Joululahjat (ja muutkin lahjat)

Steelsheen

teräskiiltovotjake
Jouluiseen tunnelmaan päästyämme...

Joululahjojen miettiminen on ainakin minulle jokavuotinen murheenkryyni. Nautin siitä, että saan antaa muille lahjoja, mutta en vain oikein millään saa ideoita siihen, että mitä.

Millaisia joululahjoja te muut annatte? Ostettuja, itsetehtyjä, kovia vai pehmeitä paketteja? Entä saamispuolelta? Ikimuistoisimmat lahjat?

Erityisesti vanhemmilleni minun on erityisen vaikeaa ostaa lahjoja, jotenkin molemmat tuntuvat niin 'persoonattomilta', niin ilkeältä kuin se kuulostaakin, mutta heille on vaikeaa ostaa mitään kovin henkilökohtaiselta tuntuvaa lahjaa. Eivätpä ne suostu esittämään toivomuksiakaan, tai sitten ne ovat sarjaa "sellainen kone, joka tekee kaikki kotityöt". Minusta ei vain ole vääntämään suursiivouksia.

Tekisin mielelläni tietysti lahjoja itse, mutta koska en itse välttämättä halua monta paria villasukkia, en jotenkin tunne kovin fiksuksi niitä sitten ihmisille antaakaan. Jos jotain aloitankin, se tuppaa vielä jäämään kesken. Lupasin kutoa jotain pinkkiä tänä vuonna [22] Sitten on vielä se tunne, että joulun alla on niin paljon kaikenlaista, ettei vaan ehdi alkaa tekemään mitään, mikä vaatisi vaivannäköä.

Tietysti sitä aina tahtoo lahjaksi jotain sellaista, mikä kertoisi antajansa ajatelleen juuri minua, joten joku suklaalevy ei hirveästi sykähdytä (paitsi naapurintädiltä, mutta se on asia erikseen). Silti aina valitan kun en saa suklaata..

Ikimuistoisimpiin lahjoihin kuuluu varmaan tietokone viime vuodelta, kitara jostain viiden vuoden takaa. Pienenä sain ensimmäiset sukset joululahjaksi, ja vaikka maassa oli lunta vain sentti, niin pakko oli päästä hiihtämään. Aloin nyt kuitenkin pohtia, että olenko jotenkin "huono" ihminen, kun muistan vain isommat ja arvokkaammat lahjat, enkä sitä, kun sain vaikka... aivan. Mitä tämä kertoo minusta? Toivottavasti vain sen, että minulla on huono muisti. Viime vuonna sain kauniin seinäkoristeen, jossa on peili ja kynttilänpidike. 2002 sain sekä Silman että KTK:n. Niin, ja pari vuotta sitten tuhannen palan palapelejä.

Eiväthän lahjat kuitenkaan ole joulun pääasia, eiväthän?

//Ja jotta keskustelu jatkuisi ympäri vuoden, niin laajennetaanpa koskemaan muitakin lahjoja
 
Yritän yleensä antaa "persoonallisia" lahjoja, mikä tosiaan vanhempien kohdalla on ongelmallista. Siksipä saavat yleensä suklaata tai kynttilöitä. Erityisesti äiti on ongelmallinen, hän kun sanoo itse arvostavansa eniten tyhjää tilaa. Joskus olen tehnyt itse esim. aamutossut, villasukat tai pipon, mutta tänä vuonna näpertelyintoni oli rajoittunut, joten päädyin levylliseen Sinatran rakkauslauluja.

Lahjoja annan yleensä oman perheen jäsenille, ehkä isovanhemmille tai serkkuperheille poikkeustapauksissa. Esimerkiksi noin kuukauden ikäiselle serkulleni haluaisin kovasti väsätä jotain, mutta en ole vielä saanut hyvää ideaa. Sisaruksille ostan toivomansa cd-levyn, jos budjetti antaa periksi, isoveljelle arpoja autorahojen hankintaan. Pienempänä minulla oli tapana kiduttaa kaukaisempiakin sukulaisiani ihanilla itsetehdyillä "lahjoilla" (kaksi kangaspalasta ommeltuna isoilla pistoilla yhteen = laukku). Tänä vuonna lahjan saa myös poikakaveri (tre kronor-kuvioidut sinikeltaiset villasukat sekä pähkinöitä, joista poika kovasti tykkää).

