Telimektar
Fundamentalisti
Tässä luvussa tonttu- korjaan kääpiöjoukko saapuu yllättävän hankalasti löydettävissä olevaan, puolhaltia Elrondin ylläpitämään Viimeiseen kotoon (The Last Homely House) Rivendellin kauniissa laaksossa. Bilbo tapaa ilokseen haltioita. (Nähtävästi tämä ei ole ensimmäinen kerta, jos hän kerran tunnistaa näiden tuoksun – edes kuvainnollisesti.) Viimeisessä kodossa saattue levähtää yli kaksi viikkoa, heidän varusteensa korjataan [ja epäilemättä myös pestään], he saavat muonatäydennyksiä, riimujentulkinta- ja aseidentunnistuspalvelua ja reittiohjeita (on saatava tarkat tiedot siitä, miten löydetään ainoa oikea tie Sumuvuorten yli). Missään ei sanota että näistä palveluista pitäisi maksaa. Mitäköhän kautta Thorin ja muut Ereborin pakolaiset muuten aikanaan tulivat vuorten länsipuolelle, ja eikö heillä tosiaan ole sen jälkeen ollut mitään yhteyksiä Rautavuorten kääpiöihin?
Jostain syystä Elrond katsoo heidän karttaansa vasta Rivendellissä oleskelun viimeisenä päivänä, keskivuoden päivän (kesäpäivänseisaus) aattona, mikä onkin onnekasta, koska minään muuna päivänä (eikä edes useimpina vuosina) hän ei olisi voinut huomata kartan yleensä näkymättömiä, tärkeän lisäohjeen sisältäviä kuukirjaimia (Seiso harmaan kiven vieressä kun rastas koputtaa…).
Tässä luvussa ei ilmeisesti tapahtunut suuria muutoksia ensimmäisten käsikirjoitusten, ja ensimmäisen tai toisen julkaistun laitoksen välillä. (Onko nimi ”Rivendell” jo vuoden 1937 laitoksessa?) Tolkienin vuonna 1960 kirjoittamissa luonnoksissa Elrondin merkitystä lähialueiden mahtimiehenä oltaisiin korostettu, ja Gandalfin matkalla Hobittilasta Rivendelliin (mutta ei enää vuorilla) käyttämä hevonen olisi myös saanut lisähuomiota:
[J.R.R.Tolkien:] ”Ch. III should make clear Elrond’s care for roads etc. from Greyflood to mountains. Also insert the white horse Róhald belonged to Rivendell, & had been lent by Elrond to Gandalf.”
(Rateliff, History of the Hobbit, II, s.803)
Kirjeessä vuonna 1964 Tolkien valottaa Hobitin syntyä alun perin varsinaisesta legendariumista erillisenä teoksena, johon hän kuitenkin lainasi joitakin nimiä (kuten Elrond) vakavammista taruistaan. Vasta tämän jälkeen eräät Hobitissa kehitetyt ideat, varsinkin kääpiöitä koskien, siirtyivät Silmarillionin myöhempiin versioihin.
…by the time The Hobbit appeared (1937) this matter of the Elder Days was in coherent form. The Hobbit was not intended to have anything to do with it…The passage in Ch. iii relating him [Elrond] to the Half-elven of the mythology was a fortunate accident, due to the difficulty of constantly inventing good names for new characters. I gave him the name Elrond casually…Only in The Lord was he identified with the son of Eärendel…
(Letters, 257 To Christopher Bretherton)
Rateliff pyrkii tosin osoittamaan että Hobitin ja Tolkienin varsinaisen legendariumin välillä oli alusta pitäen lukuisia yhteyksiä.
Myös minä voisin ajatella, että kun Tolkien myöhemmin oli varsin tyytymätön "Hobittiin", niin hän ehkä vähätteli sen varhaista yhteyttä vakavampiin tarinoihinsa. Kysymys voisi olla: mistä alkaen Tolkien olisi voinut ajatella "Hobitin" kuuluvan osaksi legendariumia? Vai muuttiko hän ehkä mieltään edestakaisin, esimerkiksi ajatteli tiettyä hobitin kohtaa kirjoittaessaan että kyllä sittenkin, ja seuraavaa kirjoittaessaan että ei kuitenkaan?
Parta-kääpiöistä:
Haltiat naureskelevat melko kevytmielisen tuntuisesti kääpiöille ja varsinkin näiden parroille, sekä näille odotettavissa oleville vaikeuksille puronylityksen yhteydessä. Tolkienin aiemmasta tuotannosta löytyy kohta jossa haltiat nauravat niin sydämen kyllyydestä kääpiöiden parroille, että joutuvat jopa keskeyttämään näiden surmaamisen hetkeksi:
Then is the air thick with the slender arrows of the Eldar that err not…though Naugladur and his captains led their bands stoutly never might they grip their foe, and death fell like rain upon their ranks until most part broke and fled, and a noise of clear laughter echoed from the Elves thereat, and they forebore to shoot more, for the illshapen figures of Dwarves as they fled, their white beards torn by the wind, filled them [elves] with mirth.
