Jännittääkö?

Jännittää.. leikkaus on ovella, enää 1,5viikkoa ja vakuutusyhtiö ei tiedä vieläkään, mitä haluavat minusta. Antavatko lupaa leikkaukseen vai ei.
Tsemppiä leikkaukseen! Ja jaksamista vakuutusyhtiön kanssa, hankalia tuppaavat joskus olemaan :x
 
Pieninä palasina on jätkän leipä maailmalla. Minulla se on tähän asti ollut suurina palasina ja aina samassa paikassa. Jos on tiloja pitänyt remontoida, niin hankalasti uudelleenasennettavia laitteita ei ole roudattu muualle, vaan toiminto on pysäytetty remontin ajaksi. Kahdeksi seuraavaksi viikoksi minusta kuitenkin tulee reissaaja töiden vuoksi. Käyn toisaalla tutustumassa laitteisiin, joista saattaa tarjouskilpailun myötä tulla uusia työvälineitäni. Heti maanantaina lennän Ruotsiin ja vietän pari tuntia Gävlessä, joka sijaitsee Upsalan pohjoispuolella. Tiistaina menen Lappeenrantaan, torstaina Turkuun ja perjantaina Helsinkiin. Seuraavalla viikolla vietän torstain Lahdessa. Se viikko voi tuntua antikliimaksilta edelliseen verrattuna, mikä on ihan hyvä. Reissuissa rasittavat eniten penkit, jotka on suunniteltu paljon pienemmille ihmisille. Puhallettava matkatyyny ristiselän alle on välttämättömyys.

Noista matkoista lentäminen jännittää eniten, koska sitä liikennemuotoa olen käyttänyt vähiten. On outoa nousta ilmaan yhdeksältä aamulla ja laskeutua yhdeksältä aamulla satojen kilometrien päässä. Takaisin tullessa lento sitten vastaavasti kestääkin kellon mukaan pari tuntia. TANSTAAFL.
 
Suomiasumisella on toki tietynmittainen ja tehokaskin "jännitystä" ja muuta sellaista vähentävä vaikutus. Silti myönnän, että kaipa sitä ainakin pitäisi jännittää, kun kotvasen kuluttua keisarillisen linnapalatsin testikehässä ovat vastakkain Elisalta hankittu upouusi 4G-reititin ja meissä kaikissa huomattavia tunteita herättävä käyttöjärjestelmä Windows 10 "päivitetyssä" tilassaan!

Kuin brasilialainen ja newyorkilainen Guinnessin kirjan smalltalk-ennätystä rikkomassa — yhdessä.
 
Viimeiseen puoleentoista vuoteen olen saanut aikaiseksi hyvin vähän. Aika vain on kulunut hukkaan eikä siitä ole jäänyt mitään käteen. Olisi pitänyt saada aikaan käänne, ja jättää joutava tietokoneella makoilu pois. Ja tehdä päätöksiä tulevaisuudesta ja saada jotain aikaan, mutta aina huomaan ajan vain huvenneen. Nyt en tiedä teinkö lainkaan oikein, kun lähdin yliopistoon. AMK:ssa tottui siihen, että tunneilla käymisellä pääsee jo pitkälle, ja siellä sainkin hyviä arvosanoja. Ja oikeastaan jo yläasteelta lukioon siirtyessäni kotona opiskelu alkoi jäädä. AMK:ssakin luki, että lähiopetus 48 h, itsenäinen opiskelu 56 h, mutta oikeastaan itsenäiseksi opiskelua tuli korkeintaan 10 tuntia.

Ja nyt pitäisi alkaa lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja opiskelemaan tehokkaasti, ja se ahdistaa. Ja sekin, että jossain vaiheessa pitäisi osata tehdä valintoja.
 
Jännitän, onnistuiko leikkaus. Sen näkee vasta kahden viikon päästä. Huomenna pitää mennä vaihtamaan taas uusi kips, joka vaihdettiin viime viikolla. Tämä löystyy, kun terävät reunat jäävät paitoihin ja kaikkiin juttuihin kiinni.
 
1/6 vähennys yhden lääkkeen päiväannokseen alkaa tänään. Puoli vuotta olisi tarkoitus tarkkailla tilanteen etenemistä palaten vanhaan, jos tila huononee. Voinnin pysyessä ennallaan tai vahvistuessa uusia lääkevähennyksiä voidaan harkita tuon varoajan jälkeen.

Saapa nähdä millaisia aitoja ja placebovaikutuksia ilmenee lähipäivinä ja -viikkoina. Vai ilmeneekö mitään.
 
