Haltiakielten käyttäminen uusien tekstien luomiseen ja etenkin käännöksiin nykykielistä on hankalaa varsinkin siksi, että sanasto on liian suppea, ellei ryhdy itse keksimään (mikä olisi hieman falskia). Tolkien ei myöskään paneutunut liiemmin lauseoppiin, mikä on toinen kompastuskivi. Ja vielä sekin hankaluus, että hän muutteli kieltään loppuun asti (mihin hänellä oli toki oikeus) eli osa sanastosta on 1910-luvulta, osa 1970-luvulta ja loput siltä väliltä, eivätkä ne aina ole sovitettavissa samaan kielimuotoon – jos nyt vaikka haluaisi pitää "normatiivisena" quenyana sitä mikä esiintyy vaikkapa TSH:ssa.
OFF: Olen samaa mieltä Sidhielin kanssa: Silmarillion ei ole kevyttä luettavaa. Se on perusvireeltään jokseenkin synkkä. Ehkä juuri siksi pidän siitä. Ja se on myös keskeneräinen, mikä tekee siitä vielä mielenkiintoisemman. Monikerroksisen, ikään kuin minkä tahansa oikean mytologian.