Voihan miittijännitys! Olin ensimmäisessä miitissäni vuonna 2015 ja aivan paniikissa. Sen jälkeen olen jännittänyt (tosin vähenevissä määrin) jokaista miittiä ja todellakin jokainen miittijännittäjä saa sympatiani. Nytkin kun taas jännitän, niin kerron itselleni, että noin 24h päästä ajattelen taas että olipas totaalisen turhaa jännittää tätäkin. Eihän se mitään auta, jännitän silti
.
Jännitän mitä turhimpia asioita. Silloin 14-vuotiaana jännitin sitä, että jos en uskalla puhua kenellekään ja olen liian pelokas ja ihmiset eivät siksi pidä minusta. Nyt jännitän sitä, jos olenkin liian äänekäs ja itsestäni meteliä pitävä ja jos joku ärsyyntyy minuun ja en silti osaa tehdä mitään hyödyllistä ja aina kun menen miittiin, minulla on niin paljon tavaroita mukanani, että näyttää siltä, että muutan sinne ja mitä jos joku ajattelee, että näyttelin joko sen pelokkaan vaiheen tai sitten tämän ilon. No mitä jos?
Minulla oli ihan täysi oikeus olla arka ja varovainen, minulla oli elämässäni hirveän vaikeaa siihen aikaan ja sitä ennen ja sen jälkeen. Minulla oli oikeus reagoida siihen. Ja nyt minulla on ihan yhtälailla oikeus löytää sitä alkuperäistä idearikasta, nauravaista ja elämäniloista persoonaani ja yrittää pala palalta saada se takaisin. Minulla on oikeus elää siellä jossain välitilassa ja näyttäytyä välillä ristiriitaisena muille. Yritän parhaani. Minulla ja kaikilla muillakin on oikeus olla keskeneräinen ja oikeus tehdä virheitä.
Tämä itselleen vakuuttelu on se raivostuttava osa.
Pointtina oli se, että jokainen saa tulla miittiin juuri sellaisena kuin on niine epätäydellisyyksineen ja pelkoineen ja piirteineen mitä kustakin löytyy. Olen aika varma, että tästä ollaan varsin yksimielisiä
. Itse epäilyksistäni huolimatta odotan innolla uusien ja myös tietysti vanhojen kontulaisten tapaamista. Te ihmiset (ja hobitit ja haltiat ja balrogit yms.) olette seuranneet minun toilailujani vähintään tämän foorumin välityksellä vuodesta 2013 asti ja nähneet kaikkia noloja ja hölmöjä juttuja mitä olen kirjoittanut tai sanonut ja siitä huolimatta minut on aina hyväksytty. Kiitos siitä. Ja yritän parhaani tehdä aina samoin tässä elämässä ja hyväksyä niin kontulaiset kuin muutkin tallaajat.