Käsityöt

Jos jollakulla on vanhennukseen niksiä antaa niin antaa paukkua vaan.
Vanhentaminen on tosi vaikeaa! Minä olen kokeillut nukkekodissani mm. vahvalla teellä (paperit), hyvin laimennetulla peitevärillä (käsittelemätön puu) ja sutimalla väriä varovasti hyvin kuivalla pensselillä. Yksi kikka on myös esikäsitellä kohde ennen maalaamista hieromalla "kuluneisiin" kohtiin kynttilää: näihin ei sitten maali tartu samalla tavalla kuin muualle ja tuloksena on kuluneen näköinen pinta. En tiedä onko mikään näistä sovellettavissa sinun projektiisi.

Muoks. Kuivapensselöinti on se tekniikka mitä tarkoitin. Olisiko siitä mihinkään?
 

Aldarian

Dúnadan
En ole niinkään hakemassa kulumia vaan ns. ajan aiheuttamaa patinaa ja tummuutta. Kuivapensselöinti on se tapa joka minullakin on tiedossa, mutta olen todella harvoin sitä käyttänyt vaikka aikanaan pienoismalleja paljon teinkin. Ehkä tässä tapauksessa voisi koettaa kuivapensselöidä kupariväriä ja/tai tummanharmaata tai mustaa hyvin kuivalla pensselillä.. Mietityttää myös voisiko vanhennusta saada aikaan spraymaalilla, jos "sumuttaa" kaukaa ja värihiukkasia leviäisi siis hyvin ohuelti... Hmmm, onko kenelläkään kokemusta?.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Me käsittelimme aikoinaan lukiossa keraamisia reliefejä mm. suihkuttamalla spraymaalilla ja hinkkaamalla sitten nopeasti paperilla suurimman osan väristä pois niin että sitä jäi vain reliefin uriin.
 

Satekai

pelikisälli
Käsityöprojektit eivät juurikaan etene. Enemmän on kulunut aikaa keskiaikalähteiden tutkintaan ja tästä voi kiittää esimerkiksi aikalaiskirjojen digitointia nettiin luettavaksi.
Lapsen rautakauden vaatteet valmistuivat, mutta oma pukuni on vaiheessa enkä tiedä milloin kerkeän jatkamaan. Olen nyt tehnyt äidille haluamaansa suomupipoa virkkaamalla.

Irkissä linkattiin tänään tähän artikkeliin. Se kertoo tutkimuksista, joiden mukaan hektisessä nyky-yhteiskunnassa käsityöt ovat aivoille pakotie jatkuvasta stressistä.
 
Minulla on (taas) sama ongelma, ettei työt etene. Hoh hoijaa, aina innostun niin kovasti, mutta jossain vaiheessa aina kyllästyn kun päässä kuhisee jo uusia ideoita! Ostin olohuoneeseen sellaisen söpön rottinkikorin (keskeneräisiä) käsitöitäni varten. Onhan se ihan kiva sisustuselementti :joy:
 
Aloin nyt opetella "magic loop" -tekniikkaa, eli kahden sukan neulomista samaan aikaan pyöröpuikolla. Jospa tästä olisi apua siihen ongelmaan, että varastoon tahtoo kerääntyä niitä yksinäisiä sukkia ja lapasia.
 

Aldarian

Dúnadan
Tässä vähän todistetta sen puolesta, että haarniskaprojektini etenee. Hitaasti mutta kumminkin. Kuva ei taaskaan ole laadultaan loistokas mutta ehkä parempi niin, jottei kaikki virheet näy niin selvästi. ;)

Kuva on otettu ns. koesovituksen aikana. Haarniskaosat on maalattu vasta perusvärillä ja esim. rintahaarniskan "sword of mercy" -kuviota ei ole viimeistelty. Rintahaarniska ei muutenkaan sovi oikein hyvin "dummylle". Minulle itselleni se istuu paljon paremmin. Paljon puuttuu vielä osia ja minulle vaikeimmat nahka- ja kangasosat ovat mm. täysin suunnittelematta. Myös kaikki kiinnitykset, hihnat yms. puuttuvat vielä kokonaan, puhumattakaan mahdollisesta rengashaarniskasta. Huh, tästä tulee varmaan varsinainen ikuisuusprojekti. :grin:

WIP_Livilla.jpg
 

Husky

Ilmaanhaukkuja
Ideoita pukkaa. Nyt olen saanut päähäni kokeilla kenkien tekemistä. Saa nähdä mitä siitäkin tulee :joy:

Onko kukaan muu kokeillut?
Opiskellessani (90-luvulla) tein työharjoittelussa ohjatusti erikoiskenkiä. Se oli kyllä omalla tavallaan tosi mielenkiintoista, harmillista (?) kyllä omat ammatillisen mielenkiinnon kohteeni olivat silloin toiset ja niillä mennään edelleen.

