Itsepuolustus-, kamppailu- ja taistelulajit

AnlaShok sanoi:
Osaako joku tehdä jotain eroa noiden eri tyylien välillä, esimerkiksi Sin Moonin ja Kwan Nyomin?

Eli, eli Sin Moossa opetellaan esim. ranteesta kymmenen eri irrottautumista kun taas Kwan Nyomissa sovelletaan yhtä liikettä, esim. käsipuukkoa, eri otteisiin (esim. ranne, olkapäät, kyynärpää jne.) Kwan Moonin idea perustuu matematiikkaan, kuten jonkun laskun myös jonkun liikkeen ihminen oppii parhaiten toistamisen kautta. Mietin itsekin yhdessä vaiheessa Sin Moon rinnalle Kwan Moon aloittamista, mutta sitten se jäi ja sitten löysin Savaten.

Lisäksi on vielä ainakin combat -niminen tyylisuunta, joka on suoraviivainen; siinä ei ole henkistä puolta tai mitään rituaaleja.
Sitten on kai myös pari muuta tyylisuuntaa, joista en tiedä mitään.

tässä pari linnkiä:
http://www.hapkidoliitto.com/ (Kwan Moo)

http://www.combathapkido.fi/koti.html (combat)

http://www.hapkido.fi/ (Sin Moo)
 
no njääh onko juuri tosi vai olenko vain sokia? Eikö täällä tosiaan kukaan harrasta kung fua? :O
Hauska laji, aikaisemmalla kunnolla ei ole niinkään väliä, mutta kyllä se nousee jo ihan alkeiskurssillakin. :p
EI minkäänlaisia vöitäkään, mutta aina oppii jtn uutta kunhan oppii kaiken aikaisemman kunnolla. (tämä käytäntö kyllä tulee vasta ykkös- kakkos-kursseilla) Eli oma tahti ja oma kunto ;)
Itse olen vasta alkeiskurssin päässyt, mutta varmasti jatkan viel AINAKIN vuoden :grin:
 
Olin jo pitkään miettinyt jonkin itsepuolustuslajin aloittamista kunnes joulun jälkeen eksyin Tae Kwon Don alkeiskurssille. Valinta johtui lähinnä siitä, että se oli ainoa laji (koska karate ei innostanut), jota omassa tuppukylässäni on mahdollista harrastaa. Nyt minulla on keltainen vyö (vooouuuu miikä saavutus) ja olen hyvin innostunut lajista. Valitettavasti minulla on kuitenkin ongelmia nilkan kanssa, joten potkimista on pitänyt vähän rajoittaa, kun toinen jalka ei ota ollenkaan painoa päälleen.

Cirandel sanoi:
Meidän ainakin on pakko käyttää jalkasuojia ja hanskoja otteluissa. (Miesten on pakko käyttää myös alasuojaa) Emme käytä panssaria.

Hassua. Minä olen tosin otellut vain kerran treeneissä, mutta olen nähnyt useampiakin otteluita salin reunoilta. Meillä kuitenkin on panssarit käytössä. Tai siis on muutkin, mutta panssari on ainoa, mitä saan vyöni puolesta käyttää. Vyökokeissa jos annetaan ottelunäytteitä ei pueta panssareita, mutta muuten ne ovat treeneissä aina otellessa päällä. Muuten tulisi ruumiita. :D
 
Budolajit

Ajattelin kokeilla jos tällaisesta aiheesta syntyisi keskustelua. Ensin vähän yleistä tietoa Budosta että kaikki tietävät mistä on kyse (korjatkaa ihmeessä jos kerron jotain mikä ei pidä paikkaansa).

Budo on nimitys jota käytetään kaikista Japanilaisista itsepuolustus- ja taistelu lajeista. Budossa kehitetään fysiikan lisäksi myös mieltä, mikä erottaa ne länsimaisista lajeista.
Budolajeissa oma henkinen ja fyysinen kasvaminen on kilpailua tärkeämpää ja budoa voi harjoitella loputtomasti ja aina kehittyä paremmaksi. Harjoittelun voi aloittaa periaatteessa missä iässä ja millaisessa kunnossa tahansa, mutta joskus joissain lajeissa saattaa olla alaikäraja.
Budolajeja ovat ainakin Karate, Aikido, Iaido ja Kendo. Ja on muitakin, mutta tuossa vain muutama esimerkki.

