Itsepuolustus-, kamppailu- ja taistelulajit

Harrastatteko te mitään taistelulajeja?
Minä en nyt tällähetkellä mitään, mutta syksyllä aion aloittaa han moo do:n.
Mietinnässä oli myös ju-jutsu, mutta ajattelin aloittaa tuon.
Onko teillä jotain kokemuksia taistelulajeista? Jos on , niin millaisia?
Eihän tästä ole jossain keskustelua?

Jep. Harrastin puoli vuotta Taekwondoa, joka on myös koreasta, kuten muistaakseni Han moo do. Paitsi että Taekwondoa on kehitetty enemmän. Aion alkaa harrastaa Taekwondoa taas ens syksynä. Siellä oli oikein mukavaa. Fyysinen kunto paranee ja oppii kaikkea mukavaa. Jos joku tahtoo lisätietoa tai nähdä, kuinka tehään esim. Takaperinvoltti ja murretaan samaööa kaksi lautaa, niin kannattaa käydä osoitteessa: www.nfta.fi
Huom! Tuo on siis Pohjoisen-Suomen Taekwondo seura.

Kirjoittaminen on taistelulaji, sillä ainakin minun kirjoituksiani lukiessaan, joku voi loukkantua pahastikin.

Tutuhkoja lajeja ovat thai-nyrkkeily, krav maga ja jossain määrin brasilialainen jiu-jitsu.

En harrasta virallisesti mitään, mutta nyttemmin ei aktiivisessa porukassa tullut treenattua jotain lähinnä mahd. käytännönläheisiä juttuja joskin taas kerran erittäin vaihtelevalla menestyksellä.

Kamppailulajit on kyllä lähellä sydäntä. Muutenkin pidän niiden treenaamisesta erittäin paljon vaikka se olisikin vain säkin hakkaamista.

Minun on tehnyt mieli aloittaa taekwondo jo monta vuotta, jostain syystä se vain on aina jäänyt. Nyt taidan olla jo liian vanha siihen.

Kovasti kateellisena aina katselen kun telkkarissa joku hienosti taistelee.

Minä olen lajini valinnut ja siinä pysynyt jo kolmisen vuotta. Tai riippuu laskustavasta; aloitin wado-ryu tyylin karaten ala-asteella muistaakseni kuudennella. Ehdin treenata vajaan vuoden kunnes putosin melkoisen rumasti hevosen selästä ja parille välilevylle kävi huonosti. Tuli vuoden pakkotauko ja jostain minulle tuntemattomasta syystä kynnys takaisin menoon oli noussut liian korkeaksi. Vasta lukion toisena vuonna kolme vuotta sen jälkeen kun olisin voinut alkaa jatkaa treenamista kokosin itseni ja vääntäydyin takaisin. Nyt on mennyt kolme vuotta ja karaten ohella on tullut kokeiltua niin tuota ylistettyä taekwondoa kuin kung-fua ja ties mitä, mutta kaikki muu on tuntunut jotenkin epäomalta ja jääneet alkeiskurssin jälkeen. Ainoan poikkeuksen on tehnyt miekkailu, josta olen innostunut sen verran tosissani, että kerran viikossa on päästävä ohjattuun treeniin ja muuten harjoiteltava itsekseen.

Minusta itsepuolustuslajien ja käytännön yhdistämisessä on kyse enemmänkin tavasta mieltää asiat. Yksikään kata ei sellaisenaan sovellu "tositilanteeseen", mutta mikäli henkilöllä on ajattelutapa ja hän kykenee keskittymään vastustajaansa sekä soveltamaan oppimaansa muuttuu katakin toimivaksi katutekniikaksi. Toisaalta, vaikka olen kuullut väitteitä karaten olemisesta kaukana todellisuudesta, ainakin omassa seurassani vetäjät sisällyttävät harjoituksiin paljon vapaata tekniikkaa ja kaikkea muuta kuin tyylipuhdasta taiteilua. :roll:

Danyan sanoi:

Minun on tehnyt mieli aloittaa taekwondo jo monta vuotta, jostain syystä se vain on aina jäänyt. Nyt taidan olla jo liian vanha siihen.

Click to expand...

Voiko sen aloittamiseen olla liian vanha? Itseänikin kiinnostaa suunnattomasti, mutta on vaikea saada selville ihan perustietoja, niin kuin esimerkiksi voiko johonkin taistelulajiin olla liian vanha, ja mitkä ovat kuntovaatimukset.

Dany, Helena,
Ei, ei aloittamiseen voi koskaan olla liian vanha. Ei edes eläkeläisenä. Ehkei 70v:nä pysy ihan vauhdissa mukana, mutta omaa tahtia voi treenata. Mutta jos ei ikälopuista puhuta niin koskaan ei ole liian vanha.

Uuden lajin aloittaminen käy yleensä näin omien kokemusteni mukaan; tavataan ja jutellaan omista interesseistä ja kunnosta ja aikatauluista sun muista valmentajan tai vastaavan kanssa ja sitten mennään alkeiskurssille jolla kaikki on lajin vasta-alkajia. Sitten vasta peruskurssin jälkeen pääsette alimman asteen treeniporukkaan valkoisten vöiden joukkoon. Sieltä sitten pikkuhiljaa vuosi vuodelta nousette vyökokeiden muassa ylemmille ja vaativammille asteille.


targuin, TMA:iden (Traditional Martial Art) soveltaminen käytännön tilanteisiin on omien kokemusteni mukaan hankalaa. Tai sitten täytyy olla aika hyvät taidot. Itse aloin oppia käyttökelpoisia juttuja vasta kun aloin treenaamaan niitä. You're going to perform the way you train. Jokainen juttu pitää harjoitella ja oppia jos sitä todella mielii käyttää. Eli teettekö katoista jotain practical-variaatioita tai jotain? Koska vaikka henkinen lataus onkin se tärkein juttu, silti tekniikoidenkin pitää olla siinä kunnossa, että ne tukevat ratkaisevaa kokonaisuutta.

Jep, arvelinkin ettei iän pitäisi mikään este olla. Paitsi ehkä se että tuntee itsenä ikälopuksi . Pitää harkita, jos vaikka saisin nyt aloitettua uuden harrastuksen!

Danyan sanoi:

Nyt taidan olla jo liian vanha siihen.

Click to expand...

Liian vanhojen nimiä voi lukea sunnuntain Hesarin kuolinilmoituspalstalta. Vain raato on liian vanha aloittamaan. Saipa tuossa viime vuonna 68 vuotiaana aloittanut kaveri mustan vyönsä. Että semmoista.

Joskin suosittelen kaikille mieluiten kuitenkin Sinmoo Hapkidoa kuin Tae-Kwon-Doa. Makuasia mutta suositteluni on vahva. Itse olen siis harrastanut siinä TKW:tä että Hapkidoa. Ei liene sattumaa että ainoana lajina jota minä olen harrastanut vain Hapkidosta löytyy lähes fifty-fifty poikia ja tyttöjä sekä kuntoilijasta Supon turvallisuuskavereihin. Ryhmässä jossa itse olin viime vuonna oli muistaakseni kuudestatoista tyypistä kuusi vartijaa, neljä "moniosaajaa" (siis monen vuoden harjoittelut usean lajin tiimoilta) ja loput ihan tavallisia taunoja. Sukupuolijakauma taasen oli yhdeksän suhde seitsämään.

No tätä ei varmaan lasketa taistelu lajiksi: Amerikkalainen Jalkapallo, mutta siinä menee varmaan helpommin paikat rikki kuin itä-maisissa tappelu lajeissa. :wink:

Jenkkifutiksessa on muutamia juttuja jotka ovat todella käytännöllisiä taistelulajeissa; se jalat alta pyyhkäisytaklaus on käytössä myös painissa ja jiu-jitsussa, sambossa ja monissa muissa grappling-lajeissa. Sitten myös se...draivi ja päällekäymisen asenne on hyvin tärkeä. Ja se, ettei pelkää kontaktia vaan päin vastoin syöksyy asenteella tilanteeseen. Good stuff.

Minun lajini on aikido, jota olen ehtinyt tehdä vähän yli 2,5 vuotta. Miehen työkaveri houkutteli peruskurssille, ja sinne jäätiin. Mukava laji, fiksu ja sopivan epäaggressiivinen. Rajusti ja kovaakin voi tehdä, mutta mielellään tutun parin kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä. Ajatuksena on käyttää vastustajan voimaa tätä itseään vastaan. Jos minä pieni alkaisin niitä kaksimetrisiä kaappeja vastaan voimalla tehdä, tietäähän sen miten se päättyisi ( = tyyppi seisoo hymyillen matolla kun minä ähkin ja väännän enkä saa edes kättä nousemaan).

Aikidon aloittamisen kynnys oli ainakin minulle tosi matala, fyysistä kuntoa ei vaadita, vaan se kasvaa siinä itsekseen. Itselleni paras vaihtoehto oli aloittaa alkeiskurssin mukana, kun muut olivat silloin yhtä surkeita tunareita kuin minäkin. Kesken kaudenkin voi tulla, mutta se vaatii vähän enemmän oma-aloitteisuutta. Olen huomannut, että aikidossa kehittyy sellaiselle "voi harjoitella mitä vain tekniikoita kenen kanssa hyvänsä" -tasolle aika nopeasti, mutta todellinen osaaminen vaatii tietenkin vuosia kuten muissakin lajeissa.

Sitä itsepuolustuksellista ja käytännön aspektia mietin jossain välissä paljonkin. Aikidossa ei harjoitella hyökkäyksiä, tekniikat ovat vain puolustavia (ei myöskään ole kilpailulaji). En vieläkään osaa sanoa, olisiko tähän mennessä hankituista taidoistani mitään hyötyä pimeällä kujalla. Ehkä se, että olisin paremmin perillä tilanteesta ja osaisin lähteä karkuun ajoissa. Toisaalta meidän sensei, monta kymmentä vuotta tehnyt ja erinomaisen taitava mies sanoo yhtä lailla, ettei missään nimessä lähtisi käymään ketään vastaan, jollei olisi aivan pakko. Nykyään ei voi tietää, onko uhkaajalla puukko tai ampuma-ase, joten jos pääsee pakoon, se on aina paras vaihtoehto. Tai siis näin minulle on opetettu, ja olen pitkälti sen kannalla. Nopeutta ja ketteryyttä olen saanut, ja kyllä parista lukostakin voisi olla hyötyä, mutta kynnys luottaa niihin millään lailla tositilanteessa on aika korkealla.

Danyan sanoi:

Minun on tehnyt mieli aloittaa taekwondo jo monta vuotta, jostain syystä se vain on aina jäänyt. Nyt taidan olla jo liian vanha siihen.

Click to expand...

Ja etkä muuten taida. Ite ainakin huomasin Taekwondoa harrastaessani, että se laji ainakin sopii kaikenikäiselle. Oli meillä ryhmässä mm. yksi viisikymppinenkin, ja kyllä se siinä menossa pysy mukana ihan hyvin. :>

[Jatkan tähän lisää joskus vähän aikaansaavammalla tuulella ollessani.]

Ronin sanoi:

targuin, TMA:iden (Traditional Martial Art) soveltaminen käytännön tilanteisiin on omien kokemusteni mukaan hankalaa. Tai sitten täytyy olla aika hyvät taidot. Itse aloin oppia käyttökelpoisia juttuja vasta kun aloin treenaamaan niitä. You're going to perform the way you train. Jokainen juttu pitää harjoitella ja oppia jos sitä todella mielii käyttää. Eli teettekö katoista jotain practical-variaatioita tai jotain? Koska vaikka henkinen lataus onkin se tärkein juttu, silti tekniikoidenkin pitää olla siinä kunnossa, että ne tukevat ratkaisevaa kokonaisuutta.

Click to expand...

Practical variaatio... Kai niitä voi niinkin kutsua. Ensin puhdas tekniikka tai ainakin periaate ja sen jälkeen aletaan keksiä kummallisuuksia, joilla saadaan vastustaja kenttään ja solmuun niin sanoakseni. Saadaan vähän lihaa luiden ympärille.

Itse olen aina mieltänyt karaten vähän kaksijakoiseksi: toisaalta tehdään klassisia juttuja ja viimeistellään hyvinkin epäaidosti. Toisaalta tehdään puolustukseen perustuvaa juttua, jolla haetaan katutilanteita. En tiedä missä kohtaa raja menee, mutta ne pari kertaa jolloin olen joutunut suorittamaan väistön, tekemään lukon tms. on liikkuminen tullut "jostain" enkä ole tiedostanut tekemisiäni ennen kuin jälkeenpäin tilannetta purkaessani. En vain osaa hahmottaa näkökohtaa, ettei perustekniikkoihinkin liittyvä puolustautuminen (mikä on pitkälti wadon ydin) olisi tietyssä vaiheessa todellista. Kung-fu kokeiluni kaatui pitkälti juuri siihen, ettei lajin tyylittely ja "tämä on aina tehty näin; ei pidä miettiä onko todellisuutta vai ei" ajattelu istunut minulle. Jos perustekniikassa ei ole mitään sellaista, jonka voisin kuvitella soveltuvan muuallekin kuin salille tai kiinalaiseen elokuvaan on jokin vialla.

Mua on kiinnostanut aina taistelulajit, mut ei sit ole ollut aikaa aloittaa sellaista futiksen takia. Mut nyt en enään harrasta futista niin voin ihan hyvin aloittaa jonkun taistelulajin.
Voisiko joku kertoa joitakin linkkejä mistä saisi tietoa yms. erilaisista taistelulajeista.

Taekwondoa harrastan. Viime vuoden tammikuusta asti. Ikä ei ole mikään este aloittaa. Potkuja on jonkin verran ja yläpotkuja myös. Mutta notkeus kasvaa harrastaessa, eikä haittaa vaikei kovin ylös pysty potkaisemaan.
Ja ei en tyrkytä lajia, jokainen saa vapaasti päättää mitä harrastaa tai on harrastamatta.

Imithuel, tässä käytännössä ainoa linkki mitä tarvitset:

http://www.combatacademy.fi/

Combat Academy of Finlandilta löytyy Krav Maga (monien turvallisuusihmisten käyttämä erittäin miellyttävä, helppo ja käytännön läheinen itsepuolustuslaji katuja varten), Kick boxing ja Thai boxing (potkunyrkkeilyä joskin jälkimmäisessä mukana ovat myös polvi- kyynärpääpotkut ja heitot), Shootfighting (tämä on kai vähän kuin Thai boxingin ja painin sekoitus, erittäin kova ja tehokas laji), Ju jutsu (enemmän mattotyöskentelyä ja vähemmän iskuja), nyrkkeily, Lady thai (I have no idea ), Wing Tsun (tästäkään ei juurikaan kokemusta, mutta mielestäni tämä on perinteisempi laji, enemmän kataa, vähemmän suoraa mättöä. Korjatkaa joku jos puhun läpiä päähäni) ja Kali (indonesialainen laji jossa keskitytään pääasiassa aseisiin kuten escrima-keppeihin, erilaisiin veitsiin ja kait myös jonkin sortin miekkoihin. Mukana myös jonkun verran empty hands- tekniikoita, mutten tiedä miten paljon ja minkälaisia).

Toivottavasti löydät mitä etsit. 8)

Ronin sanoi:

Combat Academy of Finlandilta löytyy Krav Maga (monien turvallisuusihmisten käyttämä erittäin miellyttävä, helppo ja käytännön läheinen itsepuolustuslaji katuja varten),

Click to expand...

Käyttäisin termiä itsepuolustuslaji äärimmäisen varovasti Krav Magan kanssa... Laji joka on tehty sotilaiden taholta sotilaille ja sotaa varten on ihan ja vain taistelulaji. Ei missään tapauksessa saa sekoittaa "itämaisiin taistelulajeihin" joissa on jopa jokin "filosofia" joskus.

Krav Maga on enemmän tosiaankin tappo kuin itsepuolustuslaji. Perustuu munille potkimiseen ja henkitorven murjontaan (liioiteltua, muttei paljon). En suosittele sitten kenellekään.

Kick boxing ja Thai boxing (potkunyrkkeilyä joskin jälkimmäisessä mukana ovat myös polvi- kyynärpääpotkut ja heitot), Shootfighting (tämä on kai vähän kuin Thai boxingin ja painin sekoitus, erittäin kova ja tehokas laji),

Click to expand...

Pahimmasta päästä "kovia" lajeja. Perustuvat voimaan ja nopeuteen. Tottakai tekniikkaa. Tottakai. Sitä EI edes tarvitse sanoa ääneen. Mutta ehdottoman kovan tyylisuunnan mättöä. Kuka tykkää kuka ei.

Ju jutsu (enemmän mattotyöskentelyä ja vähemmän iskuja),

Click to expand...

Parhaimmillaan Ju jutsu on yhtä loistava laji kuin taiji, mutta huhut kertovat Combat Academyn kavereitten opettavan tätä "kovana" lajina. Vaikka "kunnon" ju jutsu onkin pehmeä ja siten hyvä laji.'

Wing Tsun (tästäkään ei juurikaan kokemusta, mutta mielestäni tämä on perinteisempi laji, enemmän kataa, vähemmän suoraa mättöä. Korjatkaa joku jos puhun läpiä päähäni)

Click to expand...

Kiinalainen, perimätiedon mukaan, Shaolin nunnan kehittämä erittäin hyvä laji. Pehmeä ja kuten muutkin "pehmeät" lajit perustuu ennen kaikkea tekniikkaan ja herkkyyteen. Nimi tulee, jälleen perimätiedon mukaan, Wing Shung (kirjoitusasu vaihtelee) nimisestä neidosta jolle nunna lajin opetti.



