Käsityöt ja askartelu

Kehruupajalaisille (ja muillekin) joitain materiaali- ja tarvikevinkkejä, olkaa hyvät:

Mulla oli miitissä mukanani trindle, joka on muunneltavissa erilaisilla painoilla sekä ulkonäöllisesti että ominaisuuksiltaan, painavammilla painoilla värttinä pyörii pidempään ja soveltuu siksi paremmin paksumman langan kehräämiseen (omat pääkalloni olivat näköjään lightweight, olen ostanut ne ohuen ohuet pitsilangat mielessäni). Jos trindlelinjalle lähtee niin ei ainakaan vahingossa kannata ostaa supported/sst-mallista vartta, sellaisella kehrääminen on vähän erilaista.

3d-tulostettu värttinäni oli turtlemaden käsialaa ja näitä ei ole hinnalla pilattu (tosin postarit jenkeistä tuplasivat värttinän hinnan). Kivoja, mutta jos kaipaa koukkua tai yläpainoista värttinää niin ei ehkä ykkösvaihtoehto. Douvin värttinä taisi myös olla täältä mutta ainakaan nyt kesällä yläpainoisia ei ole ollut valikoimissa.

Akerworksilta saa myös 3d-printattuja värttinöitä, ja jos nyt enemmän jaksaisin värttinöidä (ergonomiaongelmiin en ole keksinyt ratkaisua) niin seuraavaksi voisin ostaa tämmöisen... Oikeastaan harmittaa että tajusin tämän firman olemassaolon vasta tilattuani tuon uuden värttinän, sillä vaikka kelttikuvio-design miellyttää ihan hirveästi niin olisin ehkä mieluummin ostanut koukullisen otuksen. Mites olis yhteistilaus :knockout:

Voisin kuvitella että Suomestakin (tai edes EU-alueelta) saa jonkinlaisia värttinöitä, ehkä jopa tilattua internetistä, mutta en nyt tähän hätään löytänyt tai jaksanut etsiä. Saa vinkkailla ;) Puisia aika painavia värttinöitä olen joskus nähnyt jossain myynnissä, mutta en nyt muista missä ja jotkut liikkeet ovat myös lopettaneet.

Villoja/kehruukuituja puolestaan löytyy aika monesta paikasta, ja kun en kivijalkakauppoja tunne niin en ala niitä listailla. Omia lähteitäni on ollut mm. World of Wool josta saa sekä värjäämätöntä että hyvin monenlaista värjättyä (miitissä kehrättiin merino mixed bagista, natural tops and fleeces -kohdasta löytyy värjäämätöntä jos sellaista kaipaa, ja WoWista löytyy myös kaikenlaisia muita kuituja, kuten sitä maitoa. Blue faced leicesteriä usein kehutaan helpoksi roduksi kehrätä, finn ja polwarth ovat myös kivoja, mutta en ole läheskään kaikkia kokeillut :p). Villa Laurilasta saa jotain luonnonvärisiä villoja. Käsinvärjätyt kuidut ovat selvästi kalliimpia, mutta niitä saa vaikka mistä. Esim. jyväskyläläinen Titityy myy montaa sorttia, ja monella indie-värjärillä on oma etsy-puoti (esim. Keesi, ikke, ja en ole ihan varma ketkä muut kotimaassa tällä hetkellä värjäävät myös kuituja).

Lisäksi suosittelen lämpimästi Ravelryn Suomalaiset kehrääjät -ryhmää, jossa tiedetään kaikki mahdollinen kaikesta, sekä Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjaa. Puuh. En saa valitettavasti mitään mainostushyötyjä vaikka tällaisen linkkispämmin postaankin, mutta josko olisi aiheesta kiinnostuneille hyötyä :)
 
Ainakin Toika Oy myy puista alapainoista värttinää, samoin Adlibriksestä voi tilata (imo reippaasti ylihinnoitellun) puisen kehruuvälineen. Vaan minäpä ihastuin tuon Steelin mainostaman Akerworksin Mini Spindleen ja yritän nyt kovasti vakuutella itselleni, että voisi olla hyvä ensin kaivaa se vanha puinen värttinä esiin ja kokeilla kehräämistä ennen kuin alkaa suorittaa mitään varsinaisia investointeja.
 
Tuolta Toikasta minäkin ensin katselin värttinöitä. Tuon alapainoisen lisäksi niillä on pienempi, yläpainoinenkin malli. Ulkomaisten hinta kuitenkin voitti.
Onkohan Adlibris laiminlyönyt hakukoneoptimointia kun en tuohon värttinään törmännyt (en tosin todellakaan olisi tuohon hintaan ostanutkaan)? Toisaalta vähän haasteellinen myytävä SEO:n kannalta, kun on samanniminen tunnettu bändi.

Sen omani tilasin tosiaan Etsystä ja se tuli Briteistä tältä taholta. Sieltä tulee nopeasti ja kohtuuhintaisesti (ainakin toistaiseksi). (Nyt kun noita muita värttinöitä katselin, niin olisi ollut vieläkin kivemman värisillä topseilla varustettuja settejä, mutta kuten sanottua, tämä vaaleanharmaa käy muiden lankojeni kanssa hyvin jos ja kun tuosta itsestään ei riitä isoihin projekteihin.)

Steelin mainitsemaan Titityyhyn on muutenkin pitänyt tehdä retki. :)
 
Saatoin juuri tilata World of Woolista omavalintaisen sävyvalikoiman sisältävän mixed merino -pussin. Investointini oikeuttamiseksi lainasin kirjastosta Kehrääjän käsikirjan (kiitos vinkistä Steel), paikansin värttinäni (se olikin lopulta ihan helpossa paikassa: läpinäkyvän käsityölaatikon pohjalla, heti näkyvillä, kun laatikon vain käänsi toisin päin) ja päätin vakaasti ryhtyä kehräämään heti, kun villapakkaus saapuu Englannista.
 
Yhteystilaus Akerworksilta voisi kiinnostaa, hep!

Olen viime aikoina lähinnä neulonut jämälankoja lapasiksi ja sukiksi, pieni raivaus menossa käsityötarvikkeissa, jotta uutta sitten mahtuu. :p

Vaatekaapista löytyi yllättävän suuri määrä hienoja vanhoja villatekstiilejä huovaksi pestyinä, näitä olen tietoisesti keräillyt tilkkupeittoprojektia varten. Nyt kun vaan saisi joskus aloitettuakin.
 
Kaivettuani värttinäni laatikosta totesin, että sen ympärillä oli edelleen pitkä pätkä teini-ikäisenä itse karstaamastani villasta kehräämääni todella ohutta ja epätasaista lankaa. Käytin siis tilaisuuden hyväksi ja kokeilin kertaamista. Se säie oli ainakin levännyt tarpeeksi pitkään, yli 20 vuotta, joten kierteet olivat asettuneet erinomaisen hyvin =D
 
Nostan topsua toteamalla, että vanha värttinäni on kyllä aika onneton. Sen kehrä on todella pieni, halkaisija 3,5 cm, ja kun se on lisäksi kovin kevyttä puuta, se ei oikein jaksa pyöriä. Yhteistilaus Akerilta kiinnostaisi siis myös minua.
 
Yök-sinisten lankojen tarina jatkuu. Tein kaverille kirjoneulelapaset, enkä saanut yhtäkään kerää kulutettua loppuun. :D Pitää ehkä ehdottaa samaa sarjaa olevaa pipoa...

2w1uzvb.jpg


Yhdistin näissä kolmea tai neljää eri ohjetta. Kämmenselän kuvion otin yhdestä, kämmenen kuvion (joka on semmoista ristikuviota) toisesta, peukalon kolmannesta ja varteen ja yleisiin silmukkamääriin, kavennuksiin sun muihin taisi olla se neljäs. Pitäisiköhän joskus ihan vain orjallisesti noudattaa yhtä.

