Intti

Sareth, kai muistat, että merivoimiin kuuluu muutakin kuin puolisotilaallinen pursiseura. Ainakin rannikkotykistö on asiallinen juttu, ja merivalvojat puolestaan valvovat valtakunnan merirajaa ihan oikeasti eivätkä vain leiki sotaa pusikossa.

Círdan, ainakin kymmenen vuotta sitten lääkintämiehen (kuten muunkin erityiskoulutetun miehistön, esim. merivalvojien) palvelusaika oli yhdeksän kuukautta. Lääkintämiehiä kun pitää olla käytettävissä jatkuvasti, niin edellisestä saapumiserästä koulutettujen on palveltava, kunnes seuraava saapumiserä on suorittanut niin peruskoulutuskauden kuin erityiskoulutuskaudenkin ja uudet lääkintämiehet ovat valmiita ottamaan vanhojen velvollisuudet harteilleen.
 
Ainakin kaksikymmentä vuotta sitten lääkintämiehet eivät muodostaneet omaa porukkaansa, vaan he palvelivat omissa yksiköissään, kuka kiväärimiesten, kuka panssarintorjujien parissa. Lääkintämiehen koulutus oli kurssi varsinaisen aselajikoulutuksen päälle. He bunkkasivat aselajinsa komppaniassa, milloin eivät olleet päivystämässä varuskuntasairaalassa tai metsässä/leirillä.
 
Kymmenen vuotta sitten lääkintämiehet lähtivät koulutettaviksi samaan aikaan kuin muutkin juuri p-kauden selvittäneet. Lääkintäkoulutuksen saatuaan he ilmeisesti palasivat suurimmaksi osaksi takaisin peruskoulutuskauden yksiköihinsä palvelemaan lääkintämiehinä; ainakin midän alokasjaoksestamme lääkintämieskoulutukseen lähteneet olivat jo palveluksessa "kotilinnakkeen" sairastuvalla, kun minä palasin sinne oman e-kauteni jälkeen. Lääkintä-AU:t olivat toki eri asia. He kävivät rannikkojalkaväkilinjan ihan normaalisti, mutta saivat siihen päälle lääkintäkoulutuksen.
 
Loppusota vietettiin viime viikolla suhteellisen kirpeässä pakkassäässä ja TJ lähestyy nollaa. Ja vaikka yöllä vartiossa olikin miltei sietämättömän kylmä, niin tähtitaivas oli niin upean näköinen, ettei koko ikänsä Helsingin valosaasteen keskellä asunut näkemättä uskoisi.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Nyt tulee tulee melko tuoreita näkökantoja vuodelta 2009, jolloin itse kävin intin.

Eivät ne rajat mitään ehdottomia kuitenkaan ole, eli teoreettinen mahdollisuus on periaatteessa olemassa jos kokonaispisteet vain riittävät. Sitä en sitten tiedä kuinka usein poikkeuksia tehdään. Sellaisesta en kuitenkaan ole kuullut, että aliupseerikoulutettavien määrää olisi pienennetty heikon aineksen takia.
Mutta kyllähän esimerkiksi P-testien mokaaminen on melko varma tapa välttää AUK. Väittäisin, että on helpompaa päätyä AUKkiin vastoin tahtoaan jos on liian särmä.
AUK:iin pääseminen ei nykyään käytännössä vaadi muuta kuin, että ilmoittaa haastatteluissa haluavansa sinne. Pääasiassa sinne otetaan halukkaita ja loput parhaasta päästä. Itse olin P-kauden valintapisteissä paras, joten AUK oli väistämätön tosin halukkuuttakin sinne oli. Halukkaita on harvoin niin paljoa että joku jäisi ulkopuolelle. Poikkeuksena ehkä jotkut erikoisryhmät, kuten rajajääkärit, jotka ovat lähteneet inttiin motivoituneina.
AUK:n tasosta vielä sen verran, että minun aikanani sinne päästettiin henkilö, joka parin AUK-viikon jälkeen vietiin mielisairaalaan.

