Jännittääkö?

Jännittää, saa nähdä miten uusi asuintoveri alkaa viihtyä, kun hän saapuu tänään klo 18 jälkeen.
 
Saammekohan yhden ison työprojektin valmiiksi ajoissa eli 4.11. mennessä? Toinen vielä isompi saatiin valmiiksi viime viikolla.

Olen ollut töissä nyt yli kolme viikkoa putkeen ilman yhtäkään vapaapäivää. Hermostuttaa, jaksanko loppuun asti, kun yöunet meni jo kauan sitten. Mulla on näistä vetovastuu, joka tuntuu välillä aika raskaalta... Toisaalta on parempi, että koko tiimi ei uuvu. Henki on vielä hyvä, ja se on todella arvokasta tällä hetkellä. Täytyy vain jaksaa painaa vielä 15 päivää.
 
Minua on aina työelämässä jotenkin aalto kuljettanut luontevasti eteenpäin. Ensin uravalinta, sitten ensimmäinen työpaikka ja muuton jälkeen uusi työ tuotiin minulle tarjottimella. Olen elämäni aikana lähettänyt yhden tai kaksi työpaikkahakemusta enkä koskaan saanut niihin vastausta. Lähetin äsken työpaikkahakemuksen osa-aikaisiin siivoustöihin. Vaikka Vampire on kovasti puhunut tuon työn kamaluudesta niin tämä työpaikka on yhdessä toimipisteessä jossa on yksi leipomo ja kahvila. Tähän elämäntilanteeseen tuo työ olisi minulle varmasti oikea unelmien täyttymys. Ja kyllä jännittää. Vaikka työ on vähäpätöisen kuuloinen niin jotain tuolalista pientä ja vaatimatonta kaipaisinkin juuri nyt. Pitäkää peukkuja!!!

Korjailin kirjoitusvirheitä
 
Last edited:
Jaamar sanoi:
Vaikka Vampire on kovasti puhunut tuon työn kamaluudesta niin tämä työpaikka on yhdessä toimipisteessä jossa on yksi leipomo ja kahvila.
Click to expand...
Siivoustyön kamaluus johtuu minulla hyvin paljon pelkästään työyhteisöstä. Meillä ei toimi siellä mikään,
asiat ei koskaan muutu ja töissä pääsee usein siivoamaan ihanien työkavereiden jälkiä muiden töiden
lisäksi. Ihmisiä 0n tosi paljon sairaslomalla milloin vain, kun sattuu huvittamaan, mikä sotkee
työvuorolistoja todella paljon. Muutenkin tiedottaminen työpaikalla on todella huonoa.

Onnea Jaamarille työpaikan suhteen, toivotaan että tärppää ja että työyhteisö on kiva ja asiat toimii. :)
Siivoaminen itsessään ei tosiaan ole niin kamalaa, varsinkin jos hommat työyhteisössä toimii (toisin kuin meillä). :p
 
Näyttää siltä, että muutan osaksi ensi vuotta töihin toiseen kaupunkiin. Vähän hirvittää, varsinkin majapaikan löytyminen mutta työn pitäisi olla minulle sopivaa ja työyhteisö vaikutti mukavalta.
 
Kandisemma huomenna. Tosin nyt jännittää jo vähän vähemmän, kun kävin kaveriporukalla erittäin hauskan (ja härskin) keskustelun aiheeseen liittyen :D
 
Olen nyt muuttanut virallisesti Helsinkiin ja työt alkavat perjantaina. Tuntuu aika hurjalta, vaikka muutto onkin vain väliaikainen ja osittainen.
 
Ajattelin jatkaa Marianmaa-novellisarjaani samalla muokaten sitä enemmän romaanin suuntaan. Saapa nähdä, mitä tästä tulee - paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa sitten vuoden 2011, jolloin projektin aloitin. Ja aina jännittää, kun palaa omien tekstien pariin pitkän ajan jälkeen. Oma jännityksen aiheensa on vielä Gerhard-hahmoni, jonka kanssa pitäisi sukeltaa syvälle pimeyteen. Ja mistäs se pimeys muualta löytyy kuin oman sielun perukoilta?

Sitten olisi perjantaina haastattelu/neuvottelu, jonka vapaaehtoistoiminnan kohteen hallinto järjestää minulle.
 
Huomenna liukkaankelinajo, iik. Ei sinänsä se ajoradalla ajo jännitä, vaan pitäisi osaa ajaa autokoululta sinne ajoradalle ihan itse.
Olen nyt GoogleMapsista selannut reitin streetviewn avulla, eikä se vaikuttanut kauhean vaikealta mutta silti! :p
Vähän jännittää ajaa myös moottoritiellä taas, ekaa kertaa harjoittelin siellä ajoa tiistaina (jolloin keli oli aivan hirveä).
 
