Hyvä virtuaalielämä Keski-Maassa

Kointähti

Koala on steroids
Tämän ketjun ideana on koota kokemuksia siitä, mikä muodostaa hyvän pelikokemuksen LotRO:ssa. Vastaavasti voi myös kertoa ärsytyksenaiheista ja yleisemminkin siitä, mikä heikentää peli-intoa. Peli-iältään LotRO-vanhukset voivat jaella elämänohjeita nuoremmilleen, jotta viisaus periytyisi ja virheistä voisi oppia.

Itse olen LotRO:n suhteen tuurijuoppo, tiiviitä peliputkia seuraavat pitkätkin raittiit jaksot. Kohtuukäyttö olisi varmasti parasta, mutta vielä en ole sitä juurikaan oppinut. Voisin kuvitella, että monella käy niinkin, että pelitauko venyy niin pitkäksi, että ehtii unohtaa, mikä virtuaalisessa Keski-Maassa alkujaan viehätti, eikä takaisin tule palattua. Itselleni oli käydä niin vuosi sitten, mutta ostaessani uuden koneen halusin nähdä uudet, paremmat grafiikat ja olin taas koukussa...

Haluan varoittaa uusia pelaajia lankeamasta myöskään hahmojen grindausansaan. Grindaus voi olla tietysti joidenkin juttu, ei siinä mitään, mutta itselleni siitä muodostui peli-ilon pitkäksi aikaa tuhonnut kirous. Aloin seurata muiden pelaajien hahmojen kehitysnopeutta ja mitata kaikkea peliaikaan suhteutettuina kokemuspisteinä. Sittemmin olen omaksunut rauhallisen linjan, on vain hyvä asia, että edistyneimmätkin hahmoni ovat vasta uransa puolivaiheilla, ompahan vielä tilaa kehittymiselle! :)

Tärkeää on välillä pysähtyä ihailemaan maisemia (tässä tietysti auttaa, jos pelaa paremmilla kuin minimigrafiikoilla) ja kuuntelemaan musiikkia. On hienoa kiivetä jollekin kukkulalle ottamaan maisemakuvia ja unohtaa kulta ja kunnia hetkeksi. Myös sopiva määrä roolipelillisiä elementtejä on hyvä olla mukana, vaikka luonnonilmiöt eivät peliteknisesti haittaa mitään, on silti mukavaa "paeta" Briissä äkillistä vesisadetta Pomppivan Ponin takan ääreen tai lämmitellä Forochelin jäälakeuksilla hetkinen nuotion ääressä.

Positiivinen pelaajien välinen vuorovaikutus on myös olennainen osa virtuaalista keskimaalaisuutta - hyviksiähän tässä kuitenkin ollaan - ja hyvään kiniin kuuluminen auttaa kyllä tässä. Kokeneempien pelaajien apu on arvokasta jo ihan käytännön vinkkienkin kannalta. Uuden pelaajan ei kannata arkailla kiniin liittymistä, ja Iltaruskon Vartijat on suomalaiselle luonnollinen valinta. ;) Kiniin liittyminen ei tarkoita (yleensä) mafiatyyppiseen organisaatioon sitoutumista verivaloin.

Mutta enköhän ole jo höpäjännyt riittävästi, kirjoittakaahan omia ajatuksianne!
 
Itse pelaan Lotroa melko erityisellä tavalla. Minulle tärkeintä ei ole se, että on mahdollisimman korkea levelinen tai että omistaa parhaimmat varusteet (vaikka onhan sekin tärkeää).

Itse olen hyvin pitkälti painottanut tuota roolipelaamis puolta. Ropettamisessa on hyvänä apuna ollut Laurelin Archives sivusto, jossa Laenirilla on oma profiili. Tässä http://laurelinarchives.org/profile/1931

Toinen tärkeä asia pelissä on tutkimusmatkailu. Joitain tehtäviä tehdessä jään viipyilemään kirjasta/elokuvista tuttuihin paikkoihin. Esimerkiksi vieraillessani Klonkun luolassa Moraerin, eli silloisen Aninkan kanssa, jouduin ottamaan läjäpäin kuvia ennen kun pystyin lähtemään. Suurena Tolkien fanina näen pelimaailman vähän eri tavalla kuin useimmat muut pelaajat.

Lotron kaltaisessa pelissä ei grindaus todellakaan ole tärkeintä!

Neuvo uusille pelaajille: Ihaile maisemia! Älä kiirehdi! Kokeile roolipelaamista!
 