Mutta RUK on asia erikseen ja se on jo pyrkimisen arvoinen asia. Kuka hitto sitä AUKkiin jäis. Jos meneepi inttiin, niin kannattaa suorittaa se kerralla kunnolla. Jääpi parempi mieli sitten siitäkin reissusta. RUK on ehdottomasti intin parasta aikaa.

Tarkoitus oli heittää tähän esille uusi aihe. Armeijan koulutusstrategiat ennen ja nyt. Mikä on muuttunut armeijassa? Onko kuri löysempää nykyään ja onko se hyvä vai huono asia? Onko intti nykyään leikkimistä verrattuna entiseen? Varusmiesjohtajien valta alaisiin? Toimiiko syväjohtaminen? Jne? Lyhyesti sanottuna: onko kehityksessä menty eteen- vai taaksepäin?

Pohjustuksena vielä, että toimintatapojen rajuin käännekohta tapahtui 2009 keväällä jolloin puolustuvoimille valittiin uusi komentaja.

Mutta nyt väsymyksestä johtuen en saa ajatuksiani tekstiksi, joten siirrän vuoron seuraavalle.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Elros sanoi:
RUK on ehdottomasti intin parasta aikaa.

Tai intin ahdistavinta aikaa. Unta saa todella vähän (tosin ruhtinaallisesti verrattuna siihen mitä pienen lapsen vanhemmille on tarjolla) ja jatkuvasti pitää olla osoittamassa johtamispätevyyttään asiassa kuin asiassa.

Onko kuri löysempää nykyään

Ihan nykykäytännöistä en tiedä, mutta omana inttiaikanani syväjohtaminen oli vielä suhteellisen uusi juttu, ja joidenkin skappareiden mielestä puhdasta huuhaata ja kurin ja järjestyksen lipsumista. Itse olen eri mieltä. Kuri on ehkä löystynyt, mutta se johtuu siitä, että ainakin joissain suhteissa on otettu järki käteen. Ei ole mitään mieltä yrittää järjettmällä kurinpidolla tehdä fiksuista ihmisistä aivottomia koneita, jotka pomppaavat aina kun käsketään.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Tai intin ahdistavinta aikaa. Unta saa todella vähän (tosin ruhtinaallisesti verrattuna siihen mitä pienen lapsen vanhemmille on tarjolla) ja jatkuvasti pitää olla osoittamassa johtamispätevyyttään asiassa kuin asiassa.

Kesärukki oli ainakin melko leppoisa. Kovia harjoituksia oli toki useita, mutta meininki oli rentoa ja oli enemmän vapauksia. Siellä ei ollu niin "inttimäinen" olo. Se on totta, että johtajanakit oli aika uuvuttavia.

Ihan nykykäytännöistä en tiedä, mutta omana inttiaikanani syväjohtaminen oli vielä suhteellisen uusi juttu, ja joidenkin skappareiden mielestä puhdasta huuhaata ja kurin ja järjestyksen lipsumista.

Syväjohtaminen on askel eteenpäin ja kohti parempaa johtamista. Mutta nykypäivänä varusmiesjohtajalla ei ole valtaa pitää alaisiaan ruodussa. Nykyään saa rangaista vain puhuttelemalla "soo soo" ja juoksemalla valittamaan skappareille. Esimerkkinä vois kertoa, että eräs kokelas sai poistumiskieltoa, koska oli juoksuttanut virka-apuosaston kertaalleen komppanian rakennuksen ympäri puutteellisen varustuksen takia. Tämä johtaa siihen, että alokkaat/jääkärit tietävät ettei vm-johtajilla olen heihin valtaa ja johtajat taas eivät uskalla/eivät viitsi johtaa.
Nämä muutokset tapahtui sillä hetkellä kun aloitin johtajakauteni, joten asia oli uusi eikä kaikkea ehtinyt sisäistää mitä sai tehdä ja mitä ei.
Tietenkään en kannata mitään alaisten rääkkäystä tai halventamista. Nykyään yritetään tehdä kaikki, että alokkaat viihtyisivät ja eivät lopettaisi inttiä kesken. Siksi mm. joka komppaniaan hankittiin isolla rahalla wii-pelikonsolit.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Meillä lääkintäaukissa yksi oppilas keskeytti psyykkisistä syistä. Varuskuntasairaalassa näin uudesta alokaserästä poimittuja tapauksia, joiden ei olisi pitänyt päästä kutsuntalääkärintarkastuksesta lävitse. Heihin verrattuna hän oli kesy tapaus. Masentuneisuuteen taipuvainen, joka sanoi, ettei kestäisi jos tyttöystävä jättäisi.