Itse osaan antaa toiveita korkeintaan kirjojen tai levyjen osalta: jotkut parhaat lahjat ovat olleet täysiä yllätyksiä, kuten ensimmäinen matkapuhelimeni viitisen vuotta sitten, suurehko lahjakortti kirjakauppaan toissajouluna tai viime vuonna uudet kuulokkeet cd-soittimeen tai silkkinen makuupussilakana. Suklaatakin on mukava saada hiukkasen, villasukkia tai lapasia ei ole koskaan liikaa.

Olen huono pitämään salaisuuksia, lahjansaajalle meinaa aina lipsahtaa vihje lahjasta, kun haluaisi nähdä tämän ilmeen arvaillessa. Mutta aattona sitten voi kyylätä muita paketteja availlessa. Meillä on tapana että paketit avataan yksi kerrallaan, jolloin ehtii hyvin tulkita kasvoista ja käytöksestä mahtoikohan lahja olla mieleen.
 
Oi kauhistus, joululahjat... En ole ostanut vielä puoliakaan, ja joulukuuta mennään. Mukava niitä silti ostella on, en minä sillä, mutta kyllä niistä välillä stressinpoikastakin saa.

Tänä vuonna olen erityisen ongelmallisten päätösten edessä joululahjojen kanssa, sillä huomaan nyt omaavani kaksi kaverijoukkoa eri puolella Suomea. Näin ollen pitäisi ostaa myös joululahjoja melkein kaksinkertainen määrä aikaisempaan nähden, mikä tietysti vaikuttaa siihen, mitä voin ostaa, sillä halvemmalla on pakko päästä. Tuntuu, että jouluna kohtaa aina vararikko, vaikka yrittäisi kuinka pieniä lahjoja ostaa.

Joskus olen ottanut sellaisia teemajouluja, että olen esim. suoraan sanonut koko lahjansaajakunnalle, että tänä jouluna kudon kaikki lahjat tms. Se on sinäänsä kätevää, että menee tuo valinnan vaikeus helpommaksi, mutta kuten jo todettiinkin, ei niitä villasukkia kukaan ikuisesti halua.

Tuo 'persoonattomuus', olen siihen törmännyt itsekin usein. En tosin kyllä sanoisi ihan persoonattomuus, vaan lähinnä, että jotkut ihmiset vain ovat niin käytännöllisiä ja yleispäteviä, että heille on vaikea löytää lahjaa. Onneksi suurimmalla osalla ihmisistä on sellaisia selkeitä mieltymyksiä, että heille löytyy näitä "jos en mitään muuta keksi, niin tuontyyppisistä se ainakin aina pitää"-lahjoja, ja muutenkin toisilla on mieltymykset selkeämmin esillä kuin toisilla.

Joululahjojen saaminenkin on sitten kyllä kivaa. Periaatteessa on tyhmää ylipäätään stressata siitä, osaako ostaa oikeanlaisen joululahjan vai ei. Totta kai selkeästi persoonallinen ja mietitty lahja tuntuu todella mukavalta, mutta loppujen lopuksi eihän lahjan saamisessa ole kyse siitä, että saa mitä haluaa.
 
Persoonallisten joululahjojen antaminen on vain toisissa tapauksissa kovin vaikeaa. Tai yleensäkin aika vaikeaa, mutta sitähän tässä tavoitellaan.

