Jännittääkö?

Tänään on C-tutkinnon tekninen osuus, jossa pitää laulaa asteikoita. Hurjaa. Olen harjoitellut ahkerasti, mutta ahdistaa silti. Toivottavasti en kosauta sitä.

Tänään työhaastattelu enkä tiedä kykenenkö sanomaan mitään järkevää.

Krasuksen kutsuntatilaisuus on juuri alkamassa. Jännittää vähän, mihin lapsi päätetään lähettää ja selviääkö hän lopulta toivomallaan mahdollisimman lyhyellä palvelusajalla. (Vähän myös jännittää, pysyikö hän hereillä junamatkan ajan, mutta en nyt sentään kehtaa hätyyttää varmistusviestillä aikuista ihmistä.)

Jotenkin jännitän sitä, kun työmiehet lähtevät joko viikon tai kahden sisällä. Harmittaa tietyllä tavalla, kun olen oppinut heitä tässä tuntemaan ja heidän kanssaan ollaan oltu niin hyvällä fiiliksellä. En haluaisi päästää heitä lähtemään, kun yksi heistä on jopa alkanut olemaan miun puolella anoppia vastaan.

Olen ollut niin iloinen tässä viimeisen kaksi viikkoa, mutta myös olen ottanut yhteen anopin kanssa, ei yhden, eikä kahden vaan useamman kerran.

Jännitti hirveästi, kun M:n täti tuli, kutsustamme, käymään miehensä kanssa. Kerroin hänelle kaiken. Kaiken siitäkin, että anoppi kielsi olemasta yhteydessä miehensä siskoon eli tähän tätiin, jne. Sain niin paljon vertaistukea ja ymmärrystä, että verenpaineet sekä syke laski ensimmäistä kertaa normaalille tasolle tämän puolen vuoden aikana. Jännitys hävisi ja pieni kapina muuttui päätökseksi, että en enää alennu anopin tasolle ja esitän mieluummin yli-iloista kuin näyttäisin sille akalle, kuinka paljon satuttaa minua. Virolaiset uudet ystävät totesivat, että anoppi on heidän kielellään ämni ja olenkin alkanut käyttää sitä, ettei tajua, että puhun hänestä. Olen vaan niin varpaillani jännityksestä, että antaako ämni minun olla tulevaisuudessa omassa kodissani rauhassa vai tunkeeko koko ajan pihaan tai sisään.

Jännitys on vähän rauhoittunut. Kiitos M:n tädin ja näiden virolaisten ystävien

No jännittää ihan hitokseen, tuo jenkkien pressanvaali nimittäin. Nyt ollaan sillä kinthaalla valinnassa, tai sitten ei. Biden näyttäis tällä hetkellä voittavan, mutta mikään ei ole vielä varmaa. Etenkään kun vastapuolella on oikeusjutuilla uhkaileva kiukutteleva henkisesti keskenkasvuinen seitsemänkymppinen.

Olisikin vain yhden keskenkasvuisen kiukuttelua, mutta kun hänellä on henkilökultissaan höyrypäisempiä jäseniä. Philadelphiassa juuri pidätettiin ääntenlaskentapaikalle matkalla olleita asein ja QAnon-tunnuksin varustautuneita tyyppejä. Ja muuallakin niiden paikkojen ulkopuolelle on kerääntynyt joukkoa, jotkut aseiden kanssa, vaatimaan joko laskennan jatkamista tai lopettamista riippuen Trumpin sijoituksesta osavaltiossa.

Maan palauttaminen edes jonkinlaiseen normaalitilaan ei tule olemaan helppoa, vaikka Biden toivottavasti voittaa ja pääsee aloittamaan sen prosessin.

Menin lääkärille pitkään jatkuneen väsymyksen takia. Ensimmäiset verikokeet paljastivat jotain poikkeavaa. Ensi viikolla tutkitaan lisää, ja minun pitäisi olla hermostumatta ja kehittämässä karmeita skenaarioita päässäni.

Ares B sanoi:

Eipä tarvitse enää jännittää, teos karsiutui tuomariston ankarassa siivilässä.
No, pitää odottaa palaute ja sen jälkeen koettaa onko tamperelaisten rima alempana.

Click to expand...

Tamperelaisten rima oli alempana ja teos saavutti Portin kilvassa kunniamaininnan. Jos olisi henkselit niin läiskisin.

Hieman, kohta on tentti ja en ole kauheasti ehtinyt lukea. Silti päässä pyörivät koirankuonolaiset, apostolien tunnuseläimet, eri ruumiinnesteiden vaikutukset luonteeseen, Saturnukset ja keskiaikaiset allegoriat sen verran, että uskon tentin menevän ihan hyvin. Kurssin nimi on "Symbolismi keskiajalla ja renessanssin aikana".

Täällä odotellaan mestari @Tik :in tarkastaman Tolkien-visan tuloksia. Lisäksi jännitän, saanko tilaamani Zorbaksen kotipizzasta, kuulemma 25 minuutin jono. Mutta ehkä kyse on enemmänkin kärsimättömyydestä kuin varsinaisesta jännityksestä. Pitäisikö perustaa Kärsimättömyys-ketju?

Minua taas jännittää saanko koneen toimimaan (joskus) siis sen jossa ovat mm. tietovisan tiedot

Säikähdin pahanpäiväisesti, kun eksyin vahingossa Discordin Roolipelit-ryhmässä etäpelikanavalle, enkä paniikissa huomannut yhteyden katkaisunappia! Kuulokkeista (jotka eivät olleet onneksi päässäni, mikkiäkään minulla ei ole tällä koneella) alkoi kantautua että mikäs tämä mies nyt on... Huh huh, oli se vaan sellainen!