(”Nauglafring”, Book of Lost Tales, II, s.237)
Ja kun Lúthien, nimetessään hiustenpidennysloitsussaan pisimpiä asioita, mainitsee ”the locks of the Longbeard dwarves”, niin tämä luultavasti tarkoittaa parta- eikä hiuspalmikoita. (The Lay of Leithian, 1488)
Ennen “Hobittia” kääpiöt eivät olleet Tolkienin legendariumissa minkään sortin hyviksiä, vaan joko Morgothin joukkoja (uvanimor), tai epämääräisellä harmaalla alueella. Vielä vuoden 1937 Silmarillionissa kääpiöt eivät osallistuneet Beleriandin sotien Viidenteen taisteluun haltioiden liittolaisina, vaan vain myivät aseita näille (ja ilmeisesti myös vastapuolelle).
Nauglafringissa kerrotaan kääpiöistä seuraavaa:
the Nauglath are a strange race and none knew surely whence they be; and they serve not Melko nor Manwë and reck not Elf or Man. […] Old are they, and never comes a child among them, nor do they laugh. They are squat in stature, and yet are strong, and their beards reach even to their toes, but the beards of the Indrafangs are the longest of all, and are forked, and they bind them about their middles when they walk abroad. All these creatures have men called ‘Dvarwes´…
(BLT, s.224.)
Missähän vaiheessa nykyisen Silmarillionin “Aulë ja Yavanna” –luvun kuvaus kääpiöiden synnystä ja adoptoinnista on kirjoitettu?
Sormusten herran liitteissä mainitaan kääpiöiden seitsemän heimoa, mutta ilmeisesti vielä 1937 Hobitissa puhutaan vain kahdesta heimosta. Näin ainakin D.Anderson, ”The Annotated Hobbit”, s.98, jonka mukaan Thorin sanoisi vastatessaan Elrondin kysymykseen "Durinin päivästä": :
..[Durin] was the father of fathers of one of the two races of dvarwes, the Longbeards, and my grandfather’s ancestor...
Siis ilmeisesti vielä 1930-luvulla kääpiöiden kaksi sukukuntaa olisivat olleet nauglath:it (Nogrodista; ilmeisesti näidenkin ajateltiin jo tässä vaiheessa lisääntyvän normaalisti) ja pitkäparrat eli indrafangit (Belegostista). Rateliff huomauttaa, että kun ”Hobitin” ensimmäisen luvun keskustelussa mainitaan Throrin menneen Morian kaivoksiin, niin mikään kyseisessä kohdassa ei viittaa siihen, että Moriaa oltaisiin tällöin ajateltu vanhana kääpiöiden alkukotina. Ehkä se oli päinvastoin hiisikaivos.
Jostain syystä Elrond katsoo heidän karttaansa vasta Rivendellissä oleskelun viimeisenä päivänä, keskivuoden päivän (kesäpäivänseisaus) aattona, mikä onkin onnekasta, koska minään muuna päivänä (eikä edes useimpina vuosina) hän ei olisi voinut huomata kartan yleensä näkymättömiä, tärkeän lisäohjeen sisältäviä kuukirjaimia (Seiso harmaan kiven vieressä kun rastas koputtaa…).
Tässä luvussa ei ilmeisesti tapahtunut suuria muutoksia ensimmäisten käsikirjoitusten, ja ensimmäisen tai toisen julkaistun laitoksen välillä. (Onko nimi ”Rivendell” jo vuoden 1937 laitoksessa?) Tolkienin vuonna 1960 kirjoittamissa luonnoksissa Elrondin merkitystä lähialueiden mahtimiehenä oltaisiin korostettu, ja Gandalfin matkalla Hobittilasta Rivendelliin (mutta ei enää vuorilla) käyttämä hevonen olisi myös saanut lisähuomiota:
[J.R.R.Tolkien:] ”Ch. III should make clear Elrond’s care for roads etc. from Greyflood to mountains. Also insert the white horse Róhald belonged to Rivendell, & had been lent by Elrond to Gandalf.”
(Rateliff, History of the Hobbit, II, s.803)
Kirjeessä vuonna 1964 Tolkien valottaa Hobitin syntyä alun perin varsinaisesta legendariumista erillisenä teoksena, johon hän kuitenkin lainasi joitakin nimiä (kuten Elrond) vakavammista taruistaan. Vasta tämän jälkeen eräät Hobitissa kehitetyt ideat, varsinkin kääpiöitä koskien, siirtyivät Silmarillionin myöhempiin versioihin.
