Käsityöt ja askartelu

Anewielh, oletko harkinnut hopeasavea? Se on käsittääkseni edullisempi ja helpompi tapa tehdä hopeakoruja. Ja vaikuttaa aika hauskalta. Eräs askarteluliike järjestää täällä siihen kursseja mutta ne ovat vähän liian tyyriitä kuitenkin minulle.

Minun tekisi mieli kaikenlaisille hauskoille kursseille mutta ne tuntuvat olevan täällä niin kalliita (työväenopistossa yli 60 euroa eikä mitään alennuksia työttömille) että varaa on vain yhteen ja valitsin hyödyllisimmän eli vaateompelun, olin siellä viime vuonnakin ja sain tehty ihan käyttökelpoisia vaatteita. Tänä vuonna ajattelin perehtyä saumureihin tarkemmin, olen haalinut trikootakin siihen ainakin kolmeen tunikatyyppisen juttuun.

Vielä pieni mainos turkulaisille. Kirjakahvilaan on tulossa jonkinlainen käsityötapaaminen alkaen syyskuun loppupuolella. Minä lupauduin siihen "emännäksi", vähän jännittää

Oh, no enpä ollut harkinnut, kun en ollut koskaan kuullutkaan moisesta savesta. Mielenkiintoiselta tuokin näyttää, täytyypä perehtyä tarkemmin tuohon sivustoon, ajan kanssa. Silti olisi mukava saada alkuun opastusta, vaikka mikäs sitä tietysti estää kokeilemasta yksinkin. Ehkä pelkään kuitenkin liikaa pilaavani kalliit tarvikkeet

Jestas, minä olen kohta vararikossa kun nyt pitäisi hankkia kumihimoromppeiden lisäksi tarvikkeet aurinkopitsiin ja sitten vielä hopeasaveakin. Ei kai pitäisi enää lueskella tätä topsua

Minäkin olen haikaillut hopeatyökurssin perään, mutta kovan hinnan lisäksi mahdottomat työaikani estävät osallistumisen mihinkään säännölliseen opetukseen. Hopeasavi kuulostaa ihanteelliselta ratkaisulta tähän ongelmaan. Ihan omien mallien mukaan tehtyjä viitan- ja tunikansolkia... puhumattakaan joululahjamahdollisuuksista... joy =)

Meillä on omalla paikkakunnalla viikonloppukurssina tuo hopeakorukurssi, ja viereisellä paikkakunnalla eri viikonloppuina sama kurssi, joten voi hyvin valita kummassako on paremmat ajat

Ja Isilmírë, oletko jo aloittanut kumihimon, vai vasta haaveilet? Minut ainakin imaisi mennessään, ja lisää nauhoja pitäisi nytkin ostaa! Sääli että asun täällä keskellä ei mitään, teidän joukossa on niin paljon innokkaita ja taitavia tekijöitä, että olisi mukavaa nähdä joskus ja tehdä jotain yhdessä. Tai vaikkapa lainata välineitäkin, tulisi joskus halvemmaksi

Haaveilen sellaisesta kunnollisesta puisesta marudaista tama-rullineen ja "virallisista" silkkivyyhdeistä narujen tekoon. Mutta budjetti ei nyt ihan tähän hätään anna periksi moisille hankinnoille, joten pitää koittaa ehtiä jossain välissä kyhätä itse korvaava teline ja rullat ja kokeilla jollain muulla langalla. Eli ei, en ole vielä aloittanut, mutta aikomus on siihen suuntaan sitten joskus kun aikaa on. Jos on. Vauvan tuloon on enää reilu puolitoista kuukautta, ja sekin aika on jo varsin täyteen buukattua.

Minä tilasin tuolta modernimman version ainakin näin alkuunsa harjoittelua varten (tosin verkkokauppa näyttää olevan juuri nyt päivityksen alla), en tiedä riittäisikö joskus rahaa/aikaa/riittävästi intoa hankkia nuo mainitsemasi "hienommat" välineet. Halpoja settejä aloitukseen, eikä tarvinnut itse kyhätä telinettä

Samasta paikasta saa näköjään tilattua myös tuota hopeasavea.

Kiitos vinkistä, täytyypä pitää mielessä ja käydä katsastamassa tarjonta, jahka verkkokauppa on taas pystyssä. Toki voisin aloittaa kumihimoilun myös nopeasti kyhätyllä pahvisella lovilevyllä ja jollain jämälangoilla, mutta jotenkin kutkuttaisi enemmän kokeilla vähän oikeaoppisempaa tekniikkaa.

Mitä tulee viikonloppukursseihin, työaikani eivät viime aikoihin asti ole mahdollistaneet sellaisillekaan osallistumista. Kun työvuoroja voi käytännössä olla minä päivänä tahansa mihin aikaan tahansa ja joka viikko on työvuorolistassa erilainen, ei auta haalia kovin säännöllisiä harrasteita.

Anewielh sanoi:

Hopean suhteellisen kallis hinta vähän ajatteluttaa, lähinnä siltä kantilta, jos innostuisin tekemisestä oikein kovasti. Voisin kuitenkin kokeilla.

Click to expand...

Hopeahan ei ole kyllä kovinkaan kallista, jollei viimeisen parin vuoden aikana ole tapahtunut jotain minulta huomaamatta jäänyttä hintahyppyä. Perussormuksen materiaalien hinnaksi tulee kolmisen euroa, toki isompiin töihin saa tavaraa kulumaan reilustikin. Tässä tapauksessa usein hyvä vaihtoehto onkin valmistaa koru jostain vielä halvemmasta materiaalista ja hopeoida se, tosin en tiedä missä määrin kursseilla pääsee tässä mielessä toteuttamaan omia toiveitaan.

Itsekin olisin halunnut mukaan kansalaisopiston hopeakorukurssille, kun hinku päästä väkertämään metallien parissa alkaa olla aika sietämätön: olen ollut jo kolme vuotta "tauolla" kultasepänopinnoistani, eikä jatkosta näy tietoakaan - nykyiset yliopisto-opinnot olisi helppo laittaa tauolle vuoden ajaksi, mutta jo pelkkä muuttorumba edestakaisin paikkakuntien välillä ahdistaa. Ihme ja kumma, en kuitenkaan mahtunut mukaan kurssille vaan keikun vasta viidennellä varasijalla.

Tuollainen aloituspaketti oli mielestäni ainakin siitä syystä kiva, että se sisälsi sen levyn, helpot ohjeet ja sopivat aloituslangat, vaikkei lankaa toki tullutkaan kovin paljoa. Hintakaan ei päätä huimannut, muistelisin että se hinta keikkui jossain päälle kymmenessä eurossa.

Estelwen, tokihan hopealangan hinta liikkuu 2 ja 55 euron välillä per metri (nopean tutkimuksen perusteella), ja voisin kuvitella että lenkkejä tekemällä työhön saa käytettyä sitä useita metrejä? Kun noilla kursseilla tehdään hopealangasta lenkkiketjuja, kudottuja ketjuja ja niiden yhdistelmiä, niin voisin kuvitella että siten tehtynä hinta nousee suhteellisen ylös. Isotäti ainakin sanoo aina, että saisi olla halvempaa. Vaikka kalleushan on toki suhteellinen käsite, toisen kallis on toisen halpa

Tuli myös hauska laitepakkaus vastaan nettiä selatessa, onko kenelläkään kokemusta moisesta, että millaisia tupsuja syntyy ja onko vaikeaa jne?

En tosiaan noista hinnoista siinä mielessä tiedä, että olen omat materiaalini maksanut suurimmaksi osaksi tukkuhintoina koulun kautta - askarteluliikkeestä ostaessa hinnat ovat kyllä katteineen ihan toista luokkaa. Oletin vain, että kansalaisopistojen yms. kursseilla materiaaleja hankittaisiin juurikin kurssin kautta halvempaan hintaan.

Ostettu lankakin on luonnollisesti valmiiksi työstettynä kalliimpaa, kuin itse tehty - langan vetäminen hopeaköntistä on helpompaa kuin heinän teko ja varmasti onnistuu hopeatyökursseilla. 55€ maksavan hopealankametrin pitäisi kyllä mielestäni olla jo melkein sentin paksuista... Olen joskus ostanut kotiaskarteluun vajaan millin paksuista (ns. melko yleiskätevää) lankaa ja maksoin muistaakseni kolmesta metristä muutaman euron, joka sekin oli tukkuhintoihin verrattuna mielestäni suolaista.

Nuo lenkkityöt todellakin syövät materiaalia suhteessa muihin menetelmiin melko paljon, kun esim. levyn pinta-ala "korvataan" kolmiuloitteisilla lenkeillä. Ne kuitenkin tuntuvat olevan nykyään suuressa huudossa ja opistot ympäri maan järjestävät nimenomaan kursseja, jotka keskittyvät ketjujen punontaan. Tuo on kotonakin helppo harrastus jatkaa, koska yleensä näillä kursseillakin suosiolla jätetään lenkit juottamatta uudelleen umpeen, eikä avolenkkien kytkemiseen ja "sulkemiseen" kotosalla tarvita kuin hyvät pihdit. Eli helppoa, mutta ei niinkään halpaa. Jos kyseessä on pelkkä lenkkipunontakurssi, on muunlaisten töiden tekemisen (ja siinä samalla omien materiaalien muokkaamisen, kuten sopivien lankojen valmistamisen) mahdollisuus melko pieni, kun taas yleisellä hopeatyökurssilla ainakin kuvittelisin tuon olevan jopa suotavaa - mahdollisten hukkapalojen ja virhepätkien sulattamismahdollisuus toki myös säästää euroja kun materiaalia voi käyttää uudelleen ja uudelleen.

Toki lankaakin löytyy askartelukaupoista esim. kuparisena ja valmiiksi hopeoituna, mikäli aineen läpikotainen aitous ei ole aivan niin tärkeää ja kuluissa haluaa mahdollisesti säästää. Erinomainen ratkaisu ainakin alkuharjoitteluun ja erilaisiin kokeiluihin, joihin toki ihan pelkkä kuparilanka on myös mainio materiaali.

Anewielh sanoi:

Noita Lathronin töitä ihailleena täytynee ihan udella, että oletko itseoppinut noissa nahka- ja muissa töissäsi, vai oletko mahdollisesti opiskellut jossakin tahi saanut muulla tavoin oppia joltakulta?

Click to expand...

Nahkatyöt:
Kengäntekoa olen oppinut eräältä Jyväskyläläiseltä suutarilta muutaman illan aikana, muuten olen itseoppinut. Netissä on paljon materiaalia.
Metallityöt:
Itseoppinut, parilta tyypiltä saanut vähän vinkkejä. Vasara opettaa aika tehokkaasti käyttäjäänsä. Ja netti, sieltä löytyy hyviä armor tutorialeja. Mutta esimerkiksi se haltiahaarniskani oli A:sta Ö:hön itse kaavoitettu valokuvien perusteella, leikattu ja taottu omin kokeiluin.
Puutyöt:
Kävin Vantaalla 2006 jousentekokurssin, missä eräs J. Voijola opetti tekemään primitiivijousen. Muita puutöitä en ole juuri tehnytkään. Eikä mitään niistä taida olla tauluseinälläkään.

Anewielh sanoi:

Hopean suhteellisen kallis hinta vähän ajatteluttaa, lähinnä siltä kantilta, jos innostuisin tekemisestä oikein kovasti. Voisin kuitenkin kokeilla.

Click to expand...

Ellet jotain aivan massiivisia koruja aio, niin eihän sitä hopeaa paljoa mene. Sitäpaitsi, sen voi aina sulattaa uusiokäyttöön.

Hmm no suuria ja suuria, lähinnä alkuunsa varmaankin lenkkiketjuja ja katsoo sitten innostunko ja osaanko jne.. Paha homma vain, etten taitaisi raskia sulattaa yritelmiä

Tänään kävin vähän askarteluostoksilla.. Ostin nyt sen rosee-pitsilaitteen, joten pääsen vihdoinkin kokeilemaan. Samoin hankin jonkinnäköistä kankaan kovettajaa, jolla saan tehtyä niitä paperinarupallojakin. Meinasin kokeilla viikonloppuna, raportoin innolla tuloksista. Samalla reissulla tarttui mukaan myös juuttinarua, joulukorttien pohjaksi sopivaa ihastuttavaa irto-paperia, huovutukseen kolme styroksista kissa-aihiota, kohotarroja, mustetta, kolme leimasinta, ihania villatukkoja ihanissa väreissä, paperinaruja, krakelointilakkaa... Ja varmaan muutakin, mutta päässä pyörii niin kamalasti ideoita ja suunnitelmia ja muuta hyörinää, etten enää muista

Olen tänä syksynä opetellut neulomaan.Edellisen kerran olen ollut puikoissa v.1974...
En ollut silloin kiinnostunut käsitöistä, ja muistaakseni opelta oli vaikea saada henkilökohtaista ohjeistusta työn edistämiseksi(en kait osannut kysyä korrektisti tai olin muuten vaan niin vastenmielinen lapsi,heh).

Mutta näin vuoden 2009 kunniaksi olen tehnyt tumput,pipon ja kahdet sukat 7 veljestä- langasta, ja ihan hyvin osasin noudattaa ohjetta!Pari kertaa piti etsiä netistä joitakin termejä (käspaikka-sivut ovat todella hyödylliset,kiitos heille!).

Joku taitava kädentaitaja varmaan huomauttaisi pienistä yksityiskohdista, jotka voisivat olla huolellisemmin tehtyjä, mutta ei se iloani yhtään himmentäisi. Jess,seuraavaksi on vuorossa patenttineuleen opettelu.

Aurinkopitsiä en ole edelleenkään ehtinyt kokeilemaan, kun olen niin ahkerasti huovuttanut! Musta villa on jo lopussa, joten lisää täytyisi hankkia. Tällä kertaa olen viisaampi ja ostan sitä muualta kuin Tiimarista. Ainakin musta villa on kamalan rasvaista siellä, ja sama taitaa päteä muihinkin väreihin. Sen sijaan löysin pienestä askarteluliikkeestä ihania, suomalaisia lampaanvilloja, niin monessa eri värissä jotta päätä aivan huimaa. Täytynee katsoa mustaakin sieltä. Miten rasvaisuus saadaan ylipäätään villasta pois, tietääkö kukaan?
Laitoin muuten tauluseinälle kuvan ensimmäisestä kissasta iloksenne

Mikäli muistan mitään kehräysohjeista (haluaisin oppia kehräämään mutta ei ole vielä onnistunut) niin tiskiaineella. Jos kyseessä on lanoliini. Tai varmaan muukin rasva. Vatiin tiskiainetta, kylmää vettä ja tiskiainetta ja villa sinne. Ja sitten pestään hyvin hyvin varovaisesti ja toivotaan ettei se huovu ja vältetään äkillisiä lämpötilan muutoksia ja hankausta ja voimakasta liikehdintää.

Tulipa taas päähänpisto. Paitsi että olen tekemässä nahkakyrassia, hevoshaarniskaa, keskiaikavaatteita, kypärää ja mitä muuta lie, tuli Untenmuovaajan ärsyttääkö-topicin kauhistelusta mieleen uusi nahkatyö.

Kun minullakin on kovin luetut nuo kaapuhemmon kannet, niin onko kellään kokemusta nahkakansien tekemisestä jo liimasidotulle kirjalle? olisi nimittäin kiva tehdä sellaiset oikein ylelliset kannet paksusta nahasta ja maalata ne vielä. Morian portti, Gondorin puu, tai jotain yksikertaisempaa... vetäytyy visioimaan...

Tekemisestä ei ole kokemusta, mutta hyllystä löytyy yksi kirja, jossa on hienot nahkaiset irtokannet. Ne istuvat napakasti (kuvittelinkin niitä alkuun kiinteiksi, ennen kuin avasin kirjan), näyttävät hyviltä ja lienevät varsin helpot tehdä.

