Joulu

Milloin koristellaan koti lopullisesti joulukuntoon?

  • Heti kun illat pimenevät.

    Votes: 1 2,5%
  • Ensilumen tultua.

    Votes: 0 0,0%
  • Ensimmäisenä adventtina.

    Votes: 2 5,0%
  • Joulukuun alusta.

    Votes: 2 5,0%
  • Pari viikkoa ennen joulua.

    Votes: 2 5,0%
  • Viimeisellä viikolla.

    Votes: 11 27,5%
  • Aaton aattona.

    Votes: 9 22,5%
  • Aattoaamuna

    Votes: 12 30,0%
  • Aikaisemmin

    Votes: 0 0,0%
  • Myöhemmin

    Votes: 1 2,5%

  • Total voters
    40
Jei! Käärme on taas pystyssä!

Lisäksi sormeni syyhyävät päästä kokeilemaan uutta, hienon hienoa ruiskumaalausvälinettäni. Sen (+ kompressorin) lahjoitti aviomieheni, joka tuntee minut niin hyvin, että keksii mitä oleellista minulta puuttuu ennen kuin olen siitä itsekään selvillä =) =)

Ja sain äidiltä joululahjaksi toivomani Liksomin ja Haapaniemen kirja Neko, kaiken lisäksi signeerattuna. Se saa jotenkin kirjan tuntumaan enemmän omalta, juuri minulle tarkoitetulta, kun tekijät ovat signeeranneet sen silloin kun se on minua varten ostettu. Hassua ja järjetöntä, mutta niinhän tunteet usein ovat.

Kolmas materialistinen ilonaihe on vanhempieni (tai oikeastaan kai isäni) antama vanha aasialainen (japanilainen? en ole nuhaisen ja vatsavaivaisen vauvan hyssyttelyltä ja seitsenvuotiaan kanssa pelailulta ehtinyt tutustua siihen tarkemmin) kuva, jossa kauniisti maalatut naudat vaeltavat kultaista taustaa vasten.

Mutta ennen kaikkea olen iloinen siitä, että pikku-ukon mielestä oli tosi hyvä joulu. Toki sekin perustuu pitkälti pikku-ukon lahjavuoren kokoon, mutta osansa lienee ollut myös joulupukin (tai itseasiassa parrakkaan joulumuorin; viimevuotinen joulupukki oli näköjään delegoinut velvollisuuksiaan, mutta eipä se haitannut mitään kun pukin laatu oli kuitenkin yhtä korkea ja esitys meni täydestä kohderyhmään) vierailulla ja yleisellä tunnelmalla kuusenkoristeluineen, musiikkeineen ja herkkuineen.
 
Jouluisen materialistista iloa myös minulla.

Tuhat loistavaa aurinkoa-pokkari oli mukava yllätys. Itse en oikein raaski ostaa kirjoja, kun hyllyn laajentaminen toteutuu todennäköisesti vasta kesällä ja nyt se on kovin täynnä. Plus kotiovelta vie suora bussilinja pääkirjastolle. :p Kirjoja on silti aina hienoa saada.

Tuntuu kovin tylsältä ja aikuismaiselta saada lahjaksi astioita, mutta nytpä on nätti aamupalakulhosetti. :) Toinen aikuislahja oli yleiskone - tai kuten pakkauksessa lukee "food preparation centre". En ollut varsinaisesti toivonut mutta nytpähän on ja toivottavasti kestää yhtä pitkään kuin vanhempienkin surrausveivain.

Uudet ja kovin fiinit kuulokkeet auttavat varmasti huonesopua keväällä kieliharjoittelussa.

Minunkin lahjani vaikuttivat ilahduttavan vastaanottajiaan. Eniten pidän ehkä siitä, miten paljon pikkuveli vaikuttaa uudesta Fluxxistaan pitävän.

Jouluna kauniit asiat tuntuvat kasaantuvan runsaammin kuin muuten.

Ja huomenna näen söpöä vauvaa! Ja yhtä söpöä mutta ikänsä ansiosta enemmän leikkiväistä vauvan isosiskoa.
 
Tänävuonna oli mukava jouluaatto. Antamani ja saamani joululahjat olivat todella mieluisia (viimeinkin sain kauan kaipaamani Totoro-lompakon <3) ja vaikkakin meidän joulu oli tänävuonna hieman pelkistetympi, kuin ennen, se jäi silti mieleen yhtenä parhaista. ^__^ Huomenna lähdemme maalle katsomaan mummoja ja pappoja sekä isomummoani.
 
Medeia sanoi:
Mitä se teille merkitsee?
Miten vietätte joulua?
Kummasta pidätte enemmän, lahjojen antamisesta vai saamisesta?
Ja voisitteko viettää joulua ulkomaillakin vai onko se ehdottomasti oltava täällä Suomessa?
Minulle joulu merkitsee vuoden parasta aikaa, sekä näin ollen tietenkin vuoden parasta juhlaa! Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja yritän pitää sen päällimmäisenä juhlan tarkoituksena. Tuskin monetkaan enää viettävät joulua uskonnollisessa mielessä.. Pidän myös talvesta, joten toki joulu on mukava tapa juhlistaa alkutalvea. :)
Jouluun kuuluu haudoilla käyminen, saunominen, ulkotulien ja kynttilöiden polttaminen, jouluruokien syöminen, aito joulukuusi ja toki joululahjat (ja joulukortit). Mieluiten vietän joulua mieheni kanssa ihan kaikessa rauhassa kahdestaan. Minun mielestä jouluun ei kuuluisi sukulaisten vierailut yms. vaan joulu on nimenomaan jokaisen omaa rauhallista aikaa hiljentymistä ja tunnelmasta nauttimista varten.. Vierailut ja lahjojen vaihto hässäkät voisi ihan hyvin suorittaa jo paria päivää ennen joulua. Itselläni ei tulisi mieleenkään ängetä kenellekään kylään jouluaattona!
Lahjat ei ole se pääasia joulussa.. Mutta tietysti oleellinen osa sitä. Joten vastaan lahja-kysymykseen, että pidän yhtä paljon lahjojen antamisesta, kuin niiden saamisestakin. :grin:
En voisi viettää joulua ulkomailla missään etelän lämmössä palmujen juurella.. Mutta voisin viettää joulua ulkomailla, missä on paljon lunta. Lapissa olisi ihanaa viettää joulua..
Harmi, että joulu lähenee jälleen loppuaan.. Mutta eihän se ole kuin yksi hetki ja taas ollaan valmistautumassa seuraavan joulun viettoon. Toivotaan, että vuosi sujuu jälleen hyvin ilman suurempia ikävyyksiä ja seuraavasta joulusta tulee yhtä ihana, kuin mitä juuri viettämämme! [26]
 
Mehtis sanoi:
Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla ja yritän pitää sen päällimmäisenä juhlan tarkoituksena.

Mutta ihan alkujaan joulu - eli yule eli jul eli hjul - on sydäntalven juhla, talvipäivänseisauksen ja auringon kehrän (=hjul eli pyörä, rengas) juhla. Kristillinen aines on myöhemmin päälle liimattua kimalletta.

Imo talvipäivänseisauksessa onkin juhlan aihetta riittämiin: päivät alkavat taas pidentyä, käännytään valoa ja kevättä kohti =)
 
Niin, kristinuskon myötä joulusta tuli Jeesuksen syntymäjuhla. Minä olen kristitty, joten tietenkin juhlin joulua minulle todellisten periaatteiden valossa.. Tai kimalteessa, ihan miten vain.

Lisäksi vielä viitaten tuohon sydäntalveen, en osaisi juhlia joulua sydäntalven juhlana, kun lumikin on tullut maahan vain muutama viikko ennen joulua. Minulle talvi on nyt vasta alkanut, vaikka almanakka muuta väittääkin. ;)

//muoks.
Ps. Ane tarkoittanee minun tästä vielä edellistä viestiä.. Kun kerkesin tässä välissä taas täällä jo suutani soittamaan. ;) Mutta totta, se on aina haikeaa kun joulu alkaa olla ohi..
 
Tämä on ollut melkoisen lämmin ja kaunis joulu, vaikka onhan sitä vielä toki huominenkin jäljellä ja loma ja muut vielä vähän jouluiset asiat kuitenkin. Tunnen silti itseni juuri nyt vähän suruiseksi, sillä vieraat pakkailevat juuri kassejaan ja ovat aivan kohta lähdössä. Huomenna tänne on tulossa ainakin kaksi eri kylä-porukkaa, mistä en ole kovin iloinen oikeastaan. Toisaalta on kiva, juu, mutta toisaalta haluaisin omistaa huomisen päivän pelkästään itselleni, katsoa saamani elokuvat ja lukea lahjakirjoja, nukkua, syödä lisää (ja lisää ja lisää) jouluruokaa, hengähtää ulkona, puuhailla kissan kanssa, ja tehdä mitä ikinä haluaisinkin sitten. Mutta toisaalta, onhan joulu tosiaan lämmön ja ystävyyden aikaakin, ja perinteisestihän tapaninpäivänä onkin ollut jo kyläilypäivä.

Saajat ilahtuivat antamistani lahjoista, ja itsekin sain mieluisia lahjoja, suosikeikseni nousivat muutama kirja, ihana vanhanaikainen medaljonki ja hih, jauhosirotin ja Labyrintti-lautapeli, jota en koskaan saanut lapsena ;) Kissapoika sai kaikkein eniten lahjoja, ja voi sitä riemua, kun yhdestä paketista paljastui tasan sata leluhiirtä! Suurin osa pakettien aukomisesta menikin siihen, kun katseltiin ja naurettiin tuon lapsen puuhia :)

Mehtiksen kaksi viimeistä lausetta tuossa hänen edellisessä viestissään saivat ihan kyyneleet silmiini, kertoo näemmä paljon juuri tämänhetkisestä mielentilastani :cry:

// Ja niin, ihan unohtui jo. Eilisen aikataulu meni aivan sekaisin, kun jouduin aatonaattoyönä ensiapupolille ja minua pidettiin siellä tarkkailussa vielä muutama tunti. Eilinen meni kuitenkin aivan hyvin kolmen tunnin unilla, viidestä kahdeksaan, jaksoin valvoa viime yönäkin kahteen ja tänäänkään en onneksi nukkunut koko päivää.
 
Cirindë sanoi:
ja vaikkakin meidän joulu oli tänävuonna hieman pelkistetympi, kuin ennen, se jäi silti mieleen yhtenä parhaista. ^__^
Niin, ei se hyvä joulu tule kaiken paljoudella ja ylellisyydellä, vaan se tulee sydämestä. Ja toki siitä, että kaikki ovat hyvällä mielellä ja oikealla asenteella joulun vietossa. Liika materiaalinen yrittäminen helposti vain pilaa joulun.
Minäkin sain viettää aivan täydellisen joulun! [26]

//muoks.// Kirjoitin tämän viestin ilonaihe keskusteluosastoon, mutta aiheensa vuoksi se siirtyi tänne. Tästä johtuen muut viestini voivat vaikuttaa täällä sekaville, mutta olen siis ihan täysissä järjissäni näitä kirjoitellut.. xD *öh*
 
Isilmírë sanoi:
Mutta ihan alkujaan joulu - eli yule eli jul eli hjul - on sydäntalven juhla,

Tuossa on vinha perä, mutta toisaalta kysymys siitä mitä jokin asia on "ihan alkuaan" on tulkinnanvarainen sen suhteen mitä pidetään jonkin asian keskeisimpänä osana. Joku voisi vastaavasti sanoa että ihan alkuaan tasavallan presidentti oli neoliittinen afrikkalainen pappiskuningas.
 
Voihan asian noinkin nähdä (vinkeä kuva Tarja Halosesta pappiskuninkaana Afrikassa syttyi heti mielikuvitukseni silmien eteen =D). Olen tainnut tulla yliherkäksi joulun kristillisen puolen korostamiselle, sitä kun tehdään niin kovin kovin usein tyyliin "senkin pinnalliset materialistit, joulun alkuperäinen merkitys on Jeesuksen syntymän juhliminen". Ja tähänhän Mehtis ei todellakaan syyllistynyt, joten olisi ehkä ollut viisaampaa minun jättää vaahtoaminen väliin tällä kertaa. Pahoitteluni Mehtis, tottakai jokainen saa juhlistaa jouluna juuri niitä asioita, jotka itse kokee joulussa keskeisiksi ja tärkeiksi.
 
