Hyviä novelleja tai/ja lyhennelmiä

Vayu

Hobitti
Luin viime kesänä kahteen kertaan lyhennelmän nimeltä Orvon Tanssi. Se sattui käteeni ihan vahingossa, kun siivosin mökillä aitan kirjahyllyä ja aloin selailemaan vanhaa (hyvin vanhaa) Valittujen Palojen Kirjavaliot -kokelmaa, joka siis sisältää useammankin lyhennelmän.

Joka tapauksessa, rakastuin tarinaan ja tajusin samalla, kuinka mukava se oli lukea ihan muutamassa tunnissa, laiturilla istuen, sen lyhyyden vuoksi.

Nyt sitten toin sen mökiltä kotiin ja luin uudestaan, yhä edelleen se on mahtava.

Eli suositelkaahan jotain tietämiänne, hyviä novelleja (novellikokoelmia) ja/tai lyhennelmiä. Itse kun ainakin tiedän, ettei kesästäni tule mitään, ellen saa luettavaa ja parhaaksi näen tällä hetkellä juuri ne muutaman tunnin lukukokemukset.
 
Ihan vaan vastaamisen vuoksi:
Ainakin kirja nimeltä Mielen demonit - parhaat tarinat sisältää novelleja. Ne ovat fantasianovelleja, liittyvät dragonlancen maailmaan, mutta muistaakseni ne novellit eivät ole sellaisia, joista olisi pitänyt lukea sarjaa / sarjoja ennen kuin lukee ne. Dragonlanceista tuttuja henkilöitä niissä voi kyllä olla.
Siinä se. Ei minulla sitten muuta.
 
On olemassa sellainen novellikokoelma kuin Vampyyrit, teema ei varmaan kenellekään jää epäselväksi. Siinä on muutama ihan naurettava, muutama tosi hyvä ja kourallinen oikein metkoja tarinoita.

Sitten toinen novellikokoelma on tämä lukioissa käytetty kirja. Mikä ihme sen nimi nyt oli. Laatunovelleja! Joo. Se se oli. Se on aika huippu, monen monta hyvää ja jopa loistavaa.

Yksi suosikkinovellisteistani (?) on venäläinen Anton Tsehov. Aivan mahtavia tarinoita. Kafkalla on myös hyviä.
 
Jos fantasia/scifi/kauhu-genre kiinnostaa, niin tänne on listattu jo aika monia novellikokoelmia siitä aiheesta. http://www.risingshadow.net/phpBB2/author.php?author_id=67

Erityisesti Markku Sadelehto on kunnostautunut tämän tyyppisten antologioiden kokoamisessa ja toimittamisessa.
 
Minä en ole koskaan oikein tykännyt novelleista. Ne ovat niin tiiviitä, niin pelkistettyjä että niistä on vaikea saada otetta. Minulle jää aina sellainen tunne etten ole saanut kiinni novellin varsinaisesta sisällöstä. Osittainse johtuu siitä, että en osaa yleensä lukea vain yhtä novellia kerrallaan ja miettiä sitä sitten kaikessa rauhassa vaan ahmin kerralla liian monta novellia, ne kun ovat niin nopeita lukea. Mutta Danyanin kehuma Tsehov on kyllä loistava. Oma suosikkini taitaa kuitenkin olla Hemmingwayn Kilimanjaron lumet -novellikokoelma. Kafkasta en ole koskaan oikein tykännyt. Hän kirjoittaa loistavasti, mutta sellainen teksti ei vain oikein ole minun makuuni. Ehkä olen vain liian tyhmä.
 
R E Howard on paras novellisti. FANin kokoelma Kadotuksen kuilu on ainakin tutustumisen arvoinen. Ray Bradbury on toinen suosikkini, pidän hänen tavastaan kirjoittaa 'oudosti'.
 
No Gaimanin Smoke and mirrors nyt ainakin on ihan ehdoton novellikoelma!
Ja joku sellainen jonka nimeä en kuolemaksenikkaan muista, josas oli Avalonin usvien henkeen ja jatkoksi ja rinnakkistarinoiksi tehtyjä novelleja muilta kirjailijoilta...ja taisi siinä yksi olla Bradleyltäkin. Muistaako kukaan muu tällaista?
 