Vai on varusmiesjohtajilta riistetty helpot keinot pitää gonat ojennuksessa. Eikö enää saa "harjoitellakaan"? Yksi sapettavimmista kurinpalautuksista oli kun marssimme muodostelmassa muutama kymmentä metriä ja meidät pysäytettiin noin kymmenen kertaa matkan aikana. Jonot kuntoon ja taas jatkettiin parin askeleen verran. Ylivääpeli "Karski" Karvosella taas oli oma ryhdinpalautuskeinonsa. "Vaiheittain eteen – yks! Tahdissa – mars!" Rynnäkkökivääri alkaa marssiessa jonkin verran painaa, kun sitä pitää edessään toisen suoran käden varassa. Lantiota piti kuulemma työntää eteenpäin marssiessa. Rynkkyä näin pidellen lantio työntyi eteen aivan itsestään.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Aika kummaksi on meno mennyt, jos ei enää saa alaisia edes herätellä pienillä juoksuharjoituksilla. Ilmahälytys kesken maastoruokailun jos mikä herättää varusveijarit muistamaan, että ruokailu (ja jakopisteelle jonotus) todellakin tapahtuu ilmasuojassa, ja muutama taakse poistuminen taas saa ihmeesti uneliaimmatkin taas skarppaamaan sulkeisharjoituksissa.

Mutta joo, kyllä meillekin tuli sanomista skapparien puolelta, kun käytimme RUKissa opittua herättelykeinoa nimeltä ainekirjoitus. Kun meillä kurssilla unohtui maatulenjohtoharjoituksen jälkeen yhteen sanlaan paristot sisään, koko linja kirjoitti 350 sanan aineen otsikolla "Johtajan vastuu ja kaluston kunnossapito". Jostain syystä samaa metodia ei kuitenkaan sopinut soveltaa tykkimieheen, joka ei huolehtinut aseestaan asianmukaisesti (annettu otsikkokin oli paljon mielenkiintoisempi kuin meidän saamamme, "Miksi olen linnakkeen vaarallisin mies").
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Isilmírë sanoi:
Aika kummaksi on meno mennyt, jos ei enää saa alaisia edes herätellä pienillä juoksuharjoituksilla. Ilmahälytys kesken maastoruokailun jos mikä herättää varusveijarit muistamaan, että ruokailu (ja jakopisteelle jonotus) todellakin tapahtuu ilmasuojassa, ja muutama taakse poistuminen taas saa ihmeesti uneliaimmatkin taas skarppaamaan sulkeisharjoituksissa.

Itse sain kerran huomautuksen siitä kun eräs jantteri oli hylännyt leiriruokailun yhteydessä aseensa ties kuinka kauaksi puun viereen. No pitihän se sotilas laittaa asettaan hakemaan ja kuinka ollakaan silloin sattui "viheltämään" ja ei kun ryömien loppumatka. Tämän "simputtamisen" sattui skappari näkemään, mutta onneksi kuitenkin asiallisesti osasi kahden kesken ilmoittaa ettei tuollaista saa tehdä.

