Ihmissudet ja vampyyrit

Vapaa suomennos ja lainaus WOD roolipelimaailmaan sijoittuvasta Kevin Adrew Murphyn tarinasta,400 vuotiaan kissan sanomana
Ihmissusista:
"Tulette huomaamaan, valtiattareni, että ihmissudet osaavat olla äärettömän röyhkeitä, kuten tapana on useimmille koirille.He myös kärsivät joukosta harhaluuloja koskien Universumin luonnetta."
"Tulette myös huomaamaan valtiattareni, että ihmissudet omaavat rönsyilevän uskon omaan tarpeellisuutensa, uskoen olevansa Äiti maan Valittuja puoustajia. Mikä on sangen kummallista, sillä kyllä luulisi ÄitiMaan ilmoittavan moisen asian julkisesti Universumille jos tämä olisi totta, tai edes maininnan arvoista."
Vampyyreistä:"uskon,että määrätin hänen omaavan toisen, en kolmannen luokan kuolemattomuuden."-toisen luokan kuolemattomuus ollen pahalla noidalle joka myi sielunsa sekä valontuojalle että ctulhulle samaan aikaan. :p Kolmannen luokan kuolemattomuus vampyyreillä.
Myönnettäköön, tuo kissa pitää enemmän vampyyreistä kuin ihmissusista.
a) kissa ei tykkää koirista
b) kissat Ja vampyyrit juovat verta.
-uskokaa 400 vuotiasta kissaa. XD
 
Minä olen ehdottomasti team-vampyyrit kannattaja. Nykykirjallisuus käyttelee tosiaan kevyesti vampyyreitä ja tietyllä tapaa on loogista ajatella bailabaila-vampyyrien olevan vain elävä-kuollut versio O.C:stä tai jostain muusta yhtä älykkäästä. Itse en ole kuitenkaan lukenut bailabaila-vampyyri kirjoja (Stephenie Meyeron Edwardia ja kumppaneita ei lasketa bailabaila-vampyyreiksi!), enkä ole kuullut yhdenkään henkilön itse asiassa pitäneen tällaisesta kirjasta, vaan lähinnä niitä kirjakauppojen alelaareista löytää. Nykyvampyyrit ovat somia ja kauniita (Anne Ricen kirjat tai niistä tehdyt elokuvat eivät ole iskeneet, aika jaskaahan ne ovat. Kirottujen kuningatar oli muuten ihan paska elokuva, mutta kyllähän Stuart Townsendin vastalihaksia ilokseen katseli. Väitän koko elokuvan perustuneen kokonaan niille), mutta henkilökohtaisesti päädyn kannattamaan vampyyreita, koska vampyyrien historia on mielenkiintoisempi ja laajempi ja ne esiintyvät edelleenkin monimuotoisesti niin popkulttuurissa kuin "vakavammin otettavissa" elokuvissa ja kirjoissa. Olen Päärynän kanssa samaa mieltä siinä, että jos kaikki plagioisivat vain Draculaa, niin tylsäähän siitä vain tulisi. Kaikki kunnia kuitenkin Bram Stokerin Draculalle, on siitäkin tullut nautittua useamman kerran (olen nähnyt siitä yhden wanhan elokuvasovituksen Nosferatu, mikä oli mielestäni ihan onnistunut ottaen huomioon ajankohdan, jolloin se on tehty). Mutta missään nimessä Bram Stokerin tapa esittää vampyyrit rumina ja karvaisina, ei ole ainoa oikea tapa tulkita vampyyreita! Miten naurettavaa olisikaan puhua taruolennon yhteydessä ainoasta ja oikeasta!

