Joululaulut

@Shacklebolt , onko Enyan versio Veni veni Immanuelista jo tuttu? Pidän itsekin kyseisestä laulusta, mutta Enyan solistin, kuoron ja kaikuefektien yhdistelmä on omaan korvaani erityisen sykähdyttävä.

Kiitos @Isilmírë, se ei osunutkaan vielä silmään Spotifyn hakulistauksessa. On kyllä upea

Enyan "And winter came" albumi on kokonaisuudessaan ollut jo vuosikaudet suosikkini. Odottelen (lapset pakottavat odottamaan) ainakin marraskuulle ennen aloittamista. Ja sitten... ♡

Johanna Kurkelan Joulun lauluja- levyt on jo useamman vuoden ollut suosikkikuunneltavaani joulun aikaan.
Lapissa tonttuhommissa kyllästyin totaalisesti kaikiiin ylipirteisiin rallatuksiin. Kurkelan levy on niin mukavan rauhallinen
ja tunnelmallinen.

Ehdoton suosikkini on Lyhty, josta mieleeni tulee aina lapsuudenajan joulut kotona.


Kissa kippurassa
Halkolaatikolla
Lämpö lohduttava
Puskee kaminasta
Vielä saunalle vettä
Nurkkaan halkoja kannan
Kaipuun hiippailla hiljaa annan

Minä olin heikko ja aloin soittaa joululevyjä - Enyan And Winter Came mukaanluettuna - jo lokakuun lopussa. And Winter Came on yksi lempijoululevyistäni, muita ovat Rajattoman Jouluyö, Ylioppilaskunnan laulajien Me toivotamm', Loreena McKennittin Winter Garden ja To Drive the Cold Winter Away sekä Anonymous 4:n Wolcum Yule. Hetken mielijohteesta tilasin myös Mediaeval Baebesin levyn Of Kings and Angels, kun sen sai edullisesti Saksan Amazonilta ja olen yleensä pitänyt MB:n musiikista. Nyt odotan mielenkiinnolla, ehtiikö levy perille ennen joulua.

Loistavan tunnelmallinen ja kaunis tulkinta yhdestä lempijoululauluistani. Konsta Jylhän joululaulu on jotain mahtavaa. Oi jouluyö on myös loistava, vielä kun löytyisi samantyylinen video siitäkin

Tässä jää Juicen Sikakin toiseksi.

En tiedä lasketaanko tämä joululauluksi mutta ainakin se kuuluu joulun aikaan. Lucia ei varsinaisesti kuulu minun joulukulttuuriini mutta olin kulkueessa mukana ala-asteella ja tuo laulu teki suuren vaikutuksen. Harmittaa etten pääse huomenna katsomaan.

Yksi lapsuuteni suuria pettymyksiä oli se, kun minulle selvisi, ettei suomenkielisestä tytöstä voi tulla Suomen Luciaa. Teini-ikäisenä kävin monena vuonna katsomassa, kun vasta kruunattu Lucia asteli alas Suurkirkon portaita. Lucian hahmo on jostain syystä ollut tosi tärkeä osa omaa joulunodotustani vuosikymmenet, ja edelleen yleensä piirrän tai maalaan hänet vuosittain äidille tekemääni joulukalenterin. Elävistä Lucioista olen kokenut koskettavimmaksi Ruotsissa jokunen vuosi sitten esiintyneen nuoren naisen, joka oli ehkä valittu rooliin siksi, että toisin kuin tyypilliset vaaleat Lusset hänet voisi oikeasti kuvitella sisilialaistytöksi.

Vasta nyt, kun en ole missään kuorossa ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, ymmärrän, miten tärkeä osa joulunodotusta oli joululaulujen laulaminen. Rakastan joululauluja, mutta ne ovat toisaalta myös kestovalituksenaiheeni, jos/kun jouluohjelmiston harjoittelun aloittaa jo syysloman aikoihin.
Minulla on ollut upea mahdollisuus olla kerran pohjoismaisen kulttuuriseuran Lucianpäivän Lucia-neito. Lauloimme laulun puoliksi suomeksi ja ruotsiksi. Se oli minulle unelmien täyttymys, sillä Isilmírën tavoin minua harmitti vietävästi, ettei suomenkielinen ihminen voi olla Suomen Lucia.
Tänä vuonna koko joulumieli alkoi oikeastaan siitä, että kävimme esiintymässä OAJ:lle (tulevalle ammattiliitollemme, hah) Lucianpäivänä. Kahdeksan hengen yhtyeemme keikka sujui hyvin lyhyestä valmistautumisajasta huolimatta.
Minua harmittaa, etten tänä vuonna ehdi varmaan käymään kauneimmissa joululauluissa. En ole käynyt niissä pitkiin aikoihin, mutta jotenkin sitä toivoisi että olisi ehtinyt täydentää joulunodotustaan laulamalla. Toisaalta, kotona voin laulaa sydämeni kyllyydestä, enkä halua myöskään suorittaa kasaa jouluperinteitä. En vain tiedä, miten hyvin uusi, suht' hyvin omaksuttu klassisen laulun tekniikka vaikuttaa perheen reaktioihin lauleloista. Se tekee kaikesta kertaheitolla pönöttävämpää.