…by the time The Hobbit appeared (1937) this matter of the Elder Days was in coherent form. The Hobbit was not intended to have anything to do with it…The passage in Ch. iii relating him [Elrond] to the Half-elven of the mythology was a fortunate accident, due to the difficulty of constantly inventing good names for new characters. I gave him the name Elrond casually…Only in The Lord was he identified with the son of Eärendel…
(Letters, 257 To Christopher Bretherton)
Rateliff pyrkii tosin osoittamaan että Hobitin ja Tolkienin varsinaisen legendariumin välillä oli alusta pitäen lukuisia yhteyksiä.
Myös minä voisin ajatella, että kun Tolkien myöhemmin oli varsin tyytymätön "Hobittiin", niin hän ehkä vähätteli sen varhaista yhteyttä vakavampiin tarinoihinsa. Kysymys voisi olla: mistä alkaen Tolkien olisi voinut ajatella "Hobitin" kuuluvan osaksi legendariumia? Vai muuttiko hän ehkä mieltään edestakaisin, esimerkiksi ajatteli tiettyä hobitin kohtaa kirjoittaessaan että kyllä sittenkin, ja seuraavaa kirjoittaessaan että ei kuitenkaan?
Parta-kääpiöistä:
Haltiat naureskelevat melko kevytmielisen tuntuisesti kääpiöille ja varsinkin näiden parroille, sekä näille odotettavissa oleville vaikeuksille puronylityksen yhteydessä. Tolkienin aiemmasta tuotannosta löytyy kohta jossa haltiat nauravat niin sydämen kyllyydestä kääpiöiden parroille, että joutuvat jopa keskeyttämään näiden surmaamisen hetkeksi:
Then is the air thick with the slender arrows of the Eldar that err not…though Naugladur and his captains led their bands stoutly never might they grip their foe, and death fell like rain upon their ranks until most part broke and fled, and a noise of clear laughter echoed from the Elves thereat, and they forebore to shoot more, for the illshapen figures of Dwarves as they fled, their white beards torn by the wind, filled them [elves] with mirth.
(”Nauglafring”, Book of Lost Tales, II, s.237)
Ja kun Lúthien, nimetessään hiustenpidennysloitsussaan pisimpiä asioita, mainitsee ”the locks of the Longbeard dwarves”, niin tämä luultavasti tarkoittaa parta- eikä hiuspalmikoita. (The Lay of Leithian, 1488)
Ennen “Hobittia” kääpiöt eivät olleet Tolkienin legendariumissa minkään sortin hyviksiä, vaan joko Morgothin joukkoja (uvanimor), tai epämääräisellä harmaalla alueella. Vielä vuoden 1937 Silmarillionissa kääpiöt eivät osallistuneet Beleriandin sotien Viidenteen taisteluun haltioiden liittolaisina, vaan vain myivät aseita näille (ja ilmeisesti myös vastapuolelle).
Nauglafringissa kerrotaan kääpiöistä seuraavaa:
the Nauglath are a strange race and none knew surely whence they be; and they serve not Melko nor Manwë and reck not Elf or Man. […] Old are they, and never comes a child among them, nor do they laugh. They are squat in stature, and yet are strong, and their beards reach even to their toes, but the beards of the Indrafangs are the longest of all, and are forked, and they bind them about their middles when they walk abroad. All these creatures have men called ‘Dvarwes´…
(BLT, s.224.)
Missähän vaiheessa nykyisen Silmarillionin “Aulë ja Yavanna” –luvun kuvaus kääpiöiden synnystä ja adoptoinnista on kirjoitettu?
Sormusten herran liitteissä mainitaan kääpiöiden seitsemän heimoa, mutta ilmeisesti vielä 1937 Hobitissa puhutaan vain kahdesta heimosta. Näin ainakin D.Anderson, ”The Annotated Hobbit”, s.98, jonka mukaan Thorin sanoisi vastatessaan Elrondin kysymykseen "Durinin päivästä": :
..[Durin] was the father of fathers of one of the two races of dvarwes, the Longbeards, and my grandfather’s ancestor...
Siis ilmeisesti vielä 1930-luvulla kääpiöiden kaksi sukukuntaa olisivat olleet nauglath:it (Nogrodista; ilmeisesti näidenkin ajateltiin jo tässä vaiheessa lisääntyvän normaalisti) ja pitkäparrat eli indrafangit (Belegostista). Rateliff huomauttaa, että kun ”Hobitin” ensimmäisen luvun keskustelussa mainitaan Throrin menneen Morian kaivoksiin, niin mikään kyseisessä kohdassa ei viittaa siihen, että Moriaa oltaisiin tällöin ajateltu vanhana kääpiöiden alkukotina. Ehkä se oli päinvastoin hiisikaivos.
Last edited: