Jännittääkö?

Uusi tietokone on matkalla luokseni. Olen irrottanut vanhasta kiintolevyn, jonka aion asentaa uuden koneen kiintolevyjen oheen. Kenties jo tänä iltana selviää, onnistuuko...

Muuton pääpäivä. Huomenna viimeistellään. Sen jälkeen uusien kalusteiden ja viihde-elektroniikan hommaamista. Saanko rakennettua kodilta tuntuvan asunnon, vai jääkö tämäkin kämpän asteelle?

Jäin parikymmentä minuuttia sitten ensimmäistä kertaa yksin vastuuseen uudesta työkohteestani. Takana on vajaa kolme päivää intensiivistä perehdytystä työskentelyyn aulassa, josta olin sitä ennen kuullut vain nimen ja jossa tehtävät ovat joiltain osin varsin monimutkaisia ja vaativat monenlaisten pikkuasioiden muistamista. Onneksi talon väki on todella mukavaa porukkaa, ja todella moni on tullut erikseen sanomaan, että auttaa mielellään, jos on jotain epäselvää ja tarvetta neuvoille. Myös entinen vakityöntekijä teki todellakin parhaansa, että "vahdinvaihto" sujuisi mahdollisimman sulavasti. Nyt pitää vain skarpata alkuun ihan tosissaan, että muistaa tehdä kaiken mitä pitää ja on kärryillä tapahtumista, kun tulee kiireisiä tilanteita.

Sain kesätyöhaastattelun ensi maanantaille. Olen tänä keväänä onnistunut hakemaan erityisen huonosti mitään, ja omaa osaamista vastaavaa ei ole meinannut löytyä edes sitä vähää kuin viime vuosina. Tässä kaupungissa on vaikea saada edes siivoushommia, vaikka minulla olisi siitä kokemustakin. Tämä paikka on toinen kahdesta arvokkaasta kesän toimeentulon oljenkorresta. Ja sen lisäksi, että tästä työstä saisi rahaa (se tärkein kriteeri), se jopa kiinnostaisi minua ihan oikeasti ja uskon olevani siihen hyvä henkilö. Totisesti jännittää, miten käy.

Koepaniikki. Jännittää sen uusinnan tulos. En tosiaankaan halua uusia kolmatta kertaa. Sitä ennen vaikka raahaan koko pitkän matikan Tuomiovuoreen.

Sidhiel sanoi:

Koepaniikki. Jännittää sen uusinnan tulos. En tosiaankaan halua uusia kolmatta kertaa. Sitä ennen vaikka raahaan koko pitkän matikan Tuomiovuoreen.

Click to expand...

Sidhiel, tunnen mitä suurinta sympatiaa sinua kohtaan, koska minulla juuri samanlaiset tunteet pari päivää sitten tehtyä näyttötutkintoa kohtaa. Menisi nyt läpi, ei enää, ei enää...... Itselleni tieto tulee aikaisintaa ensi viikolla, joten löysässä hirressä tässä roikutaan.

Inssi parin tunnin päästä.

Lyhyt matikka alkaa huomenna. Oikeasti huomenna. Jaiks.
Lähinnä siis jännittää se, että koko viime viikko on ollut matikan vaihdon takia varsinaista tunnevuoristorataa, joten nyt vähän mietityttää että miten tässä käy. Luultavasti mitään suurempia ongelmia ei tule, mutta silti. Silti! Apua!

P.S.
Pitäisikö ottaa opettajan reaktio videolle?

Kirjoitin esimiehelle avoimen sähköpostin siitä, miksi olen ilmaissut työpahoinvointiani aina välillä huonotuulisilla kommenteilla työpaikan sisäisillä sivuilla (lyhyesti: luulin syksyllä saaneeni työn, jossa olisi tuntipalkattua työtä 20-30 h/viikko. Niin oli osan aikaa, mutta projektien välissä ja nyt keväällä pidempäänkin olen tehnyt pääasiassa urakkapalkattua etätyötä, jossa mm. wc-tauot ovat ihan omalla kustannuksella vietettävää laatuaikaa. Samaan aikaan viime syksyllä oli tarjolla toinenkin työpaikka määräaikaisempi mutta kokoaikainen, jonka sitten matalamman aloituspalkan takia hylkäsin. Ilmeisesti sen aloituspalkasta olisi kuitenkin voinut neuvotella ja se olisi 99,99 % todennäköisyydellä johtanut äitiysloman sijaisuuteen. Arggghg.). Saa nähdä millainen vastaus tulee ja saanko enää koskaan mitään tuntipalkattua työtä, mutta eipähän tarvitse enää jahkailla ja pähkäillä onko pomo vaan veemäinen vai eikö se oikeasti ymmärrä minulle tuottamaansa pettymystä. Kyllä, läpiluetin sähköpostin useammalla henkilöllä jotta siihen ei jäänyt epäasiallisia kommentteja tai turhia piikittelyjä.