Itse tosin ostin kaikki joululahjat jo tuossa kuukausi sitten ja paketoinkin ne jo silloin valmiiksi, joten eipä ole minulla enää hätä päivää noiden asioiden suhteen. :)

Itse pidän kovasti lahjojen antamisesta ja vaikka monesti olen ollutkin hyvin köyhä tai todella köyhä niin aina silti olen viimeisetkin pennit hakannut kiinni lahjoihin. Toivonut vain kovasti että lahjoistani pidetään vaikka eivät aina kaikkein persoonallisimpia ole olleetkaan. :)
 
Viime jouluna annoin ystävälleni lahjan, josta oli iloa koko vuodeksi. Tein hänelle itse seinäkalenterin. Jouluksi valmistui vain muutama kuukausi, mutta olen tehnyt uusia kalenterisivuja pitkin vuotta, ja nyt viimeinkin lahja on valmis. Muutama viikko sitten ojensin vuoden 2006 viimeiset kuukaudet. Tykkään askartelusta ja itsetekemisestä, joten lahjan työläys ei haitannut minua juurikaan. En kylläkään rupea uudestaan samaan urakkaan ihan lähiaikoina. :grin:

Minulle joululahjat aiheuttavat kamalaa päänvaivaa. En keksi mitään. En kerrassaan mitään! Tuntuu tosi hölmöltä mennä ostamaan Tiimarista pieni euron maksava koristetonttu tai joku muu yhtä tylsä ja turha lahja. Lahjan pitäisi olla persoonallinen, mutta minkälainen?! Kolmelle kaverille olisi tarkoitus lahjaa antaa. Kahdelle olen jo keksinyt, kolmannelle en millään. Äiti ja isä aiheuttavat myös päänvaivaa samoin kuin poikaystävä. Miksi ylipäätään pitää mitään lahjaa antaa? Eikö kaunis itsetehty kortti voi riittää?
 
Argh. Keksin tänään loistavan lahjaidean äidilleni: lämmin lukuhuopa. Sellaista hän varmasti tarvitsee ja arvostaa - edellinen kun on ostettu joskus syntymäni aikoihin. No, soitin vielä siskolleni, etteihän äiti ole mennyt jo ostamaan uutta. Ei, äiti ei, mutta siskopa oli ehtinyt pari päivää sitten kääriä sellaisen lahjapakettiin.

No, minäpä sitten loihen uuden lahjaidean. Uskomatonta, kaksi mainiota ideaa samana päivänä! Hankinpa lämpö/kauratyynyn, äidillä kun on hartiat usein kipeät työnsä vuoksi. Soittelen siskolle taas, etteihän äidillä jo sellaista ole. No ei ole, mutta sisko oli ostanut juuri sellaisen isälle. Ja kun samaan taloon tuskin tarvitaan kahta lämpötyynyä joululahjaksi, olin taas nollapistessä.

Miten voikin olla, että siskomme kanssa olimme päätyneet juuri tasan samoihin lahjaideoihin? Emme edes ole kaksosia, joilla olisi jokin mystinen yhteys.

En haluaisi ostaa äidilleni jotain "turhaa" tai persoonatonta, siis lahjaa lahjan takia. Mieluusti hankkisin sellaista, jolla on oikeasti käyttöä ja erityisesti äidilleni. Mutta mitäpä moinen olisi? Ja jos keksin jotain, sisko on tietenkin jo ehtinyt sen ostaa... Hirveetä kilpavarustelua! :grin:
 
Thali! Oletko miettinyt mitä itse hyödyt moisesta lahjasta äidillesi? :grin:

Meitsi on ostanut viimevuosina kaikki lahjat hyötykäyttöön. Tänä vuonna esim. ostin veljelleni Matti-DVD:n (katsoin sen itse monta kertaa) ja äidille Olipa kerran elämä -boksin (tulen katsomaan sen monta kertaa). Tosin faijan lahja on vielä keksimättä. Ehdotuksia? Pitäisiköhän antaa joku kirjahyllyssä olevista kirjoista, pääsisi halvalla?
 
Minä muistan joululahjoista kaikkia kummallisimpia, esimerkiksi yhtenä vuonna sain sellaisen pienen muovipurkin, jossa oli vihreään limaan upotettu Turtle-figuuri. :D Se oli kyllä ehdottomasti hienoimpia lahjoja ikinä. Tykkäsin myös kovasti tikapuuvehkasta, ja sellainen ystäväni dreijaama saviruukku oli myös aivan ihana. Saan useimmiten myös paljon kirjoja, ja joululomalla on onneksi aikaa keskittyä niihin. Yhtenä vuonna sain aivan ihanan, vaaleanruskean fleecetunikan jota käytän nykyäänkin aina kun vain äitini unohtaa huomauttaa, kuinka nukkautunut ja hirveän näköinen se on.

