No niin, Atheonin pyyntöön on vastattu muodollisesti (uskokaa pois) joten eiköhän polokasta kääntiin tuas tämäkin vissaelu. Ja näin se alakaa:
Riistät henkeni, mutta minäkin riistän sinun henkesi.
Laukaiset muskettisi, mutta minä lävistän sinut.
Joten odottaessasi seuraavaa hyökkäystä
sinun on paras seistä, takaisin ei ole kääntyminen.
Sotatorvi törähtää ja rynnäkköön käydään
Mutta tällä taistelukentällä kenkään ei voita
Kirpeän savun tuoksu ja hevosten hengitys
Kun syöksyn kohti varmaa kuolemaa
Hevonen, se hikoilee peläten, me käymme juoksemaan
Venäläisten aseiden mahtava jyrinä
Ja kun ryntäämme päin ihmismuuria
Tuskanhuudot, kun toverini kaatuvat
Me loikimme yli maassa makaavien ruumiiden
Ja venäläiset ampuvat uudemman kerran
Pääsemme niiin lähelle mutta ah niin kauas
Emme elä taistellaksemme vielä toisena päivänä
Pääsemme niin lähelle, tarpeeksi lähelle taistellaksemme
Kun venäläinen saa minut tähtäimeensä
Hän vetää liipasinta ja tunnen iskun
Luotisuihku vie ratsun altani
Ja kun makaan siinä tuijottaen taivaalle
Ruumiini on turta ja kurkkuni kuiva
Ja kun makaan unohdettuna ja yksin
Kyynelittä ähkäisen viimeisen kerran
Hupsista huijaa, siinä meni koko kappale yhdellä kertaa. Mahtaako tuntua tutulta vaiko ei?