Eräät sankarit taas tekivät tarkastuksen keiden aseessa ei ollut varmistinta päällä (tai ase oli ladattu) aseiden ollessa asekaapeissa. Ne taistelijat otettiin aseineen ulos ja alkoi pieni lenkki kauimmaiselle ampumaradalle ampumaan tyhjä laukaus ja varmistamaan aseensa. Tämän juoksutuksen pitäjille nasahti "esapekkaa".

Kaikki muuttuu, myös armeija. Tosin tähän heitän huomautuksena, että sodankäynti Suomella on yhä jatkosodan aikaisissa kantimissa. Mitäpä sitä hyviä taktiikoita ja välineitä uusimaan...
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Elros sanoi:
pitihän se sotilas laittaa asettaan hakemaan ja kuinka ollakaan silloin sattui "viheltämään" ja ei kun ryömien loppumatka. Tämän "simputtamisen" sattui skappari näkemään, mutta onneksi kuitenkin asiallisesti osasi kahden kesken ilmoittaa ettei tuollaista saa tehdä.

Jaahas. Kyllä meilläkin oltiin tarkkoja, ettei ketään simputeta, mutta unohtuneen aseen hakeminen ryömien oli sentään ihan normaali juttu. Kaikki tiesivät, että jos aseen jättää jonnekin, se haetaan ryömien, joten asiassa ei ollut mitään henkilökohtaista. Ja mieheni käydessä inttiä 90-luvulla settiin kuului myös 10 punnerrusta jokaista aseen ja taistelijan väliseen välimatkaan sisältynyttä metriä kohti. Toki niitä sai suorittaa osissa, kerralla ei tarvinnut tehdä esim. tuhatta punnerrusta, vaan saldoa kasvatettiin pikkuhiljaa päivästä toiseen, kunnes vaadittu määrä oli täynnä. Minun mielestäni ihan hyvä konsti painaa kalloon se, ettei asetta saa unohtaa mihinkään, mutta ilmeisesti puolustusvoimissa ei olla enää samaa mieltä.

Liekö tämäkin sitten seurausta syväjohtamisesta. Yhtenä syväjohtamisen tavoitteenahan taisi olla päästä mahdollisimman paljon eroon ulkoisesta, esimiesten komentamalla ylläpitämästä kurista ja kasvattaa varusveijareiden sisäistä kuria, ts. omaa motivaatiota ja pyrkimystä toimia sääntöjen mukaan, opetella kaikki mahdollinen mahdollisimman hyvin ja myös suorittaa kaikki saamansa tehtävät mahdollisimman hyvin.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

...sodankäynti Suomella on yhä jatkosodan aikaisissa kantimissa.
Latteuden mukaan kenraalit valmistautuvat aina edelliseen sotaan, mutta uskon että se on erehtynyt arvio. Ainakin läsnäolo Afganistanissa ja Miinalaiva Pohjanmaan "seikkailut" ovat tuoreempia, mutta en ota kantaa niiden hyödyllisyyteen tai hyödyttömyyteen. Jos jotain voisi kehittää, niin varmaankin ilmavoimia ja ilmatorjuntaa, mutta se maksaa melkoisen paljon. Halvemmaksi tulee tietenkin jos ajetaan pulju alas, ja toivotaan ettei käy hullusti.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Isilmírë sanoi:
Ja mieheni käydessä inttiä 90-luvulla settiin kuului myös 10 punnerrusta jokaista aseen ja taistelijan väliseen välimatkaan sisältynyttä metriä kohti.

Oikein! Lihasmuisti on paras muisti. Ei varmasti unohda enää toista kertaa vaan rynkky pysyy tiukasti käden ulottuvilla.

Isilmírë sanoi:
Yhtenä syväjohtamisen tavoitteenahan taisi olla päästä mahdollisimman paljon eroon ulkoisesta, esimiesten komentamalla ylläpitämästä kurista ja kasvattaa varusveijareiden sisäistä kuria, ts. omaa motivaatiota ja pyrkimystä toimia sääntöjen mukaan, opetella kaikki mahdollinen mahdollisimman hyvin ja myös suorittaa kaikki saamansa tehtävät mahdollisimman hyvin.