Itse näen aina pehmeän tyylisuunnan lajit paljon parempina kuin kovan tyylisuunnan. Jos aina harjoittelet voimaa ja nopeutta, mitä käy kun tulet vanhaksi tai vahingoitut? Ei ole enää samalla lailla voimaa taikka nopeutta. Mutta jos keskittyy tekniikan ja herkkyyden kehittämiseen voi vaikka vanhana pappana (vrt. vaikka Ip Man) hoidella hommansa.

Pehmeitä lajeja ovat muummoassa: Wing Chun, Taiji, Ju jutsu, periaatteessa Judo.

Roark sanoi:

Käyttäisin termiä itsepuolustuslaji äärimmäisen varovasti Krav Magan kanssa... Laji joka on tehty sotilaiden taholta sotilaille ja sotaa varten on ihan ja vain taistelulaji. Ei missään tapauksessa saa sekoittaa "itämaisiin taistelulajeihin" joissa on jopa jokin "filosofia" joskus.
Krav Maga on enemmän tosiaankin tappo kuin itsepuolustuslaji. Perustuu munille potkimiseen ja henkitorven murjontaan (liioiteltua, muttei paljon). En suosittele sitten kenellekään.

Click to expand...

Et edes heikoille ihmisille jotka eivät pärjäisi muuten aikuista miestä tai useampaa hyökkääjää vastaan kuin munille potkimalla ja henkitorvea murjomalla?

No anyway, itse koen KM:n hyvin käytännönläheiseksi ja helpoksi oppia ja sisäistää mikä auttaa suunnattomasti siinä kun tilanteen aikana kehossa virtaa adrenaliinia ja tilanne on todella stressaava; silloin hienomotoriikka lentää ikkunasta ulos ja jäljelle jäävät vain perusjutut. Tai siis ainakin omalla kohdalla.

Mitä filosofiaan tulee niin KM:ssä sitä ei tosiaankaan ole. Mutta toisaalta omien kokemuksien mukaan esim. karatessa tms. filosofia on vähän...no, mitä se on. Otan omat filosofiset näkemykseni ja periaatteeni suoraan zenistä, hindulaisuudesta, taoismista ja kristinuskosta. Ja tottakai jossain määrin Bushidosta.

Vielä aggressiivisempaa on British Combat Associationin opetus, mutta se onkin kehitetty tyyppien toimesta jotka ovat olleet henkivartijoita, portsareita ja poliiseja. Heille mikään muu ei merkitse kuin selviytyminen.

Parhaimmillaan Ju jutsu on yhtä loistava laji kuin taiji, mutta huhut kertovat Combat Academyn kavereitten opettavan tätä "kovana" lajina. Vaikka "kunnon" ju jutsu onkin pehmeä ja siten hyvä laji.'

Click to expand...

Meinaatko, että se on heillä lähempänä sitä brassi-variaatiota? Anyway, missä mielessä taiji on mielestäsi loistava laji? Varmasti itsekehityksen ja fyysisen kunnon kannalta, mutta entä se itsepuolustus käytännössä...?

Itse näen aina pehmeän tyylisuunnan lajit paljon parempina kuin kovan tyylisuunnan. Jos aina harjoittelet voimaa ja nopeutta, mitä käy kun tulet vanhaksi tai vahingoitut? Ei ole enää samalla lailla voimaa taikka nopeutta. Mutta jos keskittyy tekniikan ja herkkyyden kehittämiseen voi vaikka vanhana pappana (vrt. vaikka Ip Man) hoidella hommansa.

Click to expand...

Mielestäni pitää keskittyä tekniikan ja herkkyyden kehittämiseen, mutta niin kauan kun on "young and able" niin miksei pitäisi mukana myös voimaa ja nopeutta? Eivätkä nekään yhtäkkiä vain katoa, vaikkakin heikentyvät iän myötä. En tosin miksikään kaapiksi siis aio; voimaa voi olla myös pienemmässä koossa kuin Halme#2:na. Ja mikäli hankkii hyvän peruskunnon (tyyliin pystyy hallitsemaan koehoaan ja nostelemaan sitä vaikkapa leukojenvedossa, kiipeämään köyttä jne.) niin se kyllä kestää aika pitkään jos elintavat ovat hyvät. Paul Bragg kuoli 93-vuotiaana surffaus-onnettomuudessa. Se kaveri oli "old and able".