Käsityöt ja askartelu

*Elanor*

Hobitti
^__^ Voi miten suloinen Cthulhu! Voisin itsekin yrittää moista!
Itse intouduin virkkaamaan itselleni kaulaliinaa isoäidin ruuduista kun löysin hienoa violetin kirjavaa lankaa. Toivottavasti se onnistuu, jostain syystä yleensä virkkaukseni ovat enemmän tai vähemmän vänkyröitä, koska en vain osaa tehdä tasaista jälkeä. :hups:
 

Steelsheen

teräskiiltovotjake
Vampire, söpsöp :p

Virkkaaminen on minulle jostain syystä ihan kauhistus. :grin: Sen sijaan olen tänä syksynä voittanut kammoni isompia neuletöitä kohtaan ja väsännyt palmikollista villapaitaa, josta puuttuu enää puolitoista hihaa ja kaulus sekä toki osien kokoonkursiminen. Marras-joulukuu sai kyllä aikaan pitkän tauon tuossa projektissa, mutta nyt olen taas pitkästä aikaa ehtinyt edistää sitä. Parit sukat on tullut neulottua myös ja kaapissa polttelee muutama lankakerä lisää.

Ompelukoneenkin kiikutin syksyllä asunnolleni ja tein syksyn aikana housut sekä hätäisesti improvisoidun pitkän hameen joka kaipaa kyllä vielä parantelua mm. liikkumisominaisuuksien suhteen.
 
K

kielo

Vieras
Steelsheen sanoi:
Virkkaaminen on minulle jostain syystä ihan kauhistus. :grin:
Kielo komppaa! Virkkaaminen on minulle sen verran mystinen juttu, että en ole edes yrittänyt rueta opettelmaan sitä. Neulottua tulee enemmänkin(ohjeiden ja äidin avustuksella), mutta myönnän että olen aika hidas. Haluaisinkin oppia taitavammaksi ja ehkä joskus suunnitella jotain omiakin neuleohjeita. Yksi isosiskoni taas on jonkin sortin virkkausguru, virkkasi minulle myssyn ja pitsiliinan lahjaksi. Todella hienoja molemmat, mutta neulomaan hän ei ole ruennut.

Tällä hetkellä puikoilla on menossa isosiskolle polvimittaiset villasukat, jollaiset jo itselleni tein viime talvena. Toinenkin isosiskoni ihasteli niitä nyt jouluna ja mietinkin, että hänelle, miehelleen ja lapsille voisin tehdä ensi jouluksi omat. Jos vain saan aikaiseksi :p Joskus olisi mukava ottaa riski, ja rueta tekemään sukkia ja lapasia isompia tekeleitä.

Ompelukoneen kanssa olen kavennellut ja muuttanut vaatteita, eikä sen isompia ole tullut tehtyä(lukekaa: hermot ei riitä :D ). Viime kesänä muokkasin olkaimettomasta mekosta lyhyemmän "maalaisromanttisen" tunikan, johon lisäsin taskut ja nappeja sekä kuviollista nauhaa. Alkuperäisen, vaatimattoman mekon löysin kirpputorilta.
Kuulema tunikat on aikas helppoja tehdä, ja joskus on käynyt mielessä että kunhan sopivanlaisia kankaita löydän(ja löytää kaavat), niin niitä tekisin enemmänkin itselle, kun tykkään pitää niitä.

Askartelua tulee harrastettua lähinnä esim. korttien teossa ja kirjojen sitomisessa, jota en ole tehnyt kyllä pitkään aikaan, mutta taito on vieläkin tallessa. Tuohesta ja helmistä on tullut tehtyä joskus myös koruja.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Huvittavaa kuulla, että noinkin päin voi olla. Minä taas karsastin pitkään neulomista mutta virkkasin sujuvasti. Tuntui paljon helpommalta, kun tarvitsi huolehtia vain yhdestä silmukasta sen sijaan, että niitä olisi ollut puikolla pitkä rivi. Kihnutin tuskalla läpi peruskoulun käsityötuntien pakolliset neuleet tuloksena kulahtaneet, etanan näköiset tossut, tynkäsormiselle sopivat lapaset ja sukat, joista toisen kantapää oli puolet lyhyempi toista. Vasta amiksen ompelijalinjalla viettämäni puolivuotisen rupeaman aikana aloin tykätä myös neulomisesta, kun aiheesta pidetyllä kurssilla oli hyvä ja kärsivällinen opettaja, aikaa puuhaan oli se kahdeksan tuntia joka päivä ja ennen kaikkea saimme tehdä mitä halusimme omista langoistamme.