Oho!
Katos vain kukaan ei ole vielä sanonut että pelaa vain levelien takia. Itsekkin kuten muut ovat jo sanoneet pelaan paikkojen ja muiden pelaajien takia.
Aloitin itse asiassa LOTRO:n vain sen takia että halusin nähdä minkälaisia ovat maisemat tässä kuvituksessa. Noh toki peliseurakin ratkaisi. Oli kova löytää
tieto siitä että oli muitakin suomalaisia ja he olivat vielä ryhmittäytyneet. Itse vastaus on että hyvän pelikokemuksen LOTRO:ssa saa (ainakin omasta mielestäni :D) katsomalla
maisemia ja keskusteluilla.
 
Olen pelannut Eldar-servulla jo pari vuotta Lotroa, ja se peli on kaikista peleistä pysynyt aina lähimpänä sydäntä. Rakkaus Keski-Maata ja sen tarinoita kohtaan on niin syvä, että pelaan peliä jo pelkästään siitä syystä. Kyseinen peli oli ensimmäinen mmo-peli johon koskin, ja vaikka olen muitakin mmo-pelejä Lotron jälkeenkin pelannut niin on tuo Lotro aivan ylivoimainen. Monet eivät voi sietää viisi vuotta vanhaa peliä ja sen muinaista grafiikkaa ymym muita pelillisiä hässäköitä, mutta kuten sanottua, rakkaus on sokea ja tässä pelissä näen vain kaikki ne ihanat maisemat, joihin voisin vaipua ikuisiksi ajoiksi.

Main hahmoni on lvl capissa oleva hunter, joka oli myös elämäni ensimmäinen mmo-pelihahmoni. Tällä hahmolla olen tunnollisesti osallistunut jokaiseen festivaliin ja muuhun tapahtumaan, sekä tehnyt lähes kaikki tarjolla olevat deedit ja muut exploration hommelit. Toisin sanoen _elän_ hahmollani täysillä Keski-Maassa nauttien jokaisesta tarjolla olevasta tekemisestä ja maisemasta. Vaikka pelaankin hyvin mmo-painotteisella asenteella, Lotrossa on kuitenkin jotakin niin mystistä ja kaunista, mikä saa kovankin questailuputken katkeamaan ainakin hetkeksi, kun saapuu uuteen ja mitä upeimpaan paikkaan. Yksi kauneimmista paikoista löytyy Dunlandista suuren suoalueen ja sen sivuuttavan joen aivan vasemmalta puolelta. Kuinka odottamaton oli tuo luolaan astuminen ja sen kauneuden tulvahdus joka sykähdytti uskomattomalla tavalla.
 
Näköjään tämä viestiketju on hieman vanhempaa sorttia, mutta kirjaanpa tähän omia kokemuksiani lotroilusta.

Aloitin LotROn pelaamisen ehkä noin seitsemän vuotta sitten lähinnä oman veljeni painostuksesta. Pidin Tolkienista, mutta koko mörppimaailma tuntui itselle oudolta ympäristöltä, vaikka olenkin aina tykännyt tietokonepeleistä. Vuodet kuluivat ja pelasin eri seutuja läpi. Kun olin saanut oman päähahmoni korkeimmalle tasolle ja pelin loppupuoliskolle, pelailu alkoi pitkästyttää. Yhtenä perjantai-iltana satuin kuulemaan World-chatin kautta, että Vihreässä Lohikäärmeessä olisi jotain menneillään, ja suuntasin sinne. Kyseessä oli Green Dragon Friday, joka perjantai kyseisessä virtuaalikuppilassa järjestettävä musiikkia, tarinointia ja muuta hauskaa sisältävä hobittipainotteinen tapahtuma. Olin ihan myyty. Porukka vaikutti mukavalta ja ystävälliseltä, ja huuli lensi koko ajan. Lyöttäydyin tapahtumaa järjestävään kiniin ja saanut sitä kautta peliin aivan uutta potkua - ja hyviä ystäviä. Tätä nykyä oma pelaaminen on lähinnä pelissä hengailua, tapahtumiin osallistumista ja niiden järjestämistä.

Voi siis mennä pitkäänkin, että löytää pelistä sen oman paikkansa ja oman porukkansa. Ei kannata lannistua, vaan pitää silmät ja korvat auki! Jos roolipelaaminen (englanniksi) kiinnostaa edes vähäsen, kannattaa käydä kuokkimassa erilaisissa tapahtumissa. Jos on hobitti Laurelin-palvelimella, kannattaa seurata Bramblebury Gazettea, jota kyseisen palvelimen hobittiyhteisö pitää. Michel Delvingissä järjestetään esimerkiksi joka toisen viikon maanantaina ja tiistaina hobittien markkinat, jonne tyypit tulevat myymään esimerkiksi vaatteita, astetta terävämpiä "keittiöveitsiä" ja "lihanuijia". Tapahtuman idea on päästä tutustumaan muihin ja juttelemaan niitä näitä, ei rikastua muiden kustannuksella. Tämän lisäksi järjestetään kalastuskisoja, patikointimatkoja kaukaisiin maihin, "Chicken runeja" (eli osa pelaajista juoksee kanoina määränpäähän X ja osa pelaajista mätkii vihut pois tieltä), musikaaleja, tarinankerrontailtoja ja vastaavia. Itse olen innostunut musisoinnista ja tarinoiden kertomisesta, ja minut saattaakin nähdä usein Vihreässä Lohikäärmeessä sönköttämässä luuttu kourassa.