Syväjohtamisen perusperiaatteet: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi, ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Mutta tuosta varusveijareitten motivaation kohottomisesti. Jos varusmies lähtee inttiin väärällä asenteella ja ilman motivaatiota, niin mahdoton sitä on kannustaa millä tahansa inspiroivalla tavalla. Motivaation tuhoaminen onnistuu paljon helpommin.

Valokki sanoi:
Jos jotain voisi kehittää, niin varmaankin ilmavoimia ja ilmatorjuntaa, mutta se maksaa melkoisen paljon.

Ilmavoimat suomella on aivan lapsenkengissään verrattuna suurmaihin. Tosin ei muillakaan saroilla juhlita. Panssarivaunukalusto Suomessa on todella vanhanaikaista. Toki nyt on hommattu muutamia CV-rynnäkköpanssarivaunuja (jotka pahalaiset tuhosivat minun alikehittyneen joukkueeni loppusodassa :x ), mutta ne eivät riitä alkuunkaan maanlaajuiseen puolustamiseen. Ja kun sellainen maksaakin useita miljoonia kappale, niin ei riitä suomen puolustusvoimilla budjetti. Enkä kyllä veronmaksajana sellaisia halua maksaakaan. Ja nämäkin CV:t (huom. ei tarkoita curriculum vitaeta) olivat vanhentuneita jo ostohetkellä. Mutta ihan siistejä pelejä kun sellaisen kyydissä sai olla. Kallita leikkikalujahan ne on.
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Ai se on nykyään "luottamuksen rakentaminen". Vuonna 2000 se kohta kuului vielä "oman esimerkin herättämä luottamus", ts. johtaja tekee mukana kaikkea, mitä vaatii alaisensa tekemään. Emmekä me kohdanneet yksilöllisesti ihmisiä vaan alaisia =)

Noita kulmakiviäkin voi toki tulkita aika luovasti. Meillä oli esimerkiksi RUKin aikana ns. Case-harjoitus, jonka yhdessä osiossa kohdattiin erilaisia ongelmatilanteita. Eräällä rastilla tilanne oli se, että ryhmän mukaan komennettiin kaksi uutta sotilasta, mutta näistä toinen olikin ihan paniikissa ja toinen taas kiukkuinen ja äärimmäisen vastahankainen. Siitä piti sitten ryhmän senhetkisen johtajan selvitä kunnialla. Erään ryhmän johtajan saadessa palautetta suorituksestaan hän totesi jotakuinkin niin, että olisi mielellään vetäyt turpaan sitä pullikoitsijaa, mutta kun syväjohtaja ei saa tehdä niin. Siihen palautetta antanut luutnantti totesi, että yksilöllistä kohtaamista sekin on, kun otetaan tukeva ote rettelöitsijän rinnuksista ja pyyhitään naamaa kanervikkoon muutaman kerran.

Mutta sitäpä inäkin mietin, että miten lähteä rakentamaan sisäistä kuria ihmiselle, joka on tulut armeijaan vain siksi, että se on pienin tarjolla oleva paha. Mistä kukaan johtaja, oli sitten varusmies tai skappari, taikoo siinä tilanteessa alaiseensa innon tsempata ja särmätä ja olla noheva?
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Itse toimin parhaillaan AUK:n santsarina - kohtalaisen suffelia hommaa kun oppilasjohtajat kantavat päävastuun päivittäisestä toiminnasta.

Tässä nyt viimeisimpien saapumiserien kohdalla on päivittäinen kurinkasvatus hävinnyt lähes kokonaan. Enää ei saa edes korostaa virheitä punkassa tai pinkassa räjäyttämisestä nyt puhumattakaan. Poissa on rakennuksen ympäri juoksuttaminen sotilaallisen järjestymisen epäonnistuessa. Siivouspalvelua ei saa enää rangaistuskeinona pidentää, sillä vapaa-aika alkaa tasan runkopäiväohjelman mukaisesti, ellei päiväohjelmassa muuta lue.