Äh, ei huolta Isilmírë.. Minäkin olen aina kovin hanakasti puoltamassa omia periaatteitani ja sitten kohta jo kaduttaa, että tulipahan taas sanottua.. x)

Toisessa topikissa kyllä syylistyin tuon materialismin moittimiseen.. Mutta sillä en viittaa uskonnollisiin ajatuksiin, vaan 'kohtuus kaikessa' periaatteeseen. Ostelenhan itsekkin kaikenlaista jouluksi. Uusia koristeita, jouluvaloja ja paaaljon lahjoja! :D Mutta yritän pitää kaiken jonkunlaisen kohtuuden rajoissa. Mutta ei minua haittaa, jos joku mällää jouluna oikein tosissaan ja laittaa rahaa likoon. Mutta se ei takaa joulun onnistumista. Aina jokin voi mennä pieleen, vietti joulua sitten uskonnollisin tai ei uskonnollisin periaattein. Tämä siis viitaten muihin kirjoituksiini, etten anna itsestäni väärää kuvaa. En ole uskon kiihkoilija, enkä syyllistä muita. Omalla kohdallani vain pidän kiinni omista periaatteistani, niin kuin monet varmasti tekee. :)

Jouluhan on suuri lasten juhla ja itsekin sain lapsena valtavasti joululahjoja! :D Kai minulle on tullut semmoinen materialismin 'kammo' sukulaislasten lahjojen avaamis tyylistä, kun lahjat avattiin kauhealla kyydillä ja minkään lahjan sisältö ei paljon mieltä hetkauttanut. Mielestäni niin aikuisten, kuin lasten täytyisi osata nauttia joulusta tietyllä tapaa rauhallisin mielin. Toki lapset saavat 'villiintyä ilosta' lahjoistaan, mutta järkyttää ajatus tavaran paljoudesta ja lasten tyytymättömyydestä siihen.
On varmasti ihanaa seurata lapsia pakettivuoren seassa, kun he iloisina avaavat lahjojaan ja nauttivat niiden sisällöstä! :) Siinä ei ole mielestäni mitään väärää.
 
Mehtis sanoi:
Mielestäni niin aikuisten, kuin lasten täytyisi osata nauttia joulusta tietyllä tapaa rauhallisin mielin. Toki lapset saavat 'villiintyä ilosta' lahjoistaan, mutta järkyttää ajatus tavaran paljoudesta ja lasten tyytymättömyydestä siihen.

Meillä on mielestäni isoksi lapsiperheeksi aika mallillaan lahja-asiat. Yhdeltä suunnalta tulee vaatekappaleita, jotka olen ilmoittanut puutelistalle ennen joulua. Toisaalta tulee kirjoja (joita ei koskaan voi olla liikaa...). Kummeilta saattaa tulla jotain leluja ja itse olen pyrkinyt ostamaan jotain sellaista, jota tiedän tai arvelen lasten kovasti haluavan. Useana jouluna se on ollut yksi toteutunut toive. Nyt kun lapsilla on harrastuksia, niin lahja liittyy monesti niihin. Jotain sellaista, ehkä vähän luxusta, jota ei ehkä muuten tulisi ostettua.

Ja lahjojen jakaminen. Vasta viime vuosina appivanhemmat ovat hankkineet jouluksi joulupukin. Olen ollut tosi tiukkana siitä, että pukki otetaan vastaan... no... sanotaan vaikka kunnioittavasti. Lahjat jaetaan vasta kun pukki sitä ehdottaa. Ja lahjoja ei sitten avata ennenkuin pukki on saatettu ovelle. Pienemmät kyllä ryntäävät sen jälkeen lahjojen kimppuun, mutta isommat avaavat jo nykyään lahjat nautiskellen.

