Hyvällä fiiliksellä

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Tässä kun on erinäisistä syistä ehtinyt vuosien varrella olla vähän huonommilla fiiliksillä verrattain harvoin esiintyneillä paremmilla fiiliksillä, niin ajattelinpa nyt sitten heittäytyä nettisosiaaliseksi optimistiksi jaksettuani panna merkille, että olen ollut nyt poikkeuksellisen pitkään kivalla fiiliksellä.

Olen tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että oma hyvä olo on pitkälle riippuvainen siitä, että saan asioita tehtyä. Joskus tässä vuosien varrella kuitenkin laatu- että määrävaatimukset pääsivät huomaamatta karkaamaan liian korkealle, mikä lopulta lamaannutti puuhaamisia aivan liikaa. Nyt edellisen parin viikon aikana, hirmuisten kesähelteiden aiheuttaman lamaannuksen jälkeen, olen huomannut päässeeni vihdoin tilanteeseen, jossa haluan olla: pystyn sekä tekemään ohjelmointia työkseni hyvällä tasolla (jee!) että myös omalla vapaa-ajalla (isompi jee!).

Ohjelmoinnin osalta taikasana on ollut ketterän kehittämisen (agile) omaksuminen, erityisesti sen miten sen arvot voi toteuttaa omissa kotioloissa. Sinänsä kun muistelee menneitä, niin tein aikanaan Kontua aivan liiankin ketterästi (suoraan tuotantoon!), mutta sentään pieni pala kerrallaan. Kehittämisestä tuli vähemmän mielekästä vasta sitten, kun kokonaisuudet kasvoivat liian suuriksi ja silloin myös jouduin vähän eksyksiin tavoista. Nyt sitä on sitten oppinut sen sopivan tavan tehdä juuri sopivasti ja tähdäten mahdollisimman nopeasti johonkin käyttökelpoiseen: kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle heti kättelyssä :)

Ja tämä on yksi syy sille, että olen nyt kyennyt olemaan hyvillä fiiliksillä ja energinen, vaikka monien päivien lopussa on ollutkin väsynyt olo. Tärkeintä on kai se, että en ole ollut uupunut, toisin kuin aiemmin.


Jos keskustelun aihe ei vielä tämän pohjalta auennut, niin tarkoitus on tutkailla sitä, mitkä asiat saa hyvän olon aikaiseksi. Kaikille avaimet tähän tuskin ovat samoja, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä voikin löytyä (mm. erilaisten puuhastelujen tasolla). Omalla kohdallani tämä erilaisten ratkaisumallien löytäminen hyvän fiiliksen saavuttamiseksi on verrattain passiivista, mutta on hienoa kun huomaa viimein oivaltaneensa jotakin.
 
Olen Merrin kanssa samoilla linjoilla siinä että tekemisestä ja aikaansaamisesta tulee hyvä olo. Vaikka sanotaan että laiska listaa tekemisiään niin ainakin minulle aikaansaatujen töiden listaamisesta tulee hyvä olo. Kun kerran alkaa tehdä jotakin niin siitä saa niin paljon energiaa että yleensä sen voimalla tekee pari muutakin juttua. Hyvänä esimerkkinä eilen kun päätin mankeloida ja sitten lakanan pyöriessä oli tylsää vaan tuijotella likaisia nurkkia niin otin lastan ja vetelin pölyt ja koirankarvat nurkista ja kun se oli tehty niin pesin vesipesurilla alakerran karvamaton. En varmasti olisi jaksanut ryhtyä kahteen viimeksi mainittuun ilman ensimmäistä.
Toinen esimerkki on se että on pitkään pitänyt laittaa yhdelle ruusulle lisää multaa. No nyt kun eilen sain "koneet käyntiin" leikkelemällä vähän puskia niin samalla vauhdilla sitä sitten laittoi ne mullatkin ja kappas kun löysin itseni sen perään haravoimasta. Eikä hetkeäkään ollut sellainen olo että tekisi mieli alkaa nurista tai lopettaa tuota tekemistä. Pikemminkin sain siitä energiaa.

Yleensäkin ulkoilu on sellainen mistä tulee hyvä mieli. Jos istun koko päivän sisällä niin tulen huonotuuliseksi ja väsyneeksi. Ulkoilu ei ole mikään ihmelääke, mutta se auttaa huomattavasti. Voin minä ulkonakin tulla huonotuuliseksi ja äkäiseksi, mutta jälkikäteen on kuitenkin huomatta avsti parempi olo.