Kakarana (n. 12v) tein mokkasiinit Sudenpentujen käsikirjan ohjeilla :lol: Tuli muuten ihan hienot ja toimivat ottaen huomioon, että "mokkasiininahkana" oli eteisen aikansaelänyt bukleematto, joka oli matkalla roskikseen ja jonka sain kinuttua iänikuisten inkkari- ja tolkien -askarteluideni materiaaliksi. Oli se sentään ruskea eli melkein nahanvärinen... Samaisesta matosta tuli myös hieno (hahaha) tuppi Piikille (joka oli siis puurimasta kömpelösti vuolemani n. 30-senttinen miekantapainen, jonka olin maalannut Revellin hopeanvärisellä pienoismallimaalilla). *Nolot paljastukset päättyvät tähän.*

Nämähän meni itse asiassa kaikki tämän otsikon alle :D
 
*Nolot paljastukset päättyvät tähän.*
Ei ole noloa, vaan tavattoman luovaa!

Minä tein lapsena kengät pahvista, joten jonkinlaista aikaisempaakin kokemusta löytyy :grin: Nyt aion kokeilla ensin kankaasta ja jos se onnistuu niin nahasta. Suunnitelmissa on myös sandaalit. Netistä saa tilattua vibramin kumipohjaa, niin niihin saa oikein kunnon pohjatkin.

Innostuin tästä kun yksi päivä tutkin perheemme kenkiä ja sen jälkeen ajauduin Facebookissa ryhmään (saksalainen - en tosin osaa saksaa), jossa ihmiset jakavat vinkkejä ja ideoita sekä esittelevät itse tekemiään kenkiä. Ajattelin, että ei se sitten varmaan voi niin vaikeaa olla. Mokkasiinit ovat varmasti yksi helpoimmista mistä aloittaa.
 

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Mokkasiinit ovat varmasti yksi helpoimmista mistä aloittaa.
Tai pastalas-tossut. Ostin sellaiset muinoin Virosta ja ne palvelivat mainiosti SCA:ssa viikinkiaikaisen hahmoni jalkineina, mutta katosivat lopulta, kun unohdin ne johonkin keskiaikaseuran juhlaan. Olen jo vaikka kuinka monta vuotta suunnitellut askartelevani uudet samanlaiset, mutten ole vielä saanut aikaiseksi tehdä asian eteen muuta kuin tutkia malleja netistä.

Toinen jalkinetyyppi, jonka väkertämistä olen ajatellut kokeilla, ovat japanilaiset waraji-sandaalit. Perinteisesti ne on punottu oljesta, mutta kuulemma esim. juuttinarusta saa ihan yhtä hyvät ja huomattavasti kestävämmät. Tämän suhteen olen päässyt jo niin "pitkälle", että ohjeiden googlettelun lisäksi olen hankkinut kerän juuttinarua. Ehkä sandaalit muuttuvat todellisuudeksi lähimpien kymmenen vuoden sisällä ;)
 

Aldarian

Dúnadan
Kenkien teosta ollut täällä viimeksi puhetta. Itsekin olen hommaillut haarniskaprojektissani Livillan saappaiden ja säärisuojien parissa. Saappaita en ole kylläkään tehnyt itse ;) vaan ne ovat ihan käytöstä poistetut nahkasaappaat mallia SA-INT (eli mannet :grin:). Säärisuojien teossa kiinnityshihnojen ja -solkien teko oli jotain mitä en ennen ole kokeillut. Suutarilta löytyi raaka-aineet (eli soljet, nahkahihnaa ja muutama ohje) ja kun minulta löytyi jo nahka rei'ítin omasta takaa niin se olikin ylättävän helppoa ja hauskaa hommaa. Oikeiden niittien tai ompeleiden sijaan käytin haaraniitejä. Kestävyys ei varmaan ole paras mahdollinen mutta hyvin käteviä ne tässä hommassa silti olivat. Kummassakin säärisuojassa on kolmet kiinnityshihnat takana. En ottanut vielä kuvaa niistä, koska se osa-alue on vielä kesken ja meinaan muuttaa hihnojen kiinnityskonstruktiota itse suojiin, jotta siitä tulisi "oikeamman" ja paremman näköinen.