Ompelun saralla suurin saavutukseni lienee oman morsiuspukuni ja mieheni hääpuvun väsääminen. Latasinpa niistä kuvankin galleriaan juuri eilen, kun innoitus iski hääalbumia pitkästä aikaa selatessa.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Askartelen paskartelen origamijuttuja. Taustamateriaalina toimivat yleensä kirjat Origami ja paperiaskartelu, Origamia idästä ja lännestä ja Pienoisorigamit (vasta suomennettu kerrassaan mainio kirja) sekä erinäiset nettisaitit joilta silloin tällöin metsästän jotain tiettyä mallia. Ja olenpa joskus taitellut myös origamipaperipakkausten mukana tulleiden ohjeiden mukaisia hahmoja ja istunut yhden session verran Origami Finland ry:n taittelupajassakin vääntämässä erilaisia laatikoita (yksi niistä oli tosi mainio, tulen vuorenvarmasti hyödyntämään mallia esim. pienten lahjapakkausten teossa).

Sen lisäksi, että taittelu on hauskaa ja sen tuloksena syntyy toinen toistaan vinkeämpiä juttuja, siitä on myös hyötyä. Olen esim. jo useamman vuoden ajan käyttänyt joululahjojen pakettikortteina vaaleanpunaisesta paperista taiteltuja possuja (ohje löytyy kirjasta Origami ja paperiaskartelu) ja näpertänyt suvun lasten synttärilahjojen koristeiksi mm. perhosia ja kaloja. Nyt on suunnitteilla modulaarimallinen, kahdeksasta osasta koottava yksinkertainen mutta nätti "tähtikranssi" (ohje löytyy kirjasta Pienoisorigamit) isälle synttärikortiksi ja äitini synttärikortti-lahjapakkaus -yhdistelmässä aion hyödyntää netistä löytämiäni joutsenta ja lumpeenkukkaa.
Jos osallistuisit The Miittiin, niin saisitko järjestettyä origamityöpajan, jossa jokainen voisi tehdä ikioman (paperi)Arkkikiven, mittaamattoman kalliin aarteen?
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Olin kyllä ajatellut taitteluttaa ensi The Miitisssä joutsenen ja hevosen, noin niin kuin Dol Amrothin (ehkä vähän Lorienin laivankin) ja Rohanin kunniaksi. (Paperi)arkkikivi pitäisi varmaan tehdä modulaaritekniikalla (tyyliin kusudama eli "lääkepallo") jostain tosi fancypancy-paperista.
 

Dracaena

Raseena
Minä ehkä saatoin eilen tilata Etsystä itselleni värttinän: puisen, yläpainoisen, jonka mukana tulee myös vähän villaa.
Heräteostoksen vaikuttimet saattavat olla The Miitissä.
Hurjaa kyllä, miten kotimaasta ostettuna samanlainen tuote voi olla jopa yli kaksi kertaa kalliimpi kuin ulkomailta tilattu postikuluineen. [22] Varmaan kalliimmaksi tulee myös tehdä itse, jos ei satu olemaan mitään kelpaavia raaka-aineita entuudestaan.