Ja sitä en suvaitse yhtään, että saatuja lahjoja arvostellaan. Eikä sitä ole pahasti esiintynytkään. Joskus ollaan käyty keskustelua siitä, miltä lahjan antajasta tuntuisi, jos kuulisi tai miten lahjan antaja on arvellut saajan ilahtuvan. Sellaista empatian opetusta ;D. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että olen kummin kysyessä sanonut mitä puuttuu, mutta lahja onkin ollut jotain muuta. Siinäkin tapauksessa ollaan mietitty mitä tehdä. Esimerkkinä sellainen tilanne, että talviretkeilyyn olisi tarvittu pakkasenkestävä juttu ja saatu lahja ei ole ollut sitä.

Niinkin on tehty, että kummi on laittanut tililleni rahaa ja minä olen hankkinut lahjan.

Joulun jälkeen ollaan muutaman kerran kirjoitettu kirjeet sellaisille kummeille, joita ei paljon nähdä. Kirjeessä kiitetään lahjoista (jonkun lahjan suhteen äityvät joskus oikein runollisiksi) ja kerrotaan mitä kummilapsen elämässä on vuoden aikana tapahtunut. En tiedä mitä kirjeen saaja ajattelee, mutta minulle tulee itselleni hyvä mieli tästä. Ja kaikille kummeille vinkiksi: meillä kummien lähettämät kirjeet ja viestit, vaikka vain tekstarit, ovat kovassa kurssissa!
 
Ensimmäinen origamilumihiutale taiteltu =) Tosin siitä tuli vähän ruttuinen, mutta printteripaperista tehty harjoituskappalehan se vasta oli. Jossain välissä koitan ehtiä tehdä vähän siistimpiä yksilöitä kaavapaperista, niin pienetkin taitteet on helpompi saada täsmälleen kohdalleen ja hiutaleista tulee samalla sillä lailla läpikuultavia kuin taittelumallin suunnittelija on tarkoittanut.
 
Kulmikkaan ilonaiheista kasailin tänne lisää jouluaiheisiksi katsomiani viestejä. Joulukeskustelua saa toki jatkaa vaikka vuoden ympäri (minun mielestäni joulu jatkuu siihen asti kun kuusi viedään pois, eli 13. tammikuuta).
 
Hih, aiemmin parhaimmista lahjoistani unohtui (tai en ollut vielä silloin sitä tosin edes kokeillutkaan) eilen käyttöön ottamani piikkimatto. Ai että se tuntuu hyvälle ja muikealle! Eilen tein itselleni kasan erinäisiä hoitoja, kuorintoja, naamioita jne. ja sitten kaiken sen jälkeen rentouduin hiljaisuudessa ja hämärässä piikkimatolla, ah auvoa :) Olin kaipaillut moista piikkimattoa jo vuoden pari, mutta nyt siitä näytti tulevan kamalan kaupallinen ja yleinen juttu. Tämä toisaalta laski mattojen hintoja, ja ei tuon käyttäminen ainakaan huonoa tee.
 
eowynofmay sanoi:
lahjoja ei sitten avata ennenkuin pukki on saatettu ovelle.

Meillä kävi pukki viime vuonna ensimmäistä kertaa. Kyseinen valkoparta oli hyvin hämmästynyt, kun pikku-ukko ei alkanutkaan avata lahjojaan sitä mukaa kuin ne käteensä sai, vaan odotti kunnes säkki oli tyhjä, kiitti joka lahjasta erikseen, istui sen jälkeen pyynnöstä vielä pukin syliin ja aloitti avaamisoperaation vasta pukin poistuttua. Ja tämä kaikki oma-aloitteisesti. Ilmeisesti tavallisempaa on, että lahjat kuoriutuvat papereistaan saman tien kun ne pukin kädestä lähtevät.

Ja sitä en suvaitse yhtään, että saatuja lahjoja arvostellaan..... Joskus ollaan käyty keskustelua siitä, miltä lahjan antajasta tuntuisi, jos kuulisi tai miten lahjan antaja on arvellut saajan ilahtuvan.