Kuten kaikilla elämän saroilla, myös LotROssa kannattaa ottaa muut huomioon. Ja vaikka joku ilkimys tai kiukkupussi välillä omalle polulle sattuukin, kannattaa sellaiset tilanteet kuitata huumorilla. Itse olen yrittänyt roolipelaamisen vasta-alkajana ottaa mallia myös muilta ja etsiä omaa tyyliä. Monet jutut ovat makuasioita, eivätkä kaikki tavat sovi kaikille. Summa summarum, avoimella mielellä ja kärsivällisyydellä voi löytää vaikka mitä.
 
Last edited:
Mä olen alkanut kiinnostua tuosta RP:stä enemmän mutta olen vähän hukassa sen kanssa vielä.Ensinnäkin mä olen tottunut pelaamaan roolipelit naishahmoilla(itse olen siis mies).Rikkooko se millään tavalla tuota RP-etikettiä tai onko mahdollista että rikon sillä vahingossa RP-etikettiä?Esim.tekemällä jotain mitä Keskimaassa asuva nainen ei missään tapauksessa tekisi.Onko kellään kokemuksia tästä.
Toinen asia liittyy samaan.Miten suhtautua RP-ssä näihin herrasmiehiin jotka pyytävät heti toisessa lauseessa naimisiin?Törmäsin taas tänään yhteen ja noudattamalla RP-etikettiä mä en meinannut päästä siitä millään eroon.
Kaveri kyllä roolipelasi mutta mitä ajattelette itse:

-"hei arvoisa hobitti-neito!"
-"hei"
-"mennäänkö naimisiin?"
-"öh..ei"
-"miksei?"
-"en ole menossa kenenkään kanssa naimisiin ja olen hyvätapainen hobitti muutenkin joten pyydän hiukan käytöstapoja."
-"mutta minä rakastan sinua!"
-"ei,et sinä rakasta ja tämä keskustelu on ohi"
-"minä olen köyhä hobitti ja minulla oli ankea lapsuus jne.(vartin itsesääli-vuodatus johon koitin yhä vastata roolipelaamalla)
-"minusta tuntuu että olen saanut tarpeekseni.otan osaa vaikeuksistasi mutta en voi auttaa"
-"hah,minä vain vitsailin,hahhahhaa..."

Eli pitäisikö tällaisesta raportoida vai mitä?Onko edellinen RP-sääntöjen rikkomista vai pitäisikö tallaiset laittaa vain estolistalle.

Sitten sellainen kysymys erityisesti hobitti-pelaajille.Kuinka te rakennatte uskottavan RP-hahmon kun pelin tehtävät ovat kuitenkin vähän turhan eeppisiä tavallisen hobitin makuun.Jätättekö suuret taistelut väliin ja keskitytte pyörimään Konnussa vai käyttekö välillä taistelemassa Angmarissa ja tulette takaisin teeskennellen ettette ole käyneet Briitä pitemmällä?Mä olen itse aika pikkutarkka tällaisissa asioissa ja olisi mukava kuulla miten muut pelaavat.
 
Hei Homppapomppa ja kiva kuulla, että roolipelaaminen on alkanut kiinnostaa! Roolipelaajia on varmasti hyvin erilaisia, eikä varmastikaan ole yhtä, tiettyä tapaa, mikä olisi oikea. Alussa kannattaa varmaan kuulostella ja etsiä omaa tapaa, ja on ihan OK olla hukassa, eikä kannata lannistua, jos jokin tilanne menee hassusti.

Tuo naishahmolla pelaaminen ei ole mikään ongelma, moni sitä tekee eikä eroa mielestäni huomaa! Jokainen hahmo on kuitenkin yksilöllinen oma itsensä, ja voit mielestäni lähteä rakentamaan ihan millaista naishahmoa tahansa. Kunhan kunnioittaa Tolkienin maailmaa eikä lähde luomaan mitään liian radikaalia (esimerkiksi hobittia, jolla on jotain yliluonnollisia kykyjä).

