Mikä itkukammoiselle avuksi?
Elodien itkujaottelu (top 5 kyynelmäärän mukaan):
1. Nauruitku: välillä sattuu kohdalle niin hyviä juttuja...
.
2. Tihruitku: koskettava leffa tai kirja nostaa välillä vedet silmiin.
3. Potutusitku: pieni juttu, joka tuntuu suurelta, esimerkiksi loukkaava sana, heikko suoritus.
4. Väsyitku: Kun ei jaksa, kaikki tuntuu ylivoimaselta. Auttaa purkamaan paineita ja stressiä.
(Joissain tilanteissa Nauruitku voi sijoittua 4.)
5. Tulvaitku: Joka yleensä saa alun, jostain suuresta riidasta. Lopulta se paisuu ulottuvuuksiin, joiden ymmärtäminen vaatii ihmisaivoilta suuria ponnistuksia, kaiken paineiden, harmien yms. lisätessä taakkaa. Ulkonäkö on, korkeintaan kerran vuodessa tapahtuvan ilmiön jälkeen, järisyttävä, ja muiden mielenrauhaa ja omaa terveyttään (kun silmät ovat muurautuneet umpeen, on vaikea väistää lyhtypylväitä) vaaliakseen loppupäivä on syytä viettää kotioloissa.
Tämän listauksen jälkeen mua alkoi ihmetyttää, miksi mä en esittele näitä monipuolisia itkuvaihtoehtojani julkisilla paikoilla, lukuunottamatta Nauruitkua. Mä en näe itkemisessä mitään väärää, mutta hampaat irvessä taistelen viimeiseen kiilteeseen. Julkisilla paikoilla hävettää, tulee ajatus, kuinka heikolta näytän muiden silmissä. Yksin ollessakin taistelen itkua vastaan (poikkeuksena Tihruitku). Siihen ei ole edes mitään syytä. Mun pitäisi oppia vain itkemään vapaammin, koska sen jälkeen on huomattavasti parempi olo.
Mitä ajatuksia herää kun näen itkevän ihmisen? Pakokauhua. Unohdan, ettei itku ole kuolemanvakavaa. Oli kyseessä tuttu tai vieras päähän ei tule yhtään ajatusta, miten pitäisi toimia.