Ei jännitä vaan tulen kohta hulluksi.
Minä en yleensä jännitä esiintymisiä näin. Huomenna on kuitenkin musiikkiopiston laulaja-ilta, ensimmäinen laatuaan minulle, ja tämä ahdistus on jotain aika järkyttävää. Laulan yhden biisin. Yhden. Se on hyvin vähän, mutta se siinä varmaan ahdistaakin. I have one shot. Ehkä silläkin on tähän osansa, että stressinsietokykyni on muutenkin aivan kestonsa rajoilla, kuljen ympäri taloa ja meinaan purskahtaa itkuun. En ole tehnyt mitään koulujuttuja, enkä varmaan aiokaan, mutta jos tuo huominen menee penkin alle niin voin samantien kaivaa itselleni hobitinkolon tuohon takapihalle ja olla tulematta sieltä enää ikinä ihmisten ilmoille.
Minä en nyt vain voi mokata tätä.
Ahdistuin eniten siitä, kun näin keiden jälkeen minä laulan. Siinä on varmaan seitsemän ihmistä, joille olen ollut vuosia kateellinen ja mutissut katkerana itsekseni, että tuokin on tuolla vain suhteittensa avulla eikä siksi, että olisi jotenkin huiman paljon parempi. Olen tietysti ollut väärässä. He ovat siellä missä ovat, koska ovat järkyttävän taitavia. Minä en ole mitään heidän rinnallaan. En mitään.
Tavallaan tämä on oikein sopivaa ja hyvä opetus minulle. Nyt kun minulla olisi mahdollisuus näyttää, että minäkin pystyn tuohon, enkä ole yhtään huonompi, niin totuus iskee. Olen. Olen huonompi. Piste.
Sopivaa on myös kappalevalintani. Mikä olisi parempi biisi tähän tilanteeseen kuin "Creep" by Radiohead. Nyt saatatte ajatella, että eihän se mitenkään hankala biisi ole. Ei se alkuperäinen ehkä olekaan, mutta olen vääntänyt siitä itselleni sellaisen hirviöversion, jossa on reippaasti yli kahden oktaavin ääniala, varmaan kaikkia eli äänentuottotapoja mitä tiedän, kaikkia mahdollisia koruja sun muuta ja todella vahva dramaturginen kaari. In short, minun sovitukseni on mielestäni paljon hienompi kuin alkuperäinen biisi, mutta EI OLE JOS SE MENEE PIELEEN.
Creepissä on muun muassa kohta, jonka sanat menevät näin:
I wish I was special,
you're so f*cking special
But I'm a creep
I'm a weirdo
What the hell am I doing here
I don't belong here
Siksi minä sen biisin valitsinkin. Koska se tekisi laulunopettajani onnelliseksi ja koska siinä on elämäntarinani. Ja haluaisin kertoa sen hyvin ja uskottavasti ja päästä sinne A2:seen ja pieneen f:ään puhtaasti. I don't believe in god but pray for me.