Itse tykkään tehdä lahjoja itse, yleensä piirrän jotain tai kirjoitan pieniä runoja. Kerran nikkaroin kirjahyllyn. Toinen vaihtoehto ovat kirjat tai kasvit, niitä tapaan ostella ihmisille, ja äitini ja isäni saavat yleensä minulta ja sisaruksiltani jonkin pienen koriste-esineen. Isosiskoni on mestarillinen piirtäjä, ja hänen tekemänsä taideteokset ovat aina toivottuja lahjoja koko perheen kesken.
 
Ostan paljon kirjoja - jonkunhan on annettava ne tylsät lahjat. Yleensä kysyn lahjan saajalta itse, vaikka se onkin vähän nuivaa. Mutta mitä voi antaa ihmiselle, jota ei kovin hyvin tunne? Siis tällaiset kohteliaisuuslahjat, joita annetaan tyyliin naapureille tai muille ei niin läheisille ihmisille. Jos se ei saa olla syötävää eikä haiseva kynttilä eikä euron maksava joulukoriste, niin mikä olisi sopivan persoonatonta?
 
Vohobitti sanoi:
Thali! Oletko miettinyt mitä itse hyödyt moisesta lahjasta äidillesi? :grin:

Mitä hyötyä minulle? Eipä ole moisesta vinkkelistä tullutkaan mietittyä asiaa. Mutta jos äiti on hyvällä tuulella, kun hartioita ei särje ja huovan alla on lämmin, hän ehkä vippaa keväällä käteistä, kun oma tilini näyttää miinusta? :grin: :roll:
 
Minä kuulun niihin jotka ostavat lahjoja ympäri vuoden eli ensimmäiset on ostettu jo viime tammikuussa. Kahta lahjaa lukuunottamatta (kummilapsille) kaikki on ostettu jo ja nekin tiedän, odotan vain huomista veropalautuspäivää.
Minä tykkään itse yllätyksistä ja tykkään tehdä niitä myös itse. Tänä vuonna lahjoista löytyy numerojärjestyslahjoja veljilleni, joista ensin löytyy muroja ja kahvipaketteja. Myöhemmin sieltä sitten ilmestyy "50-lukulaiset" kahvikupit ja murokupit kummallekin.
Väsään mielelläni myös itse, vaikken erityisen kätevä käsistäni olekkaan. Useimmiten tulee tehtyä suklaata, sinappia (sen osaan!) ja tänä vuonna tein itse lahjapaperit.
Yritän parhaani mukaan välttää krääsän ostamista. Siitäkin huolimatta että kummilapseni äitille tärkeintä on se hintalappu ja mieluiten siitä pitäisi löytyä kolme numeroa. Mielummin ostan jotain kunnollista, joka säilyy leikeissä vielä joulun jälkeenkin, vaikka sen ovh olisikin sitten pienempi.
Itse saatu lahja, joka on jäänyt mieleen on täysin yllättäen saatu ja erittäin haluttu Tim Burtonin kirja. Joskus pienenä ihan hitti oli nukkekoti, jonka pukki meinasi ihan kokonaan unohtaa ulos. Muutaman vuoden ajan perinteenä on ollut että saan isältäni lahjaksi joulukuusen, joka käydään yhdessä pikkuisen siskon kanssa sitten valitsemassa. Pidän siitä. Viime vuosina olen kuitenkin olen nauttinut enemmän siitä lahjojen antamisesta.
 
Minä rakastan joululahjojen hankkimista, etenkin kun on hyvä idea (tai edes kelvollinen idea). Haluaisin tehdä enemmän itse, mutta kädentaidot eivät oikein minulta luonnistu (muutamat sukulaiset ovat saaneet itsetehtyjä vaatteita ja jopa niitä pitäneet, kiitos siitä heille). Ruokalahjojen tekemiseen taas ei aina ole aikaa juuri ennen joulua (tosin isän vaimolle ajattelin taas tehdä tryffeleitä, ne tuntuvat aina tekevän kauppansa). Mutta isovanhemmille tein aina lahjaksi ruokaa: siihen oli aina aikaa.

