eowynofmay
Kontulainen
En oikein löytänyt sopivaa keskustelua, joten aloitinpa tällaisen... Ajatuksena on siis samantyylinen juttu kuin on "Ärsyttääkö?"
No asiaan... jännittää aivan @£$:sti (sensuroin itse helpottaakseni konnavahtien työtä). Tänään olivat pääsykokeet. Olen pari päivää ollut aivan kireänä jännityksestä ja unetkin ovat jääneet vähille.
Olen esiintynyt paljonkin töissä ja harrastuksissa, mutta jostain syystä olen aina aivan kipsissä silloin, kun tiedän minua itseäni arvioitavan. Työpaikkahaastattelut, pääsykokeet ja ylioppilaskirjoitukset ovat olleet aivan tuskaa. Yksi elämäni hävettävimpiä juttuja oli, kun pakenin paniikissa Tampereen yliopiston aulasta pääsykokeisiin odottaessani. Silloin kun pitäisi esiintyä oikein edukseen ja antaa parastaan, niin minulla on vaikeuksia saada aivot edes toimimaan. Kun tänään näin haastattelutilanteen, niin arvasin heti että tänään eivät ankat ui. Haastattelijoiden pöydän eteen oli laitettu tuoli. Jo tämä asetelma sain hien kihoamaan. Hätäpäivissäni sitten jaarittelin niitä näitä (valitettavasti en ole sitä sorttia joka hiljenee jännityksestä) unohtaen mitä alun perin kysyttiinkään. Huoh! Olisin niin halunnut tuohon kouluun... Hengessäni näin miten haastattelija mielessään veti rastit nimeni yli.
Vastaukset tulevat ensi viikolla, joten vieläkään ei jännitys pääse laukeamaan. Koittakaa kestää, käyn varmaan hirveillä kierroksilla Rismalahdessa.
Olen miettinyt jopa jotain lääkehoitoa tähän ongelmaan. Mutta kun pitäisi olla terävä ja nopea, niin rauhoittavat ei ole hyvä ratkaisu. Eikö ole merkillistä, että pystyn ihan ongelmitta vetämään sadankin hengen koulutuksen, mutta kun minua itseäni arvioidaan, niin olen aivan paniikissa? Yhdessä työpaikassa pomoni tunnusti, että paikan saaminen oli aivan hilkulla, mutta olin sisään päästyäni loistava työntekijä.
Tämä ei ole kivaa! Heiluttelen henkistä ruoskaa niin, että virtuaalinahka irtoaa...
No asiaan... jännittää aivan @£$:sti (sensuroin itse helpottaakseni konnavahtien työtä). Tänään olivat pääsykokeet. Olen pari päivää ollut aivan kireänä jännityksestä ja unetkin ovat jääneet vähille.
Olen esiintynyt paljonkin töissä ja harrastuksissa, mutta jostain syystä olen aina aivan kipsissä silloin, kun tiedän minua itseäni arvioitavan. Työpaikkahaastattelut, pääsykokeet ja ylioppilaskirjoitukset ovat olleet aivan tuskaa. Yksi elämäni hävettävimpiä juttuja oli, kun pakenin paniikissa Tampereen yliopiston aulasta pääsykokeisiin odottaessani. Silloin kun pitäisi esiintyä oikein edukseen ja antaa parastaan, niin minulla on vaikeuksia saada aivot edes toimimaan. Kun tänään näin haastattelutilanteen, niin arvasin heti että tänään eivät ankat ui. Haastattelijoiden pöydän eteen oli laitettu tuoli. Jo tämä asetelma sain hien kihoamaan. Hätäpäivissäni sitten jaarittelin niitä näitä (valitettavasti en ole sitä sorttia joka hiljenee jännityksestä) unohtaen mitä alun perin kysyttiinkään. Huoh! Olisin niin halunnut tuohon kouluun... Hengessäni näin miten haastattelija mielessään veti rastit nimeni yli.
Vastaukset tulevat ensi viikolla, joten vieläkään ei jännitys pääse laukeamaan. Koittakaa kestää, käyn varmaan hirveillä kierroksilla Rismalahdessa.
Olen miettinyt jopa jotain lääkehoitoa tähän ongelmaan. Mutta kun pitäisi olla terävä ja nopea, niin rauhoittavat ei ole hyvä ratkaisu. Eikö ole merkillistä, että pystyn ihan ongelmitta vetämään sadankin hengen koulutuksen, mutta kun minua itseäni arvioidaan, niin olen aivan paniikissa? Yhdessä työpaikassa pomoni tunnusti, että paikan saaminen oli aivan hilkulla, mutta olin sisään päästyäni loistava työntekijä.
Tämä ei ole kivaa! Heiluttelen henkistä ruoskaa niin, että virtuaalinahka irtoaa...