Joululauluissa minulla ei ole selkeää lempigenreä. Tänään leipoessani kuuntelin ensi kertaa Michael Bublen joululevyn. Ymmärrän, miksi ihmiset pitävät siitä. Minusta jazz ja joulu kuuluvat tunnelman puolesta yhteen. Toisaalta pidän paljon myös niistä kuoroteoksista, joita olen joulukonserteissa saanut laulaa. Esimerkiksi Mikko Sidoroffin Kerubiveisu no 4. oli ensikuulemalla outo ja herätti hilpeyttä, mutta nykyään siitä nauttii ja se antaa syvän rauhan. Myös Ola Gjeilon The Spheres on upea, upea teos, jonka saimme esittää pari vuotta sitten kaikkien osakuntakuorojen voimin Kallion kivisessä kirkossa. <3
Muita suosikkejani on nostalginen lastenlaululevy, joka löytyy lapsuudenkodista, ja johon siskon kanssa teimme jopa tanssikoreografian lapsina. Erilaiset lauluyhtyeversiot joululauluista ovat myös ihania. Jostain syystä en välitä Club For Fiven versioista melkein ollenkaan. Rajattoman yhtyemäisemmät sovitukset hengittävät paljon paremmin. Sen lisäksi tämän joulun erityissuosikkini on ihana Kuvaja, joka koostuu musiikkikasvatuksen alumneista. Kaikki ovat törkeän hyviä laulajia ja tulkinta kappaleista on niin kaunista, että se melkein hoitaa sisintä. Harmillisesti he eivät ole tehneet enempää materiaaleja youtubeen, kuin kuvanneet versionsa Arkihuolesi kaikki heitä-kappaleesta. Sekin on toki upea, mieli tekisi vain kuulla lisää.

Lindëalda sanoi:

En vain tiedä, miten hyvin uusi, suht' hyvin omaksuttu klassisen laulun tekniikka vaikuttaa perheen reaktioihin lauleloista. Se tekee kaikesta kertaheitolla pönöttävämpää.

Click to expand...

Eihän toki, klassinen laulu on ainoa oikea tapa laulaa joululauluja. Tietenkin se voi tuntua alkuun liian viralliselta ja "pönöttävältä" jos on tottunut kevyen musiikin erilaiseen tyyliin, mutta kun korva tottuu siihen, alkaa kevyt laulutyyli särähtää korvaan jos sitä kuulee joululaulujen yhteydessä

Minun mielestäni ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa laulaa yhtään mitään. On täysin makuasia, minkä tyylisestä musiikista kukakin pitää, ja joululaulujen kohdalla on tosiasia myös se, että monet niistä on alkujaan kirjoitettu ns. kevyeksi musiikiksi ja vielä useampi on vanhaa kirkollista ja/tai kansanmusiikkia, jonka syntyessä klassinen laulutekniikka on ollut joko hyvin pienen ammattilaispiirin juttu tai jotain, joka keksitään vasta tulevaisuudessa.

Kukin siis laulakoon ja kuunnelkoon kaikessa rauhassa joululauluja juuri itselleen parhaiten sopivassa tyylilajissa.

Vietin viime viikolla paljon aikaa autossa työajossa ja alkoi vähän joululaulut jo pursua korvista...

Vaikka olen voimakkaasti kallellani raskaampaan musiikkiin, niin esim. Raskasta joulua -konsertit eivät kiinnosta mua yhtään. En voi sietää perinteisten joululaulujen modernisointia. Ihan sama ovatko biisit vanhoja vai uusia, kunhan ei tarvitsisi kuunnella niitä ainakaan tekopirtsakoina rock/pop/swing-versioina. Poikkeuksia toki on, useitakin, mutta esimerkiksi Kulkusten rock-versiot ovat järjestään ihan sietämättömiä.

Suosikkijoululauluni tällä hetkellä: 1) Pieni rumpalipoika, 2) Ave Maria, 3) Deck the halls

Perinteisistä joululauluista inhokkeihin kuuluu ainakin Varpunen jouluaamuna. Onhan se tarina siskoaan lintuna katsomaan tulevasta pikkuveljestä tavallaan ihan kaunis, mutta kun sitä laulettiin ala-asteella kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ja musta se ajatus kuolleesta veljestä oli ihan kauhea. Sitten taas jotain Sinivuorten yötä me ei saatu laulaa ikinä, vaikka se biisi on tosi kepeä ja kiva. Mutta ei mitään kepeitä lauluja, aina samat varpusetjouluaamuna, härkienkaukalonheinät ja sylvianjoululaulut.

@Husky , kenen säveltämä tuo suosikki- Ave Mariasi on?

Isilmírë sanoi:

@Husky , kenen säveltämä tuo suosikki- Ave Mariasi on?

Click to expand...

Onko niitä siis muitakin kuin tää mun fanittamani Schubertin tekele?

Husky sanoi:

Mutta ei mitään kepeitä lauluja, aina samat varpusetjouluaamuna, härkienkaukalonheinät ja sylvianjoululaulut.

Click to expand...