Johtajana ei kovin paljon enää kiinnosta lähteä korjauttamaan virheitä, kun kaikki kuitenkin ovat tietoisia siitä ettei mitään rangaistusta tule kuitenkaan. Onneksi tämän saapumiserän oppilaat vaikuttavat sentään jossain määrin särmältä porukalta - ei pää hajoa aivan lopullisesti ;)

//Edit. Peruskoulutuskaudella meille hehkutettiin paljon sitä että "tällaista johtajakoulutusta ei saa mistään muualta". Itse aukkiin pakotettuna yritin tästä etsiä jonkinlaista motivaatiota, mutta jäihän se johtajakoulutus täälläkin saamatta. Meillä on käsittääkseni yksikön varapäällikön vastuulla hoitaa johtajakoulutus, mutta varapäällikkö siirtyi toisiin tehtäviin kahden ensimmäisen viikon jälkeen. Tästä kuukausi eteenpäin saatiin uusi varapäällikkö, joka lähti samantien vuosilomalle. Loppujen lopuksi oma "johtajaprofiili" pohjautuu lähinnä omilta johtajilta ja skappareilta esimerkin kautta opittuun...
 
RE: Intti (ei inttilesket)

Leonheart sanoi:
Johtajana ei kovin paljon enää kiinnosta lähteä korjauttamaan virheitä, kun kaikki kuitenkin ovat tietoisia siitä ettei mitään rangaistusta tule kuitenkaan. Onneksi tämän saapumiserän oppilaat vaikuttavat sentään jossain määrin särmältä porukalta - ei pää hajoa aivan lopullisesti

Tää kuullostaa todella tutulta. Tämmöstä se oli meilläkin jo vuonna -09. Oot kuitenkin onnekkaassa asemassa kun oot aukissa. Itse toimin johtajakaudella jääkärikomppaniassa puolenvuodenmiesten seurassa. Heiltä sitä luonnollista nohevuutta ja särmikkyyttä ei löytynyt yhtään. Koetappa niiden kanssa leikkiä sotaleikkejä.

Siivouspalvelua ei saa enää rangaistuskeinona pidentää, sillä vapaa-aika alkaa tasan runkopäiväohjelman mukaisesti, ellei päiväohjelmassa muuta lue.

Tuo on oikeastaan ihan hyvä tapa. RUK:ssa oppilaana hienointa oli oma vapaus. Siivouspalvelu tehtiin oman mielen mukaan, eikä sitä kukaan tarkastanut ja sipa tapahtui vasta ennen iltavahvaria. Iltavahvuuslaskennan aikana ei pinkoista välitetty ja halutessaan sai nukkua iltavahvarin yli. Toisin sanoen keskityttiin olennaiseen.

Tässä nyt viimeisimpien saapumiserien kohdalla on päivittäinen kurinkasvatus hävinnyt lähes kokonaan. Enää ei saa edes korostaa virheitä punkassa tai pinkassa räjäyttämisestä nyt puhumattakaan. Poissa on rakennuksen ympäri juoksuttaminen sotilaallisen järjestymisen epäonnistuessa.

Mutta tämä on shaissea. Toisaalta itse olin sellainen johtaja, että en pinkkoihin tai punkkiin kajonnut ellei ne nyt olleet aivan kauheita. Ja jos joskus satuin pitämään tupatarkastuksen, niin en todellakaan ryöminyt punkkien alla tai kaivellut homeisia kaapinaluisia kuten joillakin on tapana. Katsoin vain yleisen siisteyden. Loppuaikoina saatoin vain todeta läppärin äärestä "läpi", kun joku jägsteri tuli kysymään minua tarkastukseen. Mutta punkan ja pinkan räjäytykset takaisin alokkaitten kiusaksi. Tuleepi alikessuillekin jotain hommaa.
Ja juoksuttamiset takaisin!
 
