

Kansa on toki aina välillä ovelaa ja varmaan tuohonkin suuntaan on muutosta tapahtunut. Kuitenkin uskon myös kirkon oveluuteen ja siihen, että he ovat tietoisesti valinneet vanhoja juhlapäiviä jne., koska ovat siten päässeet uskonnonharjoittamiseen paremmin mukaan. Olen nähnyt väitteitä, että katolisen kirkon pyhimyskulttikin pohjaa vankasti vanhoihin jumaluuksiin (esim. koska Välimeren alueella ollut joitain päteviä jumalattaria, eikä kristillisten maskuliininen Jeesus-Isä-P.Henki -ajattelu oikein uponnut, niin neitsyt Marian asemaa alettiin korostaa). Mutta siis, varmaan kansallakin on ollut sanansa sanottavana. Tässäkin lienee sekä-että -malli lähempänä totuutta kuin joko-tai.

Yleisesti ottaen olenkin sitä mieltä, että juhlapyhien sijoittelua on valittu käytännön tarpeiden mukaan - joulu ja loppiainen (eikös se sijoitu johonkin Niilin tulvan aikaan) parhaina esimerkkeinä. Lisäksi tietysti päällekkäisyyksiä tulee väkisinkin, koska aikanaanhan Roomassa joka toinen päivä oli jonkin uskonnon juhlapyhä ja ihan kiitettävää tahtia niitä pyhimysten muistopäiviäkin kalenteriin tuli (syy, että niitä niin innokkaasti heivattiin pois protestanttisissa maissa ei liene niinkään ollut epäraamatullisuus vaan taloudelliset syyt - jos kolmannes vuoden päivistä oli vapaata, niin talous ei tupannut kasvamaan). Sitten eri alueet ottivat kukin omalle alueelle sopivia päivämääriä vähän aktiivisemmin käyttöön - esimerkiksi juhannushan on katolisessa Euroopassa ihan mitätön juhla, samanlaisia päiviä löytyy ympäri vuoden. Pohjolassa vain piti keksiä jokin tekosyy ryyppäämiseen keskiyön aurinkoa katsellessa, ja niinpä omalaatuisen ruokavalion omannut erakko pääsi sitten vähän huomattavampaan asemaan.
Pääsiäisen ja helluntain suhteen olen kuitenkin sitä mieltä, että niissä kyse on ajankohdallisesta sattumasta; kun vanhojen juutalaisten juhlien mukaan napatut pippalot osuvat keväälle, niin väkisinkinhän niiden lähettyviltä löytyy jotain vanhoja juhlia. Jos ne olisi haluttu sijoittaa tietoisesti jonkun vanhan juhlan päälle, niin olisi varmaankin ollut simppelimpää vähintään luopua kuukalenterin käytöstä niiden määrittämisessä.
Mariologian kehittymisestä varhaisen kirkon aikana minulla on sen verran huonot tiedot, etten osaa sanoa niistä juuri mitään. Veikkaan että siinä tosiaan tuo sekä-että -malli on lähimpänä totuutta. (Tässä yhteydessä on muuten pakko mainita Brasilian candomble-uskonto, jonka kehittivät afrikkalaiset orjat 1500-luvulta lähtien. Voidakseen harjoittaa vanhaa heimouskontoaan he hämäykseksi etsivät kullekin sen hahmolle sopivan peitehahmon katolilaisesta pyhimysrepertuaarista. Hyvin onnistui, sillä uskonto on edelleen hengissä.

Samaa peitehahmoihin turvautumista yritti muuan Lapin noita oikeudessa kun hän pystyi antamaan kristillisen selityksen miltei jokaiselle symbolille noitarummussaan. Lappalaisten uskontoa juurittiin kovilla keinoilla pois ja noitarummun hallussapito oli kuolemalla rangaistava rikos. Sitä käytettiin yleisesti suunnistusvälineenä tunturissa mutta edes tämä yleishyödyllinen käyttötapa ei hellyttänyt tuomareita. Perkeleelliset tavat pois ja sillä siisti! En muista, mikä oli noidan tuomio mutta ainakaan sakoitta hän ei selvinnyt.