Nauratti ja puistatti samaan aikaan. Tuossa taitaa olla juurikin ne inhokkini joululauluista.

Tuosta Ave Mariasta sen verran vielä, että olen varsinaisesti tutustunut siihen Tarja Turusen versiona.

Mutta näistä versioista puheenollen. Viime viikolla autoillessani työn merkeissä ympäri Etelä-Suomea kuuntelin Ylen Radio Suomesta Saara Aallon haastattelua, jossa hän kertoi tehneensä joululevyn. Ja sillä joululevyllä on versio The Poguesin Fairytale of New Yorkista, joka on yksi kaikkien aikojen suosikkijoululauluistani (+ olen Pogues-fani jo Rum Sodomy and the Lash -albumin ajoilta). Aalto kertoi miten oli pyytänyt Michael Monroeta (jonka fani myös olen) levyttämään tämän biisin, ja Monroe oli ensin peruutellut että tämä on liian iso biisi, mutta lopulta sitten suostunut. Ja tuota noin, henkilökohtainen mielipiteeni on se että Makkonen olisi voinut pitää päänsä ja olla levyttämättä tätä. Versio ei siis ole millään lailla huono, mutta ei se ole kovin ihmeellinenkään. Ensinnäkin toivoisin että versioitaessa jotain biisiä siihen tuotaisiin jotain uutta (no, olihan siellä toki Monroen saksofoni). Toisekseen Makkonen koittaa laulaessaan jäljitellä Shane MacGowanin juopposoundia häiritsevän paljon.

Tässä nämä versiot, näiden myötä hyvää joulua ja happy Christmas your ar*e I pray God it's our last!

Oma suosikkini on Joulumaa. Siinä on sopivan rauhallinen tunnelma näihin päiviin. Tammikuussa alkaa kuitenkin taas duunit täyttä häkää, joten mieluusti kuuntelen myös musiikkini rauhallisena.

Toki tätä enää tammikuussa siedä ?

Ne iskevät kohta taas korviin, wham! Tämä alkaa soida päässä jo ennen kuin radio ehtii mukaan:

Ah, joululaulut.
Jotkut ystäväni ovat harjoitelleet niitä tänä vuonna ensimmäisen kerran jo toukokuussa ja äänittäneet ennen juhannuslomaa. Itse koskin niihin sentään vasta syyskuussa.

Joka vuosi haikailen sitä, että joululauluperinne uudistuisi hieman. Vuosi-
kaksi sitten Jiri Kuronen ja Anna-Mari Kaskinen tekivät todella kauniin ja koskettavan kappaleen "Jouluna he kaikki ovat täällä." Sain itsekin laulaa sitä solistina yhdessä joulukonsertissa, ja se on todella ihana kappale laulaa.

Viime vuonna selvisin kevyesti whamageddonista, ja uumoilen samaa tapahtuvaksi tänä vuonna. Kun on tarpeeksi väsynyt koululainen ja saa energiaa voimabiisiensä kertaamisesta uudelleen ja uudelleen, niin käytännössä sitä viettää kaiket päivät korvanapit päässä huolellisesti kuratoitujen soittolistojen parissa. Auton radiotakaan ei tule kuunneltua kun ei autoa ole, ja kotona olevassa patteriradiossa on aina ja ikuisesti Rondo viritettynä.

Tässä vaiheessa alkaa hieman joululauluväsymys painaa, eikä millään jaksaisi kuunnella samaa huttua joka tuutista, varsinkin kun iso osa joululauluista on aika yksinkertaista settiä. Onneksi joukkoon mahtuu kauniita ja koskettavia teoksia. Yksi ehdoton suosikkini ei-hartaasta musiikkivalikoimasta on sävellyshetkellä vain 19-vuotiaan Kurt Noackin teos, joka tunnetaan meillä Tonttuparaatina. Jo lapsena ihastelin sitä, miten monta osaa laulussa on, miten se vain jatkaa rakentumistaan ja lopulta huipentuu. Myöhemmin opin että säveltäjä oli (vähemmän yllättäen) saanut ainakin jonkinlaisen klassisen koulutuksen.

Omia lempilauluja ovat aiemmin mainittujen lisäksi Enkelikello, johon saa rikasta stemmalaulua, kauniissa outoudessaan Hiljaisuus, sekä Oi jouluyö jota voi tuuttailla menemään soul-elkein. Perinteisemmästä materiaalista Sylvian joululaulu, Joulumaa ja Arkihuolesi kaikki heitä lämmittää joka kerta.

Lopuksi paljastan olevani amerikkalaisen joulujazzin ystävä. Mikään ei oikeastaan tuo joulun pysähtyneisyyttä, takkatulen rätinää ja tunnelmaa paremmin kuin Mel Tormen The Chistmas Song ja muut vastaavat. Ja vaikka lempeän ilkikuriset kriitikot sanovat, että Michael Bublé kurkistaa luolastaan aina kerran vuodessa ja pysyttelee muuten piilossa, niin hänen levyjensä musiikillinen ja tuotannollinen taso on niin valtavan korkealla, että niitä kuuntelee sekä nauttien että oppiakseen uutta.