Toinen mistä saan nykyään jostain syystä hyvän mielen on sosiaalisuus. En todellakaan vielä puoli vuotta sitten olisi sanonut näin. Olen ollut työuupunut ja siihenkin suurin syy on varmasti ollut työn sosiaalisuus. Vapaa-ajalle ei ole riittänyt yhtään energiaa nähdä ketään. Tällä hetkellä en ole töissä ja esimerkiksi viime viikolla olin menossa torstaina, perjantaina oli vieraita ja lauantaina taas menossa. Ennen tuo olisi jo ajatuksena tuntunut aika uuvuttavalta, mutta nyt yhden lepopäivän jälkeen (nyt on maanantai, myöhempiä lukijoita ajatellen melko tähdellinen tieto) huomaan jo miettiväni minne sitä tänään menisi ja mitä tekisi. Tuo yksi lepopäivä oli ehdottomasti tarpeen, mutta nyt tuntuu taas siltä että voisi jaksaakin käydä jossain ihmisten ilmoilla.
 
Taidan olla todella vaativa itseäni kohtaan ja kunnianhimoinen, mutta minulle pelkkä asioiden aikaansaaminen ei tuo merkittävän hyvää mieltä. Onhan toki ihan kivaa, että saa vaikka imuroitua ja vietyä roskat ja siivottua vessan ja vastattua kirjeeseen ja laitettua vielä kunnollista ruokaakin... Sen pitäisi kuitenkin olla ihan normaalia arkea. Oikeasti erityisen hyvälle tuulelle tulen vasta, kun olen saanut jotain isompaa ja vaativampaa valmiiksi hyvällä menestyksellä. Ensin raadan pitkään jokin asian parissa epäillen välillä, tuleeko siitä yhtään mitään ja pinnistelen taitojeni rajoilla, ja sitten lopputulos onkin jotain todella hienoa ja laadukasta. Yleensä vielä kaipaan siihen jotain ulkopuolista tunnustusta lopputuloksen laadusta. Mutta sitten olenkin aivan pilvissä monta päivää.

Ja paheksukaa nyt vaan hikarisuorittamistani, mutta minä edelleen riemastun hyvistä arvosanoista. Ehkä siinäkin on jotain sellaista ulkopuolisen tahon tunnustusta hyvästä työstä. Mistähän sitten saan elämälleni tarkoituksen, kun pitäisi siirtyä opiskelijuudesta työelämään, eikä jokaista suoritustani arvioida numeerisesti? :grin: Noh, onhan se nyt mukavaa saada raatamisesta ja pänttäämisestä palkkioksi selkeä osoitus hyvin tehdystä työstä.

Todella mahtavalta tuntuu muuten myös se, kun on orkesterin kanssa harjoitellut isoa konserttia varten ja keikalla kaikki keskittyvät, antavat kaikkensa ja uppoutuvat musiikin virtaan ja lopuksi nousevat helpotuksesta huokaisten ylös vastaanottamaan yleisön raikuvat suosionosoitukset. Jälleen tietää tehneensä jotain erityistä, vaikuttavaa ja stressaamisen arvoista.

Nämä asiat tuskin käyvät kaikille muille hyviksi neuvoiksi hyvän mielen saavuttamiseksi, mutta oma tyytyväisyyteni pyörii nykyään paljon niiden ympärillä. Pitää kuitenkin edellisiin viesteihin ja ehkä universaalimpaan hyvän fiiliksen resepteihin yhtyä siinä, että ulkoilusta ja nimenomaan metsässä ulkoilusta tulee minullekin hyvä olo. Huonoina päivinä pitää lähteä lähimetsään käppäilemään ja puita halailemaan, jotta kaikki ei enää vaikuttaisi niin perin juurin kamalalta.
 
Kuulin kerran sellaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan hymyileminen, jopa hymyilemisen feikkaaminen, nostaa sen todennäköisyyttä, että ihminen mieltää asiat ja tilanteet hauskoiksi. En tiedä onko tuo urbaanilegendaa vai joku oikea tutkimus,

On se ihan totta. Hymyileminen riittää, ei tarvitse olla tunnetta mukana, keho ei sitä huomaa vaan kiittää

77D56CAC-C18B-4A64-986A-D40238E68172.jpeg
 
On se ihan totta. Hymyileminen riittää, ei tarvitse olla tunnetta mukana, keho ei sitä huomaa vaan kiittää
Okei, pitää heti huomenna herättyä aloittaa hymyily, vaikka näyttäisi idiootilta, jos aivot kuvittelisivat, että kesäloman loppuminen on kova juttu. Ei työssä sinällään vikaa ole, mutta loma vois jatkua ja jatkua ja jatkua. Onneksi on olo, että kolmen viikon loma tuntui sen mittaa pidemmältä ja olen oikeasti saanut heitettyä työtaakkoja pois. Eli... 😄
 
Hymyily-raportointia:
Oli hulvaton tiimi aamuvuorossa. Siinä kävi vähän huonosti hymyilyn suhteen, vaikka aluksi yritin kyllä... Nimittäin lähinnä naurettiin ääneen koko vuoro, niin hoitajat kuin vanhuksetkin. 😄 Ehkä se lähti hymyilystä? 😊

Eli hyvää kuuluu. On mahtavia ihmisiä ympärillä, töissä, kotona, täällä... On se arvokasta.
 
Ylös