Otin huvikseni selvää mitä juhlia roomalaisilla oli pääsiäisen paikkeilla: tärkeimpinä huhtikuun juhlina mainittiin julkiset juhlapäivät Parialia, Cerialia ja Vinalia; ja sitten oli keisarien synttärijuhlia ja sen semmoittisia. Kaikista merkittävimmät (huhtikuun) juhlat olivat kuitenkin (alun perin) jumalten kunniaksi vietetyt ludi Ceriales(12.-18. huhtikuuta), ludi Megalenses(4.-10.4.) sekä ludi Florales(28.4.). Sitten maaliskuun puolella juhlittiin muistaakseni 15. pvä vuodenkierron jumalattaren Anna Perennan juhlia. Ja –hoo!- löytyipä tällainenkin jumala kuin Attis, jonka juhlia vietettiin maaliskuussa kahtena jaksona: ensin nelipäiväinen quatriduum, jolloin juhlittiin Attiksen syntymää, uhraamista, kuolemaa ja ylösnousemusta, ja sitten 28. pvä juhlakulkue Almo-joelle. Attiksen kultti virallistettiin (oli siis toiminnassa jo aiemminkin) Claudiuksen aikana eli 41-54 jaa. Ja sitten tietysti oli Kalendae-, Nonae- ja Idus-päivät.

Niin, mikäköhän minulla oli pointtina. Varmaan jotain sen suuntaista, että keväällä tosiaan noita juhlapäiviä riitti, ja se johtunee ihan luonnollisista syistä eli lisääntyvästä valosta ja sen sellaisesta. Ja jos nyt Jeesus-kulttia ajatellaan, niin ei varmaankaan ole sattumaa, että sen tärkeimmät juhlat eli joulu ja pääsiäinen ovat sijoittuneet näihin yhä valoistuviin päiviin (tietysti on myös mahdollista, että Jeesus oli historiallinen henkilö, joka ihan oikeasti lahdattiin pääsiäisen paikkeilla), jolloin kansa oli muutenkin liikkeellä juhlamielellä. Pääsiäisen ajankohdan määrittäminen kuukalenterin avulla on kyllä kimuranttia. Kehittelin siihen tällaisen ad hoc –selityksen, että koska noita juhlapäiviä oli niin runsaasti, niin kansa olisi tykännyt kyttyrää, mikäli niitä olisi kovasti poistettu, joten kalenterinpitäjät (eli valtion korkeat pamput) väänsivät sellaisen systeemin, johon saatiin ympättyä mahdollisemman monta juhlaa. Ja siitä oli siis pakko tehdä monimutkainen, jotta se kattaisi tarpeeksi monta juhlaa. Oli miten oli, uskon kuitenkin vakaasti, että ainakin pääsiäisen juhlintaan/juhlimistapoihin on sisällytetty vanhoja perinteitä sekä-että –mallilla, koska a) uusi juhla on helpompi hyväksyttää, jos siinä on vanhoja ja tuttuja piirteitä, ja b) uusi juhla on tuosta syystä helpompi hyväksyä.

Mainitsen tässä lopussa vielä, että minulla on edelleenkin kirkkoangstia, joka puhkeaa kukkaan mm. aina kun kuulen selityksiä joulun/pääsiäisen/jne. "todellisesta merkityksestä". Tuon voi pitää mielessään, jos haluaa.

Harmaatakki sanoi:

Mainitsen tässä lopussa vielä, että minulla on edelleenkin kirkkoangstia, joka puhkeaa kukkaan mm. aina kun kuulen selityksiä joulun/pääsiäisen/jne. "todellisesta merkityksestä".

Click to expand...

