Jännittääkö?

Voi, nyt takuulla jännittää (ja pelottaakin!). Kun tulin kotiin yhdeksän maissa, niin jokos postilaatikossa odotti kirjekuori; leikkaus on 11.05. ja sairaalaan pitää mennä 10.05. Huhhui! En oikein tiedän miten päin olisin. Maanantaina soitto osastolle, ehkä ne sieltä osaavat vastata kysymyksiin ja rauhoitella. Toisaalta odotankin sitä kuin kuuta nousevaaa, mutta se nukutus...
 
Lopputenttien tuloksista sanottiin, että ne tulevat kahden viikon sisään. Nyt on neljä päivää vielä tuosta jäljellä ja pikkuhiljaa alkaa jännitys kohota... Viime viikolla en vielä olettanutkaan niiden tulevan (se ei estänyt käymästä kolme kertaa päivässä netissä tsekkaamassa).

Yritän rauhoitella itseäni, että voihan sitten mennä uusintoihin, jos joku ei mennyt läpi, mutta...

Ylioppilaatkin ovat jo päässeet piinastaan!
 
Kyllä, jännitän. Kaikissa esiintymistilanteissa sitä haluaisi olla toisaalla. Punastun, vatsa menee solmuun, tuntuu että sanat menee sekaisin... :S Ei ole kivaa, mutta täytyy vain yrittää voittaa jännittäminen. Menemällä niihin tilanteisiin ja usein esiintymistilanteen jälkeen on helpottunut olo. :)

Joskus jännittää mennä hevosen selkään, jos joku vieraampi ihminen on lähellä tai välillä muutenkin. Mutta, kun sinne sitten menen, se on yhtä luonnollista istua hepan selässä, kuin vaikka lukeminen. (Huono esimerkki...)

Uusiin ihmisiin tutustuminen jännittää, mutta jutellessa se helpottuu hiukan. :D

Mitä keinoja olisi tällaiselle 16-vuotiaalla opiskelijalle, joka jännittää hyvin paljon esiintymistilanteita, esittäytymistä jne.. ?
 
Minä jännitän nyt todella paljon tätä viikkoa, odotan tältä paljon :) Samaten ensi kuussa tapahtuu monta jännittävää ja ei-niin-jännittävää muutosta, joita odotan innolla :) Esimerkiksi lopetan nykyisen työni, jonka jälkeen alkaa työetsintä(para-aikaa etsin töitä).

Eniten jännitän tosiaan tämän viikon keskiviikkoa ja torstaita :)Vatsassa on perhosia ihan mielettömästi.
 
Sain keikan, joka ylittää kykyni oikein reilusti! Otin sen vastaan tietämättä kaikkia faktoja. Tai typeränä en tajunnut tutkia materiaaleja kunnolla. Periaatteessa, kun on kerran ottanut tehtävän vastaan, niin sitä ei voi perua ilman että "mustan" merkinnän perumisesta ilman hyväksyttävää syytä (sairastuminen tms.). Kauhea dilemma! Menenkö pokkana paikalle ja tyrin vai perunko ja saan siitä merkinnän profiiliini? Vai ammunko itseäni jalkaan (synkistelyä)?

Huomiseen klo 9 mennessä päätös pitää tehdä. Jännittää...
 
Jännitän niin paljon, etten ole uskaltanut pyytää lääkäriltä mitään jännitykseeni, kun lääkärille puhuminen on niin jännittävää :hups: ...
 
Tietokoneen seurassa tulee jännitettyä vähemmän, joten kannattaa kirjoittaa etukäteen lista huolenaiheista, joita haluaa lääkärin kanssa keskustella. Sen ojentaminen lääkärille anteeksipyytävän hymyn kanssa ei sitten olekaan niin vaikeaa.
 
Pagba sanoi:
Tietokoneen seurassa tulee jännitettyä vähemmän, joten kannattaa kirjoittaa etukäteen lista huolenaiheista, joita haluaa lääkärin kanssa keskustella. Sen ojentaminen lääkärille anteeksipyytävän hymyn kanssa ei sitten olekaan niin vaikeaa.