Edit. ja tiistaina sain sitten vastauksen. Vastauksen ainut sisältö oli tosin pyyntö jutella asiasta kasvokkain ja pari ehdotusta tapaamisajaksi. Ensi tiistaina pitää ottaa lunttilappu mukaan, jotta osaan olla hyvin artikuloiva ja kypsä tyytymätön työntekijä.

Maanantaina olisi sitten luento lukiolaisten psykanryhmälle. Vielä on konsepti hakusessa...

Näin viime yönä ensimmäistä kertaa painajaista tulevista pääsykokeista, eli nyt varmaan voi jo sanoa virallisesti että jännittää ens viikon kahden päivän koitos! Kahdet eri pääsykokeet siis, mutta peräkkäisinä päivinä. Painajaisessa olin väärällä puolella (kuvitteellista) kaupunkia ja muistin kokeet vasta puoli tuntia ennen niiden alkua. Sitten lähdin paniikissa kirjastoon etsimään koekirjoja koska en ollut muistanut lukea niitä loppuun. Kerrankin aika suoraviivainen ja selkeä painajainen, josta oli varsin mukavaa herätä ja tajuta että kokeisiin on vielä reilu viikko. Nyt siis nenä kiinni kirjaan -->

Musikaalin eka näytös KOLMEN JA PUOLEN TUNNIN päästä! (Anteeksi caps lock). En muista ikinä jännittäneeni mitään aiemmista kahdeksasta teaateriesityksestä, joissa olen esiintynyt näin paljon. Tähän tosin liittyy tavallisesta poikkeavasti myös laulamista ja tanssimista (iik), sekä yksi joka kerta täysin improttava kohtaus, jossa yritän epätoivoisesti näytellä ahdistusta samalla kun ympärilläni tanssii mustiin pukeutuneita hahmoja, jotka repivät minua käsistä ja jaloista ja kaikki spotit ovat minussa joten pienikin virheliike ja 400 ihmistä näkee sen. Luulisi tulevan luonnostaan ahdistus siinä tilanteessa.

Sydän hakkaa koko ajan kuin maratonin juosseella enkä saa enää unta. Voihan hirveys, kaikkeen sitä pitää ruveta.

Arwen, paras keino stressaukseen on se, että purkaa energiaa ja jännitystä esimerkiksi huutamalla tyynyyn, juoksemalla ympyrää, leikkimällä hippaa tai tekemällä muuta aivotonta fyysistä juttua.
Silti ymmärrän tuon jännityksen hyvin. Tanssiessa kuitenkaan mahdollisia virheitä ei huomaa, sillä yleisö ei tiedä, miten koko homman olisi pitänyt mennä. Soolossa virheistä ei tiedä kukaan. Ja aina voi pyöriä, jos liikkeet unohtuvat.

Jännittääkö muita puhelimessa asioiminen? Sain tänään vihdoin ja viimein aikaiseksi soittaa YTHS:lle ja varattua ajan. Olisin varmaan hoitanut asian jo aikaa sitten, jos neuvonta ja ajanvaraus käytäisiin paikanpäällä eikä puhelimen välityksellä. Vaikka onhan se kätevämpää hoitaa nämä asiat puhelimen kautta kotona istuen, mutta jokin tuossa puhelimella asioimisessa vain jännittää ja tökkii. Tuntuu kommunikoiminen olevan huomattavasi vaikeampaa, kun vastapuolta ei näe siinä edessä naamatusten. Nyt on kuitenkin mukavan helpottunut olo, kun asia nytkähti eteenpäin.

Mattfield sanoi:

Jännittääkö muita puhelimessa asioiminen? Sain tänään vihdoin ja viimein aikaiseksi soittaa YTHS:lle ja varattua ajan. Olisin varmaan hoitanut asian jo aikaa sitten, jos neuvonta ja ajanvaraus käytäisiin paikanpäällä eikä puhelimen välityksellä.

Click to expand...

Jännittää, vähän turhankin paljon. Olen itsekin jo vaikka kuinka pitkään lykännyt monien asioiden, esimerkiksi YTHS-juttujen, hoitamista vain siksi että joka paikkaan pitää aina soittaa. Kaikennäköinen puhelimessa asiointi aiheuttaa minussa ihan kohtuuttoman suurta ahdistusta, pitäisi varmaan yrittää joskus tehdä asialle jotain...

Juu, kyllä puhelinkammoinen täälläkin. Aika monilla kontulaisilla olen kuullut olevan juurikin puhelimeen liittyvää sosiaalisten tilanteiden pelkoa (tosin monia muitakin pelkoja sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä on). Minäkin olen usein asioinut mieluiten paikan päällä, on se sitten ollut ajanvarausta, apua lomakkeiden täyttöön (esim. kela, verottaja) yms. Työpaikkojenkin hakeminen on kilpistynyt usein puhelimeen (pelkkä sähköposti kun ei useinkaan ole riittävä kiinnostuksen osoitus). Ajanvarausten lykkääntyminenkin on usein osin puhelinkammon syytä. On pitänyt hoitaa itseni mm. hammastarkastukseen jo aikaa sitten, mutta ei (tosin työkiireet vähentävät sopivan puhelimeen tarttumisen ajankohtia nykyään).

Kuitenkin kun siihen luuriin on viimein tarttunut ja saanut sen ihmisen kiinni, jolle on asiaa, ei äänestäni ainakaan ole juuri havaittavissa ylenmääräistä jännitystä. Nykyinen pomonikin oli yllättynyt, kun kerroin puhelinkammostani ja jännityksestä, että ei uskoisi, kun on kuullut asiointiani puhelimessa. Töissä joutuu ajoittain soittelemaan ihmiselle, vaikka mieluiten siellä hoidan asiat sähköpostitse. Tänäänkin olen selviytynyt peräti kolmesta soitosta. Ja kyllä vain se puhelimeen tarttuminen taitaa kuitenkin olla se keino, jolla tuota pelkoa voi hoitaa. Mitä enemmän soittelee, niin sitä vähemmän jännittää soittamista. Lykkääminen yleensä vain pahentaa tilannetta. Jännitys tuppaa senkun vain kasvamaan.

Mattfield sanoi:

Jännittääkö muita puhelimessa asioiminen?

Click to expand...

Oi kyllä. Takavuosina jännitin paljonkin. Muistan hyvin luurikammoni. Mieluummin painelin itse paikanpäälle asioimaan. Lääkäriajan varaaminen oli yksi pahimpia. Nyt sen voi hoitaa netissä. Hammaslääkäri tulee varattua puhelimitse.

Kammosta pääsee tosiaan vain soittamalla. Soittaminen on monissa asiakaspalvelutöissä oikein trendi. Virastoista soitetaan yhä enemmän asiakkaille, tai ainakin pitäisi, jotta asiakkaan asiat hoituvat joutuisasti, joustavasti ja viipymättä. Asiakaspalvelija ei saa kovin puhelinkammoinen olla. Itse kyllä välttelen soittoja välillä. On helpompi laittaa viesti. Puhelimessa kysymys poikii jatkokysymyksiä ja sitten saa varoa sanojaan ettei lupaile liikoja tai anna väärää informaatiota. Nykyään kammoan lähinnä sitä, että joku kuuntelee vieressä, kun hoidan näitä asiakkaille soitettuja puheluja. Kaiken kun pitäisi mennä asiakaspalvelumallin mukaisesti, mutta usein tulee käytettyä maalaisjärkeä ja unohtaa koko palvelumallikaava ja tekisi mieli tunkea se valmis malli jonnekin syvyyksiin.

Minullakin auttoi pahimpaan puhelinkammoon se että jouduin soittamaan töissä ja vielä välillä aika ikäviä puheluita (asiakkaamme eivät pysyneet aikatauluissa, minun piti soittaa heille ja yrittää saada heitä kiirehtimään ja toisaalta yrittää saada lisäaikaa). Nykyisessä työssäni en ole vielä joutunut soittamaan kertaakaan ja pelkään että kammo taas pahenee. Mieluiten hoidan asiat sähköpostilla, ei tarvitse yrittää muistaa yksityiskohtiakaan.

Huu, pikaisella varoitusajalla lähden tänään Seta-vieraaksi protuleirille. Olen vielä töissä mutta lähden kohta ajelemaan Lohjalle ja nyt jännittää, sillä varoaika oli tosi lyhyt ja olin jo asennoitunut siihen, että tänä vuonna en pääse vierailijaksi. Mutta muistanko kaiken mitä pitäisi? Pää lyö tyhjää ja tunnin päästä pitäisi vetää vähintäin tunnin setti nuorisolle seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.

Vanha Oulun ajoilta tuttu kaverini tulee brasilialaisen vaimonsa kanssa Tampereelle käymään. Monenlaista jännityselementtiä ilmassa aina kielimuurista alkaen. Pitäisi siivotakin ja hakea ruokaa kaupasta, pieni epäilys siitä, saanko kaiken tehdyksi. Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan, keskipäivän kahvi vielä rauhassa ja toimeen.