Ehkäpä irtokannet olisi fiksuin tapa ratkaista ongelma. ei tarvitsisi alkaa höyrystämään vanhoja pahveja pois...
Joo! Sellaiset minä teen, niin saa TSH arvoisensa ulkomuodon.. Se kai pitää maalata oikeaan väriin Länsikairan Punaisen kirjan hengessä.

Ostitte kumihimoleyjä? Sellaisen voi tehdä itsekkin: pyöreä puu- tai pahvilevy halkaisijaltaan n. 10-15 cm (mikä vain tuntuu käteen sopivalta) johon tehdään keskelle reikä n.1-3 cm. Reiän muodolla ei oikeastaan ole väliä kunhan reunat on pyöristetty (puisessa) jotteivät langat tartu kiinni. Jos reunaan tekee lovet (helpottaa aloittelevia kun langat eivät karkaa vaan pysyvät paikoillaan) niin niitä parillinen määrä mielellään. Keskipainon pitäisi olla sellainen että sen saa lankoihin kiinni. Miulla on ollut kivi jonka ympärille olen sitonut langanpätkän. Kiven muoto kannattaa valita sellainen että lanka pysyy sen ympärillä. Miulla on melko suorakulmio. En tiedä saako tästä selityksestä kauheasti selvää...

Olen tehnyt vähän kaikenlaista shamaanirummuista puukkoon, keskiaikapuvusta savikippoihin, emaloinnista kellosepän työkaluihin, nyöreistä kankaanpainantaan, korttien askartelusta kangaspuilla kutomiseen, soittorasiasta lasinpuhallukseen, hopeaketjusta marmurointiin, paperimassalinnasta 3d-mallinnukseen ja kohopainografiikasta öljyvärimaalaukseen. Eli olen kokeillut muutamia erilaisia työtapoja, mutta en väitä olevani missään hyvä tai edes kysyttäessä muistavani läheskään kaikkia työvaiheita. Uutta haluan oppia ja kokeilla. Tuntuu etten tiärä mistään mitään. Yleisenä vinkkinä: kannattaa kirjoittaa tekotavat ylös jos kokeilee jotain itselle uutta. Siitä on hyötyä sitten myöhemmin. Tai vaikkei olisi uuttakaan niin kannattaa kirjoittaa ylös eikä luottaa siihen että "kyllä minä tämän sitten muistan".

Mitä on aurinkopitsi?
Miksi nimetään sellaista metallilevyä jonka kanssa tehdään "kukkia" langasta? Entä mikä on tämän tekotavan nimitys vai onko sellaista? Eli levystä painetaan ulos väkäset joiden ympärille tietyn säännön mukaan kieputetaan lankaa ja keskelle ommellaan solmu. Kun väkäset painetaan takaisin sisään lankajuttu irtoaa. Näitä lanka"kukkia" voi sitten ommella yhteen ja tehdä vaikka huivin tai jotain. Miulla on noita levyjä kolmea kokoa ja joka koossa on eri määrä väkäsiä.
Opettakaa joku miut neulomaan. En osaa edes tehdä aloitusta. Virkkaaminen on paljon helpompaa.
Pitsin nypläystä mummin piti aikanaan opettaa (oppi itse Raumalla), mutta meni näkökyky eikä hän enää pysty Täällä on kyllä kaikki mummin nypläyskirjat, joista opetella. Joku päivä vielä...

Tuolla edellisellä sivulla Isilmírë löysi netistä minullekin tiedon, mitä aurinkopitsi on. Tai paremminkin niin, että mielenkiintoni kohde on tuo aurinkopitsi-tekniikka. Monimutkaisen kuuloista Sitä tehdään juuri tuon tyyppisellä laitteella kuin kuvailit, tosin omassa laitteessani ne "väkäset" ovat irrotettavia tappeja. En tiedä, onko tuloksissa miten eroa, luulisin ettei pahemmin? Voisin kuvitella nuo jotakuinkin yhdeksi ja samaksi jutuksi.