Mutta ajanvaraaminen on! :roll:
 
Anna se jonkun toisen hommaksi, valtakirjalla jollei muuten. Aikoja varaavat ovat muuten tottuneet kaikenlaisiin asiakkaisiin (omaa kokemusta on) ja ymmärtävät, että vain kärsivällisyydellä saadaan asia hoidettua. Minä olen sanonut jännittäville potilaille: "Tätä ei tarvitse jännittää, ellette aivan välttämättä halua."
 
Jännittää huominen koulun opastustehtävä. Toivottavasti saan ees jotain sanottua siinä, vaikka onneksi opastettavia ei ole montaa.
No, sitten vielä jännittää ylihuomisen toinen samantyylinen tehtävä, mikä tulee olemaan ehkä loppujen lopuksi vielä hankalampaa, kun on enemmän ihmisiä, joista pitää "huolehtia", enkä oo kovin rempseä tai johtaja-tyyppi. Mut kai se on pakko...
 
Jännittää ensimiittaus. Olen ollut aikalailla omissa oloissani viime ajat ja nyt pitäisi selvitä kolmenkymmenen vieraan ihmisen seurassa neljäkymmentä tuntia putkeen... :urg: Siihen päälle vielä matkat julkisilla. No, kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Tai sitten ei. :knockout:
 
off topic.

Hyvin se menee!! (tsemptsemptsemp) :)
Kontulaiset ovat varsin mukavaa porukkaa ja ylen ystävällisiä myöskin.

off topic lop.
 
Äidin pienet pojat, siis kissapojat, menevät aamulla leikattavaksi ja sirutukseen. Villi yö tiedossa muutoinkin (lue= poikia raastaa ruokapula - mikä kumma mammaa vaivaa kun pöperöä ei ilmesty nenän eteen?!?) että hermoja raastaa.. Tähän saakka on aina ollut vain aikuisia ja valmiiksi leikattuja kissoja, voi weljet.
 
Anewielh sanoi:
Äidin pienet pojat, siis kissapojat, menevät aamulla leikattavaksi ja sirutukseen.

Tsemppiä pojille leikkaukseen ja toipumiseen ja sinulle myös toipilaiden hoivaamiseen! Toivottavasti ei ollut kamalan villi yö kuitenkaan :) Meillä kissat myös vetävät rallia jos ei ruoka-aikaan ilmesty safkaa kuppiin.
 
Autokoulu alkoi ja se jännittää. Ensi viikolla on jo ensimmäinen ajotunti.
On vaan sellanen olo, että siitä ei tuu mitään, kun on niin monta asiaa samalla kertaa. Ja ajaessa kun pitää keskittyä muuhun liikenteeseen, liikennemerkkeihin, omaan ajamiseen jne. Toisaalta ovat ne muutkin oppineet ajamaan, mutta vaikuttaa vielä tässä vaiheessa ainakin niin mahdottomalta.
 
^ Ihan aluksihan autokoulussa yleensä harjoitellaan auton toimintaa parkkipaikalla, ettei heti sännätä sinne liikenteen sekaan. Paljon olisi itselläkin vielä opittavaa, vaikka kortin ajamisesta lähes 20 vuotta, tosin melkein 10 vuotta ajoin hyvin vähän jos ollenkaan. Taskuparkki tuo edelleen vaivaa ja auton mittasuhteet (onneksi ajan pienellä) eikä tuntemattomat reitit vilkkaassa liikenteessä edelleenkään miellytä. Hyvin se autokoulu menee!
Autokoulusta muuten löytyy oma keskustelunsa Majatalosta.

Itseäni jännittää vähän huominen suoliston kaksoispallotähystys. Se tehdään nukutuksessa, joten sinänsä asia ei mietitytä niin paljoa, enemmänkin pelkään vähän jälkitilannetta, viimeksi kolme vuotta sitten jouduin ko. tähystä päivystysleikkaukseen. Ehkei ne kuitenkaan nyt sohi suolenseinämään pikkureikää. Lisäksi jännittää, onhan tyhjennykseni sujunut hyvin: vielä pitää ryystää litra, yöks!
 
