Jalkapallo

Koska Penkkiurheilotopic meni heti alkuunsa MM-jääkiekkopuheeksi, katsoin paremmaksi aloittaa oman keskustelunsa jalkapallolle, joka itselleni on se kaikkein mielenkiintoisin urheilulaji. Ehkä tällaisen keskustelun avaus on myös omanlainen kaapista ulos tuleminen jalkapallon ystävänä, koska sitä puolta en itsestäni useinkaan tuo esille.

Vaikka toki olen kiinnostunut teidän kaikkien suhteesta jalkapalloon, olisi hienoa, jos erityisesti joku muu kompleksisen suhteen omaava voisi tunnustautua kanssani siihen joukkoon, jolle jalkapallo on ollut salainen intohimo.

Itselläni kävi nimittäin niin, että erinäisten yläasteella ja ala-asteella tapahtuneiden sattumien johdosta suhteeni kaikenlaiseen urheiluun muodostui hyvin vihamieliseksi ja minulla olikin tapna sanoa: "musiikki pelasti minut urheilulta". Onneksi vihdoin viime keväänä saatoin vapautuneena todeta: "MM-kisat pelastivat minut urheiluinholta". Olin koko kevään innoissani ja salaisesti seurannut internetin keskusteluita jalkapallosta ja aina baarissa hieman vilkuillut televisiosta jalkapalloa ja MM-kisat vihdoin antoivat hienon tekosyyn mennä baariin vain ja ainoastaan jalkapallon vuoksi! Niinpä Jalkapallon MM-kisoista tulikin koko kesän kohokohta.

Itseäni kuitenkin kaivertaa se, että en tiedä ketä kannattaisin. Haluaisin, että voisin olla jonkun suomalaisen jalkapalloseuran kannattaja, mutta en oikein löydä sopivaa seuraa. Pienenä, kun musiikki ei ollut vielä pelastanut minua urheilulta, kannatin intohimoisesti Tepsiä, mutta se ei enää tunnu hyvältä, koska Tepsi edustaa minulle vanhasta kotikaupungista niitä asioita, joista en pidä.

Nykyään asun Hesingissä ja täällä Veikkausliigassa pelaa HJK ja koska joskus kannatin Tepsiä HJK:ta vastaan, en osaa mitenkään olla HJK:n kannattaja. Sarjatasoa alempana pelaa HIKF ja FC-Viikingit, joista ensin mainittu naapuriseurana tuntuu hieman paremmalta. Eilen uskaltauduin pitkästä aikaa katsomaan jalkapalloa paikanpäälle ja se tapahtui juurikin HIFK:n pelissä. Kokemus oli sen verran mukava, että ainakin sen joukkueen peleissä voi alkaa käymään vaikkei uskaltaisi kannattaa sen enempää kuin taputtaa maaleille.

Mitäs te tykkäätte jalkapallossa ja ketä te kannatatte?

Jalkapalloa ei tule kovin aktiivisesti seurattua. Pelailtua tulee jonkinverran kaveriporukalla ja kotipihalla tulee kikkailtua, mutta siihen se on jäänyt. Vaikka muuten en intohimoisesti seurailekaan jalkapalloa, niin MM-kisoihin sytyn aina sitäkin suuremmalla innolla. Viime kisoissa tuli katsottua joka ottelu. Harmi vain että ne ovat vain kerran 4 vuoteen. Suosikkijoukkueeni ovat ylivoimaisesti Espanja ja Saksa, sekä La Ligasta Barcelona. Ei vain siksi että ne pärjäävät hyvin vaan tykkään muutenkin niiden pelityyleistä. Suosikkipelaajia ovat mm. Fernando Torres, David Villa, Lionel Messi, Bastian Schweinsteiger ja Miroslav Klose. Ja otetaan tuohon listaan mukaan myös Jari Litamnen.

Liigoja ei ole tullut katsottua. Suomen veikkausliigaa ei tule katsottua yhtään, koska pelit ovat todella heikkotasoisia. Espanjan liiga kiinnostaisi omalla tavallaan, mutta niitä pelejä ei taida tulla maksuttomilla kanavilla ja eikä minulla ole juurikaan aikaa seurata.

Hyvin pitkälle elämääni en juurikaan minkään penkkiurheilulajin seuraamisesta piitannut. Nyt elämässä pitkään ollut mies on kuitenkin totuttanut silloin tällöin katsomaan jalkapalloa kotisohvalta - valioliigaa ja mestareiden liigaa lähinnä. No, en vieläkään ilman neuletta osaa katsoa jalkapalloa. (mutta neuloinpa ernuilu-fanihuivin sentään! http://www.google.com/search?um=1&hl=en&client=safari&rls=en&biw=1513&bih=873&tbm=isch&sa=1&q=green+and+gold+manchester&aq=f&aqi=g1&aql=&oq=)

Miehen suosikki on Ryan Giggsin jalkapallokoulu-tv-ohjelmasta alkaen ollut Manchester United. Pitäisikö minun tietoisesti etsiä joku toinen joukkue, vai saako olla samaa mieltä? Toistaiseksi taloudessa ollaan yksimielisiä. Kun asialla ei minulle ole suurta väliä ja mies näyttää tulevan onnelliseksi siitä, että "kannatan" samaa joukkuetta. Muistan lähes kaikkien pelaajien nimetkin, pelissä on hankala tunnistaa ellei numeroa näy, kun jalkapallo-otteluiden kuvaajat eivät paljoa lähikuvia kasvoista harrasta.

Ollaan käyty katsomassa joku Tampere Unitedin peli täällä Tampereella ja yksi englantilaisen kaiman peli Manchesterissa. Ero tasossa lienee tosiaan melko suuri, kun lajia viimeksi 6-vuotiaana kesäleirillä harrastanut huomaa eron pelin tasossa, eli kiinnostavuudessa.

Jalkapalloa on tullut harrastettua päälle 10 vuotta, nyt tosin hetken aikaa tauolla erinäisten syiden vuoksi. Oma suhde futikseen on oikeestaan aina ollut se, että "kiva pelata, tylsä katsoa". Poikkeuksena tähän on ottelut, joissa on joku pelaaja, jota seurata (tarkoittaa yleensä sitä, että joku tuttu on pelaamassa) sekä ottelut, joilla on välitöntä merkitystä. Näillä tarkoitan lähinnä MM- ja EM-otteluita. Tietysti jos sattuu olemaan katsomossa paikanpäällä kokemassa tunnelmaa, ei pelillä ole väliä. Tätä tunnelmaa ei tosin ole mahdollista saavuttaa Suomessa.

Pakko vielä mainita lomareissu Italiassa, tämä kun sattui yksiin Italian maailmanmestaruuden kanssa 2006. Voitte kuvitella sen fiiliksen, mikä kaduilla vallitsi.