Huomioita elämästä, maailmankaikkeudesta yms.

Kuuntelin tänään Ruben Stillerin ohjelmaa, joka oli tosin uusinta joulukuulta. Siinä puhuttiin militarismista ja myös siitä, kuinka suomalaiset vuosittaiset sotilasparaatit ovat selvästi itäisiä: kaduilla esiteltävät panssarit kuuluvat olennaisesti venäläiseen ja kiinalaiseen tapaan. Ilmeisesti tällaiset paraatit eivät kuulu yhdysvaltalaiseen perinteeseen ja englantilaiset ovat tunnettuja ratsuista ja värikkäistä paraatiunivormuista. Siitähän nousi taannoin haloo, kun Trump halusi järjestää oman paraatin, kun sellaista oli päässyt katsomaan. Vaan eihän missään itämailla asti käynyt, Ranskassa vain.
1682102436061.png
En minä nyt osaa arvioida, miten suomalainen sotilaskulttuuri suhteutuu muihin maihin, mutta tuli tästä taas mieleen, kuinka vähän tunnemme muuta kuin anglo-amerikkalaista länsimaalaisuutta.
 
Kuuntelin tänään Ruben Stillerin ohjelmaa, joka oli tosin uusinta joulukuulta. Siinä puhuttiin militarismista ja myös siitä, kuinka suomalaiset vuosittaiset sotilasparaatit ovat selvästi itäisiä

Wikipedian mukaan Stiller on tunnettu persoonallisesta tyylistään. Tyylin ominaispiirteiksi voidaan mainita huutava puhe, ironia, suorapuheisuus ja provokatiivisuus.

Tosin Ranskan ja ranskalaisen elämäntavan tuntemus on Suomessa viimeisten kahdeksankymmenen vuoden aikana varmastikin heikentynyt. Jäljellä olevat Ranska-fanit keskittyvät kai usein johonkin tiettyyn osa-alueeseen, ehkä jotenkin ihanteellisesti tulkittuna.
 
Last edited:
Minulle taas YouTube tarjoili Bundeswehrin videon, jossa kerrotaan vähän siitä, miten kunniakomppania harjoittelee "suurta iltasoittoa" varten ja näytetään videota myös itse tapahtumasta. Nyt olen sitä mieltä, että Suomen puolustusvoimien kunniakomppaniallakin pitäisi olla soihdunkantajat, koska niin hienolta tuo touhu näyttää illan pimeydessä.

 
Wikipedian mukaan Stiller on tunnettu persoonallisesta tyylistään. Tyylin ominaispiirteiksi voidaan mainita huutava puhe, ironia, suorapuheisuus ja provokatiivisuus.

Tosin Ranskan ja ranskalaisen elämäntavan tuntemus on Suomessa viimeisten kahdeksankymmenen vuoden aikana varmastikin heikentynyt. Jäljellä olevat Ranska-fanit keskittyvät kai usein johonkin tiettyyn osa-alueeseen, ehkä jotenkin ihanteellisesti tulkittuna.
Stiller nyt puhuu mitä sylki suuhun tuo, mutta mielestäni tuo toteamus suomalaisten paraatien itämaisuudesta tuli haastateltavalta tutkijalta. Ohjelman jälkimmäisellä puoliskolla oli suomalaista militarismia tutkiva Noora Kotilainen.
 
Olisi ollut esimerkiksi yläasteikäisenä englannin kielen oppitunneilla hauska tietää, miten paljon englantia tulee tarvitsemaan kotimaassa. Minulla oli toki muutenkin intoa ja motivaatiota opiskella englantia, mutta silti kielten opiskeluissa oli aina ripaus kaukokaipuuta ja eksotiikkaa. Ja nyt arkielämän tosiasia on, että isommissa kaupungeissa alkaa olla harvinaisuus, jos ravintolassa saa palvelua suomeksi (huom. ei tilastollinen fakta vaan oma kokemukseni ja varmasti osin kärjistys). En siis oikeasti muista, milloin viimeksi olisin saanut tilata lounasravintolasta lounaan suomeksi enkä englanniksi.

Vaikka puhun sujuvaa englantia ja olen sekä opiskellut että työskennellyt englanniksi (nykyisessänikin kirjoittajan työssäni kirjoitan välillä englanninkielisiä tekstejä, no biggie), minua ahdistaa joutua väkisin tilaamaan ruokaa englanniksi.
 
En siis oikeasti muista, milloin viimeksi olisin saanut tilata lounasravintolasta lounaan suomeksi enkä englanniksi.

Minulla on sellainen kokemus, että lähiöiden halpispizzerioiden maahanmuuttajataustaiset omistajat tai viidentoista euron tukanleikkuuta tarjoavat Lähi-Idän miehet kykenevät kyllä vastaanottamaan tilauksen suomeksi, mutta fiinimpien ravintoloiden ja kahviloiden työntekijät eivät. Kyse voi siis olla siitäkin, että parempien paikkojen suomalaiset omistajat (tai kansainvälisten ketjujen omistajat) arvelevat että palvelun englanninkielisyys ikäänkuin nostaa paikan statusta.
 
Kyse voi siis olla siitäkin, että parempien paikkojen suomalaiset omistajat (tai kansainvälisten ketjujen omistajat) arvelevat että palvelun englanninkielisyys ikäänkuin nostaa paikan statusta.
Voi tosiaan olla. Tai että "huono" suomen kieli laskee paikan statusta.
Toisaalta aika monissa näissä englanniksi palvelevissa ravintoloissa on tullut vastaan tarjoilijoita, joiden englantikaan ei ole sujuvaa. Joten ajatellaanko, että "huono" englanti on vähemmän noloa kuin "huono" suomi? Tai että englannin virheillä ja kankeudella on vähemmän merkitystä, kun sitä kuuntelee joku, jolle englanti ei myöskään ole äidinkieli?

("Huono" lainausmerkeissä, koska riippuu niin paljon tilanteesta, millainen kielitaito on milloinkin riittävä, enkä myöskään halua leimata huonoksi asiaksi sitä, että joku vasta opettelee kieltä ja saattaa puhua aksentilla. Jos ravintolatyöntekijä pystyy suomeksi vastaanottamaan tilaukset, puhumaan mahdollisista allergeeneista, toimitustavoista, maksusta ja muusta siihen tilanteeseen kuuluvasta niin, että kaikki osapuolet ynmärtävät toisiaan, niin se ei tosiaan ole huonoa kielitaitoa, vaikka puhujasta erottaisi, että tuo ei ole äidinkielinen puhuja eikä osaisi kirjoittaa suomeksi vaikkapa opinnäytetyötä.)
 
Arvuuttelin tässä männäviikkoina Britannian ylähuoneen muuttanutta lakia. Nykyisinhän ylähuoneessa istuu lähinnä eliniäksi päärinarvon saaneita. Näitä on satoja (ja hallitukset mielellään lisäävät omia miehiään ja naisiaan sinne). Sen lisäksi siellä on muutama kymmentä piispaa ja 92 perintöoikeudella istuvaa pääriä. Kun näistä joku kuolee tai jättäytyy pois, kutsuvat istuvat sinne sääntöjen mukaan jonkun uuden perityn päärin arvon haltijan. Useimmat aateliarvot perityvät vain miespuoliselle jälkeläiselle; sellaisen puutteessa suku sammuu.

Vuonna 2018 joukko päärien tyttäriä nosti kanteen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa siitä, että laki syrjii heitä sukupuolen perusteella, koska he eivät voi periä isänsä arvoa, vaikka olisivat vanhimpia lapsia, eikä heillä näin ollen ole mahdollisuutta nousta ylähuoneeseen. Kuten Britannian parlamentin sivuilta voi lukea, aatelisarvojen miehiä suosiva periytyminen on nykyaikana noussut esiin useasti. Ilmeisesti ihmisoikeustuomioistuin ei ole antanut ratkaisua, onko aatelisten tyttärien oikeutta lainsäädäntövaltaan loukattu sukupuolen perusteella.
 
Ylös