Hii, jännittää niin, etten tiedä mitä sanoa! Huomenna viideltä on vahassa ammattopistossani vanhojen oppilaiden juhlat, ja minut on kutsuttu mukaan, koska satun olemaan opiston entinen opiskelija. Lisäksi osa kurssiporukastani lähtee aamulla pariksi tunniksi samaan ammattiopistoon tutustumiskäynnille, ja olen lähdössä sinnekin! Olen kuin polttavalla hiekalla: en tajua miten maltan olla hetkeäkään paikallani kun tuntuu että halkean halusta päästä vanhaan kouluun ja toisaalta meno myös pelottaa vähäsen, en kyllä tiedä miksi. Sainpas senkin sanottua. Toivottavasti kaikki menee hyvin!:D
 
Inhoan tarjousten tekemistä, varsinkin kun on kyse työstä, joka ratkaisisi monta tulevaisuuden pulmaani ja en ole ihan varma siitä mitä kannattaa pyytää, kun en ole ikinä ollut noin ison firman kanssa tekemisissä. Hermostuttaa ja pelkään jo etukäteen pettymystä joka seuraa kun en saa työtä :)
 
Ereine sanoi:
Inhoan tarjousten tekemistä, varsinkin kun on kyse työstä, joka ratkaisisi monta tulevaisuuden pulmaani ja en ole ihan varma siitä mitä kannattaa pyytää, kun en ole ikinä ollut noin ison firman kanssa tekemisissä. Hermostuttaa ja pelkään jo etukäteen pettymystä joka seuraa kun en saa työtä :)

Olen vähän samassa tilanteessa. Just pistettiin isolle firmalle iso tarjous. Älä murehdi, jos ne ymmärtää hyvän päälle ja sinä annat parastasi, niin kyllä se onnistuu. Tottakai sinun täytyy eritellä vakuuttavasti heidän saamat hyödyt ja mistä se hinta koostuu. Ja aina parempi jos voit tarjota sellaisen kokonaisuuden, että se on vertailukelvoton kilpailijoihin nähden. Ja jos joka tapauksessa sua jännittää, niin käännä se itse tilanteessa eduksesi. Aiemminkin on ihmiset voittaneet toisten sympatian puolelleen, kun ovat sanoneet ihan suoraan esim. myyntitilanteessa tai puhetta pitäessään, että kylläpäs jännittää. Vai miten itse suhtautuisit, jos näkisit että jotain jännittää ehdottaa sulle jotain. Siinä on vähän jotain samaa kuin ujon ihmisen rakkaudentunnustuksessa.

En tiedä kuinka kauan olet ollut yrittäjäpohjalta, ja neuvon varmasti turhaan tässä, mutta minä olen oppinut sen, että ei todellakaan pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin. Eli pidä huoli siitä, että tarjouksia lähtee tasaisesti. Aggressiivinen odottaminen on yrittäjän yksi kuolemansynti. Kannattaa muuten lukea Jari Parantaisen blogeja Sissimarkkinointi ja Gurumarkkinointi. Ne on hyviä.
 
En ole yhtään yrittäjäpohjalla, siksi se onkin niin vaikeaa :) Välillä vain saan tarjouspyyntöjä jotain ihme kautta ja niihin pitäisi reagoidakin jotenkin. Kaksi viimeisintä tarjousta päätyivät minun edukseni mutta tämä on paljon isompi juttu, sellainen ettei minun tarvitsisi keksiä uutta suunnitelmaa ensi vuodelle. Se ei ollut varmaan yhtään tarpeeksi tarkka ja se saattoi olla liian iso hinta mutta nyt on myöhäistä katua ja maanantaina se kai selviää miten minun kävi. Se ainakin on ilonaihe että minulle ylipäätään tehdään tarjouspyyntöjä, vaikkei töitä saisikaan.
 
Ylös