Tiedän karrikoivani, se on paha tapani. :hups:
Mutta selkeää on, että kun aletaan käydä läpi alkuperäisiä tarinoita, niin purruksi tuleminen on hyvin harvinaista. Sen sijaan yleisemmin ihmissudeksi tullaan joko itseaiheutetusti oikeanlaisia välineitä / riittejä käyttäen, jonkun muun noitumana tai kiroamana, tai muista monemoisista syistä. Vyö on yksi usein vastaan tuleva keino. Ilmeisesti se on versio vanhemmasta sudennahkaan pukeutumisesta. Luonteenomaista näille vanhoille tarinoille on niiden kirjavuus ja elävyys. Erilaisia versioita oli lukemattomia, ja kaikenlaiset ideat lentelivät.
Eräs kiehtovimmista on kirkonkirjoissa tms. säilynyt tieto keskiaikaisesta baltialaisesta miehestä, joka väitti olevansa ihmissusi. (Baltia muuten on Euroopan ihmissusi-keskuksia.) Hänen mukaansa ihmissudet ovat "Jumalan koiria", jotka taistelevat noitia vastaan. Palkinnoksi tästä uurastuksesta he saavat lopulta paikan Taivaassa. Osasipa hän antaa varsin tarkkoja ja vivahteikkaita kuvauksia toimistaan työssänsä. Hänen kuulustelijansa eivät saaneet mahtumaan paksuun kalloonsa miehen ajatusta, vaan vain tinkasivat tältä, että eikö hän nyt tunnusta olevansa paholaisen palvelija. En muista, miten miehen kävi, mutta kai hänet tuomittiin harhaoppiseksi.
Myöhemmin aihepiiri siirtyi "tieteestä" ja jumalopista kauhuromanttisen fiktion heiniksi. Ihmissudelle muodostui tarkka määritelmä, jota myöhemmät kirjailijat lainasivat, ja jonka filmiteollisuus siirsi ihmisten yleiseen tietoisuuteen. Alkuperäismateriaalissa harvinainen purruksi tuleminen tehtiin siksi ainoaksi oikeaksi tavaksi muuttua ihmissudeksi (uhri saa "taudin"), samoin ihmissuden tappovälineeksi nostettiin hopea. Keskiaikainen ihminen osaisi kertoa, että ihmissuden pystyy tappaamaan ihan samoilla seipäillä ja nuolilla kuin minkä tahansa ihmisen. Tai sitten ihmissusi saattoi muuttua takaisin ihmiseksi, mikäli joku hänen läheisensä tunnisti hänet ja kutsui häntä hänen oikealla nimellään. Lisäksi ihmissusi ei enää useinkaan muuttunut kokonaan sudeksi, vaan jonkinlaiseksi välimuodoksi, kuin karvaiseksi ja hampaiseksi ihmiseksi.
Nykyinen populaarikultturi ja "fantasia" on kovin köyhää verrattuna muinaisten vanhempiemme luomiskykyyn. Ihmissudet ja muut fantasiolennot on jämähdytetty siihen tiettyyn kaavaan, jota pakonomaisesti aina toisetaan. Tulet purruksi, muutut täysikuulla pedoksi, kuolet hopeaan. Inhoat vampyyreitä. Ja niin poes päin. Pidän fantasiasta (duh), mutta toivoisin että siinä olisi joskus hieman enemmän fantasiaa. Sellaista iloittelua ja luomisen riemua.
PS: Isilmírë, sillä dandyllä viittasin juuri tyylikyytteen. Nykyajattelussa vampyyrit yhdistettän tyylikkyyteen, karismaan ja cooliuteen. He ovat "femiinisiä" ja kulttuurisia, kun taas ihmissudet käsitetään jotenkin primitiivisinä, maskuliinisina ja jopa tyhminä.