Kävin katsomassa leffan, tätä mieltä minä olen

Olen käynyt katsomassa sekä Perunan että Dyynin, molemmista kyllä tykkäsin. Perunahan on kotimaiseksi komediaksi suorastaan oikein kelpo tekele ja mukavasti oli saatu keskiaikaisia maisemia kuvaamalla Liettuasaa. Linnea Leinon hahmo tunnettiin elokuvassa Killisilmänä, mutta ei kai se hahmon oikea nimi voi olla? Mun mielestä hän oli kyllä hieno, vahva naishahmo.
Dyyni taas on eeppinen ja kannattaa ilman muuta katsoa isolta screeniltä, @Hanna Kullanväärtti.
Mutta sitä oli alun perin tarkoitus kysellä, että onko kukaan käynyt katsomassa the Green Knightia? Toi yhteys Tolkieniin kiinnostelee, mutta leffa on saanut aika ristiriitaisia arvosteluja.
 
Linnea Leinon hahmo tunnettiin elokuvassa Killisilmänä, mutta ei kai se hahmon oikea nimi voi olla? Mun mielestä hän oli kyllä hieno, vahva naishahmo.
Kiitos! Killisilmä ei ollut jäänyt lainkaan mieleen, jos se elokuvassa mainittiin, ja kyllähän tuo kuulostaa enemmän lisä- tai haukkumanimeltä.
Hahmonahan hän oli siis kiinnostava ja "vahva". Kritiikkini kohdistuikin siihen, ettei naishahmoja nimetty kuten mieshahmoja. Vaikka Killisilmän hahmo sinänsä olisikin vahva, hyvä ja merkittävässä osassa, mutta jos käsikirjoituksessa ei ole hänelle annettu omaa nimeä, niin välitän mielikuva on, että hahmo on kuitenkin vähemmän merkityksellinen kuin nimen (ja enemmän ruutuaikaa) saanut mieshahmo ja jopa (kärjistän) pohjimmiltaan rekvisiittaa.

Mimosa Willamo tosiaan esitti "kaksosta", eli toista näistä naisista, jotka olivat itsenäisesti järjestämässä yrittäjätapahtumia. He olivat näennäisesti itsenäisiä toimijoita, mutta koska heitä ei ole nimetty, heistä jää väheksytty vaikutelma. :( Miksei heitä voinut esitellä nimillä?
 
Mietin että voisiko naisten nimeämättä jättäminen olla tietoinen viittaus maailmanhistorian unohtamiin naisiin, jotka saattoivat tehdä tärkeimmät työt, vaikka miesten nimet olivat ne jotka kirjoihin merkittiin? Vähän samalla tavalla kuin rahvaan sotilaat jäivät nimettömiksi, mutta ruhtinaiden läsnäolo taistelukentillä oli tärkeää, vaikka nämä olisivat vain istuneet haarniskoituna hevosen selässä takalinjoilla.
 
En varsinaisesti käynyt katsomassa mitään, mutta kun on Disney+ toistaiseksi käytettävissä, päätin katsoa, mikä juttu se Frozen oikein on, kun sitä niin kovasti rakastetaan, että Disney katsoo kannattavaksi vääntää siitä vielä kolmososankin. En kyllä omin voimin olisi tajunnut, mikä siinä niin kiehtoo, koska juonessa ei ollut päätä eikä häntää, se kuuluisa "Let it Go" -laulu oli suuri pettymys, ja lisäksi prinsessojen naamojen "nenäni suli, mutta sen ylähuuleni päälle valunut kärki sentään jäi jäljelle" -malli häiritsi pahasti läpi leffan, ainakin silloin kun en miettinyt, kuinka suuren osan kallon tilavuudesta heidän silmämunansa oikeastaan täyttävät. Lisäksi Olaf meni heittämällä kärkeen inhokki-Disney-hahmojeni listalla. Se koiran tavoin käyttäytyvä poro oli jo kyllin paha, mutta Olaf... voi luoja.

Oli leffassa toki hyvääkin: mieshahmot olivat pääasiassa hyvin toteutettuja, jotkut efektit olivat hienoja, ja erityisesti pidin siitä, miten Disney vinoili omille vanhoille leffoilleen "tosirakkauden suudelman" osalta. Kun jälkeenpäin kuoron chatissa ihmettelin leffan suosiota, minulle selitettiin sitä näin: Monelle pikkutytölle Elsa on unelmien täyttymys, koska hän osaa taikoa, hänellä on ihania mekkoja ja hän tekee ihan mitä haluaa. Monille kaveruksille taas on huippujuttu, että tarinassa on kaksi tyttöä, joihin samaistua. Monille siskoksille puolestaan on tärkeää, että tarinassa on kyse kahden sisaren rakkaudesta toisiaan kohtaan. Kaikki täysin valideja peristeluja - tosin en ymmärrä, miten Encanto ei sitten ole isompi juttu, koska siinä on kaikki nämä elementit ja vielä paljon enemmän.