Olisi ehkä pitänyt olla vähän isomman kontrastieron värit, mutta nuo varren jälkeen jatkuvat kaksi sinistä olivat ne, joita minulla eniten oli.

Tajusin tässä samalla, etten ollut tehnyt eläissäni kuin yhden parittoman lapasen ala-asteella. Sitten ihmettelinkin hyvän ajan peukaloiden neulomista, kun en muistanut yhtään, millaisia niitä edes on ja mikä kenties olisi toisaalta vaivattomin tehdä, toisaalta mukavin lopputuotteessa. No, peukalokiila ei kai ole helpoin (?) mutta ainakaan se ei häiritse kämmenpuolenkaan kuviota. Ja minusta se myös istuu käteen paremmin.
 
Itse olen tykästynyt lapasten neulomiseen niiden sukkiin verrattuna suhteellisen nopeuden ansiosta. Seuraan ohjeita kyllä ihan peruslapasia tai -kädenlämmittimiä lukuun ottamatta aika tarkkaan ja neulon peukalokiilan jos se ohjeessa on. "Sävellyslapasiin" (omasta päästä ohje) tykkään myös tehdä jonkinlaisen simppelin peukalokiilan, sormettomissa sormikkaissa ja kädenlämmittimissä taas mieluiten päättelen vähän alle peukalon leveyden verran silmukoita ja sitten luon seuraavalla kerroksella saman verran uusia langankierroista.

Eletään syyskuun viimeistä, ja minulla on joululahjaneuleet valmiina kahdelle viidestä perheenjäsenestä (siskolle sukat, äidille lapaset), isän ensimmäinen villasukka valmiina. Toiselle veljelle on ideana tehdä "rakkauslapanen" eli kahden hengen kaksivartinen lapanen, jonka kämmenosan sisällä voi pitää toista kädestä kiinni talvella (minä ja muu perhe olemme tänä vuonna tutustuneet veljen tyttöystävään). Toisen kohdalla ei ole vielä ideoita, mutta onhan tässä aikaa kuitenkin.

Käsityöt yhdistävät minua melkoisesti avopuolison äidin kanssa. Tuntui tosi kivalta ja mairittelevalta, kun sain viime viikonloppuna häneltä lankoja joista neuloa jotain heidän rasapiirinsä (neulekerho siis yleiskielellä) huutokauppamyyjäisiin. Langat on kerhokin siis saanut lahjoituksena. Nyt on pitsisukkia ja -huiveja muutama suunnitteilla. :)
 
Minulla on suunnitteilla vauvanpeitto miehen siskontytön lapselle joululahjaksi, mutta saa nähdä, miten sen kanssa käy. Ohje, johon olen silmäni iskenyt, on aika suuritöinen, enkä ole vielä löytänyt edes sopivia lankoja.

Dracaena, älyttömän hienot lapaset. Ei voi kuin ihailla noin monimutkaisen kuvion vaatimaa kärsivällisyyttä ja esimerkillisen siistiä työn jälkeä.
 
Minusta nuo Dracaenan lapaset ovat tosi kivan väriset (ainakin kuvassa). Yhtään ei haittaa vaikka ei ole niin suurta kontrastia. Kontrastivärit on tosi kivoja, mutta tykkään myös joskus että värit ovat rauhallisia yhdessä. Minä en osaisi tehdä puolikastakaan lapasta.
 
Kiitos lapaskehuista. :) Pian selviää, mitä tuleva omistaja on mieltä.
(Miksei kukaan jaa kanssani noiden värien hyljeksintää?! :D)

Päädyin muuten vielä virkkaamaan lapasiin vuoren ohuemmasta ja semipörröisestä Kitten mohair -langasta. Kaveri halusi niin paksut lapaset kuin vain osaan tehdä, joten minähän sitten teen niistä paksut. Luultavasti virkkaaminen niihin takana kulkeviin lankoihin ei ole se järkevin tapa tehdä vuorea, koska se ei jousta ollenkaan samalla tavalla kuin neulos, ja kaiken lisäksi en edes tykkää virkkaamisesta... Mutta tuli ihan hyvää jälkeä. Kitten mohair oli myös hyvä valinta langaksi, 7 veljestä on kuitenkin aika karkeaa.

Isilmírë, tuo kuvio on onneksi symmetrisyydessään sellainen, jonka oppii muutaman kerroksen jälkeen ulkoa. Se siis toistuu loogisesti ja edellisestä kerroksesta oppii hyvin näkemään, mitä nykykerroksella pitää tehdä. Kopioin kuvion mallin Exceliin värittämällä ruutuja (tähän vaiheeseen meni ihan liian kauan, mutta halusin tehdä sen, koska sovelsin ohjeita niin paljon ja halusin yhden paikkansapitävän mallin lapasille sen sijaan, että seikkailen monella eri välilehdellä ja unohdan, kuinka paljon silmukkoja vähensinkään alkuperäisestä ohjeesta). Aluksi pysyin hyvin kärryllä, kun valitsin kyseisen rivin ja seurasin vain sitä tummennettua riviä. Oikeastaan kuviota enemmän taistelin tavanomaisten kirjoneuleongelmien kanssa – kuinka tiukalle silmukat kannattaa vetää ja kuinka sitä toista lankaa kuljetetaan mukana, kun sitä ei muutamaan silmukkaan tarvitse... Kyllä pitsineule on enemmän minun juttuni kuin kirjoneule.
 
Raseenan lapaset on tosi hienot. Kontrastieroa on (minusta) ihan tarpeeksi, perinteinen testihän on valokuvata langat joita aikoo käyttää ja katsoa erottuvatko ne kuvan harmaasävyversiossa tarpeeksi toisistaan. Kuva tai mun näyttö esittää nuo enemmän harmaina kuin sinisinä ja kuvio kyllä erottuu hyvin, ja kun harmaat sävyt miellyttää omaa silmää niin en osaa edes ajatella noita sinisinä :D

Mä kanssa inhoan lapasten tekemistä koska peukalo, sukissa ei tarvitse nyhertää muutamalla silmukalla. Ehkä yhdet sormikkaat olen tästä huolimatta tehnyt, ihme masokismia.

Mulla on tekeillä virkatut(!!!) kämmekkäät mallia nämä, Stephen Westin vänkä huivimalli (sieltä vähemmän villistä päästä kyseisen suunnittelijan luomuksia) sekä villapaita, joka on jo toinen malli jota tästä langasta testaan, jospa tää olisi mieleisempi. Ajattelin myös vähän värjäillä lähiaikoina jos vaan millään saisin aikaiseksi.
 
Mä kanssa inhoan lapasten tekemistä koska peukalo, sukissa ei tarvitse nyhertää muutamalla silmukalla. Ehkä yhdet sormikkaat olen tästä huolimatta tehnyt, ihme masokismia.

Olen varmaan joskus nähnyt kuvia niistä sormikkaista. Tavallaan haluaisin tehdä niitä, koska olen nähnyt monia nättejä malleja ja pidän sormellisista käsineitä, mutta se sormien tekeminen hirvittää. En luultavasti edes osaisi tällä kolmen peukalon kokemuksella tehdä sellaisia sormia, joissa ei olisi nolon paljon reikiä.

Ai niin, piti näyttää niitä Vaapulla kehräämiäni lankoja.

357iryg.jpg


Valkoisen tein toisena, joten se on paitsi ohuempaa, myös tasapaksumpaa. Harmaa on vielä sitä taidelankaa. :D
Luonnonvalkoinen kerjää selvästi jotain viininpunaista tai punamultaista kaverikseen.

