Huomenna käyn ensimmäistä kertaa yksityisessä asuntoesittelyssä. On semmoinen talo, jonka haluaisin. Siinä on paljon hyviä puolia, mutta huonojakin puolia löytyy ja niiden takia talo onkin ollut jo puoli vuotta tarjolla, koska tilanne on joiltakin osin niin epäselvä ja hankala. Toisaalta se on luonut tämän mahdollisuuden äkätä talon olemassaolo ja hintakin on tullut niin matalalle tasolle, että se on budjetin puolesta ulottuvillani.
Jos hoitaisin asiat elämässä varmasti vihoviimeisen varman päälle, niin en tätä taloa harkitsisi. Olisi helppoa jatkaa vanhaan tuttuun tyyliin, vaihtaa vain vaikka asuntoa jossa on vuokralla, mutta sitten olisi edelleen tietyt kahleet. Tahtoo hiljoksiin eroon kahleista ja vuokran syömästä lovesta omaan varallisuuteen. Ja erityisesti haluaa edes hieman rauhaa esimerkiksi naapureilta.
Tämmöiset halut vain johtaa Helsingissä siihen, että pitäisi koettaa kehdata ottaa hieman riskiä. Ja sehän se jänskättää. Aika pitkään pystyin olemaan lähinnä innoissani, mutta jännitys alkoi siinä kohtaa kun sai esittelyajan sovituksi. On nämä hobitille isoja askelia ottaa.