Minulla on jo nyt kämpän nurkassa iso pahvilaatikollinen villalankoja, joille en meinaa keksiä käyttätarkoitusta, kun suurin osa on niin ruman värisiä (harmahtavan vaaleansininen, yök), joten onpa hyvä, että tulee tehtyä vielä vähän lisää. :grin:

Varsinaisesti en tarvitsisi enempää käsityövälineitä, koska minulla on esimerkiksi monet hyllyt täynnä lasipurkkeja, joita pitäisi maalata. Nyt kesällä sain viimein maalattua itselleni amarylliksen kuvalla koristellun hammasharjamukin (koska se varsinainen on keväisen muuton yhteydessä hävinnyt tai jäänyt vanhempieni luokse), mutta muitakin ideoita olisi, jos vain saisin aikaiseksi. Mutta kun on monen vuoden aikana kerännyt paljon hienoja lasiastioita ja varta vasten ostanut aina erilaisia säilykkeitä purnukan muodon perusteella ja sitten käyttänyt paljon aikaa ja asetonia sitkeimpien etikettien puhdistamiseen, ei niihin raaski noin vain alkaa maalata mitään, ties vaikka kuva epäonnistuisi ja koko purkki menisi pilalle!

Sain lisäksi työkaverilta idean maalata akryyleilla kiviin. Sellaisiin kämmenelle mahtuviin, mahdollisimman sileisiin. Yhden jo maalasin onnistuneesti hauskalla kuvalla, mutta huomasin, että tarvitsisin ohuempia ja parempikuntoisempia siveltimiä. Omat alkavat hapsottaa niin, että tarkkaa viivaa on mahdoton tehdä.
Työkaverin vaikutuksen lisäksi kivien maalaaminen saattaa liittyä tänä keväänä lukemaani kirjaan Aurinko (Jyri Vartiainen), jossa toinen päähenkilöistä maalaa maatilan pihallaan kiviin aurinkoja lähes pakkomielteisesti. :p
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Minulla on jo nyt kämpän nurkassa iso pahvilaatikollinen villalankoja, joille en meinaa keksiä käyttätarkoitusta, kun suurin osa on niin ruman värisiä (harmahtavan vaaleansininen, yök), joten onpa hyvä, että tulee tehtyä vielä vähän lisää. :grin:
Pidä jossain miitissä neulonta-/virkkauspaja. Tuot vähän välineitä ja ne sinun rumat langat joille et ehkä kuitenkaan keksi käyttöä ja muutkin voivat tuoda jämälankojaan joita eivät usko käyttävänsä ja sitten neulottaan ja virkataan ja opetatte taitamattomampia ;)
 

Centaurea

Montana
Neulomatta ja virkkaamatta jääneistä jämälangoista voisitte lopuksi pistää pystyyn lankojenvaihtokirppiksen, jolloin pääsee eroon omista epäkelvoista langoistaan ja saa tilalle kaverin kauniita, omaan käyttöön soveltuvia lankoja.

Dracaenan lankalaatikon sisältö vaikutti kiinnostavalta ja harmahtavan vaaleansininen yök-lanka on ilmeisesti mitä hienostuneemman värinen, harmaaseen murrettu vaaleansininen....
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Minäkin mietin heti, että puhuukohan Dracaena yhdestä lempisävystäni, joka vaalean farkunsinisenkin nimellä joskus kulkee. Virkkaus- ja neulontapiiri jossain miitissä ei muuten olisi yhtään hassumpi ajatus, esimerkiksi piskuisia amigurumeja saanee yhden miitin aikana kyhättyä varsin valmiiksi aloittelijakin, kun joku vain ensin näyttää, miten kaikki eri silmukat, levennykset ja kavennukset tehdään.
 

Steelsheen

teräskiiltovotjake
Joo mulla on liikaa seiskaveikkaa josta haluan eroon, että jos siitä joku suostuu amigurumeja virkkaamaan niin be my guest, voin vaikka opettaa :grin:
 

Ereine

Kontulainen
Sain lisäksi työkaverilta idean maalata akryyleilla kiviin. Sellaisiin kämmenelle mahtuviin, mahdollisimman sileisiin. Yhden jo maalasin onnistuneesti hauskalla kuvalla, mutta huomasin, että tarvitsisin ohuempia ja parempikuntoisempia siveltimiä. Omat alkavat hapsottaa niin, että tarkkaa viivaa on mahdoton tehdä.
Työkaverin vaikutuksen lisäksi kivien maalaaminen saattaa liittyä tänä keväänä lukemaani kirjaan Aurinko (Jyri Vartiainen), jossa toinen päähenkilöistä maalaa maatilan pihallaan kiviin aurinkoja lähes pakkomielteisesti. :p
Minä harrastin joskus kiviin piirtämistä maalitusseilla. Niiden etuna oli tarkka ohut jälki, huono puoli on rajallinen värivalikoima jos sillä on väliä.

