Joulukalenteri 2021

Merri

Ylläpitäjä
Vastuuhenkilö
Ylläpitäjä
Luukku 1
Tekijä: Jaamar

Kuka pelkää sormusaavetta
Muunnelma Kuka pelkää jäämiestä -leikistä

Leikin valmistelut

Ensin määritellään leikkialue, jossa on tilaa juosta eteenpäin ja jolla on selkeät sivurajat. Juoksumatkan on hyvä olla aika pitkä niin, että sen saa jaettua kolmeen hyvän mittaiseen juoksuosioon, mutta jos tämä ei ole mahdollista niin voidaan juosta myös lyhyempää pätkää edestakaisin, perinteisen Kuka pelkää jäämiestä -leikin tapaan.


Konnusta Rivendelliin
Rivendellistä Raurosille
Raurosilta Tuomiovuorelle

Leikkijöistä valitaan sormusaave tai aaveet. Vaikeustasoa voi muuttaa muuttamalla sormusaaveiden määrää.

Sormuksen saattue, eli muut leikkijät valitsevat joukostaan ensimmäisen sormuksen kantajan (käytämme hänestä jatkossa lyhennettä SK). SK on se jonka on päästävä kaikkien kolmen alueen läpi jäämättä kiinni. Jos SK jää kiinni leikki loppuu välittömästi ja sormusaaveet ovat voittaneet. Jos hän taas pääsee loppuun saattue voittaa. SK:ta ei tietenkään kannata paljastaa sormusaaveille jos mahdollista.


Vaihtoehtoinen sääntö:
Peli voidaan pelata niin, että on yksi SK koko matkan ajan TAI voidaan ottaa joku pienehkö esine, joka on sormus ja leikkijät voivat missä vaiheessa leikkiä hyvänsä luovuttaa sen jollekulle toiselle, josta tulee uusi SK.

Leikin kulku

Leikki alkaa siitä, että saattue asettuu ensimmäisen juoksualueen alkuun ja sormusaave/-aveet asettuvat ensimmäisen juoksualueen puoliväliin.

Sormusaave/-aaveet huutavat "Kuka pelkää sormusaavetta!" ja saattueen jäsenet vastaavat kaikki oman tuntemuksensa mukaan. Huudon jälkeen sormusaaveet lähtevät ottamaan saattuetta kiinni (turvassa on vain juoksualueiden viivan ylitettyään, eli lähtöalue ei ole enää turva) ja saattue pyrkii juoksemaan ensimmäisen etapin läpi jäämättä kiinni ja SK:ta suojellen. Kiinni jääneistä saattueen jäsenistä tulee sormusaaveita.


Toiselle kierrokselle sormusaaveet asettuvat seuraavan juoksualueen keskelle ja toimitaan samoin kuin ensimmäisellä alueella.

Säännöt eivät kielä juoksemasta myös taaksepäin ensimmäiselle juoksualueelle, jos joku näkee sen jotenkin hyödylliseksi taktiikaksi. Ainoastaan sivurajoja ja ensimmäisen lähtöalueen alkuviivaa ei saa ylittää.


Jos SK on päässyt kolmannen alueen alkuun leikki muuttuu.

Jos saattueen jäseniä on jäljellä useampia kuin yksi SK saa seurakseen Samin. Edelleenkään ei kannata paljastaa kuka SK on. Loput saattueesta (jos heitä on) ovat Aragornin joukkoja, jotka asettuvat sormusaaveita vastapäätä n. kahden metrin päähän ja heidän tehtävänsä on aktiivisesti estää sormusaaveita ottamasta SK:ta ja Samia kiinni. Heistä ei tule enää sormusaaveita, joten fyysinen kontakti on sallittua, mutta tätä vaihetta varten on hyvä etukäteen sopia selkeät säännöt siitä millainen kontakti on sallittu. Sormusaaveiden huudettua huutonsa kaikki lähtevät liikkeelle tavoitteena että SK pääsee kolmannen alueen loppuun Tuomiovuorelle.
 