Mutta eikö lahjan ja sen antajan aikomuksineen voi erottaa toisistaan? Niin että vaikka ei ensinmainitusta pitäisi, ei se vähennä arvostusta ja kiitollisuutta jälkimmäistä kohtaan? Eihän kukaan voi aina keksiä täydellisiä lahjoja, mutta tärkeintä onkin yritys ilahduttaa. Ja epämieluisan lahjan saatuaan voi miettiä, olisiko joku, jota se ihan oikeasti ilahduttaisi, ja laittaa sen sitten eteenpäin.

Ja kaikille kummeille vinkiksi: meillä kummien lähettämät kirjeet ja viestit, vaikka vain tekstarit, ovat kovassa kurssissa!

Meillä kummisuhteet menevät lähisuvun sisällä ristiin rastiin - mm. minulla kummilapsina oma siskonpoika ja kaksi miehen siskontyttöä, miehellä taas kolme omaa siskontyttöään, meidän pikku-ukolla puolestaan kummeina toinen veljeni vaimoineen ja miehen vanhin siskontyttö. Siksi tavataan melko usein kasvokkain, joten viestien merkitys on aika pieni. Mutta sen alleviivaan, että yhteydenpito kummilapsiin ylipäätään on kyllä tärkeää. Itseäkin aikoinaan harmitti, kun avioeron hajottaman kummiparin toinen osapuoli häipyi elämästäni kokonaan.
 
No niin, nyt on kenties aika polkaista tämän vuoden joulu-keskustelut käyntiin!

Isilmírë tuolla olikin jo ajatellut joulua, mutta miten on muun Konnun ja Käärmeen laita?

Minä aloitin joulujutut jo huhtikuussa, mutta en ihan kehdannut vielä täällä alkaa asiasta meuhkaamaan silloin... Nyt on kuitenkin ollut kivan sateinen iltapäivä ja ilta, niin on joulumieli noussut taas pintaan oikein kunnolla :)

Onko joululahjoja valmiina odottelemassa saajiaan, entäpä joulukortteja tai muuta jouluista? Onko joulu käynyt mielessä edes idea-tasolla?
 
En pidä itseäni mitenkään fanaattisena jouluihmisenä vaan luokittelisin innostukseni ja kiinnostukseni enemminkin yleiseksi ruuanlaitto-, käsityö- ja lahjojenkeksimis-innoksi. :p

Olen vähän jo lahjoja miettinyt, käsityöpuolelta varsinkin. Suunnitelmissa muuntaa nurkkiin kertyneitä lankoja sukiksi, pannulapuiksi ja pariksi neulepehmoleluksi sukulaislapsille. Tällaiset lahjat sopivat opiskelijabudjetillekin hyvin. Vähän ikävää, ettei tänä vuonna tule veronpalautusta lahjarahaksi, mutta onneksi maksoin mätkyt sentään jo alta pois.

Myös ruokalahjoja tekisi mieli tehdä. Joko kuivakakkuja, söpösti sellofaaniin pakattuja herkkukeksejä iso pino, pieniä piparitaloja tai muuten hienosti koristeltuja isoja piparkakkuja.

Mm, piparkakkuja. Uudesta asunnosta on katsottuna jo paikka ainakin sähkökynttelikölle ja herra avopuoliso lupasi, että saan havuseppeleen oveen, jollei hommata pientä kuusta. :)
 
Joulu <3

Olen jouluihminen, myönnettäköön. Se ei tule yllätyksenä kenellekään joka tuntee minut. Mutta pidän ylipäätänsä juhlista ja lahjojen antamisesta. Harrastan teemajuhlien järjestämistä ja mikä on suurempi "teemajuhla" kuin joulu. ;)

Minulla on lahjojen hankkimiskausi ympäri vuoden. Jos löydän jotain tai keksin jonkin idean niin pistän se täytäntöön samantien. Se tarkoittaa ettei ole stressiä silloin joulun aikaan ja voin keskittyä leipomiseen sekä kaikkeen mukavaan. Varsinkin kun töissä on kiireisin aika vuodesta.
Ensi joulun lahjoista minulla on suurin osa jo joko ostettu tai ideoitu. Muun muassa löysin kirpparilta armeijan ruokapakin mukanaan haarukka-veitsi-lusikka-setin. (Veljeni harrastaa vaeltamista.) Siihen vielä itsetehtyjä suklaita mukaan, niin se on siinä.