Millaisten budolajien harrastajia Konnusta mahtaa löytyä?

Itse aloitin Iaidon vähän aikaa sitten. Iaido on japanilaista miekkailua jossa harjoitellaan erilaisia liikesarjoja, katoja. Olen hehkuttanut Iaidosta jossain vaiheessa ympäri Käärmettä joten ehkä kaikki ovat jo kyllästyneet aiheeseen :knockout: Toivottavasti eivät.
Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia eri lajeista ja muutenkin saada vaihtaa ajatuksia muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Sekä tietysti laajentaa omia tietoja keskustelun kautta.
 
Harrastin aikidoa joskus nuorempana, mutta sitten polvi ei kestänyt sitä ja jouduin lopettamaan. Nyt polven takia pitää keskyttyä toisentyyppisiin juttuihin.

Olin tässä hetki sitten tai chi tunnilla ja siellä väitetttiin sen olevan usean itämaisen taistelulajin äiti. Pitäisi lukea lajin historiaa tarkemmin. Siinä ainakin alkusarjat voisivat olla sellaisia, joita voisi tehdä. Toisaalta taas taas pilates ja jooga tuntuvat vieneen enemmän mukanaan.
 
Mic sanoi:
Olin tässä hetki sitten tai chi tunnilla ja siellä väitetttiin sen olevan usean itämaisen taistelulajin äiti.
Näin järjellä ajateltuna ja vaikka en asiasta mitään tiedä niin voisin hyvin kuvitella tuon pitävän paikkansa.
Vaikka en tai chita ole koskaan kokeillut niin voisin kuvitella että sillä on omassa rauhallisuudessaan (eikös se ole aika rauhallinen laji?) eniten yhtäläisyyksiä kaikkiin lajeihin. Tasapaino ja kehon sekä mielen hallinta.
 
Niin siis kyseessä on kai alunperin taistelulaji. Siitä vaan usein länsimaissa opetetaan pieni osa tai taisteluopit eivät tule heti. En tiedä, ole ollut vain kahdella tunnilla ja opin asioita aivojen alfa- ja beeta-aalloista. Ihan jännä laji.
 
Tai chi aloitetaan hitaasta sarjasta. Kun lajissa edistyy, mukaan tulee nopea sarja, jonka liikkeet ovat jo ihan selvää turpaan mättöä, sekä sievillä tupsuilla varustetuilla miekoilla tehtävät liikkeet. Taistelulaji sekin siis on.

Muoks Niin tosiaan, itse olen budo-perheeseen kuuluvista lajeista harrastanut vain ninjutsua, ja sitäkin omituisena freefighting-versiona. Ja ope sotki jatkuvasti mukaan myös judoa ja ties mitä muita osaamiaan lajeja...

Smialissamme oli muuten aikoinaan iaidoka, jolta sain sen käsityksen, että laji olisi suomeksi sanottuna lähinnä "miekan vetämisen taito". Korjaa Jaamar jos olen väärässä.
 
Olen tullut harrastaneeksi judoa, tae kwon doa (mikä lieneekään nykyisin se "oikea kirjoitusasu"), hapkidoa ja aikidoa. Silti saisin turpaani vaikka 20 lapselta (pitänee lukea se artikkeli siitä miten niitä vastaan pärjää). Ropeconissakin kun testattiin Hilgarian kanssa Mongolialaista painia niin jätkä juoksee täysiä päin ja murtaa minulta kylkiluut! Ei oo helppoo olla näin pieni ja heikko.

Ilman hyviä perusteluja tuon "tai chi on monien lajien äiti" voi jättää omaan arvoonsa. (Intiasta tuli mättämistä temppeleihin Kiinaan, Intiaan tuli vaikutteita Kreikasta ja sitä rataa. Ja jos jotain niin ihmiset ovat olleet kekseliäitä ja innokkaita keksimään tapoja vahingoittaa toisiaan joten valtava määrä taistelutyyleistä on ihan "kotoperäisiä" (joskin kaikki on saanut vaikutteita kaikesta ja perhosten siiven iskut aiheuttavat maanjäristyksiä))
 
ju-jutsua on tullut harjoitettua ja varsinkin tätä ns. hokutoryu tyylisuuntaa joka on siis suomalais kehitteinen ... ja muistaakseni hokutoryu tarkoittaa pohjantähteä.

ju-jutsu on monipuolinen laji joka toimii kotona ja puutarhassa =) sopii siis kaikille on potkuja ja lyöntejä jos niistä tykkää ja paljon on myös matto tekniikoita ja heittoja eli tosi monipuolinen laji suosittelen...
 