Itse inhoan "turhia" lahjoja. Mielummin jätän lahjan ostamatta kuin annan jonkun täysin turhan koriste-esineen. OK, kynttilöitä tulee joskus ostettua "turhina" kun ei muutakaan keksi, mutta silloinkin mielummin antaa vaikka suklaata tai viinipullon tms. ruokaa. Myös erään pikkuravintolan lahjakortteja on tullut annettua, ne ovat olleet aika hyvä lahja. Kirjoja annan mielelläni, tänäkin vuonna kirjoja tulevat monet ihmiset lahjaksi saamaan. Kirjoja myös otan mielelläni lahjaksi: joulu ilman kirjaa on kuin... öh, adventti ilman kynttilöitä!

(Sain juuri "kiristettyä" äidistä ulos lahjatoiveen, hyvä homma!)
 
Paras lahja, jonka itse olen saanut on isäni itsetekemä nukkekoti. Kerroksia siinä on kolme (huomaa preesens, nukkekoti on edelleen visusti tallessa) ja huoneita kuusi. Korkeutta nukketalolla on metri ja leveyttä noin 70 cm. Nukkekodin ovet ja ikkunanpuitteet on hyvin pikkutarkasti ja kauniisti koristesahalla muotoiltu, ja jokaisen huoneen seinät on tietenkin tapetoitu oikealla tapetilla. Isä teki taloa melkein vuoden minulta salassa. Ketale! :grin:

En mitenkään muista sainko nukketalon joulu- vai syntymäpäivälahjaksi, sillä olen syntynyt 24.12. Tahtovat mennä nuo jouluaaton lahjukset toisinaan vähän sekaisin. :wink:
 
Parhaimpia saamiani lahjoja ovat olleet sellaiset asiat, jotka olen yleensä maininnut itse jossakin vaiheessa ja unohtanut samantien. Sen sijaan lahjan antaja on säntillisesti pistänyt toiveeni korvan taa. Tällä tavalla minulle on käynyt useita kertoja ja joka kerta yllätys on ollut mieluinen. Todella harvoin muistan saaneeni lahjaa, jonka olisin kokenut olevan persoonaton tai ikävä. Yksinkertaisetkin jutut on yleensä valittu sen mukaan, mistä ihmiset tietävät minun pitävän.

Minulle tärkeintä lahjoissa on se, että ne ovat yllätyksiä. Minulla ei ole koskaan ollut suuria toiveita esineiden suhteen ja yleensä tarpeeni ovat sen verran halpoja, että ostan ne itse itselleni. Minä en siis ole kokenut sitä tunnetta, että paketista paljastuu jotakin todella kallista ja pitkään haaveilemaani, enkä usko moisen tilanteen tulevan eteen tulevaisuudessakaan. Joulussa ja synttäreissä parasta ei siis ole se, että saan ja pääsen omistamaan uusia tavaroita, vaan se, etten tiedä mitä mistäkin paketista tulee. Yllätys, se on minulle kaikkein ihanin asia lahjoissa. Lahja muuttuu siis heti tylsäksi, jos se annettaan läpinäkyvässä muovipussissa tai kerrotaan etukäteen. Se vain ei ole enää niin hieno lahja ja puolet lahjojen antamisen sekä saamisen traditiosta on poissa.

Olen myös niitä ihmisiä, jotka hankkivat mielellään lahjansa ajoissa. Viimeisetkin lahjatilaukset on nyt tehty ja 90% lahjoista on jo paketoituna ja säkissä odottelemassa joulua. Minulle ei sovi hetkeä ennen aattoa lahjojen metsästys, vaan tahdon valita lahjat kaikessa rauhassa. Tämä johtaa siihen, että saatan ostaa ensimmäiset joululahjat jo kesällä. Ainoaksi miinukseksi voisin laskea sen, että tässä ajassa kerkeää mieleen tulla muutama muukin loistokas ajatus lahjoista jollekin tietylle henkilölle. Innoissani olen hankkimassa jotakin, kunnes muistan lahjojen olevan jo valmiina. Jos olisin fiksu, kirjoittaisin nämä lahjaideat ylös, jotta voisin hyödyntää niitä myöhemmin. En vaan ole.

