Enpä ole koskaan jännittänyt näin paljon. Huomenna on eka koulupäivä, ja tiedän, sydämeni pohjasta, että illalla kirjoitan ilonaihetopikkiin sellaisen iloisten tapahtumien vyörytyksen. Mutta nyt jännittää niin paljon, etten haluaisi edes mennä kouluun. Tai sitten jännitän koulunaloituksen lisäksi arkea: sitä, onnistunko hoitamaan kaikki asiat itsenäisesti ja edistymään opinnoissani. Kaikki kaverini ovat varoitelleet minua siitä, että yliopisto on todella itsenäistä puurtamista. Ja eniten minua jännittää, saanko lukujärjestyksistäni sellaisia, että saan kaiken pakollisen ja itselleni mieluisat syventävät kurssit mahtumaan. Ja sitä, saanko jatkaa samalla piano-opettajalla.
Eli oikeastaan jännitän aika montaakin asiaa. Se on varmaan ihan okei ja luonnollista, ja onneksi meillä on omistautuneet tutorit, jotka vastaa kysymyksiin ja ohjaa eteenpäin. Ehkä minä selviän.