Steel (tai miksei kuka tahansa muukin), kuinka paljon lankaa kannattaa kehrätä yhteen pötköön ennen kuin sen pätkäisee, kertaa ja aloittaa toisen pätkän? Jossain vaiheessa nimittäin minä ainakin hoksasin, että jos innoissani ja solmuja kartellen kehräisin koko värttinän täyteen, menisi varmaan koko päivä se lankavyyhti ranteessa ja värttinä pyöritellessä...

Voisi ensi viikolla käydä Titityyssä ostamassa jotain liukuvärjättyä villaa. :)
 
Ah, tämä ketju ja yksi kaveri on saaneet kyllä innostumaan kehräämisestä. Kaverilla on toki oikein rukki, mutta jotenkin mulla on mielikuva, että värttinä vois olla vähän pikkulapsiarjessa helpommin käsien ulottumattomiin nostettava kapistus? :D
 
Käsityöaiheinen kysymys. Haluaisin TODELLA tehdä itselleni monipuolisen ja useita taskuja ja juomapullotelineitä sisältävän nahkaisen vyölaukun (josta saisi joitain osia mahdollisesti myös irti). Näin näitä Unkarissa joillain ja osa tekikin vyölaukkuja siellä. Itse en ehtinyt osallistumaan nahkapajaan ja se on jälkikäteen harmittanut hurjasti. Eli olisiko jollain kaavoja, vinkkejä, neuvoja ja tietoa millaisia välineitä tätä varten pitäisi hankkia ja mistä materiaalia ja välineitä saisi henkittua? @Satekai, @Shetai, @Shiera? Tai @Lathron?
 
No duoda, jos itelläni on ollut joku isompi värttinäproggis meneillään niin oon kyllä kehrännyt niin paljon kuin vaan saan värttinän varrelle tungettua (ja muiden kuvissa oon nähnyt ihan täysiä värttinöitä, riippunee työkalusta) eli niin kauan kun pyörii vielä mukavasti jne. Säikeenhän voi kieputtaa värttinältä myös vaikka vessapaperirullan hylsyn ympäri, kehrätä suunnilleen saman verran lisää säiettä (grammamääräisesti, metrejä ei kyllä ikinä saa saman verran), ja kerrata nämä yhteen. Hylsyt voi kertaamista varten laittaa esim pitkälle neulepuikolle ja puikon päät läpi jostain pahvilaatikosta (tai reiällisestä muovikorista tms.) niin että rullat pääsevät pyörimään vapaasti. Jotkut myös neuvovat kerimään säikeestä keskeltä juoksevan kerän (center pull ball) ja kertaamaan molemmista päistä, mutta siinä on läsnä ikävä sotku-uhka.

Shacklebolt, jep :D värttinällä myöskin on minusta helpompaa opetella kehräämään kun ei ole niin kiire käsillä.
 
Jaamarille vastailin jo skypen kautta nahkatöistä. Tarkoitukseni olisi myös tilata nahkaa lähiaikoina omiin ompeluprojekteihin.

Miulla on monenlaisia käsityöprojekteja kesken ja tekeillä. Viimeisin valmistunut on virkattu suomupipo vihreästä liukuvärjätystä langasta viime talvena valmistuneiden suomusormikkaiden kaveriksi. Viime talvena tuli virkattua enemmänkin erilaisia lapasia itselle ja muille. Kovasti olisi kans kaikenlaista korjausprojektia jo olemassa oleville tavaroille sen lisäksi, että vain uusia tekisi.

Olen huomaavinani jonkinasteista kehräysinnostusta täällä. Omat kehräilyni ovat olleet melko vähäisiä, mutta osaan perusteet. Yhden kaulaliinan olen tehnyt kokonaan alusta eli keritseminen, kampaus, karstaus, kehräys, värjäys, pystypuukudonta ja viimeistely. Sen lisäksi on kyllä toki tullut muutakin kehrättyä.
 
Ylös