Tänä vuonna olen ostellut kirjoja ja elokuvia lahjoiksi. Mukana on muutakin, mutta koska osa ystävistä ja sukulaisista Konnussa seilaa, en viitsi paljastaa enempää. Teen myös itse jonkin verran. Käytännössä nämä rajoittuvat koruihin, huovutuksiin sekä ristipistoihin. Olen kirjonut täksi jouluksi koristetyynyä, tehnyt muutaman taulun, huovutellut sydänmagneetteja lahjoihin lisukkeiksi, tehnyt pannunalusia ja muuta säätöä. Mukavaa puuhaa, josta tulee hyvä mieli :)
 
On jo joululahjat ostettu. Olen itse melko käytännöllinen, mikä näkyy sekä joululahjatoiveissani että joululahjojen antamisessa. En tykkää saada lahjaksi hömppää, enkä tykkää sitä antaakaan. Vaikka joutuisikin antamaan jollekin vähän huonon lahjan, juuri "pakko antaa jotakin"-idealla, niin silloinkin haluan antaa saippuaa, pyyhkeitä, suklaata tai villasukat, joita varmasti tulee käytettyä.

Miusta lahjakortit ovat erinomaisia lahjaideoita. En pidä sellaista persoonattomana lahjana, koska on vissi ero oletko osannut ostaa isällesi lahjakortin nuorten vaatekauppaan vai esim. K-rautaan.

Itse tietenkin mieluiten pidän kirjakauppojen ja leffateattereiden lahjakorteista. Olen tietenkin itsekin saanut lahjakortin kauppaan, jossa en ikinä käy. Ostin sitten sieltä tyynyn, ruokaa ja lahjan toiselle kaverilleni.
Käytännölliset lahjat ovat todella suosiossani. Tänä jouluna saan uudet silmälasit, alusvaatteita ja sukkia. Toisaalta tykkään yllätyksistä, mutta jos ihmisillä ei ole aavistustakaan tietystä toiveestani, koitan siitä vinkkailla ahkeraan marraskuun puolella. :grin: Mössykkä osaa keksiä hyviä yllätyksiä. Muutama joulu sitten sain esimerkiksi TSH-julistelehden.

Jos on mitään kädentaitoja, oli ne sitten askartelussa, piirtämisessä, ruuanlaitossa tai puutöissä, niin niitä lahjoja kannattaa jakaa. Itsetehtyä arvostetaan ja jokainen käsityö on uniikki. Itse en oikein mitään osaa, mutta lapasia ja sukkia on tullut neulottua muutamana jouluna.

Jos tiedätte, että joku kaveri pitää aivan mahdottomasti vaikkapa tikkareista, niin osta iso kasa tikkareita joululahjaksi. Ei karkin aina tarvitse olla suklaata tai muuten jouluista! Älä kuitenkaa osta karkkia laiharilla oleville. ;)

Omia lempparilahjoja olen saanut Mössykältä. Sydänkaulakoru on yksi suosikeistani ja viime jouluna saamani tuoksukynttilät (itsevalitsemat tuoksut)olivat myös todella ihania.

Ai niin, jos ei enää ehdi, niin tuleville jouluille sitten; kuunnelkaa läheisiänne! Jos he mainitsevat ohimennen jostain asiasta, niin laittakaa korvan taaksen, kuten Alxin fiksut läheiset.
 