Itse aloitin aikidon muutama vuosi sitten. Ennen sitä en ollut harrastanut mitään taistelulajeja enkä pahemmin liikuntaakaan.

Aikidon perusajatus (tai ainakin perustajan ajatus) on siitä mielenkiintoinen että se pyrkii antamaan mahdollisuuden puolustaa itseään ilman että vastustaja vakavasti vahingoittuu. Pääpaino on siis lukko- ja heittotekniikoissa, lyöntejä ja potkuja harjoitellaan lähinnä jotta niitä voidaan torjua*.

Itse pidän aikidosta lähinnä koska se on melko rauhallista ja koska sen tekniikat eivät vaadi liiemmin notkeutta. En ole kovinkaan notkea ja kuntoni on mitä on, joten hieman vähemmän raju laji käy hyvin. Kilpailuja ei myöskään lajissa ole joten ei tarvitse saada turhia suorituspaineita siitä.


* = "torjunta" on hieman harhaanjohtavaa käsite, sillä tekniikassa ei yleensä pysäytetä iskun voimaa
 
Iaidossa ei myöskään kilpailla. Ja yksi syy miksi valitsin kyseisen lajin on se että siinä on vain vähän pari harjoituksia. Yleensä liikkeet tehdään yksin.
Vaikka olen kova halaamaan tuttuja niin vähän vieraampiin pidän mielelläni vähän väliä. Ja muutenkin heitot ja lukot eivät ole ihan minun juttuni. Mutta tiedä vaikka joskus kokeilisin jotain sellaistakin lajia jos Iaido ei enää maita :grin:
Muutenkin miekat ovat jo pienestä pitäen kiehtoneet minua.
 
Niin, itsekin olen miettinyt josko kokeilisin jotain muuta esim. karatea. Mutta kun on opiskelija niin ei ole aina aikaa eikä rahaa kaikkeen...

Ei aikidossa vältytä miekoiltakaan ;) Bokken ja jo ovat ahkerassa käytössä, tosin niitä treenataan lähinnä liikkeiden hahmottamiseksi ja ajoituksen hiomiseksi.
 
Suunnitelmissani on jo kaunan ollut koettaa jotain Budolajia. Esteenä on ollut juuri nuo ikärajat, mutta ehkäpä sitten jonain päivänä.
Japanilaiset taistelulajit ovat muutenkin kiinnostaneet jo 10-vuotiaasta. Karateenhan pääsisin, mutta se on juuri se laji mitä en välttämättä tahtoisi kokeilla.. :)
 
Minä kendoilin noin vuoden ajan noin 10 vuotta sitten. Se oli oikein kiva laji, ei siinä mitään, mutta sillä hetkellä olisi vaatinut melkomoiset investoinnit. Hankin kyllä miekat + vaatteet, mutta haarniskaan ei rahat enää olisi riittäneet. Myös iso investointi olisi ollut auto: kun muutin pois kotoa (ja äidin auton luota), olisi minulla mennyt aina yli tunti/suunta harjoituksiin menemiseen (vrt. autolla 20 min, bussia olisi pitänyt vaihtaa ainakin kerran ja aikataulut eivät aina oikein menneet yhtiin). Eli sitten se jäi, olen niin laiska etten jaksanut bussilla enää vääntäytyä treeneihin.

Olen joskus miettinyt kendon uudelleen aloittamista, mutta tuo sama ongelma on edelleen, ts. autoa ei ole vieläkään. Kendossa pidin kovasti siitä, että siinä ollaan melkein koko ajan vastustajasta ainakin sen miekan mitan päässä. En ole kauhean ihastunut kovin lähikontaktilajeihin, eli siksi tuo Jaamarin harrastama iaido voisi olla myös oikein sopiva vaihtoehto...
 
Karate ei ole mitenkään tylsä laji, vaikka onkin kai judon ohella se "arkisin" näistä kaikista.

Itse aloitin karaten muinoin vuonna -96. Kävin tuolloin vuoden verran reenailemassa, mutta sitten päätin panostaa täysillä kilpahiihtoon ja hylkäsin karaten. Viimeisissä harjoituksissa oli tulla itku kun ajattelin, että tässä se nyt oli. Kilpahiihdon jäätyä kaipasin kuitenkin jotain uutta tavoitteellista tekemistä ja aloitin karaten uudelleen seitsemisen vuotta sitten.