Luukku 3
Tekijä: Tik

Tämä on se kuuluisa runo, Goblin Feet eli Peikkojalat, josta Tolkien myöhemmin sanoi: "Toivoisin, että tuo onneton pikku tekele, joka edustaa kaikkea sitä, mitä aloin (kovin pian) palavasti inhota, voitaisiin haudata iäksi". Vaan eipä niin käynyt, sillä runo oli julkaistu painomusteella paperille pantuna 1. joulukuuta 1915 Oxford Poetry lehdessä, eikä sitä voinut peruuttaa. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun lehdestä otettiin kaksi uusintapainosta vuonna 1916 ja vielä varmemmaksi vakuudeksi vuonna 1917 runo pääsi vuosien 1914-1916 numeroiden yhteisjulkaisuun Oxford Poetry 1914-1916.

Täytyy sanoa kuitenkin, että Tolkienilla oli hyvä tarkoitus, sillä hän kirjoitti runonsa kihlattunsa Edithin iloksi. Tämä kun piti "keväästä ja kukista ja pienistä keijukaisista" kertovista tarinoista. Lopputulos oli viktoriaanisten kielikuvien ilotulitusta, jota emme ehkä mitenkään pysty välittämään koko komeudessaan.

Ja olisivathan nuo iankaikkisen vanhat obskyyrit kirjallisuuslehdet "onnettomine pikku tekeleineen" toki voineet vieläkin hautautua kirjastojen uumeniin, mutta jos tekeleen tekijä ryhtyy fantasiakirjalisuuden Kwisatz Haderachiksi, kaikki kaivetaan esiin ennemmin tai myöhemmin. Niinpä myös Goblin Feet päätyi meidän päivinämme Douglas A. Andersonin toimittamaan The Annotated Hobbitiin ikään kuin tekijänsä kiusaksi.

Ja me jatkamme kiusantekoa. Sillä kuulemme hörökorvaisen aasin pehmeiden tassujen (Oi!) kopsuttelevan tähtivalossa kylpevälle sillalle juuri näinä päivinä, kun runon ensijulkaisusta on kulunut tasan 102 vuotta (Oi!), ja tehdäksemme kunniaa Tolkienin ilmaisemalle inholle tekelettään kohtaan julkaisemme runosta niin huonon suomennoksen, että professorin lausuma tuomio ei varmasti jää kyseenalaiseksi. Pitemmittä puheitta, luukku auki, esittelemme teille:

Peikkojalat

Olen polulle lähtenyt kulkemaan
missä keijujen lyhdyt loistavat
ja leijuvat lepakot lempeät.
Hoikat harmaat hahmot
parvena pyrkivät pois,
niin huokaa ruoho ja pensasaidat.

Ilman täyttävät siivet
ja kömpelöt kuoriaiset,
niiden suriseva varoitusääni.
Oi! Kuulen pikkuiset torvet
lumottujen menninkäisten,
jo lähenee haltiain pehmeät tassut!

Oi! nuo valot! Oi! nuo välkkeet! Oi! nuo helisevät pienet äänet!
Oi! miten kahisevat hiljaiset pienet kaavut!
Oi! miten kaikuvat askeleet – nuo iloiset pienet askeleet!
Oi! miten heiluvat lamput palloissa tähtien valossa.

Heitä on minun seurattava
pitkin kiemuraista keijupolkua,
jonne kaniinit kauan sitten kulkivat.
Ja jossa hopeana helisivät laulut
piirissä hohteessa kuutamon
välkkeessä timanttikorujen.

Vaan mutkan takana he haipuvat,
missä kiiltomadot kalpeat hehkuvat
ja pehmeiden tassujen kaiku kuolee!
Oi! Se riipaisee sydäntäni –
tahdon mennä! tahdon lähteä!
Sillä taikuuden lyhyet hetket kuluvat pian.

Oi! tuo lämpö! Oi! tuo humina! Oi! värit pimeydessä!
Oi! kultaisten hunajakärpästen harsoiset siivet!
Oi! heidän askeltensa sointi – tanssivain peikkojalkain!
Oi! taikuus! Oi! suru kun se kuolee.



P.S. Jos joku haluaa kurkistaa alkutekstiä, se löytyy esimerkiksi Tolkien Gatewaysta.
 