Ostin joskus vuosia sitten värttinän (se oli kyllä minusta halpa vaikka Suomesta sen ostinkin, joku parikymppiä ehkä), mutta en ikinä päässyt alkua pitemmälle harmillisesti. Tarvitsisin varmaan elävän opettajan, videoista oppiminen ei sovi minulle.
 

Dracaena

Raseena
Dracaenan lankalaatikon sisältö vaikutti kiinnostavalta ja harmahtavan vaaleansininen yök-lanka on ilmeisesti mitä hienostuneemman värinen, harmaaseen murrettu vaaleansininen....
Minäkin mietin heti, että puhuukohan Dracaena yhdestä lempisävystäni, joka vaalean farkunsinisenkin nimellä joskus kulkee.

No tällaisia yök-sinisiä minulla on. Oikeanpuoleinen on tuollainen vauvavaaleansininen, joka on pinkin lisäksi yksi inhokkiväreistäni. Tuo vasemmanpuoleinen ei ollut niin vaalea ja siten vähemmän mieleinen kuin muistin, mutta en tuotakaan väriä haluaisi ylleni pukea tai sisustuksessani käyttää, edes pienenä tehosteena.

Mutta nuo kaksi vajaata kerää onkin ne lankakokoelmani "huonoimmat", monet muut ovat väreinä ihan OK, mutta koska niitä on kaikkia vain yksi vajaa kerä ja harva niistä sopii keskenään yhteen, on niistä vaikea tehdä mitään. Ajattelin joko kysyä tutuilta, haluaisiko joku sekaväriset villasukat... Mutta voinen tuoda niitä miitteihinkin kulutettavaksi. :p Itse en juurikaan virkkaa, neulomista nyt voinen opettaa (ja kuten The Miitissä kehruupahajassa kerroin, opettelin ala-asteella myös neulomaan myös vasenkätisesti, jotta voisin opettaa sitä pari vuotta nuoremmalle vasurilapselle, jolle opettaja ei osannut tai halunnut opettaa. En tiedä, osaanko sitä enää, mutta kuriositeettina.) vaikken Konnun suurimpia kutomisguruja olekaan (ja kyllä! Minun murrealueellani se on kutomista).

Minä harrastin joskus kiviin piirtämistä maalitusseilla. Niiden etuna oli tarkka ohut jälki, huono puoli on rajallinen värivalikoima jos sillä on väliä
Nyt kun sanoit, niin minullahan taitaa olla jotain erikoisia maalitusseja yksi tai kaksi! Sain niitä taidekaupasta kaupantekijäisiksi, kun ostin lasimaaleja. Pitääkin kokeilla, näkyykö se akryylin päällä tai paljaalla kivellä.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Jämälangoistahan saa virkattua vaikka tilkkupeittoja. Esimerkiksi kirjassa Virkkaa värikästä on aika kiva kukkapeiton ohje nimenomaan sillä idealla, että siihen saa upotettua kaikenkirjavat jämäpätkät.
 

Dracaena

Raseena
Mutta kun en erityisemmin pidä virkkaamisesta. :p Etenkään näin paksuilla langoilla. Tilkkupeitoista pidän vielä vähemmän, mutta niitä voi tietysti antaa lahjaksi.
 