Mutta tuntuuhan sinullakin olevan jopa varsin seikkaperäinen käsitys siitä, mikä on näiden juhlapäivien todellinen merkitys. :wink:

Tuo huomio on omiaan vain lisäämään Harmaatakin angstia, Telimektar. Itse kullakin on traumoja juutalais-kristillisen kansankirkkomme suorittaman aivopesun jäljiltä. Sitä vain yrittää nauttia parista ylimääräisestä lomapäivästä sen kummemmin miettimättä juhlan todellista aihetta, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Valehtelisin jos väittäisin että on helppoa uida vastavirtaan uskonnollisessa valtavirrassa.

Jepjep. Siteeraanpa nyt itseäni hiukan tarkemmin:

Harmaatakki sanoi:

Mainitsen tässä lopussa vielä, että minulla on edelleenkin kirkkoangstia, joka puhkeaa kukkaan mm. aina kun kuulen selityksiä joulun/pääsiäisen/jne. "todellisesta merkityksestä". Tuon voi pitää mielessään, jos haluaa.

Click to expand...

Eli tarkoitin sitä, että en suinkaan ole mikään puolueeton raportoija. Kuten Pagba sanoikin, sitä yrittää nauttia juhlapäivistä vaihtelevalla menestyksellä. Minun angstikkaassa tapauksessani se tarkoittaa sitä, että aina välillä - eli kun on kuullut Jeesus-juttuja yli sietokyvyn - täytyy vähän toitottaa vaihtoehtoisten kevätjuhlien puolesta vastalääkemielessä. Ja kun en tosiaankaan pidä kristillisiä juhlia niinä aitoina ja alkuperäisinä, niin minusta julistus kristillisten perinteiden puolesta tuntuu siis valheelliselta, väärältä ja jopa vastenmieliseltä. Silloin kun on vähemmän angstia (~ vähemmän Jeesusta), niin nautin vain keväästä, lisääntyvästä valosta ja heräävästä luonnosta. Suljen silmäni ristiltä ja katselen noitia, tipuja, rairuohoa, suklaamunia ynnä muita symboleita, jotka eivät herätä minussa kylmiä väreitä.

Toki, toki, Hämäräinen, rauhaisaa ja jeesusvapaata kevättä sinulle.

No, kiitos kiitos. Hyvää kevättä sinullekin, rauhaisaa ja jeesusvapaata tai rauhaisaa ja täynnä Jeesusta, ihan miten mielit

Pääsiäisen sijaan minä vietän Päästäistä. Sitä vietetään niiden lukemattomien päästäisten muistoksi jotka jäätyvät kuoliaiksi keväthangille

Päästäinen kuulostaa kauhean surulliselta juhlalta. Vai voittavatko nekin juhlassa lopulta kuoleman?

Toisaalta kun pääsiäiseenkin kuuluu olennaisena suklaan ahmiminen, joka taas arkena usein yhdistyy vaikkapa sydänsuruista toipumiseen, niin ehkä surullinen juhla sopiikin hyvin näihin entisiin perinteisiin jatkoksi...

Päästäiset eivät suinkaan yksilöinä herää enää henkiin mutta laji säilyy. Populaatio vaihtelee jyrkästi ja yksilöiden kannalta tämä merkitsee lähinnä tragedioita, mutta pitää osata katsoa asioita laajemmasta perspektiivistä. Tämä on Päästäisen sanoma meille ihmisille: vaikka löisitkin oman ukkovarpaasi murskaksi rappuseen, niin ole onnellinen siitä, että melkein kaikilla muilla ihmisillä on terveet ukkovarpaat.

Jeesus ei aiheuta minussa minkäänlaista angstia ja voisin hyvinkin viettää pääsiäisen sen kristillistä sisältöä juhlien, mutta silti käyttäydyn niinsanotusti pakanallisesti ja suunnitelmissa on sunnuntaina mennä markkinoille (Berliinissä). 8) Ja eilen kun mainitsin siitä ystävälleni, joka on minua niin sanotusti kristitympi hän taisi vähän kauhistua. Ja minä kauhistuin sitä että kauhistuiko ystäväni tuollaista asiaa. Huomioni: uskonnollisuuden ilmentymät ovat herkkää materiaalia ystävienkin kesken. Hankalaa se on silloin kun kokee että jotkut muut kuin itse ovat asian suhteen huomattavasti herkempiä.