Luukku 4
Tekijä: Husky

luukku-04.png


Kuvan sisältö myös tekstinä:

Kääpiömuorin viikunahillo

Ainekset:
  • 200 g kuivattuja viikunoita
  • 5 dl vettä
  • 1 kanelitanko
  • 3-4 tähtianista
  • 200 g hillosokeria
Laktoositon, gluteeniton ja vegaaninen. Sisältää törkeän määrän sokeria.
  1. Kuivatuissa viikunoissa on kova "kärki", leikkaa se pois. Pilko viikunat pieniksi. Sakset ovat hyvät tähän hommaan. Laita vesi kiehumaan, lisää viikunasilppu, kanelitanko ja tähtianikset. Mausteet otetaan pois ennen purkitusta, joten laita tähtianikset kattilaan esim. teesihdissä. Anna kiehua pienellä lämmöllä kannella peitettynä 20 minuuttia.
  2. Sekoita hillosokeri joukkoon. Jatka keittämistä ilman kantta ja sekoitellen 10 – 15 minuuttia tai kunnes koostumus miellyttää.
  3. Jäähdytä hetki ja poista mausteet. Purkita kuumennettuihin purkkeihin ja siirrä purkit jääkaappiin. Säilytys jääkaapissa.
 
Luukku 5
Tekijä: Satekai

Talvinen peikkometsä

Lunta reilusti on tullut,
metsän kansalle sadellut.
Pieluksista nousee päitä,
kenkään nukkua kykene.
Melskehettä melkomoista,
ilakalta kuule toista.

Aukion lumisen luona,
kolme peikkoa olevi.
Kivetyinnä kauan sitten,
päivyt jähmetti sijoille.

Pään laelta peikko Bertin,
alkaa Kurre pulkkamäen.
Pörröhäntä liukuriksi,
vauhti kiihtyvi kovaksi.

Repolaiset löysivätkin,
Viljamin lumisen peikon.
Siitä pystyhyn pykäsi,
lumihahmon oudonlaisen.

Ei ilmojen alla nähty,
ei kuultuna kummaa moista
risusarvet, naavakorvat,
käpyparta, tervasjalat,
kaksi kolmatta käsiä,
tusina havuhäntiä,
nenänpäänä tuohitorvi.

Jänöt tulkahan, Tom peikko
on maalitaulunamme
lumipallokisassamme.
kaksi pistettä on päästä,
neljä pottunenästänsä,
yks' mahasta pyylevästä,
kolme pystystä kädestä.

Se käytössä peikkoin luola,
maakellarina on oiva.
Pois kesällä lähti roinat,
tavarat kamalat kauas.
Siivottiin sameat seinät,
laastiin lattiat likaiset.

Evästä haetaan sieltä,
jokaiselle kelvokasta.
Masu jottei murjahtele,
lailla karhun karjahtele.

Pirteässä talvi säässä,
leikkiä eläimet löivät.
Pitkähälti kansa jaksoi,
riehaa jatkoi vauhdikasta.
Ehtoo tienoolle tulevi,
pesiisä väsyneet kömpi.
 
Luukku 6
Tekijä: Jaamar

Noldorin tuomio
Täällä pohjan tähden alla

Täällä Vardan valon alla on nyt kotomaamme
Mutta meren tuolta puolen toisen kodon saamme
Mutta meren tuolta puolen toisen kodon saamme

Morgoth musta omakseen vei meidän aarteitamme
Turmioon ja kuolemaan etsimme kalleimpaamme
Turmioon ja kuolemaan etsimme kalleimpaamme

Amanissa onni oli hullujako oomme
Keskimaassa yksin saamme käydä kohtaloomme
Keskimaassa yksin saamme käydä kohtaloomme

Tuolla Morgoth kurja istuu rautalinnassansa
Mutta kansa Noldorin vain kaipaa aarteitansa.
Mutta kansa Noldorin vain kaipaa aarteitansa.
 
Luukku 8
Tekijä: Harri Perälä

Taru Sormusten herrasta

Konnun Ruoto Reppulainen
oli herrana talossa,
mahtina perintömailla:
mustutti heleät hirret
piipun sankalla savulla,
notkautti parahat pöyät
kukkupäillä lautasilla.