Viimeiset seitsemän vuotta olenkin sitten kulkenut reenaamassa säännöllisen epäsäännöllisesti koko ajan. "Epäsäännöllisesti" sanaa käytän lähinnä siksi, etten esim. intissä ollessani voinut kulkea viikottain harjotuksissa vaan kävin vain leireillä. Samoin kesät ovat yleensä olleet minulle hiljaisempaa aikaa (onnistun aina olemaan töissä jossain muualla...).

Minulle karate antaa sopivan haasteen ja ärsykkeen kehittää itseään. Lisäksi nautin aidosti ottelemisesta, sarjojen jankkaamisesta ja yleensäkin siitä, että peilistä näkee konkreettisesti etenevänsä. Kipukynnykseni on aina ollut korkea eli en pelkää iskujen vastaanottamistakaan. Toki karate, jalkapallo ja sähly yhdessä tekevät minulle mahdottomaksi käyttää lyhytlahkeisa housuja tai hameita ilman jonkinlaisia pohkeet peittäviä asusteita; sen verran julmassa kummassa jalat väliin ovat.

Vyökokeet ovat minulle se vaikein asia: olen viime vuosina tehnyt jo ruskeiden vöiden tekniikoita harjoitusmielessä, mutta se sininenkin on vielä suorittamatta. En vain tahdo mennä vyökokeisiin. Tänä vuonna ajattelin tosin skarpata ja urakoida pari vyöarvoa kohti todellista osaamistasoni. Alkaa tuntua naurettavalta, että joudun toisinaan opettamaan korkeampia vöitä vain siksi, etten itse saa mitään irti vyökokeista enkä siis käy niissä.
 
Kendoa harrastelen minä.

Se oli siis sitä japanilaista samurai-miekkailua, jossa hutkitaan muita bambukepeillä mahtipontisiin haarniskoihin verhottuna. Hieno laji, pääsee oikeasti purkamaan agressiota ja treenin jälkeen on kovin vapautunut olo. Suosittelen siis, jos innostusta miekkailuun löytyy vähääkään. Iloinen

Ja kuten Ksu jo mainitsikin, se tosiaan vaatii kyllä investointeja, mutta kun kunnon kamppeet on kerran ostettu, uusia ei sitten tarvitsekaan ostaa pitkään aikaan. Bambumiekat ovat ainoat mitkä erityisemmin kuluvat käytössä.

Samuraiden laji, miekan tie, kendo. Iloinen
 
Budo on kiva aihe, siinäkun on ikuisiksi ajoiksi pikkuseikkojen nysväystä tarjolla. :p Se kaikkien lajien äiti on muuten se kun Grok totesi että Morgilla on ruma naama ja vetäisi tätä karahkalla silmien väliin. Siitä se ajatus sitten lähti...

ZNKR:n (Japanin kendoliitto) iaidossa muuten kilpaillaan Suomessakin, mutta noinniinkuin perinteisempään budoon taikka koryu-lajeihin ei kilpailu oikein kuulu.

Minä olen harrastanut Musō Shinden-ryū iaidoa suunnilleen neljä ja puoli vuotta ja enimmäkseen hombudojon mallin mukaista aikidoa vuoden miinus kesän laiskuustauko. Molemmat lajit on Savonlinnassa samassa seurassa, joten samalla jäsenmaksulla saa treenata niitä plus epämääräistä kasaa kaikkea jännää jos joku joka osaa sitä jaksaa opettaa vapaissa harjoituksissa.

Se aikidon "mahdollisimman vähän vahingoittaminen" on aika tilannesidonnaista, ja Ueshibakin esmes mursi oppilaansa käden kun tämä ei kiinnittänyt kunnolla huomiota siihen mitä oltiin tekemässä. Kuitenkin Ueshiban opettajaan verrattuna tämä oli aika vähän vahingoittamista, Takeda Sokaku joka Morihei Ueashiballe opetti Daito-ryu aikijutsua, josta Ueshiba parin filosofisen ja uskonnollisen valaistumisen jälkeen kehitti aikidonsa, oli "viimeisiä kunnon samuraita" ja kierteli ympäri Japania dojoilla tappelemassa ja melkoisen usein tappoi vastustajansa taikka vähintään mursi muutaman raajan. Muutenkin oli mukava mies.

