Käsityöt ja askartelu

Olen jo silponut vanhoja farkkuja tilkkulaukkuprojektiani varten. Siitä pitää tulla tarpeeksi iso, jotta koulukansiokin mahtuu myöhemmässä käytössä ongelmitta. Huomasin, että valmiista etu- ja takataskuista sekä sepaluksista saa tosi venkoja yksityiskohtia :)

Ja sitten Yhteishyvä sai minut aloittamaan viltin tekoa. Otsikon mukaan festareille, mutta on ehjälle loikoilualustalle käyttöä mökilläkin.
 
En minä, vaan se toinen....

Pitäisi eräälle ihmiselle saada tietoa pitsinnypläyksestä. Tuntuu jotenkin olevan kiven takana tuo taito. Tekniikoita on toki monia, mutta osaisiko joku teistä neuvoa jotain perusasioista nypläämisestä. Soveltaminen kun ei yleensä onnistu ilman, että tietää miten pitäisi muutoin toimia. Langat on kuulemma jo kieritettynä nypylöille ja alustaksi on hankittuna kappale styroksia. Kun isketään niitä nuppineuloja alustaan valmiin mallin mukaan, niin - mitä sitten?
 
Yllätin (tai kauhistutin) itseni: aloin yhtäkkiä himota kissankorvia. Sellaisia anime-henkisiä kissankorvia. Minä! En ole erityisen kissankorva (tai anime)-ihminen, joten en tajua mistä tämä nyt yhtäkkiä iski. Koen olevani myös ehkä hiukkasen liian vanha kissankorville (mikä ei estä minua pitämästä kissankorvapipoa talvisin, tosin).

Yllätin myös itseni pääsemällä kerrankin ajatusta pidemmälle, eli lähimmästä Seppälästä panta, kangaslaatikosta mustaa pörrökarvaa ja nyt minulla sitten on ne himotut korvat. Eivät kamalan kauniit, mutta meikäläisen kärsivällisyydellä ja taidoilla ihan OK. Pahimmat sotkut saa onneksi peitettyä hiuksilla...
 
En koe olevani käsityöihminen, mutta aina silloin tällöin iskee pakkomielle tehdä jotain. Kuten nuo kaksi huovutustyötä, joiden kuvat liitin topicciin (pääsinpäs kokeilemaan!). Joskus niistä on kuva täällä ollutkin.

Yleensä ideoita ja ajatuksia riittää, mutta harvoin on taitoa tai aikaa toteuttaa niitä. Tällä hetkellä on tekeillä kaulahuivi, on ollut jo pari vuotta. Ehkä joskus, ehkä tänä syksynä kun kylmyys taas iskee. Syksyisin olen aina edistynyt.
 
Minä en oikeasti muista, milloin olisin viimeksi tehnyt käsitöitä. Varmaan joskus yläasteella, jollei lasketa erinäisiä paikkausoperaatioita. Tänään olin sitten käymässä työterapiatalossa ja hupsis: siellä sai tehdä paitoja itselleen. Jostakin pompahti mieleeni lause "Severus Snape was innocent; he just had a bad childhood." Hetken mielijohteesta tein paidan itselleni, siitä tuli hieno ja huomenna saan sen itselleni.

Äsken teetä keittäessäni tajusin lopulta, mistä tuo lause tuli. Eiköhän se ollut Titiuu, joka tuon jossakin tuolla Potter-keskustelussa heitti. Eli pitääkö minun nyt maksaa jotain tekijän(keksijän?)oikeusmaksua? :roll:
 
d( ó.Ò )b

Mieluusti askartelen lapsien kanssa kaikkea kivaa leireillä ja muutenkin, joskus osannut piirtää ja koulussa on tullut väsättyä ties mitä hienoa. Tällä hetkellä olen ollut vähän laiska ja saamaton, koska en ole aikoihin ollut enää luova. Lähinnä askartelen harvoin tietokoneita osista. :D

Halusin toki jotain puuhommia tehdä tai metallin kanssa leikkiä, mutta eipä taida paljoa semmoiseen olla paikkoja hyvällä hinnalla täällä. Nykyään kaikki on niin ylikallista. Tokihan myös pienoismallit kiinnostaisi, mutta semmosiakaan en ole jaksanut alkaa väsäämään vielä.
 
Micin tekemät neulahuovutustyöt ovat upeita! Itsekin huovutin neulan avulla pari vuotta sitten pienen ketun, kukkia ja pieniä enkeleitä joulukuuseen ripustettavaksi. Nyt on kyllä jäänyt, mutta ehkäpä voisin kaivella jämävillat tuolta laatikon pohjalta ja kehitellä jotain.

Villatakki-projektini siirtyi tänne marraskuulle. Syksyllä tein kaverilleni Harry Potter -kaulahuivin Rohkelikon väreissä (ohje löytyi Vuotiksesta) ja toiselle kaverilleni tein ihanasta Seitsemän veljestä vihreä-raidallisesta langasta lapaset. On mukavaa nähdä, kun omat tekeleet on jopa käytössä :)

Sopivan yksinkertaista villatakin ohjetta en oikein löytänyt mistään ja senpä takia projekti vaihtui villapaidaksi. Ohje löytyi Novitan syksyn lehdestä ja tarkemmin sanottuna teen kalastajaneuletta. Nyt olen neulonut melkein 15 senttiä, saas nähdä miten käy kavennusten kanssa sitten kun niiden aika tulee, koska en oikein ymmärtänyt ohjetta siltä kohdalta... :D

Ai niin ja ennen koulun alkua askartelin oikein hienon Keane-lukujärjestyksen, johon pystyy vaihtamaan sen lukujärjestysosan :)
 
Minä olen Lathron ja minä olen käsityöläinen. Olen ollut käsityöläinen tavallaan koko aikuisen ikäni. Silloin se oikeastaan alkoi kun aloin hengata niiden larppaajien kanssa. Ensin se oli sellaista harmitonta proppausta, paranneltiin kirpparilta löydettyjä vaatteita, mutta pikkuhiljaa aloin jo itse ommella. Sittemmin ompelu jäi ja siirryin nahkatöihin. Tein rintapanssarin ja kovanahkakypärän... sitten pääsin eroon käsitöistä, mutta juuri kun luulin päässeeni niistä irti, niin vieroitusoireet iskivät täydellä voimallaan. Aloin suunnitella kaikenlaisia haltiavarusteita tunikasta kokonaiseen levyhaarniskaan. Ja niinpä siirryin sitten tekemään metallitöitä.

Mutta siis vakavasti puhuen, olen tykännyt aina tehdä käsitöitä, mutta se on ollut kausiluontoista. Suunnitelmia teen monesti, joskus jopa paperille asti (siis jalat tukevasti puolimetriä maanpinnan yläpuolella), mutta viimeaikoina olen tehnyt lähinnä nahka- puu- ja metallitöitä. Laitan oheen kuvan linkin. http://kontu.info/taulu/?teos=1194
 
Miten siirrytään tekemään metallitöitä? Pitääkö hankkia omat varusteet ja opetella tekemällä, vai onko jossain kansanopistossa tjsp jotain kursseja? Ja jos on, niin ovatko ne hirveän kalliita? Oli nimittäin kesällä puhetta yhden partiolaisen kanssa siitä, miten hyvä olisi oppia ainakin perusteet mm. puun ja metallin käsittelystä (niistä taidoista olisi kuulemma kovasti hyötyä partiotaitokisoissakin), mutta kumpikaan ei oikein tiennyt, miltä taholta niitä taitoja lähtisi hakemaan.
 
Minulla se alkoi siitä, että minulla oli visio siitä mitä haluan tehdä. Sitten lueskelin mm. warusseppäin killan foorumia ja sieltä löytyviä linkkejä lähinnä taontatekniikasta. Sitten menin vaan kauppaan ja ostin Kuusankoski Oy:ltä 2x1m messinkiä. Rautakaupasta ostin kaksi erilaista vasaraa (pallopäisen ja ristipäisen(?)) ja löylykauhan kupariniittejä. Isälläni oli autotallissa metallipuristin työpöydällä ja siinä oli pieni iskualusta. Varsinainen alasin minulla oli vain haaveissani.

Jos minulta jotain puuttui, kuten kovera iskualusta, tein sen itse. Kumivasara ja em. puualusta olivat hyviä työkaluja, koska ne olivat metallia pehmeämpiä, eivätkä naarmuttaneet sitä.

Jos mahdollista, niin kannattaa koittaa päästä jollekin ihan oikealle kurssille, mutta jos kerran tällainen metallityönyyppä kuin minä, osasin tehdä sellaisen kypärän kuin tein, niin periaatteessa kuka tahansa pystyy, jolla vasara pysyy kädessä. Suunnittelu, kaavojen teko ja niissä pysyminen on melkein tärkeintä. Itselläni kypärä jäi hieman lyhyeksi ympärysmitaltaan, kun päätin tehdä ylimääräiset taitokset otsaan.

Mutta rohkeasti vaan, kyllä rauta tottelee vasaraa.
 
ah rakastan käsitöitä. tein kaverille joululahjaksi virkkaamalla laukun, kuten koulussa tein syksymmällä. äippä saa myös virkatun laukun jlahjaksi. ittelle on tulossa harmaat lapaset ja lila kolmiohuivi. virkaten. :yay: ja sellane reiden puoleen väliin asti ulottuva pitkähihainen paita. sellane ruskia hobittityylinen. :yay:
lisäksi kaiken sorttista kukkasta on tullut piiperrettyä. laukun koristeeksi ja rintaneulaan.

painan välillä kangasväreillä vaatteisiin kuvioita ja ompelen upouudella ompelukoneella vaatteita. jos uskallan käyttää sitä. :eyepop: neuloa en osaa. ainakaan en myönnä osaavani. en saa siis hyvää jälkeä aikaan.
 
Aloitinpa sitten jussipaidan neulonnan! Ei, en ole muuttamassa Pohojammaalle, vaan pukeudun vain täkäläisen stereotypiaksi penkkareissa. Ja onhan se komiampaa, jos on itse neulottu paita. Ei tainnut muuten Isontalon Antilla olla :p

Kivan lankakaupan kiva lankakauppias tilasi sitä juuri oikeaa viininpunaista lankaa, mutta se tulee valitettavasti vasta ensi vuoden puolella. Ostin tänään jo kuitenkin harmaata lankaa ja aloin neulomaan sitä kuviotonta ja raidatonta osaa (oikeastaan alahelmaankin haluaisin raitaa, mutta sen voi tehdä sitten silmukoita poimimalla lopuksi). Ohje on Novita 4/2000, vaikka muokkaankin kuvoiden ruuduista enemmän vinoneliömäisempiä, eli venytän niitä hitusen pystysuunnassa.
 
Koukussa käsitöihin

Taluseinä näkyy olevan lähinnä piirtämiseen ja maalaamiseen keskittynyt, joten halusin kokeilla tällaista, käsitöihin liittyvää keskustelua, koska varmasti täällä on muitakin käsitöihin tykästyneitä :grin:

Millaisia käsitöitä tekevät kontulaiset? Miksi ne koukuttavat niin helposti?

Minä neulon ja teen kanavatöitä. Ompeleminen on myös kivaa, mutta sitä en tee juurikaan muualla kuin koulussa, enkä sielläkään ysin jälkeen. Sellaiset helpot hameet ovat niitä mukavimpia, koska ne yleensä onnistuvat sen verta hyvin, että niitä kehtaa pitää päälläkin.

Eli, tästä alkakoon uusi keskustelu!
 
Minua koukuttaa neulominen ja virkkaus, noista ensimmäinen enemmän, koska virkkauksista tulee yleensä rumia. :D

Koukuttavaa niissä on se, että minulla pitää olla koko ajan jotain tekemistä ja kun nykyään neulominen sujuu ilman, että työtä täytyy katsoa koko ajan, voi siinä sivussa katsella vaikka televisiota. Lisäksi on mukavaa nähdä, että omasta työstä on jotain hyödyllistä tulosta. Onhan se mukavaa, kun varpaat ei palele lämpimissä villasukissa. ^__^

Ompelua harrastan samoin kuin Dracaena.
 
Meillä on täällä jo keskustelu otsikolla Käsityöt ja askartelu. Sen elvyttäminen olisi varmaan parempi vaihtoehto kuin kokonaan uuden keskustelun aloitus samasta aiheesta.

//Nerwen yhdisti keskustelut.
 
Hupsis. :urg: Sen siitä saa kun ei tutki kaikkia huoneita.

Aiheesta kuitenkin: meille tuli juuri kotiin sellainen kanavatyöesite, ja sieltä tuli tilattua aika monta, kaksi äidille ja kolme minulle (muistaakseni...). Vaihtelun vuoksi otin ihmisiä, koska aiemat ovat olleet eläimiä ja maisemat ovat minusta vaikeita ja vähän tylsiä kanavatöiksi. En malta odottaa, kun pääsen kanavoimaan (miten tuleekaan Ajan Pyörä mieleen... :knockout: ) sitä mikä-sen-nimi-nyt-oli Blankan prinsessaa. Siinä oli se joku prinsessa tai kuningatar poikansa polvellaan. Näin sen Ateneumissa.
 
aaa.. Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka, kaunis maalaus.

Itse aiheeseen: En ole koskaan kanavatöitä kokeillut. Nykyään käsityöt on muutenkin jääneet. Joskus muinaisina kouluaikoina ompelin vähän vaatteita vapaa-aikanakin ja tein runsaasti vaatteita daisy-nukeille. Yhden villapaidan olen saanut kerran kudottua, valitettavasti viime muutossa oli pakko heittää se pois turkiskuoriaisten takia.
 
Sitähän kutsutaan myös nimellä "Blankan ratsastaja". Tuon maalauksen perua lienee samanniminen lastenlorukin:

"Aja, aja, aja,
Blankan ratsastaja!
Minne pojan vienen?
Sinne, missä tiedän
morsiamen pienen.
Mikä nimi armaan?
Margareeta varmaan.

Tullaan linnaan kuninkaan,
se tyhjänä on ihan.
Kaksi koiraa kahleissaan
on loukossa pihan.
Toinen sanoo vov-vov-vov,
toinen sanoo viv-viv-viv."

Joo, offia, mutta rakastin pienenä kyseistä maalausta (meillä oli siitä pieni painokuva seinällä) ja tykästyin siksi loruunkin. Hauska kuulla, että joku vääntää siitä käsityöversiota, vaikken henkilökohtaisesti mikään ristipisto- tai kanavatöiden ystävä olekaan.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös