JP lukupiiri, Roverandom 5

Roverandom, Artakserkses ja rouva Artakserkses saapuvat valaalla rantaan. Artakserkses aikoo viimein muuttaa Roverin takaisin tavalliseksi koiraksi, mutta tajuaa jättäneensä kaikki taiat meren pohjaan. Onneksi hänen vaimonsa on kuitenkin käynyt ottamassa mukaan joitain tavaroita, joita Artakserkses oli aikonut jättää jälkeensä, ja hänellä on myös pussillinen taikaa. Niinpä Artakserkses voi viimein muuttaa Roverandomin oikeaksi koiraksi.

Artakserkses, joka ottaa nimekseen A. Tam, jää eläkkeelle ja perustaa savuke- ja suklaapuodin, vaimonsa, jolla edelleen oli pyrstönsä, antaa muun muassa uimatunteja. He viettivät mukavaa eläkeläiselämää merenrantakaupungissa, mutta A. varoi aina visusti koskemasta veteen.

Roverandom lähtee kävelemään kotiinsa ja kokee matkallaan monia seikkailuja. Saavuttuaan kotiin vanhan rouvan luo sitä onkin vastaanottamassa pikku poika Kakkonen. Kuussa nähty uni toteutuu, kun selviää, että Kakkonen on Roverandomin emännän lapsenlapsi. Kakkonen saa mummonsa vakuuttuneeksi siitä, että Roveria on kutsuttava Roverandomiksi. Roverandomista tulee lopulta Kakkosen oma koira ja niin hän päätyy asumaan taloon, jonne hän saapui ensimmäisen kerran leluna katkarapujen kanssa. Siitä kasvoi lopulta viisas koira, jolla oli paljon ystäviä pitkin maailmaa ja joka tiesi hyvin olla purematta velhojen lahkeita.

Näin päättyy satu Roverandom. Tämä (ja erityisesti sattumus Kakkosen ja vanhan rouvan sukulaisuudesta) on kenties ainoa tapa, jolla tarina olisi voinut päätyä onnellisesti, sillä vaikka Roverandom oli jo välillä hyväksynyt sen, etteivät kaikki unet voi toteutua ja että se kuuluu vanhalle rouvalle, se tuskin olisi voinut olla onnellinen kenenkään muun kuin Kakkosen omana koirana. Itse pidin kuitenkin vähän surullisena (ja melkein jopa julmana) sitä, että vanhus menettää koiransa (onneksi hänelle jäi edelleen kissa).

Ihmettelin taas sitä, kuinka paljon Roverandomille sattui seikkailuja, joista emme saa lukea mitään. Kertoja toki vakuuttaa seuraavasti:

Mutta ne seikkailut, jotka olen kertonut sinulle, olivat melko varmasti kaikkein erikoisimmat ja jännittävimmät.

Click to expand...

Mutta eikö aiemmin neljännessä luvussa juuri sanottu:

Kerran se [Uin] vei ne toiselle laidalle (tai niin lähelle kuin uskalsi) ja se oli vielä pitempi ja vielä jännittävämpi matka ja kaikista Roverandomin matkoista ihmeellisin, minkä se ymmärsi myöhemmin kasvettuaan vanhemmaksi ja viisaammaksi koiraksi.

Click to expand...

Minusta tuntui, että meiltä totisesti pimitettiin hyviä tarinoita. Kenties Tolkienin jälkikasvun ei tarvinnut kuulla kaikkia tarinoita ennen nukkumaanmenoa, mutta kun Roverin seikkailut muuttuivat kirjaksi, eikö Tolkien olisi voinut käyttää hieman aikaa noiden huimien seikkailujen kuvaamiseen?

Tämä on Juhlapuun lukupiirin viimeinen alustus, kiitos ja kumarrus lukuseuralle!

Tämä tarina loppuikin sitten ihan yhtäkkiä. Olin mielelläni lukenut enemmänkin Roverandomin ja poika Kakkosen tapaamisesta ja palloleikeistä. Ratkaisu Roverandomin pitkään kestäneeseen ongelmaan tulee ratkaisu pitkän jahkailun jälkeen. Vielä Rovenrandomia ja lukijaa pidetään hetki jännityksessä, kun taikapussi on ties missä, eikä hetkeen olekaan varmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kelpo vaimohan se on pakannut ukkonsa tavaroita, eikä ole halunnut jättää velholle tärkeää taikapussukkaa merenpohjan armoille. Vastaus löytyykin ihan käden käänteessä.

Nyt selviää myös, että Roverandom ei ole ollut vanhan rouvan omistuksessa kovin kauaa, joten olikohan rouva ehtinyt kiintyä Roverandomiin niin syvästi, etteikö voinut luovuttaa sitä sittenkin poika Kakkoselle. Ratkaisu on mukava. Rouvan koira on tallessa, eikä ole joutunut auton alle. Roverandomin kerrottiin kulkeneen ison tien vartta, jossa noita suuria autoja porhalsi ohitse. Ei järin miellyttävä kulkuväylä.

Tarinat, joita meille ei kerrottu, jättivät paljon oman mielikuvituksen varaan. On maailmoja, joista emme tiedä, mutta olemme hiukan kuulleet. Kurkistimme kuuhun ja merenpohjaan. Koirilla on oma saarensa, rannalla asuu hiekkavelho ja muuta jännää.

Artakserkseen ja hänen vaimonsa rantautumiseen sisältyy kiehtovia yksityiskohtia. Jäin miettimään, mistä nimi A.Tam tulee? Rouvan kylpytuoli puolestaan huvittaa. Kuvittelen mehevän merimatamin rannalla tuoleineen opettamassa maakravuille uimisen jaloa taitoa. Melkoinen näky.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nopea päätös, nopea summaus. Lyhyt on lopetus, mutta eipä ole kirjakaan pitkä.

Sanoisin, että A. tulee Artakserkseestä ja TAM oli lyhenne hänen merenalaisesta tittelistään Tyynenmeren ja Atlantin maagi.