Omasta mielestäni erittäin mielenkiintoista on vampyyrien historia, joka on muinaisaikojen ihmisten todesta muuttunut meidän nykypäivän ihmisten taruksi. Mielenkiintoinen seikka on mielestäni se, että joka ikisessä kulttuurissa ollaan pelätty vampyyrintapaisia olentoja. Nimet ovat tietysti vaihdelleet kulttuurittain ja tavat, mutta yhteistä kaikille on elävä-kuolleisuus (nyt keksin kyllä ihan oman sanan, mutta syytän myöhäistä kellonaikaa). Kaikissa kulttuureissa ollaan pelätty kuolemaa ja kuolleita, ja onkin äärimmäisen mielenkiintoista että miksi näin? Vampyyrit edustivat aikalaisilleen kuolemaa konkreettisesti, koska nämä luulotellut tappajat olivat itse kuolleita. Kuolema kaikessa selittämättömyydessään. Muinaisessa Egyptissä saatettiin kaivertaa taikoja haudan seiniin, jotta ruumiit eivät jatkaisi elämäänsä. Oma tapamme merkitä hautoja kivellä on peräisin vampyyrien pelosta: uskottiin, että jos kävelee haudatun ruumiin ylitse, se muuttuu vampyyriksi. Haudat siis merkittiin kivellä, jotta ihmiset osaisivat väistää ja näin ehkäistäisiin uusien vampyyrien synty. Useissa kulttuureissa uskottiin, että vampyyrit pystyisivät vaihtamaan muotoaan ja elää päivisin tässä toisessa muodossa. Suomessa vampyyri muuttui kotoperäiseksi eläimeksi, sudeksi (ihmissudet!!) päivisin ja uskottiin, että vampyyrin voi tappaa vain sen ollessa suden muodossa. Tämä selittää osittain ennen vanhaan (ja vieläkin) vallinneen pelon susia kohtaan.

Vaikka kyse olisi vain bailabaila-vampyyreista, on kirjailija tai elokuvan tekijä myös saattanut tahalleen tai tahattomasti sisällyttänyt symboliikkaa teokseensa käyttämällä vampyyreita. Uudet nätti-vampyyrit, jotka ovat seksisymboleita voivat olla omalla tavallaan symboli seksuaalisuudelle, varsinkin nuoren vasta heräävälle sellaiselle, koska se tuntuu uudelta ja pelottavaltakin. Siihen saattaa liittyä ajatus kielletystä hedelmästä, minkä vampyyri konkretisoi kuolemanvaaraksi. Ei Bram Stokerkaan kirjaansa kirjoittanut tyhjiössä, vaan se lepää aikaansa vasten. 1800-luvulla vallinnut romantiikka (kauhu-romantiikka myös) oli vastalause valistuksen vuosisadan järjen vaatimuksille. On epäloogista ja tyhmää ja taikauskoista uskoa vampyyreihin tai pelätä niitä, mutta ihminen kaipaa ehkä elämäänsä jotain taikaa. Bram Stoker haistatteli teoksellaan järjen vaatimuksille ja toi esille ihmisen pimeän puolen ja sen toiveet. Ikuinen elämä, eroottisuus, joka on jo nähtävissä Bram Stokerin Draculassa. Ajatuksessa että veressä on sielu ja yrittäessään pelastaa onnetonta Draculan uhriksi joutunutta morsianta, tulee useampi kuin yksi nuori mies luovuttaneeksi neitokaiselle vertaan. Van Helsingin sanoin he ovat nyt kaikki tavallaan hänen aviomiehiään.

Ja Bela Lugosi <3 erikoistehosteet eivät oikein ole kestäneet ajan kuluttavaa hammasta, mutta siinä miehessä vaan on karismaa. Ja se joka väittää ettei erottikkaa löydy, niin on kyllä kasvanut tynnyrissä!

Ihmissusi-myyttejä löytyy myös paljon, mutta niitä ei ole niin paljon, eikä kyseessä ole niin universaali-ilmiö johtuen varmaan aika pitkälti siitä, että kaikkialta ei löydy susia. Sen sijaan kaikkialla kuollaan ja se on koettu kautta aikojen pelottavaksi. Ihmissusi-myytistä on siitäkin kuitenkin mielenkiintoisia sovellutuksia esim. kotoinen Aino Kallaksen Suden morsian, jossa nainen hylkää kasteessa saamansa siunauksen ja muuttuu sudeksi asumaan metsään. Kirja kertoo syvemmällä tasolla naisen asemasta perheen, yhetisön ja kirkon jäsenenä. Susi edustaa vapautusta yhteiskunnan kahleista. Metsä on synkkä ja pimeä, eikä ihmiset uskaltaudu sinne, siellä vallitsevat omat sääntönsä. Ihmissuden ja suden edustaessa vapautta, vampyyri edustaa pikemminkin vankeutta ja kahleita: elävä-kuollut. Ei kuollut, ei elävä, eli ei ole sijaa kummassakaan olotilassa. Ei kuulu ihmisten pariin, mutta ei voi siirtyä eteenpäin, on ikuisesti jäänyt välitilaan.

Ehkä tällä hetkellä mielenkiintoisin sovellus vampyyrista on löydettävissä leffateattereista ja kirjahyllyistä: Ystävät hämärän jälkeen. Itse en ole leffaa nähnyt, enkä kirjaa kokonaan lukenut, koska ahkerana opiskelijana lainasin sen alkuperäiskielellä ruotsiksi, ja aika hitaasti edistyy, koska sanavarasto on niin heppoinen. Ysätäväni kävi katsomassa kyseisen elokuvan ja sanoi sen painuneen ihon alle vahvasti. Vampyyrit eivät ole mitään pelottavaa, koska pahin on jo tapahtunut, pahin on jo koettu. Kunhan saan kirjan luettua aion mennä katsomaan elokuvankin, kuulopuheiden perusteella kyseessä on nimittäin erittäin hyvä popkulttuurin versio vampyyrista, vaikka Draculasta ollaankin tultu kauas.

(Mikä on Discworld? O_o olen ihan yleissivistymätön)
 
Off!
Discworld eli Kiekkomaailma on Terry Pratchettin kirjasarja ja siinä kuvattava maailma. Se on jättimäinen kiekko, jota kannattelee neljä elefanttia jotka taas seisovat maailmankilpikonna Suuren Kaksosen kuoren päällä joka puolestaan lipuu hiljalleen halki universumin. :p Käytännössä Pratchett lainaa kaikkia mahdollisia fantasiakliseitä ja modernin maailman ilmiöitä ja tekee niistä parodiaa. Paras syy tutustua näihin kirjoihin on Kuolema.
/ Off!
 
Oh, Ystävät hämärän jälkeen. Aloitin kirjan marraskuun lopussa, ahmin sitä puoleenväliin ja nyt on ollut sentyyppinen elämäntilanne että vampyyrit ovat olleet jokseenkin tarpeettomia minulle enkä ole edennyt. Ne hiiskatin verenimijät vaan eivät tahdo pysyä kiltisti kirjan sisällä. Toissayönä nimittäin näin kauhuimman painajaisen piiitkään aikaan. Unessa kävelin veljeni huoneeseen pohtien kannibalismia, näin nurkassa lakanan jonkin asian päällä, nostin sen ja kimppuuni hyökkäsi verenhimoinen otus, joka muistutti lepakkoa, hämähäkkiä, apinaa ja oikeastaan Eliä. Olento pakotti minut seinää vasten, repi käteni pois kasvojen edestä ja oli juuri kumartumassa raatelemaan kurkkuni, kun heräsin. Uni oli otusta lukuunottamatta niin realistinen että koko aamupäivän ja pätkän iltapäivääkin säpsin ääniä ja varjoja, kun nurkat tuntuivat kuhisevan vampyyreja. Onneksi pikkuveli pääsi aikaisin koulusta... :S
 
Vampyyrit ovat joissakin kohden mielenkiintoisiakin, mutta muutaman viime vuoden aikana sekin kiinnostunus on kuihtunut melko minimaaliseksi. Tämä notkahdus tapahtui Bram Stokerin Draculan jälkeen. Ei ollut minun mieleeni sen lopetus, ei sitten ollenkaan. Muutenkin luomani mielikuva kirjasta kaiken hehkutuksen jälkeen ei kohdannut todellisuutta. Pettymys siis.
Lisäksi kiinnostusta notkahduttaa myös itse Draculan ympärille rakennettu myytti Romaniassa, tai paremminkin sen myytin kaupallistaminen. Jutustelin kerran lentokentällä tuon "Draculan linnan" liepeillä syntyneen naisen kanssa, ja uskoisinpa että hän melko hyvän kuvan osasi antaa millaista meno on, turismin takia. Linna itsessään on kuulema suhteellisen kaunis, mutta legenda on nykyään lähinnä Dracula-aiheisia mukeja, avaimenperiä, paitoja. Tämäkös minua hiukan harmittaa, sillä olin haaveillut matkasta joskus.

Muutamia hyviä vampyyrileffoja on tullut nähtyä, mutta uskoisinpa niiden nykyisen kiinnostavuuden olevan melkoisessa laskussa. Ainakin siihen aikaan, kun näitä leffoja tuli enemmän katsottua, pidin näistä nykyajan vampyyreista kovinkin paljon. Varjojen valtakunta oli joskus hitti (kunnes valitettavan tylsä toinen osa ilmestyi). Pitäisi kenties katsoa se joskus uudestaan, ja muodostaa tämänhetkinen mielipide asiasta.
 
Nerwen sanoi:
Off!
Discworld eli Kiekkomaailma on Terry Pratchettin kirjasarja ja siinä kuvattava maailma. Se on jättimäinen kiekko, jota kannattelee neljä elefanttia jotka taas seisovat maailmankilpikonna Suuren Kaksosen kuoren päällä joka puolestaan lipuu hiljalleen halki universumin. :p Käytännössä Pratchett lainaa kaikkia mahdollisia fantasiakliseitä ja modernin maailman ilmiöitä ja tekee niistä parodiaa. Paras syy tutustua näihin kirjoihin on Kuolema.
/ Off!

Off off! Great A'Tuin ei livu vaan ui, ja se on maailmankaikkeuden ainoa olento joka tietää minne on matkalla. Ja ottaen huomioon, että "omia" kirjojaan (Mort, Reaper Man, Soul Music) lukuunottamatta Kuolema esiintyy hyvin harvoin, väittäisin parhaaksi syyksi lukea Discworldiä (ja nimenomaan Discworldiä eikä suomentamalla perusteellisesti tuhottua puujalkavitsi-Kiekkomaailmaa) yksinkertaisesti Pratchettin nerokkuutta niin uskottavien hahmojen kuin päättömien juonienkin luojana, puhumattakaan siitä, miten hän osaa yhtäaikaa repiä huumoria kirjallisuuden kliseistä ja oman aikamme omituisuuksista ja samalla potkia lukijaa kuvaannollisesti takamuksille, jotta tämäkin heräisi suhtautumaan asioihin kriittisesti.
 
Vampyyritursaat, ehkä eleganteimmat vampyyrit.

http://tolweb.org/tree?group=Vampyromorpha&contgroup=Octopodiformes
 
Onhan noissa perin linjakas muotoilu. :)

Voi Twiligth minkä teit. Kaikki se teini-angsti tappaa minut. Ärsyttävyys lähentelee Roxas/Axel fanartin korkeuksia. :wtf: Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin: EvilIguanaProduction pelasti päiväni jälleen kerran.
 
Off

Tuo parodia traileri on aivan mahtava :D katsonut sen kaverini kanssa ties kuinka monta kertaa. Omille fanituksilleen voi ja pitää nauraa.

/Off
 
Paha paha kysymys, ken voittaakaan. Luulen, että taivun enemmän vampyyrien puolelle. :)
Valië Nienna sanoi:
Suurin osa vampyyreistä on tuomittu kiimaisiksi angstaaviksi ikiteineiksi, jotka on varustettu kulmahampailla ja kaikenlaisilla kuuleilla ominaisuuksilla. Ja jotka vinkuvat sitä kuinka kauheaa on olla vampyyri, yyy hyy hyy.
Voihan tilanne aivan hyvin olla toisinkin päin, että ihmissudet inhoavat itseään - kuten vaikka Pottereissa. Pottereista varmaan suurelta osin nykyään uskotaan ihmissusien muttuvan tahdotsa riippumatta, vaikka niin sanottujen vanhojen myyttien mukaan se tapahtuu juuri tahdon mukaan. Yleensäkin minä luotan enemmän kansanmyytteihin ja "enemmistön" käsityksiin kuin yksittäisiin kirjoihin, joissa näkyy aina kirjailjan vapaus (toinen on tietenkin elokuvat, mutta niitä en paljon katso). Esimerkiksi yksi lukemani vampyyrikirja teki sellaisen tempun, että ajan myötä "vampyyriys" loppuu, kun ei ole juonut verta aikoihin tms. Se vähän häiritsi, onneksi sentään tappaminen olisi onnitunut puuvaarnalla.

Aloitin viime vuonna Draculan, enkä jaksanut lukea loppuun [22] Harvinaista minulta. Puoleen väliin ehdin, ja siihen mennessä ei minusta vielä paljastunut paljonkaan vampyyriudesta, (koska
se kertoja oli alati niin kauhuissaan asioista ettei saattanut niitä kirjoittaa, mokomakin nössö.

Bailabaila-vampyyrejä en ole koskaan kohdannut kirjoissa yms, toivottavasti en kohtaakaan, sillä voin pitää kiinni siitä tyylikkyydestä ja charmikkuudesta: pitsikaulus ja jokseenkin seksikkäästi verta suupielissä :D Teinivampyyrit ovat syntyneet lähinnä kai siitä, että monet angstaavat teinit ovat ottaneet vampyyrien synkkyden esikuvakseen. Minusta ihmissudet ovat enemmän sellaisia ruumiinhajuisia ja kapisia, vaikka susi onkin yleensä uljas eläin (jos ei lakseta sitä, että se tappaa koirat pihoista). Tappaminen repimällä kappaleiksi ja syöminen ei ole niin hienoa, kuin kaulaan pureminen.

Niin tosiaan, miksi juuri vampyyrit ja ihmissudet ovat niit suosittuja pahiksia? Paljonhanm on olemassa erilaisia demoneita erilaisina variaatioina. Vastapainona taas hyviä hahmoja minä en keksi äkkiseltään kuin enkelit, joten täytyy myöntää, että on tämä kirjallisuuden ja median maailma yksipuolista yliluonnollisella puolella :grin:
 
Aivan. Populaari-vampyyri ja populaari-ihmissusi eivät itsessään ole huonoja, kuten eivät ole mitkään kliseet. Mutta kun ne tulevat liian hallitseviksi eikä mielikuvituksekkaita omia ajatuksia esiinny kyllin, niin nuo itsessään mukiinmenevät ideat alkavat tuntua todella vastenmielisiltä.

Fantasia on usein niin kamalan tylsää ja ennalta-arvattavaa.
 
Mietin tässä yhtenä iltana, että Remus on kyllä ainakin minun kohdallani parantanut ihmissusien mainetta reippaasti. Ennen hänen tapaamistaan ihmissudet olivat minulle lähinnä tuttuja Narnia raakalaismaisina hirviöinä tai sitten susitutkimuksen (suden paha maine, vanhat myytit jne) puolelta. Jos jostain löytyisi yhtä samaistuttava ja inhimillinen ja söötti vampyyri kuin mitä Remus on ihmissutena, niin saattaisinhan alkaa niitäkin arvostamaan. Tietääkö joku suklaasta pitävän vamppiksen? :D
 
Muistaakseni Mattiesko Hytönen joskus kirjoitti että vampyyrielokuvissa tapahtuva veren imeminen kaulasuoneen puremalla on anatomisesti epärealistista. Parempi paikka olisi solisluun yläpuolelta.
On tosiaan kiinnostavaa että populaarikulttuurin mielenkiinto on niin voimakkaasti keskittynyt ihmissusiin ja vampyyreihin muiden muodonmuuttajien kustannuksella. Isoiksi kissapedoiksi muuttuvat (naiset) ovat ehkä liian avoimen eroottisia, mutta ainakin ihmiskarhujen "brute force"-aspekti olisi kiistaton.

Muuten, mieltääkö Valië Nienna vampyyrit enemmän feminiinisiksi ja ihmissudet enemmän maskuliinisiksi?
 