Jos novellit ovat alkaneet kiinnostaa suosittelen sellaista kokoelmaa kuin Avainnovelleja 1900-luvulta (toim. Anne Helttunen ja Tuula Uusi-Hallila). Se on lukion äidinkielen opetusta varten kasattu kokoelma ja sisältää hyvin erityylisiä tekstejä, mutta lähes kaikki kerrassaan loistavia. Kuuluu muuten samaan Laatukirjasto-sarjaan kuin tuo Danyanin mainitsema Laatunovelleja. Itse todella tykästyin Avainnovelleihin valittuihin teksteihin, kun tuo lukiossa meillä luetettiin. Samanlaisia kommentteja antoivat muutkin. En nyt millään muista, keiden kaikkien novelleja siitä löytyi, mutta ainakin Hessen, Hemingwayn ja muiden enemmän tai vähemmän tunnettujen ja tuntemisen arvoisten kirjailijoiden tuotoksia.
 
Anna Leena Härkösen Karusellimatka on yksi ehdottomista suosikeistani kun novellikokoelmista puhutaan. Luin sen juuri vähän aikaa sitten ja ihastuin täysin. Tietenkin joukkoon mahtuu muutama hieman huonompikin novelli, mutta suurimmaksi osaksi novellit ovat ajatuksia herättäviä, mielenkiintoisia ja ennen kaikkea realistisia. Suosittelen lämpimästi.

Ja mikäli nyt ei koko kokoelmaa jaksa lukea, niin ainakin novelli Pienestä kii kannattaa kahlata läpi. Se ei todellakaan ole pitkä, mutta aivan erinomaisen hyvä. Kertoo siitä, mitä kaikkea pöydälle jätetty kahvikuppi voikaan saada avioliitossa aikaan. (Jos nyt kärjistetään)
 
Haudantakaisia-kirjassa on eräs hyvä nimeltään Carmilla. Kauhunovelleista kenties suurin klassikko.
 
Guille sanoi:
Kafkasta en ole koskaan oikein tykännyt. Hän kirjoittaa loistavasti, mutta sellainen teksti ei vain oikein ole minun makuuni.

Itse taas pidän kovastikin Kafkan teksteistä, jotka vaihtelevat "ahdistustarinoista" hyvinkin herkkiin tuokiokuviin. Jos haluaa tutustua herran kirjoituksiin, kannattaa hankkia Loistopokkari -sarjan Kootut kertomukset. Siinä on monenlaista luettavaa niin puolen sivun lähes runollisista pätkistä aina pidempiin (ja synkempiin) novelleihin. Kafkalla on niin oma tapansa kirjoittaa, että tekstit vain jäävät kummittelemaan mieleen. Toiset kiittelevät, toiset taas eivät.
 
Ui, näitähän tulee paljon. Suuret kiitokset, listani on jo pitkä. Tosin sehän ei estää lisää tulemista, eli we want more. :D
(huomatkaa, ylennän itseni jo toiseen persoonaan, olen sekoamassa.)
 
David Leavittin muistaakseni esikoiskokoelma Perhetanssit sai minut pari vuotta sitten kiinnostumaan novelleista. Kaikki, joille sitä olen suositellut eivät tosin ole kauheasti innostuneet. Käsittelee pitkälti ihmissuhdeasioita: avioeroa, vanhempien ja lasten suhteita (sekä hyviä että vaikeita), homoseksuaalisuutta, sairastumisen vaikutusta läheisiin.

Ihan vähän aikaa sitten luin Isaac Asimovin novelleista kootun kokoelman Robotit. Pidin kovasti. Helpotti uudemman tusinascifin jälkeen ja antoi pohdittavaa.

Yksittäisistä novelleista suosittelisin Walter Jon Williamsin novellia Dinosaurukset. Mielenkiintoinen näkökulma kaikenmoisiin aseellisiin konflikteihin. Alkupuoleltaan ikävä kyllä paikoin jopa tylsä, mikä on kyllä paha juttu niinkin lyhyessä novelissa. Löytyy ainakin kirjasta Isaac Asimov - science fiction valikoima 2. Kokoelmassa on muitakin Asimovin nimeä kantavassa scifilehdessä julkaistuja novelleja.

Mikään suosittelemastani ei ollut varsinaisesti kevyttä, mutta sitähän ei vaadittukaan, kohtalaista lyhyyttä vain. Kesälukemiseksi kelvannee silti.

Löysinpä itsekin luettavaa. Kirjan kanssa tuppaa menmään koko päivä, eikä sellaista oikein jaksa laskea käsistään, jos se on hyvä. Haittaa kovasti pääsykokeisiin lukemista. Ehkä novellit auttavat jaksottamaan hyötyä ja huvia. :D
 
Clive Barkerin Veren kirjat -novellikokoelma-sarjassa on monta hyvää kauhunovellia. Ne ovat miellyttävän erilaisia ja persoonallisia, jotenkin oivaltavia. Barker ei vain toista aiemmin kirjoitettua vaan kehittelee omaa. Etenkin Supatus ja Jack (Kyllä Kataja, arvaat oikein) ja Kukkuloilla kaupungit ovat hyviä.
 
