Minä olen ehdottomasti team-vampyyrit kannattaja. Nykykirjallisuus käyttelee tosiaan kevyesti vampyyreitä ja tietyllä tapaa on loogista ajatella bailabaila-vampyyrien olevan vain elävä-kuollut versio O.C:stä tai jostain muusta yhtä älykkäästä. Itse en ole kuitenkaan lukenut bailabaila-vampyyri kirjoja (Stephenie Meyeron Edwardia ja kumppaneita ei lasketa bailabaila-vampyyreiksi!), enkä ole kuullut yhdenkään henkilön itse asiassa pitäneen tällaisesta kirjasta, vaan lähinnä niitä kirjakauppojen alelaareista löytää. Nykyvampyyrit ovat somia ja kauniita (Anne Ricen kirjat tai niistä tehdyt elokuvat eivät ole iskeneet, aika jaskaahan ne ovat. Kirottujen kuningatar oli muuten ihan paska elokuva, mutta kyllähän Stuart Townsendin vastalihaksia ilokseen katseli. Väitän koko elokuvan perustuneen kokonaan niille), mutta henkilökohtaisesti päädyn kannattamaan vampyyreita, koska vampyyrien historia on mielenkiintoisempi ja laajempi ja ne esiintyvät edelleenkin monimuotoisesti niin popkulttuurissa kuin "vakavammin otettavissa" elokuvissa ja kirjoissa. Olen Päärynän kanssa samaa mieltä siinä, että jos kaikki plagioisivat vain Draculaa, niin tylsäähän siitä vain tulisi. Kaikki kunnia kuitenkin Bram Stokerin Draculalle, on siitäkin tullut nautittua useamman kerran (olen nähnyt siitä yhden wanhan elokuvasovituksen Nosferatu, mikä oli mielestäni ihan onnistunut ottaen huomioon ajankohdan, jolloin se on tehty). Mutta missään nimessä Bram Stokerin tapa esittää vampyyrit rumina ja karvaisina, ei ole ainoa oikea tapa tulkita vampyyreita! Miten naurettavaa olisikaan puhua taruolennon yhteydessä ainoasta ja oikeasta!
Omasta mielestäni erittäin mielenkiintoista on vampyyrien historia, joka on muinaisaikojen ihmisten todesta muuttunut meidän nykypäivän ihmisten taruksi. Mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että joka ikisessä kulttuurissa ollaan pelätty vampyyrintapaisia olentoja. Nimet ovat tietysti vaihdelleet kulttuurittain ja tavat, mutta yhteistä kaikille on elävä-kuolleisuus (nyt keksin kyllä ihan oman sanan, mutta syytän myöhäistä kellonaikaa). Kaikissa kulttuureissa ollaan pelätty kuolemaa ja kuolleita, ja onkin äärimmäisen mielenkiintoista että miksi näin? Vampyyrit edustivat aikalaisilleen kuolemaa konkreettisesti, koska nämä luulotellut tappajat olivat itse kuolleita. Kuolema kaikessa selittämättömyydessään. Muinaisessa Egyptissä saatettiin kaivertaa taikoja haudan seiniin, jotta ruumiit eivät jatkaisi elämäänsä. Oma tapamme merkitä hautoja kivellä on peräisin vampyyrien pelosta: uskottiin, että jos kävelee haudatun ruumiin ylitse, se muuttuu vampyyriksi. Haudat siis merkittiin kivellä, jotta ihmiset osaisivat väistää ja näin ehkäistäisiin uusien vampyyrien synty. Useissa kulttuureissa uskottiin, että vampyyrit pystyisivät vaihtamaan muotoaan ja elää päivisin tässä toisessa muodossa. Suomessa vampyyri muuttui kotoperäiseksi eläimeksi, sudeksi (ihmissudet!!) päivisin ja uskottiin, että vampyyrin voi tappaa vain sen ollessa suden muodossa. Tämä selittää osittain ennen vanhaan (ja vieläkin) vallinneen pelon susia kohtaan.
Vaikka kyse olisi vain bailabaila-vampyyreista, on kirjailija tai elokuvan tekijä myös saattanut tahalleen tai tahattomasti sisällyttänyt symboliikkaa teokseensa käyttämällä vampyyreita. Uudet nätti-vampyyrit, jotka ovat seksisymboleita voivat olla omalla tavallaan symboli seksuaalisuudelle, varsinkin nuoren vasta heräävälle sellaiselle, koska se tuntuu uudelta ja pelottavaltakin. Siihen saattaa liittyä ajatus kielletystä hedelmästä, minkä vampyyri konkretisoi kuolemanvaaraksi. Ei Bram Stokerkaan kirjaansa kirjoittanut tyhjiössä, vaan se lepää aikaansa vasten. 1800-luvulla vallinnut romantiikka (kauhu-romantiikka myös) oli vastalause valistuksen vuosisadan järjen vaatimuksille. On epäloogista ja tyhmää ja taikauskoista uskoa vampyyreihin tai pelätä niitä, mutta ihminen kaipaa ehkä elämäänsä jotain taikaa. Bram Stoker haistatteli teoksellaan järjen vaatimuksille ja toi esille ihmisen pimeän puolen ja sen toiveet. Ikuinen elämä, eroottisuus, joka on jo nähtävissä Bram Stokerin Draculassa. Ajatuksessa että veressä on sielu ja yrittäessään pelastaa onnetonta Draculan uhriksi joutunutta morsianta, tulee useampi kuin yksi nuori mies luovuttaneeksi neitokaiselle vertaan. Van Helsingin sanoin he ovat nyt kaikki tavallaan hänen aviomiehiään.
Ja Bela Lugosi <3 erikoistehosteet eivät oikein ole kestäneet ajan kuluttavaa hammasta, mutta siinä miehessä vaan on karismaa. Ja se joka väittää ettei erottikkaa löydy, niin on kyllä kasvanut tynnyrissä!
Ihmissusi-myyttejä löytyy myös paljon, mutta niitä ei ole niin paljon, eikä kyseessä ole niin universaali-ilmiö johtuen varmaan aika pitkälti siitä, että kaikkialta ei löydy susia. Sen sijaan kaikkialla kuollaan ja se on koettu kautta aikojen pelottavaksi. Ihmissusi-myytistä on siitäkin kuitenkin mielenkiintoisia sovellutuksia esim. kotoinen Aino Kallaksen Suden morsian, jossa nainen hylkää kasteessa saamansa siunauksen ja muuttuu sudeksi asumaan metsään. Kirja kertoo syvemmällä tasolla naisen asemasta perheen, yhetisön ja kirkon jäsenenä. Susi edustaa vapautusta yhteiskunnan kahleista. Metsä on synkkä ja pimeä, eikä ihmiset uskaltaudu sinne, siellä vallitsevat omat sääntönsä. Ihmissuden ja suden edustaessa vapautta, vampyyri edustaa pikemminkin vankeutta ja kahleita: elävä-kuollut. Ei kuollut, ei elävä, eli ei ole sijaa kummassakaan olotilassa. Ei kuulu ihmisten pariin, mutta ei voi siirtyä eteenpäin, on ikuisesti jäänyt välitilaan.
Ehkä tällä hetkellä mielenkiintoisin sovellus vampyyrista on löydettävissä leffateattereista ja kirjahyllyistä: Ystävät hämärän jälkeen. Itse en ole leffaa nähnyt, enkä kirjaa kokonaan lukenut, koska ahkerana opiskelijana lainasin sen alkuperäiskielellä ruotsiksi, ja aika hitaasti edistyy, koska sanavarasto on niin heppoinen. Ysätäväni kävi katsomassa kyseisen elokuvan ja sanoi sen painuneen ihon alle vahvasti. Vampyyrit eivät ole mitään pelottavaa, koska pahin on jo tapahtunut, pahin on jo koettu. Kunhan saan kirjan luettua aion mennä katsomaan elokuvankin, kuulopuheiden perusteella kyseessä on nimittäin erittäin hyvä popkulttuurin versio vampyyrista, vaikka Draculasta ollaankin tultu kauas.
(Mikä on Discworld? O_o olen ihan yleissivistymätön)