Tuli tietäjä ovelle,
sano tietäjä ovelta:
”Näytäs mulle sormuksesi.”

Ruoto Reppula pakisi:
”Sormus on setäni tuoma.
Oli solttuna soassa,
rekryyttinä rettelössä.”

”Sepä vallan on valetta!
Sormus on pirulta saatu.
Sinun viiä se pitäisi
Morttorin pahoille maille,
juurehen tulisen vuoren.”

”En mä tuonne tietä tiiä
enkä polkua osanne.”

Pääty Sammais kuulemahan,
Konnun kemppi keksimähän:
”Vien mä Reppulan remuten,
Ruoto-herran helkytellen
tuonne Morttorin tuville.”

Läksi jouluna kululle,
tapanina taipalelle;
kuuluessa kiurun laulun,
maariaisen koittaessa
tuli Morttorin tuville.

Piru katso vuoreltansa
punasilla silmillänsä.
”Kuka tiellä kulkemassa?”

Siinä Ruoto Reppulainen
puhuvi pajattelevi:
”Oon mä Ruoto Reppulainen
Reppulaisen kartanosta.”

”Mitä sillä taskussansa?”

”Se on sormus suurenmoinen,
hely hempeä, ihana.”

Piru parkaisi pahasti,
sormin sormusta tavotti,
hampahin helyä haali.

Sammais sankari vakainen
otti sormuksen somasti,
sen viskasi maan sisähän
juurehen tulisen vuoren.
Pirun nakkasi perähän.

Tuli matkalta kotihin.
”Onko kaivattu minua?”

Kansa varsin vastaeli:
”Onpa kaivattu sinua:
tämän Läänin laamanniksi,
tämän Konnun korkeaksi.”
 
Luukku 10
Tekijä: Tik


J. R. R. Tolkien kirjoitti joskus 1930-luvun alussa runon, joka on säilynyt kahtena käsikirjoitusversiona. Myöhäisempään käsikirjoitukseen hän kirjoitti jälkeenpäin otsikon Elvish Song in Rivendell. Douglas A. Anderson julkaisi runon toimittamansa teoksen The Annotated Hobbit toisessa laitoksessa reunahuomautuksena siihen Rivendellin haltioiden lauluun, jonka nämä lauloivat, kun Thorinin seurue saapui laaksoon. Anderson kiinnittää huomiota kertomuksen sanoihin ”Sitten he aloittivat toisen laulun ja se oli yhtä hassu kuin ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut tähän kokonaisuudessaan.” (Hobitti, luku 3, s. 59) Tämä runo voisi olla se toinen laulu, jonka sanat vain jäivät professorin pöytälaatikkoon. Mutta nyt ne on kaivettu esiin.

Haltialaulu Rivendellissä

Tulkaa kotiin, hilpeät veikot!
Aurinko laskee ja tammipuu
on kietonut jalkansa hämärään.

Tulkaa kotiin! Illan varjot häilyvät
kukkulan alla ja kalpeina hehkuvat
yökukat valkoiset ja makeat.

Tulkaa kotiin! Linnut väistävät pimeää
ja varhaiset tähdet kimmahtavat
taivaalle hopeisina kipinöinä.

Tulkaa kotiin! Lepakot avaavat siipensä,
on aika istahtaa lieden ääreen.
Tulkaa kotiin, tulkaa kotiin laulamaan!

Laulakaa iloinen laulu, laulakaa yhdessä,
antakaa laulun liitää, äänenne kajahtaa.

Kuulla on valonsa, linnulla höyhenet,
Purjehtikoon kuu, lentäköön lintu!

Kukalla on hunajansa, puulla lehvät,
Loistakoon kukka, huojukoon puu!

Laulakaa iloinen laulu, laulakaa yhdessä.
 
Luukku 11
Tekijä: Husky




(Näitä EclipseCrossword-ristikoita voi nyt lisäillä Käärmeeseen BB-koodilla [ristikko]koodi[/ristikko], esim. osoitteesta share.eclipsecrossword.com/play/06641f2d/luukku-11 oleva koodi on 06641f2d)
 
Ylös