Nytkun reservin aurinko alkaa jo kaukaisuudesta hahmottua, voisi tännekkin kirjoitella. Mitä nyt oma kohtaista kokemusta voi sanoa niin punkkia ei saa räjäyttää, mutta korostaa saa. Välillä vähän juoksenneltiin kun ei hommat toiminut ja siivouspalveluakin pidennettiin jossei ollut puhdasta. Näin ainakin Vekaralla, tosin tuskin kaikissa yksiköissä olin pahimmassa ryynäysporukassa.. panssarijääkäreissä p-kauden.

Yleisesti en olisi kokenut hieman rankempaa kuria ongelmaksi, yksiköstä löytyi töhöjä jotka aiheutti kaikille ongelmia.. järjestymisharjoituksia jne.
Kokonaisuutena pidin kyllä p-kaudesta vaikka välillä vähän nakersikin, mutta aika kultaa muistot. :)

P-kauden jälkeen siirryin santahaminaan leikkimään armeijan nörttiä. Hieman erillaista täällä. Kaveri kutsui "armeijan siviilipalvelukseski" aseitahan meillä ei ole, saati sulkeisia tms mitään muuta ajan hukkaa, viikkoohjelmasta on kuultu huhuja mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt koska niitä ei täällä ole. Teemme vain työtämme ja sen sujuvuuden varmistamiseksi kaikki turha karsittu pois.

Kuri on jokseenkin olematonta ja luulen että olemme vihatuin yksikkö heti sotakoirien jälkeen. Kun olemme tottuneet tekemään töitä kapteenien ja siitä ylöspäin kanssa ei alikersanttien/kokelaiden "käskyt" oikein tunnu missään. Toisin sanoen yleensä teemme kaiken itse omatoimisesti enemmän ja vähemmän sotilaallisesti. Osataan toki särmästi olla jos joku palkattu henkilökunta on asialla. Yleensä nekin vain ohittavat yleiset herroittelut ja muut meidän kanssamme ja keskittyvät asiaansa.

Palveluspaikkani on huonoin paikka tulla alikiksi/kokelaaksi, jos haluaa oikeasti komentaa jotain. Muistan kun joku uusi alik huusi "taakse poistu" sai aikaiseksi vaan naurunremakan muodossa. Kertoneen tarpeeksi paljonko niillä on meihin auktoriteetiä. Aamupala on ainut asia jonne siirrymme muodossa(näyttää vielä enemmän muodolta kuin häröpallolta). (Ent kokelas. "Leikkikää nyt 5min päivässä sotilasta")
Oma mielipiteeniki on että auk/ruklaiset haittaavat _tässä_ palveluspaikassa enemmän kuin hyödyttävät.

Toisinaan tulee kaduttua etten jäänyt perusyksikkööni ryynäämään metsään. Se olisi henkisesti paljon helpompaa kuin nykyinen työni täällä. Noh ei voi valittaa enää näillä aamuilla. :)

Pitkästä aikaa tuli kontuunkin viesti lähettyä ja vielä näin pitkä ja sekava. o.O
 
Pitääpä itsekin ottaa kantaa kurikeskusteluun, kun on vala vannottu ja pari kuukautta takana.

Isilmírë sanoi:
Mutta joo, kyllä meillekin tuli sanomista skapparien puolelta, kun käytimme RUKissa opittua herättelykeinoa nimeltä ainekirjoitus. – – Jostain syystä samaa metodia ei kuitenkaan sopinut soveltaa tykkimieheen, joka ei huolehtinut aseestaan asianmukaisesti (annettu otsikkokin oli paljon mielenkiintoisempi kuin meidän saamamme, "Miksi olen linnakkeen vaarallisin mies").