Katsoin vielä Frozen 2:nkin, koska siitä kirjoitettiin aikoinaan paljon, miten hienosti saamelaiset otettiin mukaan elokuvan suunnitteluun ja heidän kulttuuriaan kunnioitettiin. Toki Pohjan kansa edusti tavallaan hienosti saamelaisuutta, ja esiin tuli todellakin se, miten vesivoiman rakentaminen on vahingoittanut saamelaisia, mutta kaiken läpi silti tunkeva amerikkalaisuus häiritsi vaikutelmaa. Muuten leffa oli aika tyhjää huttua, johon ei ilmeisesti ollut edes riittänyt varsinaista kerrottavaa kokopitkän elokuvan verran, kun tarina piti vähän väliä keskeyttää sillä, että joku hahmoista purki taas tunteitaan johonkin latteaan lauluun. Kuoron chatissa minua valistettiinkin, että tämä raina syntyi lähinnä vastauksena fanien sitkeään kyselyyn Elsan voimien alkuperästä - ja tietysti tahkoamaan Disneylle lisää rahaa, kun kerran konsepti oli osoittautunut kohderyhmäänsä hyvin uppoavaksi.

Summa summarum: En pitänyt elokuvista enkä löytänyt niistä itsestään mitään, mikä selittäisi niiden suosion, mutta onneksi on tietävämpiä kuorokavereita, jotka kykenivät senkin minulle selittämään.
 
Meillä Frozen on ollut iso hitti ensin yhdellä lapsella ja sitten toisella. Hahmojen kasvonpiirteet häiritsevät minuakin, mutta tykkään siitä miten Anna kasvaa ja viisastuu leffan aikana. Anna on paljon mielenkiintoisempi hahmo kuin monien fanittama Elsa, joka sekin on kiinnostavampi kuin vanhat prinsessat. Lumikki, Ruusunen, Tuhkimo. Elsalla on selkeästi jonkinlaisia mielenterveysongelmia. Ahdistuneisuutta, ehkä jopa masennusta. Ne nousevat välillä enemmän ja välillä vähemmän esiin. Tämä tekee Elsasta inhimillisemmän verrattuna noihin vanhoihin prinsessoihin.
Minä luulen, että nimenomaan nuo kimaltelevat ja upeat mekot ovat se, mikä nostaa Frozenin pikkutyttöjen silmissä Encanton yläpuolelle. Ja yhden ison jutun Frozen teki, nimittäin pikkutyttöjen ainasen pinkin rinnalle nousi vaalenasininen 👍

Encanto on muuten oikeasti hyvä elokuva.
 
Last edited:
Niin jaa, olen käynyt katsomassa elokuvia. Ja sarjoja.

Everything Everywhere All At Once: hyvä erilainen multiversumikäsitteellä leikittelevä "supersankari"elokuva. Tässä on monia oikeasti hyviä kohtauksia, kuten vaikkapa kahden kiven välinen keskustelu. Onnistuu huumorinsa osalta monin paikoin. Suosittelen jos semmoinen pieni kahjous kiinnostaa.

Elvis: ehkä hieman outo ja erikoista tyyliä yrittävä mutta siinä epäonnistuva otos Elviksen elämästä. Lisäksi syystä tai toisesta on jokin pakkomielle yhdistellä nykyajan heikompaa musiikillista antia mukaan (alussa ja päätteeksi), vaikka olisi ihan voinut kauttaaltaan pitää kiinni aikalaistuotannosta. Puutetta materiaalista kun ei ole. Jotenkin myös tuntuu ettei elokuvantekijät uskaltaneet olla niin rohkeita aiheen kanssa kuin olisivat voineet olla. Dokumenttimielessä esittelee ehkä vähimmäisen mahdollisen jotta katsoja saa käsityksen Elviksen elämänkaaresta. Ei tämä silti mikään huono elokuva ole. Aiheesta vaan olisi saanut varmasti parempaakin irti.

Jurassic World: Dominion: kai tämä on jonkin sortin fanipalveluelokuva jurassicparkkaajille. Ei sillä, ihan toimiva elokuva, mitä nyt on sitä perinteistä epäuskottavaa selviytymistä epäuskottavista tilanteista epäuskottavaan "tieteeseen" nojaten. Vahvuudet siis sillä saralla missä kaikki räjähtää tuusannuuskaksi. Niin ja tietysti jos tykkää että on jännää, niin toki sekin juttu on tässä mukana. Kyllä.

WandaVision: ihan mielenkiintoisen erilainen ote supersankarigenreen, vaikka täytyy myöntää että ensimmäiset jaksot olivat vähän hankalia. Mutta sitten toisaalta... kyllähän tämän tapitti sitten maratonina putkeen. Mielenkiintoisia käänteitä.

Doctor Strange and the Multiverse of Madness: no, pidän tohtori Oudosta, joten tämä oli ihan passelia jatkoa sille mihin Wandassa jäätiin. Eniten ehkä häiritsivät epäonnistuneemmat erikoistehosteet (kolmas silmä on aika kökkö), ja Marvelista on ollutkin nyt juttua että teettävät liikaa liian tiukalla aikataululla. Mutta en tiedä onko vika suoraan Marvelissa vai ennemmin siinä että Disney haluaa tuottaa noita elokuvia pidempiä sarjoja palveluunsa. Oli myös ihan vaihtelua sekin että supersankareita listittiin menemään.

Thor: Love & Thunder: höttöä joka yrittää olla hauska, mutta jää ontoksi. Vahvimmat osa-alueet kuten pääpahis jätetään liian vähälle ruutuajalle. Tämän tyyli ei ihan uponnut. Yksi ohitettavimpia Marvel-elokuvia.
 
Ylös