Hmmm... Sanoisin, että kuvittelen vampyyrit sukupuolettomina. Miesvampyyrit esitetään helposti hyvin androgyynisinä, ja se on kyllä jättänyt jälkensä käsityksiini. Ihmissudet taas... kuvittelen miesihmissudet varsin maskuliinisina, ja naisihmissudet femiinisinä. Narttususiin ei vain paljoa törmää... :(

Erotus vampyyrin ja ihmissuden välillä ei mielikuvissani mene sukupuolisuuden mukaan, vaan pikemminkin ihminen/eläin-akselilla. Vampyyri on "paranneltu" ihminen, mutta kuitenkin pohjimmiltaan, peruskäytökseltään ja -psyykkeltään, ihminen. Ihmissudet taas ovat minulle pikemminkin kokonaan toinen laji, joilla on aivan erilainen mielenrakenne, vietit ja sosiaalinen elämä kuin meillä.

PS. Vampyyrit nähdään usein hyvin eroottisina hahmoina. Kuolemalla ja seksillä onkin mielenkiintoisia liitoksia (naturalistisen ajattelun mukaan kuolemme koska lisäännymme, lisäännymme koska kuolemme, eh?) mutta minun näkemykseni on etteivät vampyyrit harrasta seksiä. Miksi heillä olisi sellainen vietti? Hehän ovat kuolleita, heillä ei ole mitään normaaleja ruumiintoimintoja, ja he lisääntyvät puremalla ihmisiä.
 
Apropoo, naispuolinen ihmissusihahmo löytyy Terry Pratchettin kirjoista! Ja hän on kyllä yksi hurmaavimmista ihmissusista jonka tiedän. Ja kuuluu muuten virkavaltaankin, eli on hyvis!! Pratchettin kirjoissa on muitakin yön otuksia; mörköjä, zombeja jne jne ja oikein viehkoja ja hyvin erilaisia ja massasta eroavia persoonia kaikki tyynni! Sieltä kannattaa poimia hiukan vertailukohtaa.
 
No, hatunnosto herra Pratchettille. :) Minun lempifantasiaani lukeutuvat - mikäli Tolkienia ei oteta lukuun - tarinat, joissa eivät esiinny ollenkaan perinteiset fantasia- ja kauhufantasiahahmot, vaan kirjailijan aivan itse keksimät olennot.
 
Mutta entäpä joku Gaiman, joka uusiokäyttää hahmoja sillan alla asuvasta peikosta sir Galahadiin ja saa heistä esiin puolia, joita ei ole aiemmin keksitty, mutta jotka hänen kertomustensa jälkeen ovat tietenkin ja eittämättä osa hahmoja ja kenties olleet olemassa jo ennen Gaimanin tarinoita!? Kaikki kunnia Pratchettille, mutta satunpahan juuri lukemaan Smoke and Mirrorsia ja sieltä juurikin mukavanoloisesti alkavaa ihmissusitarinaa :D
Yh, lapsensormia :(
 
(Lueskelin tämänkin vanhan keskustelun lävitse. Olenpas dissannut vampyyrejä ankaralla kädellä. :hups: )

Useat vampyyreistä tai ihmissusista kertovat tarinat niin virallisten julkaisujen kuin fanfictionin puolella käsittelevät heidän suhdettaan ihmisiin. Jonkinlainen jatkuva teema tuntuu olevan, että vampyyrinä ja ihmissutena olo on huono asia, joka vaikuttaa houkuttelevalta mutta todellisuudessa imuttaa. Kuitenkin lukijat haluavat kuvitella kuuluvansa heihin, ja jopa tarinassa itsessään ihmishahmo voi muuttua vampyyriksi tavalla joka on vain huonosti jos sitäkään on naamioitu traagiseksi.

