JP lukupiiri, Roverandom 2

Fairy tale

Lapinorava
Toisen luvun voi jakaa karkeasti muutamaan eri osaan tapahtumien mukaan. Ensin Rover on vielä merenrannalla, jonne se jäi ensimmäisen luvun lopussa nukkumaan. Rannalla se tapaa ison lokin, jonka nimi on Larus. Roveria odottaa lentokyyti kauas maailman laidalle ja vielä siitäkin ohi, kuuhun saakka. Matkakuvausta on jonkin verran. Lentomatka kulkee kuunsiltaa pitkin yli Koirain saaren.

Seuraavaksi kerrotaan Roverin oleskelua kuussa. Rover tapaa Kuu-ukon ja sen koiran, joka on myös nimeltään Rover. Larus paljastuu postinkantajaksi, joka toimittaa postia ja tiedonvälitystä ainakin hiekkavelho Psamatosin ja Kuu-ukon välillä. Kuun maisemaa, sen kasveja ja eläimiä kuvaillaan paikoin aika tarkastikin. Kuu-Ukko nimeää Roverin Roverandomiksi ja antaa sille siivet, jotta kulkeminen kuussa olisi nopeaa ja mukavaa. Koirat saivat mennä ja tulla mielensä mukaan ja ruokaakin oli aina tarjolla.

Komanneksi kerrotaan vielä Roverandomin muutamasta erityisestä seikkailusta kuussa. Tällä kerralla se on matkassa Roverin kanssa ja ne tulevat menneeksi lohikäärmeen luolaan. Kuun valoisa puoli tulee Roverandomille melkoisen tutuksi.

***

Jäin itse miettimään sitä, että Roverandomille on tapahtunut paljon, eikä se itse ihan käsitä koko syytäkään vielä. Hiekkavelho ja Kuu-Ukko ovat nähneet hyväksi pitää Roverandom jonkin aikaa poissa maasta ja antaa sen nauttia vapaudesta kuussa ja seikkailla mielin määrin. Ajan täytyy antaa kulua. Lukija ei tiedä lopulta sen enempää, kuin Roverandom itsekään.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Rover vähän kuin ajelehtii vaan itseään viisaampien ja voimakkaampien suunnitelmien vietävänä ja se ei pahemmin tunnu pikkukoiraa haittaavan. Ainakin sen verran se tiesi ettei tahtonut nykyisessä olomuodossaan palata kotiin, mutta muuten se ei edes tunnu pahemmin välittävän mikä sen määränpää lopulta tulee olemaan tai minne matkalla päätymään. Tavallaan aika ihana asenne elämään ja olemiseen :)
 

Rhosgobella

karvajalka
Seikkailua kerrassaan! Ensin huima lento kuuhun, sitten lentokyvyn saaminen ja kuukoirakaveri, vieläpä lohikäärmekin! Kuun satumaisessa maailmassa maan velhoilut vaikuttavat varsin pieniltä.
Tässä luvussa saa nauttia Tolkienin ilmiömäisestä kyvystä kuvailla maisemaa ja sen yksityiskohtia. Lentomatkan tunnelmakin on huima. Mutta erityisesti viehätyin kuun kasvien ja pienten eläinten kuvailuista. Kuu on tarinassa kaikkea muuta kuin hiljainen ja kuollut! Se soi ja helisee ihanien kasviensa musiikkia. Kauneutta ja hentoa loistetta kaikkialla!
 

Dracaena

Raseena
Tässä luvussa tulee ainakin minulle entistä enemmän tunne siitä, että kaiken takana on aina velho(ja). En tarkoita pelkästään sitä, että Roverin lelukoiraksi muutti juuri velho, vaan että hän joutui näin pitkään ja huimaan seikkailuun pääasiassa velhojen välisten suhteiden vuoksi. Kun mietin, mitkä asiat ylipäänsä alkuunpanevat tarinan ja tapahtumat, niin velhojen lisäksi keksin syiksi lähinnä Roverin oman tyhmyyden sekä Tolkienin halun kertoa kiehtovia tarinoita. Tarinan sisällä jälkimmäinen syy ei tietenkään toimi hyvänä motiivina oikein millekään, joten lopulta kaikki palautuu nuorten koiranpentujen omaan hölmöyteen ja toisaalta avuttomuuteen velhojen politiikan keskellä, jos sitä siksi voi kutsua.

Olen Rhosgobellan kanssa samaa mieltä siitä, että kuu kuvaillaan todella kauniiksi ja kiehtovaksi ympäristöksi. Oikeassa kuussa esimerkiksi hiekkamyrskyt ovat todennäköisesti aika karuja ja niihin olisi inhottavaa joutua, mutta Roverandomissa kuu onkin viehättävä ja eteerinen ihmemaa. Koirilla vaikutti olevan siellä oikein hauskaa, ja minua vähän harmittaa, ettei kaikista seikkailuista ole mahdollista kertoa enempää. Samaa tosin tapahtuu muissakin Tolkienin saduissa, kuten Hobitissa, joten onhan sitä jo ehtinyt tottua "heille tapahtui kaikkea hienoa ja jännittävää, mutta ei siitä sen enempää, jatketaan nyt siitä kun tapahtui jotain muuta" -tyylisiin kerronnan ratkaisuihin.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tässä luvussa on Tolkien mellastanut mielikseen sanaseppona luodessaan kuun eriskummallisten eläinten (eli tarkemmin sanottuna hyönteisten) ja kasvien nimiä. Kersti Juvan suomennokset ovat myös mainioita: sudenperhoset, varjoyököt, miekkakärpäset, lasikuoriaiset, yksisarvijaakot (dragon-moths, shadowbats, sword-flies, glass-beetles, unicornets). Kuuun kasvikuntaan kuuluvat valkokellot (whitebells), kaunokellot (fairbells), hopeakellot (silverbells), kilikellot (tinklebells), kalkeruusut (ringaroses), pillikkeet (rhymeroyals), huilukkeet (pennywhistles), helkkyvirnat (tintrumpets), kujerherneet (creamhorns [a very pale cream]), lurilutukat, valkokailokit (öh, onko näitä kahta viimeistä alkutekstissä ollenkaan?), hilihelmikät (fairy-fiddlestrings), (polyphonies - tätä ei ole suomennettu?), vaskikastikat (brasstongues), rumpuröllit (cracken in the woods?), sirisarat, alttokaislat (mitäs nämä sitten ovat?)-- kaikki hyvin kovaäänisiä kasveja joka tapauksessa. Alkukieliset nimet löysin vain Google Booksin Roverandom-tekstistä. Huomaanpa vain, että alkukielinen luettelo ei oikein käy yksiin suomennoksen kanssa. Mistä moinen? Jos jollakulla on oikea kirjakin englanninkielisenä, voisi hän kenties tarkistaa, pitääkö paikkansa, että englanninkielisiä soivien kukkien nimiä on tosiaan vain 13? kappaletta, suomennoksessa peräti 16 kasvia.

Kuussa saattoi kasvaa myös eräänlaisia mallorneja (s. 29-30): "Korkeat mustat puunrungot kohosivat hopeamatosta korkealle kuin kirkot ja kattona oli vaaleansinisiä lehtiä jotka eivät koskaan varise -- -- Syksymmällä puut puhkeavat vaaleankullanvärisiin kukkiin..."

Vielä sananen Roverandomin maailmankuvasta: Kun Roverandom lensi kuuhun Larus-lokin selässä, se "erotti kuun valossa valkeaa suihkua siinä missä vesimassat valuivat maailman laidan yli ja putosivat avaruuteen" (s. 21). Hyvä, elämme siis litteässä maailmassa, mutta hassua kyllä kuvassa sivulla 37 taivaalla näkyy maatamo: pyöreä maapallo, joka on kääntänyt kuuhun päin näkymään Amerikat. Samainen maatamo Amerikkoineen näkyy myös kolmannen luvun kuvituksessa sivulla 49. Eniten ihmettelen tässä sitä, miksi Tolkien valitsi maatamoonsa Amerikat - ehkä ne oli helpompi piirtää kuin Eurooppa ja Afrikka ja erottuivat selkeämmin, kun molemmille puolille sai laittaa merta.
 

Fairy tale

Lapinorava
Tik sanoi:
Eniten ihmettelen tässä sitä, miksi Tolkien valitsi maatamoonsa Amerikat - ehkä ne oli helpompi piirtää kuin Eurooppa ja Afrikka ja erottuivat selkeämmin, kun molemmille puolille sai laittaa merta.
Kiinnitin huomiota samaan yksityiskohtaan. Mikähän lie tuon piirroksen tausta?

Tolkien kirjoitti kuun mukavaksi ja kotoisaksi paikaksi. Siellä sataa lunta, mutta se on kuivaa ja lämmintä, kuin hienoista hiekkaa. Toisaalta kuvataan mitä eläimiä kuussa on, mutta on myös pitkä lista mainittu niistä eläimistä, mitä siellä ei ole. Sieltä ei löydy mitään isoja eläimiä. Miten lie kuitenkin yksi valkoinen aasin kokoinen norsu sinne eksynyt? Lampaita oli ja minulle jäi mielikuva, että niitä siellä on erityisen paljon.

Kuunpimennysten hoitaminen oli lohikäärmeen tehtävä. Kuustahan näkyy aina sama puoli maapallolta katsottuna. Vinkeä ajatus olis se, että kuusta näkyykin sen pimeä puoli maata kohti kuunpimennyksen aikana. Jos siis "valot sytytettäisi" kuun kohdalle pimennyksen aikaan niin näkisimmekö kuun toisen puolen, vai olisiko kuu sittenkin toiselta puoleltaan pimeä ja sen takia ovat kuunpimennykset. Tämä ajatus hahmottui tässä samalla kirjoittaessa.
 
Ylös