Olen törmännyt noihin kosiskelijoihin myös. Jos kieltävä vastaus ei ole mennyt perille RP:n keinoin, niin laitan kyseiselle hahmolle yksärin, jossa sanon kohteliaasti, etten oikein ole kiinnostunut tällaisesta. Raportointia olen käyttänyt vasta, jos tyyppi on mennyt ihan mahdottomaksi (alkaa esimerkiksi seuraamaan, läpsimään, riehumaan tai jotain muuta vastaavaa). Parasta kuitenkin on pysyä itse kohteliaana – joskus kyseessä voi olla vain jokin nuori tai kokematon henkilö, joka on vasta opettelemassa roolipelaamista.

Itsekin mietin joskus tuota hobittina seikkailua ja miten se sopii RP-ympäristöön. Oma kinini on RP-henkinen, mutta se ei millään estä meitä seikkailemasta ja pelaamasta tehtäviä. Toki se sotii jonkin verran Tolkienin hobittikäsitystä vastaan, mutta pelimaailmassa on mielestäni ihan OK tehdä kompromisseja. Kun lähdemme yhdessä seikkailemaan, yleensä tehtävänä on tyhjentää tehtävän pahiksen keksivarastot (yleensä tosin joudumme pettymään, sillä tehtävistä saatavat "keksit" ovat yleensä täysin syömäkelvottomia). Aseina on piirakkaveitset, kaulimet ja lihanuijat. Jos haluamme kilpikonnasoppaa, menemme käymään Filikulissa. Hobittina seikkaileminen voi siis tapahtua jonkin hobittimaisen toiminnon ympärillä: joskus voi eksyä kävelyretkellään Briitä kauemmas, yrittää laajentaa piirakanmyyntibisnestään Moriaan, käydä poimimassa sieniä hautakeroilla jne. Tarinoinnista tykkäävänä olen itse kehittänyt oman taustatarinan seikkailulleni, tosin tämä tarina on pian lopussa. Mutta tuollaisen taustatarinan kehittäminen ei siis ole mitenkään pakollista RP-maailmassa.

Tässä on yksi hyvä roolipelausopas, joka sopii varsinkin hobiteille. Siinä on muutenkin hyviä vinkkejä.

Omat vinkkini RP:n aloittamiseen ovat: ole avoin, ystävällinen, älä stressaa virheistä tai kommelluksista, ja anna hahmosi kasvaa rauhassa. Se on hauskaa ja jännittävää seurattavaa!
 
Kiitos pitkästä ja avartavasta vastauksesta.Mulla tosiaan on hakusessa se oma pelityyli.Periaatteet mä mielestäni tiedän jo suht hyvin.Ja mitä hobitteihin tulee niin mä en voisi kuvitellakaan pelaavani millään muulla rodulla.Lotro taitaa olla ainoa peli jossa voin olla ihan oikea hobitti!

Niin,mä tosiaan pidän pelihahmostani enemmän kun se on naispuolinen.Tunnen ihan eri tavalla sympatiaa sitä kohtaan kuin mies-hahmoa kohtaan.Tästä taas päästäänkin hyvin noihin häiriköihin yms.joita lotrossa onneksi on yllättävän vähän.Enimmäkseen mä törmään semmoisiin hassuttelijoihin jotka tulevat "viihdyttämään" mua hassuilla emotioilla ja "hauskoilla" jutuillaan.
Asia ei sinänsä haittaa mutta mulle tulee välillä itselleni sellainen olo niin kuin mä olisin joku huijari kun kanssapelaaja selvästi luulee että olen joku kiva tyttö.
Silloin kun mua tullaan,enemmän tai vähemmän epäsuorasti,kosiskelemaan mä tunnen itseni suorastaan sairaaksi.Mä kun en ole mikään nuorikaan enää.
Noh,eihän sitä tosiaan pitäisi niin vakavasti ottaa mutta se tuntuu vaan kiusalliselta.
Ja mitä tulee tähän edellisessä viestissä mainitsemaani kosiskelijaan,kyseinen herra selvästi roolipelasi itseään eikä mitään roolihahmoa.Mä onneksi sain sen lopulta lähtemään ignorella ja ottamalla pari läsäriä naamaan.

Mä olen ratkaissut seikkailevan hobitin paradoksin niin että pelaan tavallaan kahta hahmoa yhdellä hahmolla.Kun en ole RP-modessa hankin expaa ja hamstraan tarvikkeita yms ja kun laitan RP-moden päälle olen silloin vain tavallinen hobitti konnusta jolle Briihin matkustaminen on suuri seikkailu.

Kiitos neuvoista ja noista linkeistä.Tutustun niihin vielä tarkemmin.Tuota sun tarinaa oli mukava lukea. :)
 
Ylös