Jacques Martin: Alix

Huomasin vasta äskettäin, että Alix-sarjaa on ilmestynyt taas. Martin on ollut näissä viimeisissä vielä kirjoittajana. Ainakin vähän näkyy vielä vanhan mestarin jälki... ei tästä pitkään ole, kun Martin poistui elävien kirjoilta. Viime vuonna?

Karmea typo!!! Otsikon Jacquesista puuttuu c!!! NOLONOLO!"

Eikä puutu -Majava

Herättelen sarjakuvan ystäviä... onko kukaan lukenut noita "uuden" aallon Alixeja (osat 10-13)?

Alkupää oli ehkä pikkaisen (noh, tai vähän enemmänkin) naiiveja, mutta minusta viihdyttävää lukemista. Mitenköhän nämä uudemmat?

Nostetaas tätä ajan hämäristä...

Alix oli poikavuosieni mielilukemista. Seikkaluja antiikin Roomassa, Egyptissä, Kreikassa, Galliassa ja vaikka missä. Pystyikö parempaa toivomaankaan? Lisäksi sarjan piirrostyyli miellytti suuresti silmääni. Mutta selkeän ja tarkan viivan käyttö onkin aina ollut minulle vahvasti mieleen.

JA myönnetään, että Alix-sarjakuvana samoin kuin Martinin piirrosjälki miellyttää edelleenkin silmääni ja toimii ihan mukavana lukuviihteenä edelleen. Näin vanhemmiten kiinnittää tosin tietty enemmän huomiota myös sarjan heikkouksiin kuten aika yksioikoisiin hahmoihin, tiettyyn "jäykkyyteen" ja joidenkin albumien heikohkoon juoneen ja tarinankuljetukseen. Mutta yleisesti ottaen sanoisin, että Alix menee edelleen hyvänä viihteenä.

Olen muutaman noista Eowynofmay:n mainitsemista "uusista" albumeista lukenut (Iorix Suuri, Niilin prinssi, Baabelin torni) ja sanotaanko niin , että kuvitus ja maisemat ovat aivan yhtä upeita kuin noissa aikaisemmissakin. Juonet ovat aika tavalla samanlaista kuin vanhoissakin. Noista kolmesta pidin ehkä eniten Niilin prinssistä.

Noiden lisäksi olen hankkinut ja lukenut kaikki kolme Alix senator -sarjan suomennettua albumia. Näissähän Alix on jo keski-ikäinen senaattori ja Octavianus on vallan kahvassa Augustuksena. Nämähän eivät ole enää Martinin käsialaa eivätkä käsikirjoituksiakaan mutta pidin silti kovasti lähtöajatuksesta kuten myös kuvituksesta. Juonikin on ihan kohtuu kamaa ja jatkuu albumista toiseen. Jos Alixista tykkää niin suosittelen vahvasti tutustumaan.

Muistan lukeneeni Alixia ala-asteella vähän samoihin aikoihin kuin mitä luin Hans Kressen Punanahka-sarjakuvaa; nämä seikat liittyivät oleellisesti siihen, että näitä löytyi hyvin Pulkkilan kirjastosta. Pitäisi melkein lukea näitä uudelleen... (päivitystä) Varasinkin Punanahka-sarjasta Sudenpentu- ja Ukkosen herrat -teokset, mutta loput olisivat olleet saatavilla vaan seutulainana Pälkäneen ja Urjalan kirjastoista - eivät Tampereelta! Alixia löytyi Tampereelta paremmin. Varasin yhteensä 19 sarjakuvaa, joten pitänee ottaa rinkka mukaan kun niitä hakee!

Tässä voisi itseasiassa hiukan pähkäillä mitä albumia itsekukin pitää parhaana Alix-tarinana?

Omalla kohdalla sanoisin olevan kolme vahvaa kandidaattia: Viimeinen spartalainen, Etruskien aarre ja Apollon kosto.

Kaikki nämä kolme edustavat minusta selvästi Martinin parasta antia juonen ja tarinankuljetuksen saralla ja ovat siksi viemässä paalupaikkaa muilta. Monet muutkin muistan silloin aikanaan olleen tosi jännittävää luoettavaa ja Martinin loistava piirrosjälki etenkin maisemien, arkkitehtuurin ja yleensä aikakauden tunnelman luomisessahan ovat mukana lähes kaikissa Alix -albumeissa. Tosin jonkinlaista jäykkyyttä ja kaavamaisuutta on havaittavissa hänen ensimmäisissä albumeissaan. Varsin luonnollista kenelle tahansa taitelilijalle.

Kertokaahan muutkin mielipiteitä, jos täältä muita Alixien lukijoita löytyy. Kointähti ainakin sitten kun olet saanut Alix:it raijattua kirjastosta.

Muistelen että Viimeisessä spartalaisessa oli niillä spartalaisilla mustat haarniskat ja kypäröissä oli keltaiset töyhdöt. Luultavasti. Tykkäsin niistä varusteista, joten siksi se on paras. Tosin Molokin kitakin oli mieleen painuva. Ja ne mustapukuiset ninjat käpälänuijineen, joku salaseura kai. Kaikki ykkösmatskua. Uudelleen lukemalla varmaan selviää myös, mitä niissä tapahtui.

eowynofmay sanoi:

Alkupää oli ehkä pikkaisen (noh, tai vähän enemmänkin) naiiveja...

Click to expand...

Jep, Alix on tosiaan hyvin puhtoinen, kunniallinen ja sankarillinen hahmo. Tämä naiivius ja puhtoisuus korostuu varsinkin juuri noissa alkupään tarinoissa, joskin se pysyy kyllä minusta pääsääntönä kaikissa Martinin tuotantokauden Alix: eissa. Ehkäpä hiukan enemmän on noissa loppupään albumeissa mukana sitä "nurjaakin puolta".

Alix senator- sarjassa on sitten jo enemmänkin sitä raadollisuutta vaikka kyllä siinäkin Alix edelleen kantaa noita ominaisuuksiaan tietyssä määrin mukanaan. Mutta ei hänkään ole aivan niin kirkasotsainen sankari kuin nuorena ollessaan.

Tämän perusteella heräsi mielenkiinto Senator-osaa kohtaan.

Käsittääkseni kolme ensimmäistä osaa Alix senator sarjasta on suomennettu. En ole kuullut, että useampia olisi suomeksi saatavilla.

1. Verikotkat
2. Viimeinen faarao
3. Petolintujen salaliitto

Aikaisempi Alix tuntemuskaan ei ole välttämätöntä vaan uusi lukijakin päässee kärryille. Joitakin viittauksia esim. Etruskien aarre -albumiin tosin on ja toki se auttaa jos Alix ja hänen vanhat kumppaninsa ovat jo entuudestaan tuttuja.

Verikotkista siis vain aloittamaan ja kokeilemaan josko keski-ikäinen Alix kolahtaa.

Miksi oi miksi tällainen sarjakuva on tähän asti mennyt multa ihan tutkan alta Antiikin historian ystävänä tää täytyy ottaa pikaisesti lukulistalle! Helmet-kirjastoissa näyttää olevan näitä ihan kohtuullinen valikoima.

Kävin kirjastossa.