Meillä melko yleinen rangaistus on käsky kirjoittaa pari kymmentä ”syytä” virheeseen. Esimerkiksi tupakavereiden piti eilen kirjoittaa 50 syytä punkalla rötväämiseen kengät jalassa. Syyt voivat olla mitä tahansa selkäkivuista Remeksen haamuun. (Tuvat on nimetty Mannerheim-ristinritarien mukaan.)

Elros sanoi:
Itse sain kerran huomautuksen siitä kun eräs jantteri oli hylännyt leiriruokailun yhteydessä aseensa ties kuinka kauaksi puun viereen. No pitihän se sotilas laittaa asettaan hakemaan ja kuinka ollakaan silloin sattui "viheltämään" ja ei kun ryömien loppumatka. Tämän "simputtamisen" sattui skappari näkemään, mutta onneksi kuitenkin asiallisesti osasi kahden kesken ilmoittaa ettei tuollaista saa tehdä.

Meillä on tapana, että unohtuneet aseet haetaan ryömien. Samoin aseen pudottamisesta saattaa joutua punnertamaan aseen kahden viimeisen numeron verran ja aseen osista kymmenen. Mutta näitäkään ei tarvitse tehdä heti, vaan päivän mittaan.

Squall Leonheart sanoi:
Tässä nyt viimeisimpien saapumiserien kohdalla on päivittäinen kurinkasvatus hävinnyt lähes kokonaan. Enää ei saa edes korostaa virheitä punkassa tai pinkassa räjäyttämisestä nyt puhumattakaan. Poissa on rakennuksen ympäri juoksuttaminen sotilaallisen järjestymisen epäonnistuessa. Siivouspalvelua ei saa enää rangaistuskeinona pidentää, sillä vapaa-aika alkaa tasan runkopäiväohjelman mukaisesti, ellei päiväohjelmassa muuta lue.

Kyllä meillä siivous palvelu venyi usein pitkäksi ja vapaa-aikaa oli vähän. Kun muilla oli ensimmäiset iltalomat heinäkuun lopulla, sissikomppaniassa meillä on ollut kahdet: sulkeistarkastuksen ja ampumataitotestin jälkeen. Punkkien ja pinkkojen virheitä saa toki korostaa, mutta räjäyttelyä ei ole ollut kuin muutama kerta. Punkat voivat hajota myös tyhjentämättömän roskiksen takia jne. Pieni juokseminen on normaalia, enkä ole kuullut kenenkään valittavan kohtelusta kapiaisille. Toki siitä keskenään nuristaan. Ei ole vielä Pohjois-Karjalaan tullut tietoa, että alikersantteja ei tarvitse totella. Siellä eivät alokkaat uskalla uhmata johtajia.

Sissikomppania taitaa muutenkin olla prikaatin kovakurisin P-kaudella. Mutta myöhemmin AUK:ssa juostaan kuulemma paljon enenmmän ja mäenpäällä oleva vesitorni kierretään useasti. Me emme sitä tai kasarmia kertaakaan kiertäneet, mutta uusiminen ja kiertotietä ruokailuun siirtyminen on jokapäiväistä. Mutta minusta on vain hyvä, että jonkinlaista kuria on. Saa nähdä onko EHK:ssa mitään kuria. Se on kuulemma helpoin paikka palvella ja sinne olen kuskiksi
 
270 päivää palvelevilla tapahtuu sellainen hauskuus, että alikit/kokelaat vaihtuvat kesken palvelusta. Näin ollen uudet ovat samaa saapumiserä ja yleisen kirjoittamattoman säännön perusteella oman saapumiserän ihmisiä ei juuri "totella". Pakolliset asiat toki, muttei ylimääräisiä. Tämän olen kokenut olevan ihan yleistä mitä olen kuullut eripuolilla maata palvelevista. Näillä johtajilla on myös 3x enemmän aamuja jäljellä joka syö tehokkaasti auktoriteettia, kun miehistö voi kuittailla aamuilla.


Alokkaiden ei tietenkään pidä uhmata johtajia. :p
 
Ylös