Tässä kun on erinäisistä syistä ehtinyt vuosien varrella olla vähän huonommilla fiiliksillä verrattain harvoin esiintyneillä paremmilla fiiliksillä, niin ajattelinpa nyt sitten heittäytyä nettisosiaaliseksi optimistiksi jaksettuani panna merkille, että olen ollut nyt poikkeuksellisen pitkään kivalla fiiliksellä.
Olen tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että oma hyvä olo on pitkälle riippuvainen siitä, että saan asioita tehtyä. Joskus tässä vuosien varrella kuitenkin laatu- että määrävaatimukset pääsivät huomaamatta karkaamaan liian korkealle, mikä lopulta lamaannutti puuhaamisia aivan liikaa. Nyt edellisen parin viikon aikana, hirmuisten kesähelteiden aiheuttaman lamaannuksen jälkeen, olen huomannut päässeeni vihdoin tilanteeseen, jossa haluan olla: pystyn sekä tekemään ohjelmointia työkseni hyvällä tasolla (jee!) että myös omalla vapaa-ajalla (isompi jee!).
Ohjelmoinnin osalta taikasana on ollut ketterän kehittämisen (agile) omaksuminen, erityisesti sen miten sen arvot voi toteuttaa omissa kotioloissa. Sinänsä kun muistelee menneitä, niin tein aikanaan Kontua aivan liiankin ketterästi (suoraan tuotantoon!), mutta sentään pieni pala kerrallaan. Kehittämisestä tuli vähemmän mielekästä vasta sitten, kun kokonaisuudet kasvoivat liian suuriksi ja silloin myös jouduin vähän eksyksiin tavoista. Nyt sitä on sitten oppinut sen sopivan tavan tehdä juuri sopivasti ja tähdäten mahdollisimman nopeasti johonkin käyttökelpoiseen: kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle heti kättelyssä
Ja tämä on yksi syy sille, että olen nyt kyennyt olemaan hyvillä fiiliksillä ja energinen, vaikka monien päivien lopussa on ollutkin väsynyt olo. Tärkeintä on kai se, että en ole ollut uupunut, toisin kuin aiemmin.
Jos keskustelun aihe ei vielä tämän pohjalta auennut, niin tarkoitus on tutkailla sitä, mitkä asiat saa hyvän olon aikaiseksi. Kaikille avaimet tähän tuskin ovat samoja, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä voikin löytyä (mm. erilaisten puuhastelujen tasolla). Omalla kohdallani tämä erilaisten ratkaisumallien löytäminen hyvän fiiliksen saavuttamiseksi on verrattain passiivista, mutta on hienoa kun huomaa viimein oivaltaneensa jotakin.
Olen tehnyt itsestäni sellaisen havainnon, että oma hyvä olo on pitkälle riippuvainen siitä, että saan asioita tehtyä. Joskus tässä vuosien varrella kuitenkin laatu- että määrävaatimukset pääsivät huomaamatta karkaamaan liian korkealle, mikä lopulta lamaannutti puuhaamisia aivan liikaa. Nyt edellisen parin viikon aikana, hirmuisten kesähelteiden aiheuttaman lamaannuksen jälkeen, olen huomannut päässeeni vihdoin tilanteeseen, jossa haluan olla: pystyn sekä tekemään ohjelmointia työkseni hyvällä tasolla (jee!) että myös omalla vapaa-ajalla (isompi jee!).
Ohjelmoinnin osalta taikasana on ollut ketterän kehittämisen (agile) omaksuminen, erityisesti sen miten sen arvot voi toteuttaa omissa kotioloissa. Sinänsä kun muistelee menneitä, niin tein aikanaan Kontua aivan liiankin ketterästi (suoraan tuotantoon!), mutta sentään pieni pala kerrallaan. Kehittämisestä tuli vähemmän mielekästä vasta sitten, kun kokonaisuudet kasvoivat liian suuriksi ja silloin myös jouduin vähän eksyksiin tavoista. Nyt sitä on sitten oppinut sen sopivan tavan tehdä juuri sopivasti ja tähdäten mahdollisimman nopeasti johonkin käyttökelpoiseen: kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle heti kättelyssä
Ja tämä on yksi syy sille, että olen nyt kyennyt olemaan hyvillä fiiliksillä ja energinen, vaikka monien päivien lopussa on ollutkin väsynyt olo. Tärkeintä on kai se, että en ole ollut uupunut, toisin kuin aiemmin.
Jos keskustelun aihe ei vielä tämän pohjalta auennut, niin tarkoitus on tutkailla sitä, mitkä asiat saa hyvän olon aikaiseksi. Kaikille avaimet tähän tuskin ovat samoja, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä voikin löytyä (mm. erilaisten puuhastelujen tasolla). Omalla kohdallani tämä erilaisten ratkaisumallien löytäminen hyvän fiiliksen saavuttamiseksi on verrattain passiivista, mutta on hienoa kun huomaa viimein oivaltaneensa jotakin.