Odottelen jännityksen sekaisella innolla etäväitöstä Kööpenhaminasta, eli:

Glossa ry:n sähköpostilistalta bongattua sanoi:

Narrating the Defeat : The Loss of Jerusalem in Western Historical Writing, 1187–1229. PhD defense by Katrine Funding Højgaard: 22 Jan 2021, Copenhagen University

Assessment Committee

* Professor Gunner Lind, Chairman (University of Copenhagen)
* Professor Jonathan Phillips (Royal Holloway, University of London)
* Dr. Helen Birkett (University of Exeter)

Se on merkitty alkavaksi klo 14, varmaankin Tanskan aikaa eli klo 15 Suomen aikaa.

Zoom-linkki
https://ucph-ku.zoom.us/j/67220180796?pwd=a0ZHT2NQdDJHY1JBcFVDUCtTQTdiQT09
Meeting ID: 672 2018 0796
Passcode: 074120

Click to expand...

Kyseinen aihepiiri liittyy olennaisesti kolmanteen ristiretkeen (1187-1192), jonka ajasta kesäkuu 1191 - tammikuu 1192 tein graduni.

Jes!!! Juuri nyt, bussissa kohti opetusharjoittelun infoa, jysähti järjetön jännitys tulevan (siirretyn) tutkintokonsertin osalta. Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että esiintymisjännitys tulisi. Se on terve merkki. Tähän mennessä olen kokenut vain tylsää apatiaa ja välinpitämättömyyttä arkea ja tätä tylsää larppia (koronakoulunkäynti) kohtaan. Ihanaa, osaan jännittää. Elämässä on taas tunteet, jotka kertovat että asioilla on väliä. Jännittää!! <3

Paikallinen puskaradio väittää Jyväskylän joutuvan koronasulkuun, mutta en tiedä, onko tieto oikeasti mistään luotettavasta lähteestä. Joka tapauksessa hiihtoloman toteutuminen vähän jännittelee, koska tuntuu että rajoituksia lätkitään lisää piakkoin rokotteiden saatavuusongelmien takia. Tällä hetkellä kaupungin virustilanne on karkaamassa käsistä joidenkin viruspositiivisten älykköjen yökerhoilun jälkeen. Jono paikalliseen konttikoronatestiin oli parisataa metriä pitkä. Ärsyttävää kun itse tekee parhaansa, eristää itsensä, pesee käsiä ja pitää maskia ja sitten muutama kymmen tyyppiä vesittävät muiden järkevyyden. Mutta enimmäkseen jännittää, että miten laajalle tämä Bier Bar-tartuntaketju on nyt lähtenyt, ja mitä tästä seuraa.

Tänään on elämäni isoin laulututkinto. Toivottavasti se menee hyvin enkä unohda sanoja niin kuin koko eilisen.

Olen joutunut jo kerran tänään kiusalliseen tilanteeseen ja lisää on tulossa. Englannin tunti (--> paljon ryhmätöitä tiedossa) on alkamaisillaan ja satun istumaan nurkassa venäläisten opiskelijoiden ympäröimänä. Ei siinä muuten mitään, mutta en ole oikein kertaakaan tullut puhuneeksi heille ja stressaannun hirveästi sosiaalisista tilanteista. Kiusallisia hiljaisuuksia on tiedossa (ja asiaa ei auta että maineeni on kuulemma aika kyseenalainen muun luokan keskuudessa). Englannin tunnin jälkeen onkin sitten edessä esitelmän pitäminen, jota en edes ole saanut valmiiksi.

Hui, tais ruveta jännittämään. Näinkö mun lomani eka päivä alkoi?
Sain lähetteen TYKSiin, koska veriarvot heitelleet eivätkä ole edelleenkään kunnossa. En osannut odottaa että saan lähetteen luuydinnäytteen ottoon ja nyt tuossa vielä lukee että se kestää 20-30min. Ei vietävä. Vihlaisuja ja pientä kipuakaan en pelkää, mutta iskeekö mulle jokin hetki, etten pysy paikallani? Ja tämä siis viimeisellä lomaviikolla. Tänään on lähtö reissuun ja heti reissun jälkeisenä päivänä Tyksiin. Mitähän ehdin reissun päällä miettiä?

Fairy tale sanoi:

En osannut odottaa että saan lähetteen luuydinnäytteen ottoon ja nyt tuossa vielä lukee että se kestää 20-30min.

Click to expand...

Eka ainakin kymmenen minsaa menee siihen että saadaan asiakas mukavaan asentoon ja tarpeeksi puudutusta päälle. Vaikka tuon voi kuulemma tehdä ilmankin sitä ei kannata ehdottaa. Viimeiset ainakin 5 minsaa menee hiljaa paikallaan makaamiseen että paikat ei hajoa. Jos pelkää neuloja voinee pyytää ettei tuota näytetä (toisaalta sen näkeminen voi auttaa paikoillaan pysymisen suhteen) . Ainakin mulla meni punketeerauksen jälkeen vielä vartti ennen kuin uskalsi luottaa jalkoihin sen verran että käveli ulos.

Olen saanut jo tsemppejä monelta taholta.
Menen sinne ja se siitä sitten. Nyt kun olen ollut 16 päivää tuntureilla, pää on "nollautunut" ja akut ovat täydet. Jos veriarvoissa jotain outoa onkin, se ei vaikuttanut pätkääkään jaksamiseeni, päinvastoin. En ole ikinä ennen jaksanut näillä krämpkonteilla kävellä tätä tahtia - eikä mitään polvitukia tms. Mulla on virtaa ihan älyttömästi... (kaipa se reissuväsymyskin sieltä vielä tulee?)