Vinyarogwenilla on viestissään muuten yksi aivan ihastuttava lahja-ajatus eli lahjakortit. Niitä turhan usein pidetään persoonattomina, mutta minä olen kyllä aina moisista aivan haltioissani. Esimerkiksi kirjoja harvoin tohdin ostaa kovinkaan kalliilla summalla. Säästän, kyttään tarjouksia ja ostan kirjasarjojakin yksi osa kerrallaan, pihi kun olen. Joskus voitin eräästä kilpailusta lahjakortin kirjakauppaan ja voi sitä onnea! Minut oli pakotettu käyttämään tietty summa asiaan, jota rakastin syvästi. Kattona oli vain lahjakorttiin merkitty summa. Kirjakaupassa käynti oli värisyttävä kokemus tuon kortin kanssa: "Sinä voisit olla minun ja sinä ja sinä..." Eli lahjakortti voi olla aivan hillitön lahja, etenkin jos sen osoittaa liikkeeseen, jossa tietää saajan asioivan.
 
Olen yleensä hyvä keksimään lahjoja kaikille muille paitsi äidilleni. Jopa isälle on tänä vuonna helppo ostaa lahja, koska raukka toipuu leikkauksesta koko joulun joten selvästi lahjojen on hyvä olla jotain ajanvietettä.

Mutta äidilläni on jo ihan kaikkea. Siis todellakin ihan kaikkea. Kirjoja, vaatteita tai koruja en uskalla lähteä ostamaan, koska ne eivät varmaan kuitenkaan päätyisi käyttöön. Tähän asti ainoa käyttökelpoinen idea on lahjakortti kasvohoitoon, jalkahoitoon manikyyriin tai vastaavaan. Tosin tuokin idea on vanha muutaman vuoden takaa. Jos keksitte jotain parempia ehdotuksia niin kaikki otetaan mielellään vastaan. :wink:
 
Kerkesin kaupungilla käydä kaupoissa ennen lääkäriä, niin satuin sopivasti kävelemään erään pienen kaupan ohitse, jollaista olin eksynytkin pidempäänkin. Löytyi hyviä sisustus ja käsityötavaroita, mistä saattaisin vanhemille saada jotain sopivaa hommattua. Toki nämä samat tavarat luultavammin löytyy kaapista koskemattomana ensi jouluna, mitä vanhempia ennestään tuntee.

Ongelmana, mihin päätin jo kaupassa pyöriessä kysellä ehdotuksia täältä, on se että minen keksi millään tempuilla lahjaa, joka olisi sopiva juuri ennen joulua vuoden täyttävälle kummipojalle/siskon pojalle. Voin vain arvailla että hän saa muilta läheisiltä ne vakionallet, leikkikalut ja vaatteita on kaapit ennestään pullollaan, niin ei kiinnostaisi lähteä samalla ladulle. Kirjakaupasta yritin jotain lastenkirjaa taas lisäksi bongata, jonka olisin voinut ympätä lahjapaketin rinnalle mutta siinäkin taas törmäsin siihen tosiasiaan, ettei minulla ole mitään ymmärrystä siitä, mitä kirjoja ensinnä luetaan hänen ikäisille joten niiltä hyllyistä tuli lähdettyä "ehkä ensi jouluna sitten" -fiiliksillä.

Muuten pää alkaa olla liikaa täynnä näitä ideoita, jotka enemmän tyyliä 5 minuuttia ihastelua ensinäkemältä ja loput murhetta siitä, minne saadaan varastoitua eli käytännönarvo pyöreä nolla.
 
Olen jo jotain lahjoja ostanut. Sisarukset on hoidettu, toinen kaveri ei halunnut mitään ja toinen sanoi suoraan mitä halusi.
Vanhemmille lahjan ostaminen on ehkä vaikeinta, en viitsisi ostaa taas liköörikarkkeja... Määh.
Yleensä koitan tehdä lahjoja myös itse, mutta nyt ei oikein ole ollut aikaa tai inspiraatiota siihen.
Kun äiti kysyi viikonloppuna, että mitä saisi olla, sanoin etten halua mitään. Vanhemmilta ainakaan. Syksyn aikana on nimittäin tullut nojatuolia ja vaatteita ja kirjotukset. Ja siis IB:n kirjotukset, joille hintaa kertyi sitten useampi satanen...
Että ei kiitos teiltä mitään enää.
Tänään keksin että haluan sateenvarjon. Mielellään otan vastaan myös elokuvia, musiikkia ja sarjakuvia.
 
Ylös