Smoke and Mirrors on tosiaan ehdoton.
Suomeksi voisin suositella ainakin Cardin Hiekkataika-novellia (löytyy kokoelmasta Shoredanin kellot, toim. Markku Sadelehto, sisältää muitakin hyviä ja alkukielellä Cardin isosta novellikokoelmasta Maps in Mirror) ja Verrosen kolmea novellikokoelmaa
Älä maksa lautturille (fantastisia kertomuksia),
Viimeinen lapsitähti (ja muita ylimääräisiä ihmisiä) sekä
Kulkureita ja unohtajia.

Oma suosikkini, joka tosin ei liity mitenkään fantasiaa mutta on muuten oikein riemastuttava kirja on Ollin kirjoittama Hyviä tuloksia vähällä vaivalla. Kannattaa tutustua.

Ja tietysti muistutan, että alan lehdissä julkaistaan novelleja koko ajan. Legolasissa kotimaista tuotantoa edustavat muun muassa satuihin pohjaavat Katja Salmisen Sofia Nimettömän kaksi kuolemaa ja Oi Sisko! sekä Ei tule toista rakkautta ja ulkomaisia esim. China Mieville ensimmäinen suomeksi julkaistu teos Jaken jäljillä sekä uusimmassa ollut ensimmäinen Robin Hobbin suomeksi julkaistu novelli Keijujen äiti (tosin se julkaistiin Megan Lindholmin nimellä).
 
Kannattaa lukea Borgesia. *mainostaa*
Itse olen lukenut Haarautuvien polkujen puutarhan ja Hiekkakirjan, ja tykkäsin molemmista porsaan lailla :)

Borgesin novelleissa on jossain määrin fantastinen henki. Hiekkakirjassa puolet novelleista oli tällaisia. Toinen puoli kannattaa lukea siitä huolimatta.

Huomaan itse suhtautuvani hieman epäluuloisesti scifi- ja fantasianovelleihin, ehkä aika pitkältikin tuollaisten Dragonlance -fantsunovellikokoelmien takia. Eivätkä Legends ja Legends II ole tässä juuri auttaneet.
Tosin Neil Gaiman on oikeastaan parhaimmillaan lyhyitä tarinoita kirjoittaessaan, joten kannattaa hyvinkin tutustua. Tanya Huffin ja Patricia Wreden kokoelmat jäivät myös positiivisesti mieleen :)
 
Äidinkielen tunnilla opettaja pisti lukemaan ison pinon novelleita, mutta yksi niistä jäi hyvin mieleen. Nimittäin Edgar Allan Poen Punaisen Kuoleman Naamio. Muutenkin pidän Poen tyylistä kirjoittaa, hän saa todella ainakin minut vapisemaan pelosta. Hän osaa muotoilla pienenkin yksityiskohdan salaperäiseen muotoon, jos sen niin voisi sanoa.

Novelli oli tunnelmaltaan todella piinaava. Sen teema on hieman vaikeasti ymmärrettävä, mutta kun sen lukee useaan kertaan, niin yllättyy positiivisesti, kuinka yksinkertaisesta asiasta on loppujen lopuksi kyse.

Tuota suosittelen lämpimästi, mutta älkää lukeko sitä yöllä. :wink:
 
Kyllä se Mielen Demonit liittyy Dragonlance-sarjaan.. Siinä on aivan loistavia fantasianovelleja.. Mutta kaikkein parhaimpia novelleja ovat kyllä erään Torresin kirjoittamat fantasianovellit.. Olen lukenut niistä kaikki..
 
Jos fantasia kiinnostaa, niin suomenkielisistä suosittelen Juhani Hinkkasen kokoamaa Velhojen valtakuntaa, joka sisältää novellit mm. Moorcockilta, Leiberilta ja Howardilta. Sadelehdon toimittama Pimeyden linnake on myös hyvä antologia, ja jos intoa riittää, voi vielä lukea Varkaiden maailman (toim. Robert Asprin). Muihin suomenkielisiin fantasianovellikokoelmiin, joita löytyy mm. Miken linkistä, en ole vielä ehtinyt tutustua.

Englanninkielisistä kannattaa ehdottomasti lukea Stephen Donaldsonin kirjoittama Reave the Just and Other Tales. Tämä kokoelma voitti World Fantasy Awardin, eikä todellakaan ansioitta.
 
Ylös