Jännittää ihan hirveästi, olenko tapahtumajärjestäjä kunnossa lauantaina. On ollut vähän hurjaa, kun eilen nousi kuume 40,5 kolmessa tunnissa ja olin neljä tuntia tiputuksessa sairaalassa. Mitään virallista syytä ei löytynyt, mutta menen huomenna vielä lääkäriin käymään ja tarkistan asian vielä. Arvailuja vain, mutta joku epäili pelkkää flunssaa.. Ei oikein kuulosta pelkältä flunssalta, jos kolmessa tunnissa keho lämpiää 4astetta :urg:
 
Alkuviikosta pitäisi tehdä valintoja, jotka vaikuttavat paljon tulevaan arkeen, asuinpaikkaankin. Hyviä puolia on paljon molemmissa vaihtoehdoissa, maanantaina vielä saan lisätietoja. On ollu mielenkiintoista miettiä tässä viikonlopun aikana elämän keskeisimpiä juttuja ja prioriteetteja.
 
Työpaikkajuttuja. Jännitän nyt kolmen ihmisen työpaikka asioita, josko edes joku meistä kolmesta tai kaikki saisivat unelmiensa työpaikan. Jännitän myös peukalon kiukuttelua, kun jäykistettynä sen ei pitäisi naksua, liikkua, kipuilla eikä olla turvonnut. Toivottavasti homma rauhottuu ajoissa, eikä tarvitsisi mitään neljättä leikkausta :urg:
 
Joskus pari viikkoa takaperin valitin tänne siitä, kuinka aina haen kaikkiin juttuihin näyttelijäksi, enkä koskaan saa edes sähköpostia takaisin. No... en saanut taaskaan. Mutta minulle soitettiin. JA MINULLA ON KOEKUVAUS HUOMENNA. Jännittää! Tosin varmaan vähemmän, kun silloin kun näin, että joku on soittanut minulle, kävin netistä katsomassa kuka se oli ja sitten päätin soittaa takaisin. Onko se hyvä vai huono asia, että he haluavat nähdä minut näin pian? Jopa 24h varoitusaika. Hyh hyh mitäköhän tästä tulee.
 
Update edelliseen. Nyt on sitten koekuvauksissa käyty. Hetken sen jälkeen, kun lähdin, olin sitä mieltä, että meni ihan hyvin. Sitten aloin käymään läpi kaikkea, minkä koekuvauksesta muistin ja panikoimaan. Vastasinko nyt fiksusti ja teinkö hyviä ratkaisuja cold readissa (=luetaan täysin uusi ja outo kohtaus toisen henkilön kanssa ja yritetään sitten siinä lukiessa samalla tulkita, reagoida, ottaa kontaktia ja tehdä päätöksiä. Hirvittävä koekuvausmuoto monen mielestä), muistinko olla kohtelias, vaikutinko siltä, että olin aivan pihalla, otinko ohjeita hyvin vastaan.... The list goes on and on. En mielestäni tehnyt mitään kauheita virheitä (paitsi jos kaikissa niissä pätkissä mitä en muista, unohdin miten puhutaan, nukahdin tai näytin ohjaajalle keskisormea.) On oikeasti kamalaa, kun ei tiedä yhtään, miten itsellä meni. Minä en tiedä, ketä he hakevat. Tottakai toiveajattelu lähtee samantien liikkeelle, mutta yritän pysäyttää sen sikseen. Tämä olisi aivan liian hyvää ollakseen totta. Oikea rahallinen työpaikka näyttelijänä! Ei, ei, ei, ei. Parin viikon päästä sieltä taas tulee, että "Valitettavasti emme valinneet sinua. Kiitos osallistumisesta!". Paljon armollisempaa ajatella niin.

Mutta olisivatko he kysyneet, pääseekö koulustani kuvauksiin, jos minulla ei olisi pienintäkään mahdollisuutta? Varmaan. Olin kuulemma myös ensimmäinen monologivideon lähettäjä, josta tuli kuulemma "hyvä vaikutelma". No olisin kyllä yllättynyt, jos joku olisi ehtinyt ennen. Alle kaksi päivää sivun mittaisen monologin opettelemiseen ja kuvaamiseen on aika lyhyt aika, varsinkin kun aikaa on 10. Plus, mitä tarkoittaa "koekuvataan vielä muutama"? Onko se 3, 13 vai 30? Okei nyt lopetan tämän.

Anyways, pitäkää lohikäärmeenhäntiä pystyssä minulle. Mitä tahansa voi tapahtua.
 
Enemmänkin pelottaa. Inhoan sosiaalisia tilanteita hirveästi ja nyt minun pitäisi pitää eräänlainen puhe/esitelmä luokallemme. Minun täytyy siis etsiä video, opetella se ulkoa ja sitten se näytetään ilman ääniä luokan edessä niin, että minä kerron mitä videossa puhutaan. Itse tehtyjä esitelmiä voin vielä juuri ja juuri pitää luokan edessä parin kanssa, mutta tämä on minulle paljon pahempi. Kaikki muut luokasta ovat jo saaneet tämän pois alta, mutta minä ahdistuin liikaa viime viikolla, enkä siksi kyennyt puhumaan. Ja nyt tämä pilaa viikonloppuni, sillä pelkään kauheasti nolaavani itseni menemällä lukkoon, tai alkamalla itkeä. Opettajakaan ei ole (ainakaan omasta mielestäni) siitä mukavimmasta päästä.:knockout:
 
Ylös