Kun minut vietiin ensimmäisen kerran 100 tielle sanoin "apua" ja opettaja vastasi että "ei kun jee". Liukkaanrata on oikeasti aika hauska :) Ehkä ainoita asioita joista nautin autokoulussa. Ei tarvinnut suorittaa kun se oli enemmän sitä että opettaja näytti miten auto käyttäytyy liukkaalla eri nopeuksissa ja tilanteissa. Tietysti niin että itse oli ratin takana ja opettaja vetäisi käsijarrun vauhdissa päälle tms. Sai koheltaa turvallisissa olosuhteissa ;) Se matka sinne oli aika samoissa tunnelmissa varmaan kun Vampirella. Piti ajaa moottoritietä itse sinne ja muistaakseni meillä oli vielä toinen oppilas kyydissä joka ajoi sitten takaisin (vai olikohan se kakkosvaiheen liukkaalla..?).
Tsemppiä! Ja pidä hauskaa!
 
Jaamar sanoi:
Tietysti niin että itse oli ratin takana ja opettaja vetäisi käsijarrun vauhdissa päälle tms
Click to expand...
Ei minun aikanani vaan enää autokoulun autossa ollut tuollaista käsijarrua. Siinä oli vaan sellainen nappi, josta käsijarru meni päälle, jos auto oli paikallaan.Ei nykyajan autoilla voi mitään noin hauskaa tehdä. Voi vain ottaa ajonvakautuksen pois päältä, jotta auto edes lähtee liukuun.
 
No oho! Meillä se tehtiin siksi että näkisi miten käyttäytyy absiton auto jos iskee jarrut pohjaan. Autokoulun autossa kun oli absit. Mutta liekö sitten edistytty jo siihen tilanteeseen että oletuksella kaikissa autoissa on absit ja sekään takia (tekniikan mahdottomuuden lisäksi) ei tuollaisia temppuja enää tarvita.
Tuon lisäksi tietysti piti ajaa tiettyä vauhtia mutkaan ja yrittää pysyä tiellä. Mutta tuo käsijarrutemppu oli kyllä oma suosikkini.
 
Mustakin (ainakin kakkosvaiheen) liukkaanajo oli parasta autokoulussa ja ois kiva päästä radalle säännöllisesti muutenkin, pysyisi taidot yllä. Me oltiin kakkosvaiheessa liukkaalla omalla autolla ja seurana autossa vaan radiopuhelin ja sitten kurvailtiin niitä kaarteita ja tehtiin väistöharjoituksia sun muuta. Kässärijarrutukset ei siellä tainneet kuulua ohjelmaan (kaikissa autoissa joita minä oon ajanut on kyllä vielä ihan perinteinen käsijarru, hämmentävää miten nekin sitten muuttuu), mutta väistäessä opetettiin jarruttamaan abseista huolimatta pumppaamalla jarrupoljinta ja taisi se auto niin ohjautua paremmin. Kaverin isä puolestaan kerran opetti peruuttamaan vauhdikkaasti ja siitä pyöräyttämään auton ympäri ja jatkamaan hyvässä lykyssä nokka edellä matkaa. Just turvallinen koheltaminen on aika hyvä ilmaus :D
 
Tällä erästä virvoitusjuomamerkkiä vahvasti mainostavalla videolla näytetään, kuinka helposti jännitys siirtyy henkilöstä toiseen. Rauhoittelevan roolista siirrytään sujuvasti jännittäjän rooliin.

Sammuipa kerran erään kontulaisen ohjastama auto liikennevaloihin Lahdessa. Me kyyditettävät miittiin menijät otimme sen lunkisti; emme alkaneet hössöttää puoleen tai toiseen, vaan odottelimme rauhassa, että kokematon kuski käynnisti auton uudelleen. Loppumatka sujuikin sitten välikohtauksitta. Oikealla asennoitumisella voi laukaista toisen jännitystä kummasti.
 
Minä taas olen tulla hulluksi. Yritän kulkea täällä tyynenä ja vakaana ja rauhallisena vaikka sisällä kuplii. Tänään pitäisi saada tietää saanko työpaikan vai enkö. Haastattelu tuntui menneen hyvin, mutta en oikein päässyt kehumaan itseäni enkä tiedä yhtään jo kaikilla muilla onkin mennyt paljon paremmin. En edes tiedä kumpi ahdistaisi enemmän, se että saan paikan vai että en saa. Parempi se työ kumminkin olisi saada. Olisivat saaneet kyllä soittaa jo aamusta eikä pitää ihmisiä turhaan jännityksessä.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös