Jännittääkö?

Ties kuinka kauan minun on ollut tarkoitus soittaa isännöitsijälle valittaakseni muutamasta asuntoni epäkohdasta, mutta en ole vieläkään saanut soitettua, sillä puhelimeen tarttuminen on yhtäkkiä alkanut jännittää luonnottoman paljon. Yleensä kyllä kykenen soittamaan tuikituntemattomalle ihmiselle jos tarve vaatii, mutta nyt äkillinen jännitys on iskenyt...

Soittamista enemmän minua kuitenkin jännittää ensi maanantai. Aloitan silloin työharjottelun alalla, josta minulla ei ole mitään kokemusta. Pelkään olevani täysi uuvelo harjottelussa. Jännitän myös sitä, miten tulen toimeen kanssatyöntekijöiden kanssa. Minä kun en ole mitenkään säkenöivän taitava sosiaalisissa tilanteissa. No, kaipa minä selviän.
 
douv:in viestin hengessä: jännittää, miten toinen kierros päättyy ja kuinka Haavisto on tällä kertaa pärjännyt.

Toinen jännän aihe on se, että syntyykö ensi kuussa toinen karvainen ystävä ja voisiko se kotiutua minun luokseni huhtikuussa...
 
Huomenna tulee tulokset järjestyksenvalvojanäytöstä ja sen kirjallisesta kokeesta! Olen niin jännityksestä soikea, etten tiedä mitä tehdä :D
 
Minua ei oikeastaan vieläkään jännitä, ainakaan negatiivisella tavalla, mutta aika näyttää, onnistuinko parantamaan vaimoni esiintymisjännityksen. Hänellä oli inhottava kokemus hiljattain, kun häntä jännitti ja pelotti hirveästi yksi sparraus-esiintyminen työasioissa ja sitten hän sai vielä esiintymisestään murskaavan arvion ja oli henkisesti ihan lytyssä. Päätin auttaa häntä omilla menetelmilläni, jotka olen muissa ongelmatilanteissa hyväksi havainnut. Ne kylläkin ovat niin out of the box-ajattelua, että en ala niitä tässä edes paljastamaan, mutta kun tämä toimii, niin olen kyllä melkoinen poppamies. Hän on juuri tällä hetkellä tulikokeessa ja ilmoittaa pian, että miten kävi... eli oikeastaan joo, minua jännittää - hänen puolestaan :D

/edit päivää myöhemmin: Hurraa! Se toimi! Ei kuulemma jännittänyt enää yhtään!
 
Ajattelin jo, että eikö tämä ala ollenkaan, mutta nyt alkaa pikku hiljaa jännittää Wanhojen tanssit. Huomenna on valokuvaukset ja esitys perheelle yms., perjantaina sitten vielä wanhojen show ja esitys muille koululaisille. En edes oikein tiedä, mikä tässä jännittää, koska tanssit osaan mielestäni ihan tarpeeksi hyvin, ja en kauhean tosissani usko, että onnistuisin nukkumaan kampaajalta pommiin (Ihan vähän vaan pelkään sitä!). :D
Toivottavasti tansseista saadaan myös kivoja kuvia, vaikka juhlissa yleensä the valokuvaajana toiminut isä ei todennäköisesti ainakaan koko ajaksi ehdi katsomaan, kun isoveljellä on lähes samaan aikaan sotilasvala.
Mutta kaipa se tästä. :D
 
Jännittää.
Tulossa on ensimmäinen kontumiittini Parikkalassa. (Ja kerron tämän avoimesti jo etukäteen, jotta minun olisi helpompi olla siellä miitissä.) Minulla on luonnostaan alhainen verensokeri ja -paine. Ja ne laskevat myös helposti. Ja jos ne laskevat, minulle tulee erinäisiä mukavia oireita siitä mm. horkka, oksentelu, pyörtyminen. Tarvitsen tämän estämiseksi säännöllisen ruokarytmin, mutta kun miitissä järjestetään omat ruokailut, minua pelottaa, ettei ruokarytmi ole tarpeeksi säännöllinen. Tiedän juu, että jokainen saa syödä näissä miiteissä silloin kun haluaa, mutta entä jos...
Pelkään myös (muutama kontulainen on kyllä jo sanonut) että ihmiset ajattelevat että olen outo tai jotain, jos minulle tapahtuu em. asioita. Minä myös häpeän tätä asiaa, koska en voi syödä hirveästi herkkua, ja pärjätä sillä. Toisaalta jännitys juontaa jo lapsuudesta, joten tämä on myös eräänlainen oravanpyörä. (Jännitän huonoa oloa, jännityksestä tulee huono olo, tapahtuu jotain ikävää ja seuraavalla leirillä jännitän, että tapahtuuko sama kuin viime leirillä.)
 
Lindë, kontulaiset ovat pääosin hyvin ymmärtäväistä ja empaattista väkeä joten sen puoleen ei tarvitse ainakaan pelätä. Konnussa riittää auttajia ja ymmärtäjiä. Ja jos nyt jotain sattuisi niin Eowynofmay on paikalla ja selvittää tilanteen ;) Todennäköisesti kun ongelmasi on tiedossa niin joku huolehtiva kontulainen saattaa jopa seurata että muistat syödä. Niitäkin hupsuja (kaikella hyvällä tahdolla hupsuiksi kutsuttuja) konnussa on. Ja tilaisuuksia syödä on melkein koko ajan kun ei ole saunassa tai nukkumassa.
Kyllä sie pärjäät :)
 
Kiitos Jaamar, olen otettu sanoistasi! lindëalda, jännitin ihan sairaasti ensimmäistä kontumiittiäni, joten et ole yksin siinä. Ja kontulaiset ovat tosiaan empaattista porukkaa, jotka ymmärtävät varmasti kaiken maailman horkat. Mikä muuten on ensiapuna, jos sinulle tulee huono olo (kaivelee jo kaapeistaan seesami-hunajalevyjä)?

Minua jännittää tämän päivän työ. Mitä tahansa ylläreitä voi olla odotettavissa.. en ole ehtinyt kunnolla valmistautua tämän pvän tulkkaukseen.
 
Ensiapuni on se wanha kunnon hunajaa kielen alle-periaate. :) Otan myös mukaan hapankorppuja, koska niitä narskuttamalla minulle tulee parempi olo.
 
Oletko lindë kokeillut salmiakkia? Keskiaikaseurassa oli aikoinaan yksi miekkamies, jolta sai pummittua karkkia aika helposti, koska hänellä oli vastaavantyyppinen vaiva ja siksi aina jossain käden ulottuvilla pussi pehmeitä turkinpippureita: sokeria verensokerin nostoon, suolaa verenpaineen nostoon. Oli kuulemma lääkärin neuvo.

Miiteissä tuppaa olemaan ensiapuvastaava, ja hyvin usein paikalla on muutenkin terveysalan amattilaisia, joten yleisen empaattisuuden ja auttavaisuuden lisäksi valmiudet apua tarvitsevasta huolehtimiseen ovat miiteissä hyvät. Siis huoli pois!
 
Oman kokemukseni mukaan miiteissä ei ole kauheasti sellaisia hetkiä jolloin joku ei olisi syömässä jotain, ja ainakin minunkaltaiseni helposti johdateltavissa olevan ihmisen tekee myös mieli syödä jotakin jos kaveri vieressä syö, tai ei sitä ainakaan unohtamaan pääse :D Eli syön miitin aikana helposti paljon enemmän ja tiheämmin kuin mitä söisin normiviikonloppuna itsekseni kotona, tietysti paljon karkkia ja sipsiä mutta myös esimerkiksi leipää saattaa mulla mennä aika paljon.

Ja tosiaan jos jotain käykin niin kontulaiset ovat sen verran kypsää porukkaa ettei kukaan pidä ketään tuollaisen takia outona, ja auttamistaitoisia löytyy.

Hyvää miittiä lindëalda :)
 
Olen lupautunut Jyväskylän kirjamessuille tämän kuun lopussa tekemään kirjailijahaastattelun. Tämä lupautuminen on tapahtunut jossain vakavassa mielenhäiriössä, koska en minä täysissä järjissäni olisi suostunut, siinähän pitää puhua ihmiselle fiksuja ja vielä muiden ihmisten edessä! Sain nyt myös tiedon, että haastattelu haluttaisiin äänittää, mieluusti jopa videoida, ja julkaista kustantamon verkkosivuilla.
Ihmisiä ne kirjailijatkin on, joo, mutta eipä auta jännitykseen. Jännittäisi siltikin, vaikka siinä tilanteessa tarvitsisi haastatella vain omaa äitiä. Eikä auta sekään, että pääsen messuille ilmaiseksi ja saan kaikkea pientä kivaa lahjusta muutenkin tästä hyvästä.
Ei minulla varsinaisesti mitään esiintymiskammoa ole, koska olen ollut harrastuksieni kautta soittamassa lukemattomissa konserteissa ja näyttelemässä jne. Koskaan sellainen esiintyminen ei jännitä tippaakaan, olen niin tottunut.
Tähän päälle vielä se, että haastateltavan kirja pitäisi ehtiä lukea kuukaudessa, kirja on paksu, ja minulla on muutenkin ihan riittävästi luettavaa ja tehtävää ja panikoitavaa. Eikä varmaan ihan riitä, että lukaisen sen kirjan läpi, vaan pitäisi vähän edes yrittää perehtyä.

Lohikäärmeen hermot ovat nyt kovilla. :knockout: [size=-4](Eikä tuo hymiö riitä yhtään kuvaamaan kuinka kovilla.)[/size]
 
Luetuta kirja jollain muulla ja pyydä referaatti. Tai googlettele kirjailijasta kaikki mahdollinen ja keskity haastattelussa kirjan sijasta häneen itseensä. Tai sairastu juuri sopivasti ;)
 
Olen todistanut montaa kirjailijahaastattelua ja ollut itse kerran itse haastateltavana ja ei ole mitenkään harvinaista että haastattelija on käynyt pyytämässä kirjan tuntia ennen esitystä. Saattaa olla jopa parempi ettei tiedä liikaa kirjasta. Yleensä on toiminut hyvin se että kirjailijaa pyydetään lukemaan kirjasta otteita (kannattaa pyytää häntä valitsemaan ne etukäteen tai valita itse), tosin itse olin niin kauhuissani etten olisi kyennyt.
 
Jännittää kahdesta syystä: ensinnäkin pitäisi alkaa viimein soittelemaan harjoittelupaikkaa, ja toiseksi paketin pitäisi saapua kotiovelleni klo 14 mennessä. Enkä viitsi aloittaa soittokierrosta, ennen kuin paketti on saapunut, koska muutoin ovisummeri saattaa soida juuri silloin kun puhelu on käynnissä.

Ja outoa kyllä, nyt lapsettaa niin kovasti, että odotan tuota pakettia kuin muinoin nimipäivää, synttäriä tahi joulua. Arvaakohan kukaan, mitä paketti sisältää? ;)
 
Veikkaan Schleichin figuureja =) Jos olen oikeassa, olen utelias tietämään, mitä hauskaa tällä kertaa hankit ;)
 
Isilmírë on oikeassa! Tällä kertaa hankintavuorossa oli pääasiassa lohikäärmeitä ja ritareita (kuningas, prinssi ja prinsessa on jo hommattu). On se kumma jos en näin välinein varustettuna tee kummitytöstä keskiajantutkijaa... :p
 
Tai fantasiakirjailijaa =)

Topsun aiheeseen palatakseni: minua jännittää jo nyt ensi kuussa oleva vyökoe. Vaikka kuinka muistuttelen itselleni, ettei se todellakaan tule olemaan vaikea ja ettei ole edes mitään väliä, läpäisenkö sen nyt vai vasta joskus myöhemmin =D
 
Ylös