Centaurea

Montana
Jämälangoista voi myös kutoa tilkkupeiton. Eri paksuiset langatkaan eivät ole ongelma, koska ohuempia lankoja voi yhdistää kahdesta tai kolmesta kerästä. Eri värisiä lankoja yhistämällä saa aika kivan näköisiä tilkkuja. Äitini antoi minulle kutomansa tilkkupeiton, joka on tehty kanttiinsa noin kymmen senttisistä palasista ja kudottu ns. "aina oikein" -silmukoilla. Se on minusta aikamoisen kivan näköinen. En saa sitä nyt otettua ja liitettyä kuvaa, koska peitto on kotona ja minä Torpalla. En ole mikään suuri tilkkupeittofani, joten en ole niitä itse virkannut tai kutonut. Samoin en tykkää yhtään tilkkupeittotekniikalla virkatuista tai kudotuista koristetyynyistä ja onneksi kukaan ei ole keksinyt antaa minulle sellaisia lahjaksi...
 

douv

Kontulainen
Vastuuhenkilö
TheMiitin kehräystyöpajan seurauksena olen vihdoin alkanut käyttää värttinääni. Langan kertaaminen televisiota katsellessa meni mukavasti eikä vieressä istuja ainakaan vielä valittanut heiluvista käsistä. Mutta ah ja voi! Kesätyökaupungista ostamani merinovillat (Taito Shopista, oli kyllä tyyriit pikkusatsit, 4e/20g värjättyä villaa) joutuvat odottamaan sen verran, että paikannan mihin värttinä on täällä kotona jäänyt. [22] Pimeässä hohtaminen ei selvästikään riitä, seuraavaksi äänimerkkejä antava värttinä?

Olen tehnyt muutamia tilkkupeittoja (yhden hengen torkkupeiton kokoisia) erikokoisista isoäidinneliöistä mutta huomannut, että en oikein osaa virkata tasaisia ruutuja ja lopullisessa viltissä on sitten kupruja ja kohoumia. Eiväthän ne haittaa toimivuutta mutta omaan silmääni pistävät. Neulotut tilkut olisivat varmaan helpompia pitää tasaisina ja yhtä suurina.

Kannatan jämälankakirppistä! Itse upotan Novitan peruslankoja melko tehokkaasti aina ja aina vaan sukkiin.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Jämälangoista voi pyöritellä myös pohjia temaripalloihin, jos sellainen japanilaisen käsitön haara sattuu kiinnostamaan. Itselläni on jo muutama pallo, nyt pitäisi vain ehtiä ja saada aikaiseksi hommata jotain mahdollisimman halpaa saumurilankaa pintakerroksen pyörittelyyn ja sitten alkaa opetella pinnan jakamista siisteihin, samankokoisiin osiin ja niiden kirjomista kauniilla, oikeaoppisella temaritekniikalla.

Minäkään en ole hirveän ihastunut tilkkupeittoihin, mutta sellaisia on ihan kiva virkata muille. Ja jotkut mallit kuten edellä mainitsemani kukkapeitto ovat niin kivoja, että sellaisen voisi harkita väsäävänsä itselleenkin.
 
Last edited:

Dracaena

Raseena
Värttinäni saapui maanantaina (paljon nopeammin kuin odotin!). Sen mukana tuli kahden väristä villaa, vaaleanharmaata ja luonnonvalkoista. Nättejä värejä, ja vieläpä samoja, joita lankakokoelmassani on entuudestaan. :) Niitä ehkä rohkenee yhdistää sitten tulevaisuudessa.

Itse värttinä on ärsyttävän vaappuva. Nyt kun siihen on kertynyt jo jonkin verran lankaa painoksi, se pyörii vähän tasaisemmin, muttei silti läheskään sujuvasti kuten Steelin muovivärttinä. Siinä tuntuu olevan jokin aineeton stoppari, joka tulkitsee, milloin kierteitä on riittävästi (tai "riittävästi") ja vaihtaa pyörimisen heti sivuttaiseksi vispaamiseksi. Kehrääminen ei siis ole niin helppoa ja, no sujuvaa, kuin olin toivonut. Se on varsinaisesti yläpainoinen, mutta sitä voi käyttää toisinkin päin. Silloin vain se vaappumisen keskipiste on vähän eri, pyörintä ei ole sen hallitumpaa. Pitää ehkä antaa sille nimeksi Vaappu tai joku muu vastaava...

Mutta ainakin osaan jo tehdä varsin tasaista ja ohuttakin lankaa. :)
 
Ylös