Livillas_boots.png
 
Niissä taitaisi tarvita jo vallan suutarin taitoja.
Näissä mitä minä teen ei tarvitse olla suutari. Itse asiassa tärkeimmät taidot/ominaisuudet mitä kenkien teossa tarvitaan ovat kärsivällisyys ja tarkkuus, ja näitä taitoja touhu myös tehokkaasti kehittää. Hieno homma nykyisessä hektisessä maailmassa! Valmista ei tule ihan hetkessä, jos haluaa saada aikaan jotain sellaista mitä kehtaa pitää jalassa myös ihmisten ilmoilla :grin:

Olen nyt tehnyt samalla kaavalla yhdet kengät kankaasta (todella rasittavaa!) ja toiset nahkaiset tulevat pian valmiiksi. Nahasta on huomattavasti miellyttävämpi tehdä. Kangas purkaantuu ja venyy ja vanuu joka suuntaan, toisin kuin nahka. Nahan kanssa täytyy ompelukoneessa olla luistava (teflon)paininjalka ja nahkaneula. Virheitä ei ole varaa tehdä - koska nahkaan jää reiät kaikista ompeleista, niin ei viitsi kovin paljoa purkaa.
 
20190324_152712.jpg
Näistä tulee minusta niin kivat, että harmittaa kun en tehnytkään näitä itselleni! No lapsi on toivottavasti onnellinen.

Teen siis kengät ilman lestiä. Pohja on ohutta "pohjakumia", joka liimataan kiinni. Hyvin paljasjalkakenkien tyyppiset kengät siis (tai itse asiassa juurikin sellaiset).
 

Dracaena

Raseena
Kaivoimme vanhempieni luona ulkovaraston perukoilta ylähyllyn hankalimmasta nurkasta esille tätivainaan rukin. Projektina selvittää, saisinko minä siitä kehruuvehkeen.
Se oli aika saastaisessa kunnossa vietettyään ensin monta vuotta edellä kuvatussa paikassa, ja ennen sitä hyvin epäsiistin ihmiset kodissa. Suurin osa kuonasta onneksi lähti ihan hyvin pesemällä, nyt pitäisi vain korjailla puun halkeamia ja kiristää vinksahtaneita osia. Esimerkiksi pyörä on vähän epävakaa. Lyhdyn väkäset ovan niin ruosteiset, että siitä en halua langan menevän läpi, joten täytyy katsoa, saako sitä puhdistettua aiheuttamatta vahinkoa. Joitain osia on luultavasti koira joskus pureskellut, mutta järsimäjäljet jaloissa eivät minua tai langan kehräämistä kyllä haittaa.

Vanhempani hokevat, että saahan siitä aina sisustuselementin, mutta minä en pieneen asuntooni välttämättä halua lisää isoja esineitä pölyä keräämään, niin kaunis kuin se olisikin.

Muuten, kaikki käsityöskentelevät kontulaiset: Jyväskylässä on Finnconin kanssa samaan aikaan Neulefestarit! :heart: Siellä myös kehräämiseen liittyvää ohjelmaa. Ja paaaaaljon lankoja myynnissä.

Tällä hetkellä isoin käsityöprojektini on toukokuiseen promootioaktiin ompelemani mekko. Siis pitkä, valkoinen ja yksinkertainen mekko, tämän ohjeen mukaisesti hieman muunneltuna (esimerkiksi ei laahusta, laskokset tein hieman toisin jne.).
Kun se valmistuu, otan siitä tännekin kuvia.
Tähän mennessä se on mennyt yllättävän hyvin, vaikka kieltämättä olisin voinut vielä vähän tarkemmin leikata ja ommella kaiken. Rinnan muotolaskokset esimerkiksi eivät nyt ole ihan symmetriset. Harmi vain, että tuolle mekolle ei luulavasti tule enää itselläni käyttöä, ellen sitten värjää sitä. Saisihan sen myytyä, mutta maksoin kankaista kuitenkin noin 80 €, enkä usko, että kukaan sillä hinnalla sitä minulta haluaa ostaa, joten olisi sääli luopua siitä pikkurahalla...
 

Dracaena

Raseena
Niin, se promootioasu. Vielä promootioaktin aamuna tein viimeiset ompelupistot, mutta riittävän hyväksi se silti ehti. Liitteenä illallistanssiaisissa otatettu kuva, eli promootioasu ilman pitkähihaista boleroa. (Boleron ostin käytettynä muutamaa päivää aiemmin, koska en sitten ehtinytkään tehdä sitäkin itse.)

Jälkeenpäin toivon, että olisin ollut vielä tarkempi palojen leikkaamisessa ja ompelussa. Rinnan muotolaskoksista ei tullut kovin siistejä, ne pikemminkin törröttivät luoden illuusion nännien muodon näkymisestä läpi. Helmankin tekisin toisin, ja se häiritsi ehkä kaikista eniten.

Oli kuitenkin aika siistiä tajuta, että osasin tehdä peruskoulun käsityöopetuksen ansiosta juhlamekon. Jos tekisin niitä useammin, niin osaisin tietysti vieläkin paremmin.
 

Liitetiedostot

Ylös