Eri aikidotyyleissäkin se määrittely vaihtelee aika paljon, jotkut on sitä mieltä että ensiksi koitetaan nätisti lukolla ohjata maahan ja toiset että murretaan ensin se käsi niin ei tarvitse ampua, mikä vahingoittaisi vakavasti.

Mitä iaidotyylejä muuten iaidoa treenaavat treenaatte? Vertailut on jänniä aina.

Huonosti jäsennetty viesti liian monesta aiheesta, anteeksi. Ei se vaan kaikille niin helppoa ole. Enimmät kirjoitusvirheet sentäs taitaa olla poistettu.
 
Viime talvena minä innostuin taichista, lähinnä kai siksi, ettei siinä välttämättä tarvitse paria, ja että se on pitkälti tasapainon kehittämistä ja sellaista rauhallista liikuskelua, josta halusin saada lisää ketteryyttä, mutta joka näyttäisi sitten makealle mätölle, jos liikkeet tekisi nopeasti. Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa (toinen oli suomeksi, toisessa oli hyvät kuvat) ja yritin aloittaa sillä tavoin, tein niitä helpoimpia harjoituksia, joissa lähinnä liikutellaan käsiä, mutta sitten se jotenkin jäi. Oikeastaan uskon, ettei sitä kunnolla voi oppia ilman opettajaa (niin sanoivat kirjatkin). Nyt taas välillä tekisi mieli lainata kirja uudestaan ja oikeasti alkaa opetella niitä liikeittä, kyllä ne sieltä sitten. Etenkin kun vain omaksi ilokseni sitä tekisin, niin tyylipuhtaus ei haittaisi. Mutta ääh, en saa aikaiseksi. Olisi kuitenkin hirmu kiva, jos olisi jokin sentyyppinen liikuntamuoto, etenkin kun taichihin liittyy myös filosofiaa ja tietty elämäntapa ym. Ehkä en siihen niinkään keskittyisi, vaikka ehkä pitäisi, mutta kuitenkin tärkeintä olisi se liikunta. Olisi kiva voida nauttia liikunnasta vähän enemmän, ehkä sitä tulisi harrastettua enemmän.

Meidän kunnassamme olisi mahdollisuus karateen. Se on todella hieno juttu, tämä kun on niin pieni paikka. Kun ryhmä alkoi noin neljä vuotta sitten ensimmäisen (?) kerran, olin kovin innokas lähtemään mukaan ja kerjäsin lupaa äidiltä. Noh, en sitä oikeastaan saanut, ja olisin muutenkin voinut käydä vain kerran viikossa, koska musikaaliharjoitukset sattuivat samaan aikaan. Olen harmitellut useaan kertaan, etten lähtenyt mukaan. Tällä hetkellä luokkakaverillani, joka aloitti silloin, on ruskea vyö. Mahtaisi elämäni olla tosi erilaista, jos olisin mukana. Tänä syksynä olisi myös alkanut aloittelijoille kurssi, ja olisin tietenkin mennyt, mutta harjoitukset olisivat olleet yhdeksään illalla, ja siihen aikaan minä tahdon mennä nukkumaan. Ja ehkä minä vähäsen pelkäsin, mitä vatsani sanoisi sellaisesta rääkistä, jos tavallinen hölkkäkin alkaa sattumaan. Siinä taas syy, miksi taichi olisi rauhallisuudessaan hyvä: riehumisesta ei ainakaan tulisi vatsakipuja.

Tuli tässä mieleeni, että olisi kiva, jos olisi joitain kesäkursseja. En tiedä, miten käytännössä pääsisin mukaan, mutta olisi kivaa. (Samaa harkitsin viulunsoiton kanssa, koska typerä Varkauden... siis Soisalon musiikkiopisto ei ota rantasalmelaisia oppilaita, eikä minulla ole varaa yksityistunteihin.) Ehkä jokin leiri, johon sisältyy majoitus, olisi kova juttu. Jos siihenkään olisi varaa.

Yleisesti taistelulajit ovat kyllä kivoja, ainakin katsottaessa leffoja. Vautsi sitä nopeutta.

PS: Eikös Majatalossa ole toinenkin samantapainen keskustelu taistelulajeista?
 
Ylös