Pääsiäisen aikaan taisi ennen olla huvikielto. Nyt ratkaistaan Idols-kisan voittaja showmeiningillä kesken hartainta kärsimysnäytelmää.

Itse aikakin julistaa pääsiäisen sanomaa. Yöllä tein lähtöä nukkumaan ja telkkarista tuli Passion of the Christin viimeisiä kohtauksia. Ehkei kukaan spoilaannu jos kerron että se hemmo kuolee ja herää henkiin. Sitten kun ojentauduin vuoteelle, kelloradio näytti 1:07. Toisinpäin käännettynä sen voi lukea "LOI".

Luin Ereinionin allekirjoituksen aluksi <i>Fairy Tales are more than true; not because they tell us that dragons exist, but because they tell us that dragons can be eaten.</i> Luulin, että sitaatin alkuperäksi paljastuisi Terry Pratchett, mutta kun niin ei ollutkaan, jouduin lukemaan koko pätkän uudestaan, ja se olikin oikeasti paljon tylsempi. Kuinka paljon yksi kirjain voikaan muuttaa?

Huomenna on pojan yksivuotissynttärit ja yksi serkuista ei voi nauttia munaa tai maitoa sisältäviä herkkuja. Mietin mistä löytää lista sopivista herkuista ja sain idean: herkku, joka kelpaa vegaanille, sopii kyllä tälle lapsellekin. Nyt on käsissä nelisivuinen lista munattomista ja maidottomista tuotenimistä. Oikeuttaelaimille.net:in foorumilta se löytyi. Kyllä vuo vegaanit ovat aikaansaavaa porukkaa. Voinkin luovuttaa listan lapsen vanhemmille kunhan olen itse plarannut sitä kaupassa.

Juurilleen palaaminen

Tästä ei omaa otsikkoa synny, kun useimmille kontulaisille juurilleen palaaminen merkitsee viikonloppuvierailua kotikodissa passattavana. Kesällä Finnconin yhteydessä kiertelin parin tunnin ajan lapsuuteni maisemissa: metsässä, junatunnelin edustalla, umpeen kasvaneella joutomaalla. Kummasti olivat paikat muuttuneet lähes kymmenessä vuodessa. Tänään käväisin elonpolkuni seuraavalla etapilla, Tampereen ydinkeskustassa. Asuin siellä kuusi vuotta parikymppisestä. Joskus näen unta entisestä kämpästäni, Jötunheimarista. Siellä on unessa sotkuista ja tavaraa lojuu siellä sun täällä. Asun jo toisessa osoitteessa, mutten ole saanut muutettua kämpästä kokonaan. Ehkä se on kaipuuta "huolettomaan" nuoruuteen. Toivottavasti unet loppuvat nyt tämän reissun myötä kun tajuan lopullisesti, ettei menneeseen enää ole paluuta.

Et ajanjuoksua voi sä estää
mutt´ hetket ikuisesti kestää.
Time runs so fast
but moments forever last.

Kun on varma siitä, että myöhästyy jatkolennolta Heathrow'lla, kuuluu asiaan että kaikki sujuu viimeistä pisaraa myöten täydellisesti (mm. melkein tyhjä lentokone Atlantin yli niin että pystyy nukkumaan vaakatasossa vaikka kippurassa sen verran kun nyt pystyy nukkumaan ylipäänsä, lennot ovat etuajassa ja Helsinkiin saavun ajallaan) kunnes bussi Helsingistä Tampereelle on myöhässä melkein tunnin.

Tämä on huomattavaa siksi että pieneen mieleeni ei juolahtanutkaan että Expressbus voisi olla matkan heikoin lenkki. Olen huvittunut. (Ja matkaväsynyt, joten jos joku ei tajua tätä viestiä syyttäköön matkaväsymystä ei kirjoittajaa tänksplz.)