Theoderic sanoi:
Tästä olen osittain samaa mieltä. Siltikin jo 1930-luvun fantasiakirjallisuus (Robert E. Howard, Fritz Leiber jne.) oli aika samanlaista kuin nykyinen. Fantasiakirjallisuuden selkeästi tunnistettavia esiasteita löytyy jo 1800-luvun puolelta.
Ahh, Howard kirjoitteli jo niinkin varhaisina aikoina kirjojansa? Muistelin että ne oli kirjoitettu myöhemmin, ehkä samoihin aikoihin kuin mitä Tolkien kirjoitteli tarinoitansa. Tuo kyllä on sinänsä totta, että Tolkien ei ole luonut fantasiaa käsitteenä, joskin siinä suurimpana vaikuttajana on selvästi toiminut. Kirjoitti ehkäpä teoksensa otolliseen aikaan, tuontyyppisen kirjallisuuden osalta? Toki pitää muistaa että ilmestyttyään Taru Sormusten Herrasta ei ollut samantien mikään suuren suuri hitti, saavutti sen vasta myöhemmin ilmestyttyään pokkarimuodossa ja kun maailma oli kypsä fantasiakirjallisuuden genren todelliselle syntymiselle.
Sen verran mitä olen siis lukenut fantasiaa, niin mm. R.E. Howardin panos ja vaikutus siinä tuntuu olevan suhteellisen pieni, ehkä joissain AD&D henkisissä tuotoksissa on Tolkienin perinnön lisäksi mukana Howardiasmia ja Conanmaista sankaruutta ja väkivaltaa.
Howardin suureksi haitaksi voidaan ehkä laskea se että, ainakin saamani käsityksen mukaan, hän ei ollut eläessään kovinkaan arvostetussa asemassa (olisiko lienee ollut jopa mielisairas?), toisin kuin esim. Tolkien joka kuitenkin oli Oxfordin kielitieteen professori. Howardin tuotokset leimautuivat helposti kioskikirjallisuudeksi ja alkoivat saada arvoa vasta jonkun aikaa kirjailijan kuoleman jälkeen.
Tolkien itse taisi olla jokseenkin hämillään hippien osoittamasta suosiosta. Tolkienin ajatusmaailmassa oli tokin paljon "vihreyttä". Vihreällä ajattelulla on kuitenkin pitkä ja monisärmäinen historia - vihreyttä on voitu käyttää myös kaikkea muuta kuin hippihenkisten tavoitteiden ajamiseen.
Uskon että hyvinkin oli hämillään. Enkä tippaakaan ihmettelisi jos Tolkien ei olisi heitä ymmärtänyt tai heidän aatteista liiemmin piitannut, uskaltaisinko sanoa: kunnioittanut. Hipit kuitenkin sotivat voimakkaasti perinteitä ja vanhoillisuutta vastaan, jossa voi monen mielestä olla kyse enemmänkin nuorten kapinoinnista ja villityksestä, toisin kuin todellisesta luonnonsuojelusta. Tolkien oli konservatiivinen ja harras katolilainen, kuten mainittu. Vaikka tiettyjä yhteneväisyyksiä hippien ja Tolkienin välillä siis varmasti olikin, niin olisi varmasti aika absurdia väittää Tolkienia edes esihipiksi.
Luultavasti Tolkien on nähnyt tarinansa sisällön hyvin erilailla, todennäköisesti juuri ja ainoastaan tarinana (sillä Tolkien vihasi sitä että hänen kirjoituksiaan verrattiin poliittisiin suuntauksiin ja lähihistoriallisiin tapahtumiin, vaikka se oli miltei väistämätöntä). Hipit taasen saattoivat hyvinkin nähdä TSH:ssa juuri poliittista kannanottoa ja vihreiden arvojen puolustamista. Unohtamatta sitä että hobittien piipunpoltossa ja muutamissa muissa asioissa oli yhtymäkohtia heidän omiin elämäntapoihinsa, joten ehkä he kokivat tarinan omakseen. Ymmärrettävää sinänsä. Esimerkkejä kirjan universaalista kielestä.
D Hehe.