Osaako joku suositella minulle tarinoita vampyyreistä/ihmissusista jotka haluaisivat muuttua takaisin ihmisiksi, ja tarinan surullisenonnellisessa lopussa ehkä jopa onnistuisivat siinä? Minusta tämä olisi paljon loogisempi ja kutkuttavampi juonikuvio. :)
 
Juuri luin Joules Taylorin "Vampyyrit", joka on keskittynyt lähinnä esittelemään pintapuolisesti myyttejä ja syvemmin vampyyrielokuvien ja -sarjojen listaukseen (ja vastoin odotuksia jotka kansi luo, kirja ei käsittele erityisen paljon Twilightia :p). Yhden tuollaisen tapauksen muistan siitä ainakin;

Being Human-sarja, mikäli sitä ei ole mainittu täällä aiemmin, kertoo irlantilaisesta vampyyri Mitchellistä, juutalaisesta ihmissusi Georgesta ja kummitus Anniesta. Mitchell haluaa olla "puhdas", juomatta ihmisistä, mutta ennenkaikkea olla itse ihminen. Koska en ole itse katsonut sarjaa, en voi pahemmin spoilatakaan :D

Voisin vielä selata kirjan nopsasti jossain välissä lävitse, vaikka epäilen ettei siinäkään esitelty muita vastaavia tapauksia.
 
Ihmissusitarinoista minulle tuli ensimmäisenä mieleen klasikko eli Aino Kallaksen Sudenmorsian. Tämä hiidenmaalainen tarina on ilmestynyt noin 20-luvun loppupuolella. Itse pidän kyseisestä kirjasta todella kovasti, kunhan kieleen tottuu.

Toinen kirja, mikä minulle sudeksi muuttumisesta tulee mieleen on Tuula Rotkon Susi ja surupukuinen nainen. Kirja käsittelee sekä kolmiodraamaa, lapsettomuutta että muodonvaihdosta.
Luonnollisesti kummassakaan kirjassa ei ole kovin onnellista loppua, joten Valië Niennan toivetta en pysty toteuttamaan. Tosin Helena Wariksen Uniin piirretty polku-kirjassa päähenkilö muuttuu myöskin ihmisestä sudeksi ja siinä on ehkä hieman onnellisempi loppu. Mutta varsinainen ihmissusi-kirja se ei ole, vaan kalevala-aiheista fantasiaa.

Tarinoita muuttumisista ihmisestä sudeksi olen myöskin lukenut sieltä täältä. Yksi oli noidankolon(en muista tarkkaa sanaa) löytäminen, eli puun juuren tai oksan muodostaman ympyränmuotoisen reiän läpi kulkeminen tai ryömiminen. Jossakin toisessa tarinassa täytyi pukeutua pelkkään sudenturkkiin täyden kuun aikaan sekä lausua jokin tietty loitsu. Tai kiertää jotain kiveä tiettyyn suuntaan lausuen loitsua. Useimmiten täytyi kuitenkin olla noita pystyäkseen muuttumaan sudeksi.
Ilmeisesti näissä tarinoissa ja muodonmuutoksissa on ollut takana ihmisen sielun karkaaminen ruumiista. Ennenhän uskottiin sielun irrottautuvan kehosta nukkuessa, yskiessä tai haukotellessa. Viimeksi mainittujen välttämiseksihän on laitettu käsi suun eteen.

Susi varmaan muutenkin käsitetään jonkilaiseksi maagiseksi sekä "metsän kuninkaaksi", sillä yleensä fantasia-kirjojen päähenkilö on jotenkin yhteyksissä suteen. Ja tällä korostetaan päähenkilön merkittävyyttä. Onhan susi kaunis ja varmasti fiksu eläinkin, mutta en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kirjallisuuden tapaa. Mikä tekee sudesta paremman ja merkittävämmän kuin esimerkiksi karhu?

Ja eikö pelkäksi sudeksi muuttuminen ole eri asia kuin ihmissudeksi muuttuminen? Mikä ero näillä muuten oikeastaan on? Onko jompikumpi enemmän tahdosta riippumattomampaa kun toinen?

Vampyyri ja ihmissusi-aiheisista elokuvista tai kirjoista minulle ei tule mitään muuta mieleen kuin Twilight. Mutta muistaakseni Buffy Vampyyrintappaja tv-sarjassa myöskin kumpiakin, vaikken ole kyseistä sarjaa seurannutkaan.
 
Ylös