Steelsheen
teräskiiltovotjake
Kuusi ensimmäistä sivua selattuani ja haunkin tehtyäni en löytänyt, joten tulkoon tässä.
Siis, minkälaisia käsityöihmisiä kärmesläisten seasta löytyy? Onko sydäntä lähellä ompelu, neulonta, nyplääminen vai kenties puutyöt, metallityöt vai askartelu? Vai onko peukalo keskellä kämmentä ja koulun pannulappujen virkkaamisesta traumoja? Kertokaa!
Minä olen kai jollain mittapuulla käsityöihminen, ja ehdottomasti koneompelija, vaikka neulominenkin luonnistuu jossain määrin. Ala-asteella piti olla yhteensä lukuvuoden verran puukässässä, ja sitä myönnän välillä inhonneeni. Naula ei suostunut menemään puuhun vaikka kuinka vasaroi ja siitä typerästä kuviosahasta(?) katkesi aina terä. Kaiken kukkuraksi ne, jotka saivat tekeleensä valmiiksi ajoissa, pääsivät leikkimään kaikilla kivoilla virtapiirikytkennöillä.
Rättikässä olikin sitten paljon enemmän minun alaani, ja kun olin vähäsen alaa harrastanut kotonakin, niin lapasiin kirjoin hianot sydämenkuvat ja farkkuhameesta tuli aivan ihana (jos se vielä mahtuisi siis). Yläasteella olisin tietysti halunnut kässän valinnaiseksi, mutta pitikin mennä ottamaan se saksa. Seiskaluokan pakollisella kurssilla kuitenkin syntyi ihan käyttökelpoinen huppari, ja villasukat. Nekin tein kirjoneulemallilla, joka löytyi lehdestä, tosin sukista tuli hiukkasen erikokoiset...
Nyt olen sitten aina jotakin yrittänyt silloin tällöin ommella. Toissakesänä tein puvun rippijuhliin, ja viimeisimpiä töitä ovat vekkihame sekä vielä vähän kesken oleva liivi. Ongelmani liittyvät lähinnä siihen, etten löydä ikinä haluamanilaisia kaavoja, eikä taito riitä tekemään omia; toinen on se, että kangas maksaa, eikä lähistöllä edes ole kangasliikkeitä. Tekisi kyllä mieli harrastaa enemmänkin, varsinkin kun sain oman ompelukoneen n. vuosi sitten.
Vaikka tykkään käsitöistä, aloitan uutta suht harvoin, joten nurkkiini ei jää hirveästi lojumaan keskeneräisyyksiä. Erityisesti vaatteet tahdon saada nopeasti valmiiksi, kesken saattavat jäädä erilaiset neuleprojektit. Saattaa olla, että kudon sukan, joka jää sitten parittomaksi. Syksyn alussa löysin kaapistani irtohihan, jolle neuloin sitten parin. Harmi vaan, ettei ihana ranteenlämmitin tule koskaan saamaan paria, sillä lanka loppui puolessavälissä kesken, eikä samaa sävyä enää löydy.
Siis, minkälaisia käsityöihmisiä kärmesläisten seasta löytyy? Onko sydäntä lähellä ompelu, neulonta, nyplääminen vai kenties puutyöt, metallityöt vai askartelu? Vai onko peukalo keskellä kämmentä ja koulun pannulappujen virkkaamisesta traumoja? Kertokaa!
Minä olen kai jollain mittapuulla käsityöihminen, ja ehdottomasti koneompelija, vaikka neulominenkin luonnistuu jossain määrin. Ala-asteella piti olla yhteensä lukuvuoden verran puukässässä, ja sitä myönnän välillä inhonneeni. Naula ei suostunut menemään puuhun vaikka kuinka vasaroi ja siitä typerästä kuviosahasta(?) katkesi aina terä. Kaiken kukkuraksi ne, jotka saivat tekeleensä valmiiksi ajoissa, pääsivät leikkimään kaikilla kivoilla virtapiirikytkennöillä.
Rättikässä olikin sitten paljon enemmän minun alaani, ja kun olin vähäsen alaa harrastanut kotonakin, niin lapasiin kirjoin hianot sydämenkuvat ja farkkuhameesta tuli aivan ihana (jos se vielä mahtuisi siis). Yläasteella olisin tietysti halunnut kässän valinnaiseksi, mutta pitikin mennä ottamaan se saksa. Seiskaluokan pakollisella kurssilla kuitenkin syntyi ihan käyttökelpoinen huppari, ja villasukat. Nekin tein kirjoneulemallilla, joka löytyi lehdestä, tosin sukista tuli hiukkasen erikokoiset...
Nyt olen sitten aina jotakin yrittänyt silloin tällöin ommella. Toissakesänä tein puvun rippijuhliin, ja viimeisimpiä töitä ovat vekkihame sekä vielä vähän kesken oleva liivi. Ongelmani liittyvät lähinnä siihen, etten löydä ikinä haluamanilaisia kaavoja, eikä taito riitä tekemään omia; toinen on se, että kangas maksaa, eikä lähistöllä edes ole kangasliikkeitä. Tekisi kyllä mieli harrastaa enemmänkin, varsinkin kun sain oman ompelukoneen n. vuosi sitten.
Vaikka tykkään käsitöistä, aloitan uutta suht harvoin, joten nurkkiini ei jää hirveästi lojumaan keskeneräisyyksiä. Erityisesti vaatteet tahdon saada nopeasti valmiiksi, kesken saattavat jäädä erilaiset neuleprojektit. Saattaa olla, että kudon sukan, joka jää sitten parittomaksi. Syksyn alussa löysin kaapistani irtohihan, jolle neuloin sitten parin. Harmi vaan, ettei ihana ranteenlämmitin tule koskaan saamaan paria, sillä lanka loppui puolessavälissä kesken, eikä samaa sävyä enää löydy.