Viime vuonna veljilleni ja heidän tyttöystävilleen ostin jokaiselle heidän syntymävuosiltaan leffan ja cd:n. Heidän piti sitten keksiä miksi saivat juuri kyseiset. Niitä oli hauska etsiä ja ne oli myöskin hauska antaa. Yhtenä vuonna minulla oli värikoodi jokaiselle.
Yksi jouluperinne on että joka joulu joku saa kaulaliinan lahjaksi. Minulla on jo sormet syyhynneet vähän aikaa päästä neulomaan, mutta se ei ole kovin mukavaa puuhaa 30 asteen helteessä.

Ystävien kanssa meillä on sopimus, että joululahjat ovat itsetehtyjä. Minä olen useimmiten tehnyt jotain leipomuksia.

Tästä tuli nyt hieman lahja-painoitteinen, mutta ne ovat olleet viime aikoina itselläni esillä. Jouluun kuuluu niin paljon kaikkea muutakin. :) Ihanaa kun tulee syksy!
 
Minulla joulu on vasta suunnitelmien ja joululaulujen laulamisen tasolla, mutta yksi lahja on sentään jo tilattuna ja varmaan pian tulossa postissa. Pari päivää sitten tsekkasin, että villisiankasvattajien ja villisikakinkkuja myyvien lihakauppojen yhteystiedot ovat vielä tallella, koska kinkun metsästys pitää aloittaa jo kuukauden - parin päästä, jos sellaisen aikoo jouluksi saada. Samoin paperinpalojen taittelu pitäisi aloittaa piakkoin, jos aion saada joulukuuseen haaveilemani pienistä origamirenkaista kootun ketjun. Suunnitelmissa on myös käydä lähipäivinä etsimässä sopivaa paperia origamiporoihin ja -lumihiutaleisiin, ja pikku-ukolle on jo tilatun lisäksi pari muuta lahjaa keksittynä.

Hankalampi juttu ovatkin sitten lukuisat sukulaislapset. Niistä kun ei pysy perässä, että mistä kukakin nyt taas tänä vuonna tykkää, eivätkä suorat kysymykset vanhemmille tai edes lapsille itselleen oikein enää tuota tulosta ("en mä tiedä mitä mä haluaisin", "rahaa ne vaan aina pyytää kun niiltä kysyy"). Viime vuonna mentiin pitkälti lahjakorttilinjalle, mutta jotenkin ei viitsisi toistaa sitä heti seuraavana vuonna uudelleen. Toisaalta teini-ikäisille on todella vaikea keksiä mitään annettavaa ihan omasta päästä, joten voipi olla, että joulun alla ollaan taas lahjakortteja latailemassa.

Oma lukunsa on vanhempieni joulukalenteri, joka jäi viime vuonna ensimmäisen kerran 28 vuoteen tekemättä, kun pichun syntymä sijoittui niin hankalaan ajankohtaan. Tänäkin vuonna täytynee vauvan viemän ajan takia pitää jalat maan pinnalla eikä lähteä toteuttamaan niitä monimutkaisia luomuksia, joita olen mielessäni sommitellut öisin unen tuloa odotellessani, mutta jonkinlaisen kalenterin aion kuitenkin väsätä. Plus kolme korttia Käärmeen vaihtarijoulukorteiksi =) Sukulaiset ja ystävät saavat sitten tyytyä ihan kaupasta ostettuihin kortteihin, aika kun ei takuulla riitä reilun parinkymmenen kortin väsäämiseen - ellen sitten osta valmiita pohjia ja sopivaa leimasinta...

Hirmuisesti himottaisi myös kokeilla brittiläistä jouluvanukasta (vai mikä se pudding onkaan suomeksi), mutta pelkäänpä, ettei aika oikein anna myöten siihenkään. Sitä kun pitäisi käsittääkseni ehtiä kytätä useampi tunti sen hiljaksiin kypsyessä. Mutta joulukakku saattaisi olla mahdollisuuksien rajoissa, joskin sen täyettä pitäisi kai muuttaa radikaalisti. Perheen miehet kun eivät syö leivonnaisia, joissa on sisällä mitään rusinan tapaistakaan.
 
Ylös